Nyt kun ollaan Tuusalan asiasta keskusteltu.Niin kukaan ei voi kelloja siirtää takaisin päin.Vanhemille kauhea sokki että lapsemme teki näin kauhean teon.Ja surmansa saadeiden omaisille kauhea suru.Joka tulee kestään kaikkien vanhemmille ja muille asianomaisille hautaan asti.Nyt ollaan jälki viisaita miksi ei huomattu että joku on muuttunut ja asiat ei ole kunnossa.Tämä täytyy kestää ja toivottavasti koskaan asia ei toistu.Ei kenenkään otsassa lue mitä aikoo tunnin päästä tehdä.Ja vanhempia on aivan turha syyttää.Ei kenenkään pään sisälle pääse jos asioista ei puhu.Toiset puhuu ja toiset ei ja sille ei mitään voi.Toivottavasti kaikki saa tukea asian läpi käymiseen.Ja osattaisiin ennalta ehkäistä vastaavat tapahtumat.Ja jokaiselle meille on kortit jaettu aikoinaan.Ja niin niillä pelataan loppuun asti.Niin hyvässä kuin pahassa.Voimia kaikille omaisille.
Kelloa ei voi siirtää
vaikka niin haluttaisiin
4267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ja jokaiselle meille on kortit jaettu aikoinaan.Ja niin niillä pelataan loppuun asti.Niin hyvässä kuin pahassa."
Muuten hyvä viesti, tuota kohtaa en kuitenkaan allekirjoittaisi. Jokaisen elämä on sitä, mitä siitä itse tekee. Jos ei oo tyytyväinen omaan elämään, ei pidä jäädä ruikuttamaan sitä loppuiäksi, tai murhata, pitää taistella ja muutta elämä sellaiseksi joksi sen itse haluaa.
Sanoisin mielummin niin, että kaikilla on mahdollisuus päästä samaan lopputulokseen, hyvään elämään, toisilla pitää vain olla enemmän taistelua sen vuoksi, kuin toisilla.
Korttien jaolla tarkoitin sitä,että jokainen pelissä yrittää voittaa ja hakea parempaa "kättä".Joku siinä onnistuu ja joku ei.Ja sama pätee oikeassa elämässäkin.Toinen onnistuu parempaa hakiessa ja toinen ei.
Pitäkää huolta toisistanne!
pyytämällä pyydä ja tuskinpa pyytää ollenkaan. Eikä myöskään yksinäisyyttä, surua, tuskaa, ahdistusta, vaan päinvastoin jokainen tekee kaikkensa välttyäkseen niiltä. Kun saisikin sen rakkaan, raiteiltaan eksyneen kohdalla kellon taakse päin ja huudettua hänet takaisin: "Tule, älä vielä mene, vaan yritetään yhdessä..."
Elämää ei aina pysty itse ohjaamaan ja kuolema ehdottomuudessaan on musertavan peruuttamaton. Vaikka jakaisimme tätä tuskaa toisten ihmisten kanssa, olemme jokainen viime kädessä elämän peruskysymysten edessä yksin. Suurimman surun keskellä tuntuu, että koko elämä on sirpaleina ja edessä näkee vain mustien päivien pitkän jatkumon. Mutta vaikka ei sille tunnu, on hyvä tietää, että ne sirpaleet voi koota uudelleen ja niistä voi luoda, niistä voi muotoutua jotain sellaista voimaa ja hyvää, jonka olemassa olosta ei nyt pysty ennakoimaan edes aavistusta.
Aina on edessä vähintään kaksi tietä: hyvä ja sitten se huonompi vaihtoehto. Risteyksessä pystymme harvoin olemaan täysin varmoja, kumpi on se parempi vaihtoehto. Usein parempaan päämäärään riittää pelkkä halu tehdä hyviä valintoja ja jättää paha tietoisesti selkänsä taakse. Monen kirjoittajan kohdalla näyttää valinta olevan vaikeaa, mutta jokaisen oman elämän kannalta pahasta luopuminen johtaa juuri hänen itsensä kohdalla parempaan lopputulokseen.
Tässä tilanteessa se paha voi olla vihaa, katkeruutta, raivoa, itsesyytöksiä, joista viimeksi mainittu on yhtä tuhoisaa kuin edellisetkin. On parempi pyrki noista tuhon voimista eroon käsi-kädessä omien rakkaidensa kanssa, vaikka ammattiauttajien ohjaamana, kun omat voimat ovat kaikkein vähimmillään. Tärkeää on korvata se mahdollinen aiempi väärä valinta nyt tehtävään oikeaan valintaan ja antaa surun tulla puhtaasti sellaisenaan...
Voimaa ja siunausta teille kaikille