Taas on varattu satoja tuhansia ns. "kriisiapuun" Jokelan traumaattisiin kokemuksiin. Jotkut selittävät, että avun tarve voi kestää jopa vuosia.
Ihminen on vuosituhansien aikana kokenut traumoja jatkuvasti ja sopeutunut niihin. Miten ennen on pärjätty ilman kriisiapua?
Monissa tutkimuksissa koko toiminta on todettu täysin turhaksi, joskus jopa haitalliseksi.
Psykologilässyttäjät haluaa vaan tehdä itsensä tarpeelliseksi ja nössö-päättäjät menee vipuun.
https://www.psychologicalscience.org/pdf/pspi/pspi421-45.pdf
Ihminen on vuosituhansien aikana kokenut traumoja jatkuvasti ja sopeutunut niihin. Miten ennen on pärjätty ilman kriisiapua?
Monissa tutkimuksissa koko toiminta on todettu täysin turhaksi, joskus jopa haitalliseksi.
Psykologilässyttäjät haluaa vaan tehdä itsensä tarpeelliseksi ja nössö-päättäjät menee vipuun.
https://www.psychologicalscience.org/pdf/pspi/pspi421-45.pdf
Vastaukset 5
Vanhimmat
eri mieltä, etteikö kukaan tarvitsisi "keskusteluapua".Ne jotka ovat kaikkein läheisimpiä jotka menettivät jonkun tässä onnettomassa tapauksessa tarvitsevat mielestäni jonkun ammattilaisen purkamaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Näin päästään yli sen katkeroitumisen ja vihan joka tuntuu ihan jo lietsonnalta joidenkin kirjoituksia kun lukee.Klisee , että aika parantaa haavat, pitää täysin paikkansa. Ajanmyötä kaipaus ja suru muuttuu ikäväksi ja se on ihan tavallista meille jokaiselle joka on menettänyt jonkun läheisistään.Mutta aikaa se ottaa ja sitähän meillä on 24 tuntia päivässä jne....
Omalta perheeltä ja naapureilta, aika on muuttunut ja naapureiden kanssa ei ole monasti enää samanlaista kanssakäymistä kuin ennen, jokaisella on menonsa ja työnsä aikaa on vähemmän, kiire kiire rahaa rahaa myös kateutta siitä kenellä on ja kenellä ei.
Olisipa nuo kriisiavun rahat käytettävissä jo ennen kriisiä ennalta ekäisevään perhekeskeiseen työhön.
päivän ihmisiltä on puuttunut.
Vaikka ongelman alkuja olisi jo näkyvissä, ei apua - varsinkin lapsiperheille - ole todellisuudessa ollut monessakaan kunnassa.
Ei edes riittäviä mielenterveyspalveluja, muusta lapsiperheiden tarvitsemasta konkreettisesta avusta ja tuesta puhumattakaan.
..puolesta voisi kerätä jonkilaisen adressin, ja pyrkiä näin todella vaikuttamaan asioihin. Tälläisenä aikana se varmasti huomioitaisiinkin..
Julkisuudessa olleiden viranomaiskannanottojen perusteella asian merkitystä jotenkin korostetaan. Lehdissä on uutisia harva se päivä, että joku on tapettu tai pahoinpidelty, mutta siitä yksikään viranomainen ei ole nostanut meteliä.
Surutyö on raskasta ja kestää todella kauan, mutta se ei ole mikään sairaus. Psyykkisesti terveet aikuiset osaavat kyllä ilmaista tuntojaan ilman ammattilaistakin ja ajan myötä he pystyvät hyväksymään menetyksensä.
Ammattiapu tai ryhmäkeskustelu voi olla paikallaan niiden lasten ja nuorten kohdalla, jotka joutuivat välittömään kontaktiin ampujan kanssa.