Elokuvamissio: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan tylsyyttä.
---------------
Sain tässä jokin aika sitten päähäni toteuttaa erään elokuvankatselumission. Suunnitelmani oli katsoa elokuvia putkeen mahdollisimman paljon, mutta pelkkä tuijotus ei riittäisi. Niinpä kehittelin sääntöjä joita joutuisin noudattamaan tehtävää suorittaessani.
1. Elokuvankatseluajan tulisi sijoittua aikajaksolle 12.00-24.00.
2. Valittuna aikajaksoa olisi tarkoitus katsoa minimissään viisi elokuvaa, mutta elokuvien pituuksien vuoksi ylärajaa ei ole. Pituuden tulee kuitenkin olla minimissään 90 minuuttia.
3. Valittavissa elokuvissa tulee olla vähintään neljää eri lajityyppiä edustettuina. Jotta esimerkiksi kauhufani ei saisi valita vain suosikkilajityyppiään ja siten tehdä tehtävästä helpompaa.
4. Valittavissa elokuvissa ei saa olla pääosissa isoja tähtiä (vrt. John Travolta, Tom Hanks, Tom Cruise, Angelina Jolie.) Koska isojen tähtien elokuvilta osaa jo ennakkoon odottaa jotain. Isoiksi tähdiksi luetaan myös näyttelijät jotka eivät palkkioiltaan, tai mediahuomioltaan ole ”isoja,” mutta ovat katsojille hyvinkin tuttuja kasvoiltaan (vrt. Kevin Bacon, Fred Ward.) Kieltolistalla ovat myös näyttelijät jotka eivät mahdu aiempiin vaatimuksiin, mutta jotka tehtävän suorittaja tietää hyvin. Eli leffaa valittaessa näyttelijät eivät saa olla valintakriteerejä. Poikkeukseksi lasketaan se, että jos mukana on keski-iso tähti, mutta tiedät hänen olevan kyseisessä elokuvassa sivuosassa.
5. Valittavissa elokuvissa ei saa olla myöskään ohjaajaniminä sellaisia kuten Steven Spielberg, etc. Joten ohjaajien suhteen noudatetaan samaa sääntöä kuin näyttelijöiden. Valittavan elokuvan ohjaajalla saa olla hitti historiassaan, mutta sen tulee olla nimenomaan menneisyydessä ja sen tulee olla pitkälti yhden hitin ihme. Tällöin et voi olla leffaa valittaessa ”varma” sen sisällöstä vertailemalla ohjaajan muuhun tuotantoon.
6. Valittava elokuva ei saa olla megabudjetin tuotos. Eli et saa valita mitään elokuvaa jonka tiedät olevan hyvännäköinen koska siihen on käytetty helvetisti rahaa. Joten valittavaksi ei saa tulla elokuvaa kuten The Day After Tomorrow. Day After Tomorrowin kohdalla tulee kyllä muitakin esteitä, mutta kyseinen elokuva on esimerkki sellaista teoksesta johon ei palkata mitään megabudjetin tähtiä (Dennis Quaid on loistava [etenkin elokuvassa K.J.S.] mutta ei missään nimessä rahan kannalta mikään Cruise. Ja tuolloin Jake Gyllenhaal oli vielä suht' tuntematon tähti.) vaan elokuvassa kalliit efektit olivat pääosassa.
7. Tauot minimiin. Elokuvat tulee katsoa putkeen. Joten ei mitään ”katsonpa uutiset tässä välissä.” Ei ulkona käymistä. Ei ruuanlaittoa. Ei katsota elokuvien ekstramateriaalia. Joten eväät pitää varata mukaan. Tarkoitus on ettei keskittyminen herpaannu elokuvista. Poikkeukseksi otetaan pesutauko, jonka aikana saa käydä kylvyssä tai suihkussa. Pesutauko ei kuitenkaan saa kestää kauempaa kuin maksimissaan 30 minuuttia.
8. Ei jatko-osia tai uudelleenversiointeja. Elokuvan tulee olla katsojalla täysin uusi, ei tuttu tarina. Poikkeukseksi lasketaan se, ettei ole nähnyt alkuperäisversiota, tai muita osia.
9. Elokuvia tulee katsoa siten, että jokaisesta pystyy kertomaan jotain. Siispä paperia ja kynä mukaan.
10. Tehtävä pitää suorittaa yksin. Pääosin syy tähän on se, että minä olen niitä ääliöitä jotka jossain The Prestigessa sanovat ”mistä lyödään vetoa, että se on klooni?” Toinen syy on tietenkin siinä, ettei keskittyminen elokuvaan horjuisi keskusteluun frendien, tms. Kanssa.
Ideana on löytää elokuvia joita ei kenties muuten katsoisi ja jotka parhaimmillaan yllättäisivät positiivisesti. Pahimmillaan tulevat 12 tuntia olisivat yhtä tuskaa.
---------------
Siispä kokoamaan Filmtownin seitsemän leffan pakettia (ei mainos.)
Ensimmäinen vaikeus oli löytää elokuvia joihin pystyi parhaimman mukaan soveltaa edellämainittuja sääntöjä. Tuntui kuin joka ainoa näyttelijänimi oli tuttu, tai muuta joka tuntui estävän valinnan. Lopulta sain koottua paketin jonka sisällöstä yksikään elokuva ei luonut ennakko-odotuksia suuntaan eikä toiseen.
Raporttini tapahtumasta on kirjoitettu siten, että elokuvia katsoessani tein muistiinpanoja itse elokuvista ja jos oli tarvetta, niin kuvailin tuntemuksiani yleisesti. Muistiinpanoista kokosin koko tämän paskan seuraavana päivänä. Joten pahoittelen jos aikakäsitys tuntuu horjuvan, mutta ainakin leffat tuli katsottua putkeen.
Elokuvien katselu lauantaina 10.11.2007
Kirjoitus sunnuntaina 11.11.2007
Ja minullako ei ole elämää?
---------------
7 Mummies
http://imdb.com/title/tt0415345/
Lyhyesti: Joukko 1800-luvun hippejä on kaivanut kultaa ja haudannut sen samantien maahan. Kultaa on jätetty vartioimaan seitsemän Jesuiittapappia. Siirrytään nykyaikaan ja muuttoauton näköinen liikenneväline on ajanut ojaan. Autossa oli joukko vankeja jonka karkaavat ja ajautuvat pieneen peruswesternkylään. Jostain syystä vankeja ei ihmetytä laisinkaan menneen ajan miljöö ja cowboyt. Yön tullessa kyläläiset muuttuvat jonkinlaisiksi hampaattomiksi ”vampyyreiksi” ja rupeavat lahtaamaan vankikarkureita. Vangit ovat saaneet tietää kulta-aarteesta ja etsivät sitä. Elossa olevat vangit löytävät aarteen ja herättävät kuolleista kungfujesuiitat. Verta ja gangstarappia. Mukana on tietenkin ne pakolliset seksikäs naisvartija ja se kiltti vanki, ja tietenkin he kaksi pääsevät auringon noustessa pakoon.
Elokuva on aivan perushalpiskauhistelu. Eli huonoa kuvausta, halpoja lavasteita, masentuneita näyttelijöitä, hirveästi verenroiskutusta ja kauhea meteli. Ei siis kaikkein huonoin leffa jonka olen nähnyt, mutta aivan järjettömän tylsä. Vaikeita elokuvan katselussa oli sen katselu. Sillä leffa ei oikeasti innostanut missään vaiheessa, joten oli vaikea keskittyä siihen, juuri sen tylsyyden vuoksi. Oli elokuvassa muutama plussa. Suurimpana kehun kohteena ovat elokuvassa esiintyvät himmeät beibit, jotka ovat ilmeisesti halpiskauhisteluiden sopimuksessa vaadittuja. Oli myös kiva nähdä Martin Kove pikkuroolissa. Kove on eräs kaikkien kasarileffojen parissa kasvaneiden muksujen suosikkipahiksia. Hän oli Karate Kidista se pahiskarateopettaja. Eihän tämänkaltaisesta elokuvasta voi odottaakaan mitään mieltäylentävää, mutta muutama seikka siinä oli erityisen häiritsevää: Miksi se saatanan gangstarap? Miten 1800-luvun kaupungista voi löytyä moottoripyörä? Miten se kaivoksesta louhittu kulta saattoi olla kuparin värisiä kolikoita? Ja miksi ne kungfumuumiojesuiitat näyttivät siltä kuin heidän kasvoillaan olisi olleet sukkahousut? Olivatko kungfumuumiot menossa ryöstämään pankkia? En missään nimessä katsoisi elokuvaa uudestaan, mutta onneksi se ei ollut sentään Wicker Manin remake. 7 Mummies olisi kenties ollut parempi, jos se olisi kertonut seitsemästä mummosta.
---------------
En tunne oloani vielä laisinkaan väsyneeksi 7 Mummiesin tylsyydestä huolimatta ja täysissä ruumiin (joskaan en sielun) voimissa laitan seuraavan elokuvan katseluun.
---------------
Armstrong
http://imdb.com/title/tt0139029/
Armstrong lentää räjähdyksen voimasta ulos ikkunasta. Ikkulasi lentää täysin ehjänä hänen edellään maahan. Jos kerran lasi on ehjänä ja hänen edessään, niin miten Armstrongin laskeutuessa auton katolle, saattoi hänen perässään tulla lasinsirpaleita useamman ikkunan edestä? Tuo summaa tämän laatuteoksen logiikan. Juonesta viis, kunhan mukana on paljon hidastettuja räjähdyksiä ja muita actionkliseitä. Armstrong laittaa nahkahanskat käsiinsä, sylkäisee niihin ja liukuu vaijeria pitkin. Oliko se nyt kovinkin fiksua liukastaa hanskoja syljellä? Mutta ei sillä väliä, se kuuluu asiaan. Ymmärtääkseni elokuvan juoni on se, että Armstrong on ex CIA-mies joka toimii turvallisuuskonsulttina, tms. Venäjällä. Paikalle saapuu vanha frendi pyytämään apua ja kaveri lahdataan. Armstrong haluaa selvittää miksi ja lähtee kostoretkelle. Elokuvassa on olevinaan tarinakin, jossa kun kerran Venäjällä ollaan, niin joku pahisarmeijaheebo myy ulkomaille ydinaseita ja se on estettävä. Pääosa elokuvasta on kuitenkin sillä että hypitään autojen päälle, hypitään katolta alas, hypitään ikkunoiden läpi ja ampua paukutetaan. Elokuvan budjetti tosin on tainnut olla pienempi kuin 0,5l Pepsi Maxin hinta ja se osoitetaan jonkinlaisella ylpeydellä. Valitsin tämän elokuvan pääosin siksi, että,,, no c'mon, elokuvan nimi on Armstrong. ARMSTRONG! Ja kannessa lukee puffina ”kylmä sota alkaa käydä tuliseksi.” Se kuulostaa jo sellaiselta roskalta, että se olisi hauskaakin. Sitä se ei ollut. Jos 7 Mummies oli tylsä, niin Armstrong oli selkeästi ottanut sydänasiakseen olla tylsempi kuin 7 Mummies, ja sen se tekikin. Ikkunoiden läpi hyppiminen ei ole hauskan näköistä jos se tapahtuu yhtä usein kuin elokuvaa katsoessa tekee mieli vaihtaa kanavaa, eli hyvin, hyvin usein. Niin ja oli siellä mukana jokin salamurhayrityskin,,, oopperassa! Nerokasta. Ja lopussa Amerikkalainen elämäntapa vie voiton. God bless all of us.
---------------
Vielä Armstronginkin jälkeen ihan freesi olo. Olen lievästi yllättynyt, sillä ennen tämän helvetin tyhmän mission aloittamista olin aivan varma, etten jaksaisi edes näin pitkälle. Ja nyt kun heti alkuun tuli katsottua kaksi puuduttavaa leffaa, niin olen yllätyksekseni ihan innoissani laittamassa seuraavaa koneeseen. Tai ei, en innoissani, mutta en tunne estettä.
---------------
Vallan Sokaisemat
http://imdb.com/title/tt0206771/
Heti alkuun on todettava, että kuvaus Vallan Sokaisemat-leffassa on erittäin ärsyttävää. Kuvasta päätellen, ollaan haluttu saada aikaan realistinen tunnelma. Syynä lienee se, että kyseessä on poliittinen draama. Eli ei mitään tippaakaan tyyliteltyä valaisua, vaan pelkistetty, jolla halutaan antaa käsitys kyseessä olevan todellisen maailman. Ilmeisesti samasta syystä kameran liikkeet ovat pienoisessa, hitaassa liikkeessä lähes kokoajan, että tulisi tunne katsojan oman näön liikkeestä puhuessa. Elokuvan äänimaailma on myös pelkistetty. Ei niinkään musiikkia, kuin ympäristön ääniä. Tosin se musiikki mikä elokuvassa soi, on aivan poissa paikoiltaan. Jos tehdään vakavaa poliittista draamaa, niin musiikin ei pidä kuulostaa siltä, että katsoisi jotain nuorten draamasarjaa kuten Dawson's Creek. Plussana elokuvalle on sen suht' tuntematon näyttelijäkaarti, joka ei pistä päähän mitään ennakkoasenteita näyttelijän työstä, tai uskottavuudesta roolissaan. Elokuvan juoni on aika peruskauraa poliittisessa draamassa. On siis tämä nuori ideologinen poliitikko joka koettaa samanaikaisesti tasapainoilla oman moraalinsa ja puolueen edun välissä. Samaa shittia kuin Tähtien Sodassa. Voiman pimeä puoli vetää puoleensa, mutta lopulta kirkassilmä valitsee reilun pelin. Ja vaikka tarinaan on pistetty se pakollinen kuolema ja siitä aiheutuvien salojen paljastuminen, niin painostus on enemmän puoluekurin kuvauksessa. Nuori idealisti kun menee ja äänestää puolueen tahdon vastaisesti. Mutta vaikka kyseessä ei ole tuutin täydeltä salaliittoteorioita ja salamurhia, niin mitään varsinaisesti uutta ei ole saatu aikaiseksi. Elokuvan suurn vika on siinä, että se on helvetin hidas. Kuin Suomalainen politiikka, se ei etene mihinkään ja jos se sattuu liikahtamaan, niin se tekee sen niin hitaasti, että sinäkin ehdit kuolemaan vahuuteen. Lopussa tietenkin paha, korruptoitunut poliitikko saa ansionsa mukaan (ei, ei korkeampaa virkaa, tms.) ja kirkassilmä tekee rauhan itsensä kanssa,,, ja saa tytön.
---------------
Nyt jo väsyttää. Vaikka Vallan Sokaisemat oli tämänhetkisestä kolmikosta onnistunein tarinallisesti, oli sen löysä toteutus sen verran puuduttava, että haukotutti kovin. Mutta vielä liha toimii sen verran kovalla sykkeellä, että seuraava koneeseen. Tässä vaiheessa tulee noiden kolmen elokuvan vuoksi mieleen ajatus, että kuinka kannattavia sellaiset ovat olleet kaupallisesti. 7 Mummies ja Armstrong eivät edes yrittäneet esitellä itsestään mitään taiteellisia puolia ja vaikka Vallan Sokaisemat koetti olla dramatiikaltaan vakavasti otettava, niin sen toteutus ei sitä puoltanut. Etenkin Amerikkalainen elokuva tuntuu aina pistävän rahan juonen edelle, joten nuokin edellläolevat oli varmasti tehty ainakin osittain ajatuksella että ”paljonkohan me tällä tehdään voittoa.” Ja ei siinä mitään, puhtaasti kaupallinenkin elokuva voi olla hyvin miellyttävää seurattavaa jos fiilis on oikea. Mutta kun esimekiksi näiden kolmen katsotun elokuvan toteutus on kökkö, niiden tähtistatus on jotain Joe Laraa ja kannetkin kuin wc-paperiksi tarkoitetut, niin miten niillä aiottiin voittoa tehdä? Kenties se on vain siinä, että niden budjetit ovat niin pieniä, että muutamakin katsoja saa elokuvan jo voiton puolelle. Mutta keitä ne muutamat katsojat ovat? Mikä on kyseisten elokuvien kohderyhmä? Ilman aiemmin esittämiäni sääntöjä, olisivat nämäkin jääneet tälläkin kertaa katsomatta minun osaltani. Ja jos muut sattuisivat ajattelemaan samoin, niin kuinka paljon niitä vuokrataan, tai ostetaan? No, varmasti kaikelle löytyy ostajansa, joten Joe Larakin sai vuokransa maksettua kuluvan kuukauden osalta.
---------------
Dark Waters
http://imdb.com/title/tt0391908/
Lorenzo Lamas ja tappajahait! WOW!
Takakannessa lukee uhkaavasti ”Voit unohtaa rantalomailun toistaiseksi. Tämän elokuvan jälkeen on todennäköistä, että et uskalla edes juoda lasillista vettä.” En tiedä teistä, mutta itse en yleensä ota vesilasillistani rantavedestä. Ja oletan että kraanavedessä ei hirveästi haita uiskentele,,, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lorenzo Lamas on jokin nesteseikkailija jonka isukki on aikoinaan tehnyt elukkakokeita ja luonut jotain multihybriditappajahaimutantteja ja nyt Lamas ”pakotetaan” jatkamaan daddy-o'n hommia. Laskeudutaan siis sukellusvenellä merenpohjaan, hait kolhivat alusta ja kohta ollaan kusessa. Mutta apuun tulee jokin valtion salainen kalanviljelyslaitos ja tottakai myllertävien haiden lisäksi, Lorenzon ja kumppaneiden pelastajat koettavat lahdata heidät. Tarinaltaan Dark Waters on hyvin samanlainen kuin Deep Blue Sea, mutta toisin kuin Deep Blue Seassa, Dark Watersissa on selkeästi ollut vähemmän rahaa käytössä. Deep Blue Seassa sentään näytettiin suht' usein niitä cgi-haita, mutta Dark Watersissa ei ole varallisuus antanut myöten näyttää haita kuin hyvin säästeliäästi. Mikä on sääli, sillä tälläisten ö-luokan monsterielokuvien yksi hauskuus on juuri siinä, kun näkee sen huonosti animoidun ökkömönkiäisen hipsuttelemassa. Lopulta Lorenzo kumppaneineen pääsee pakoon, posauttaa hait hengiltä ja valtion pahikset uppoavat meren pohjaan.
---------------
Neljän elokuvan jälkeen on oloni jotenkin puutunut. En ole varsinaisesti väsynyt, mutta tuntuu kuin ei olisi päivä vielä alkanutkaan. Ihan kuin olisi vasta herännyt ja on vielä hieman väsynyt. Se että ei tee päivän aikana oikein muuta kuin vain katsoo elokuvia putkeen, ei ole ihan vielä sitä ettei ole tehnyt koko päivän aikana mitään. Kenties sitä ei ole tehnyt mitään rakentavaa ja on hukannut koko päivän, koska ei tehnyt muuta kuin katsoi leffoja. Jos katsoo yhden leffan, niin ei ajattele tuhlanneensa aikaa. Kun katsoo useamman leffan putkee, saattaa ajatella tuhlanneensa aikaa, koska olisi voinut tehdä jotain muuta. Mutta mitä muuta sitä olisi sitten pitänyt tehdä? Kun on jo nyt katsonut neljä omasta mielestäni yhdentekevää leffaa, ajatten että olisi voinut tehdä niiden sijaan jotain järkevääkin. Olen tosin aika varma siitä, että jos olisin pitänyt elokuvia hyvinä, niin en ajattelisi ajan haaskausta. Nyt kun on kuusi tuntia kulunut huonoihin elokuviin, joista ei juuri mitään muistaisi ilman näitä kirjoituksia, tuntuu kuin ei olisi vielä tehnyt mitään tänään. Vasta herännyt. Seuraava esitykseen.
---------------
The Ex
http://imdb.com/title/tt0119084/
Tämän elokuvan valitsin koska siinä on ihan hienon näköinen kansi ja nyt kymmenen minuutin katselun jälkeen , se taitaakin olla parasta. Tosin, nämä kuluneet kymmenen minuuttia ovat parasta mitä olen tämän päivän aikana katsotuista elokuvista nähnyt. Niin ja Yancy Butler on ihan kaunis nainen. Butler esittää ns. Psykopaattia joka vainoaa ex-miestään. Vastaavat tarinat ovat näitä vaarallisia suhteita joissa avioliitossa oleva mies ryhtyy suhteeseen himmeän beibin kanssa. Suhteen loppuessa himmeä beibi ei ota uskoakseen ja kohta on perhe ja lemmikit vaarassa joutua pataan. Erona muihin vastaaviin tarinoihin on oikeastaan se, että toisin kuin yleensä, The Ex kuvaa tarinaa psykopaatin puolelta. Tämä ei ole mikään oikeasti innovatiivinen seikka, sillä vastaavia versioita on muitakin, se ei ole vain niin yleinen tapa tämänkaltaisissa tarinoissa. Ja se ei myöskään vakuuta, että psykopaatin rooli on edelleen samanlainen tälläkin näkökulmalla. Eli The Ex ei esitä tarinaansa psykoa puolustaen, vaan samanlaisena kuin kaikki muutkin. Elokuvana The Ex ei ole juuri keskitasoa parempi, mutta se on ainakin myönnettävä, että Yancy Butler vetää psykon roolinsa antaumuksella ja kiitos sen, elokuvan jaksaa katsoa ilman ajatusten harhailua. Butler on kyllä sen verran babe, että saisi terrorisoida minua ihan mielinmäärin. Lopussa pitkän kiusaamisen palkaksi, psyko lahdataan ja kaikki on taas ruusuista. Mikä muistuttaakin tämänkaltaisten elokuvien suurimmasta logiikkaongelmasta. Ensiksi psyko tekee kaikkensa, että kaikki, poliisi, naapurit, ym. Ovat siinä uskossa että hän on se uhri ja vainottu henkilö on tarinan pahis. Psyko palkkaa jonkun mätkimään itseään ja lavastaa vainoamansa henkilön tekijäksi. Sitten lopussa psyko pistetään lihoiksi ja vainottu huokaisee helpotuksesta. The end... Eikö kukaan koskaan ota huomioon sitä, että vaikka katsoja tietää kuka oli oikeasti pahis ja kuka uhri, niin edelleen poliisien silmissä vainottu on pahis. Ja nyt kun psyko on kuollut vainotun käsien kautta, niin todisteiden valossa, ”uhri” on entistä enemmän syyllisen oloinen. No, anyway, ihan kiva jännäri.
--------------
Olen nyt katsonut noin seitsemän ja puoli tuntia leffoja yhteen putkeen ja vaikka The Ex hieman piristikin fiilistä, niin motivaatio alkaa olla lopussa. Uskon hyvin jaksavani katsoa loputkin elokuvat, mutta niistä kirjoittaminen vaatii jo hieman enemmän keskittymistä. Parin ensimmäisen leffan kohdalla kirjoitin muistilappuihini tarkempia kuvauksia joiden avulla voin sitten koneen äärellä kirjoittaa yksityiskohtaiset tuntemukset. Parin viimeisen leffan kohdalla muistilaput täyttyivät enemmän ranskalaisista viivoista ja kryptisistä vihjeistä, joista näppäimistön äärellä koetan rakentaa koherenttia tarinaa. Tässä kohtaa pidän aiemmin mainitun suihkutauon, joka saa maksimissaan kestää puoli tuntia.
---------------
Repli-Kate
http://imdb.com/title/tt0260320/
Nyt suihkun jälkeen on taas reippaampi olo ja vastaan tulee ensimmäinen komedia, Repli-Kate. Odotukseni ovat aiempia elokuvia korkeammalla. Ei siksi, että odottaisin nauravani ääneen, tai edes hymähtäväni, mutta odotan komedia olevan edes sellainen että se pitää fiiliksen virkeänä ja siihen riittänee kehnompikin komedia. Sitä Repli-Kate onkin, eli kehnompi komedia. Kyseessä ei ole mikään toivoton tapaus. Elokuva on vain niin harmiton, ettei ilman tätä kirjoitusta kenties edes muistaisi katsoneensa sitä. Sellainen kiva teinikomedia. On siis tämä opiskelijapoika joka suree sitä ettei saa itselleen tyttöystävää ja kuten asiaan kuuluu, poika näyttää ihan mallilta. Puolittain sattuman oikusta hän tulee kouluprojektissa kloonanneeksi juuri sen tytön, johon hän on todellisuudessa ihastunut. Kloonista koulutetaan joka pojan unelmababe ja kohta on ihannetyttöystävä valmis. Luonnollisesti klooni on liiankin innokas ja kohta huumoria revitään siitä, kuinka poika juoksee kloonin perässä katsomassa ettei kaikki mene överiksi. Vitseihin kuuluu olennaisena osana tietenkin se, että klooni ja originaali sekoitetaan toisiinsa ja ollaa sitten niin pyörällä päästään. Elokuva muistuttaa tyyliltään kovasti sellaista kasariklassikkoa kuin Weird Science, joten kaikki kyseisen elokuvan nähneet ovat jo teoriassa nähneet Repli-Katenkin. Ihan kiva, harmiton komedia. Ei naurata, mutta ei ärsytäkään.
---------------
Kiitos aiemmin otetun suihkun, on olo vieläkin sen verran hyvä, että Repli-Kate tuli katsottua hyvillä mielin ja nyt vain seuraavaa pyörimään
---------------
Straight Into Darkness
http://imdb.com/title/tt0287733/
Kaksi sotilaskarkuria haahuilee metsissä. Toinen heistä tietenkin se viaton, hiljainen pohdiskelija ja toinen kovanaama kivileuka. Ensinnäkin on sanottava että, aivan helvetin ärsyttävän näköinen elokuva. Siinä missä aiemmin katsottu Vallan Sokaisemat oli kuvaukseltaan ärsyttävä siksi, että se koetti olla väkinäisesti ”realistinen.” Niin Straight Into Darkness sortuu juuri siihen yleisempää ärsyttävyyteen. Eli kameraa pyöritetään välillä joka suuntaan, ollaan ympäri ämpäri. Hassuja valaistuksia, nopeutetaan kuvaa ja hidastetaan kuvaa. Todettakoon, että kyseiset kohtaukset ovat kumaamassa epätoivoa ja sodan mielettömyyttä, mutta niiden liiallinen käyttö elokuvan aikana synnyttää musavideofiiliksen. Kyseessä kuitenkin on olevinaan vakava sodadraama. Sotilaat ajautuvat johonkin taloon, jossa törmäävät pariin ihmiseen (toinen Ranskalainen ja toinen David Warner) jotka suojelevat jotakin kakaralaumaa ja sitten tulevatkin natsit. Koska kyseessä ovat natsit, mukaan kuuluu olennaisena osana jokin kulta-aarre tai vastaava. Ja tällä kertaa se vastaava on joukko maalauksia jotka sattuvat olemaan samaisessa talossa kuin missä sotilaskarkurit ja kumppanit ovat. Tulee paljon hidastuksia luotien osuessa pianon ja kuoron säestyksellä sinne tänne. Tuohon kohtaan asti ovat ilmeisesti elokuvan tekijät jaksaneet ajatella, sillä siihen elokuva jumiutuu. Loppu tulee sentään onneksi pian. Kaikenkaikkiaan tämäkin oli yksi niistä elokuvista jotka katsoo kerran, mutta ei haluaisi säilyttää omissa valikoimissaan.
---------------
Kello on noin 11.00 tai ainakin hiukan sinnepäin. Olo on ihan reipas, mutta siihen pääsyynä on aiemmin otettu suihku, ei niinkään elokuvien sisältö. Koska tässä on vain tunti aikaa keskiyöhön, en etsi katsottavaksi enää uutta elokuvaa, koska en ehtisi katsomaan sitä kokonaisuudessaan aikarajoituksen vuoksi. Seitsemän elokuvan katselu yhden päivän aikana voi olla ihan kiva keino kuluttaa päivä, mutta jos sitä aikoo harrastaa, niin kannattaa helpottaa omaa oloaan valitsemalla joukkoon sellaisia elokuvia jotka itse itseltäni kielsin. Eli juuri ”varmoja” täkyjä. Tämä tuntemattomien elokuvien valinta oli siinä suhteessa hyvä idea, että tällöin tuli katseltua elokuvia joita ei kenties muutoin katsoisi ja siten väkisin laajennettua katseluvalikoimaa. Siinä on vain se riski, että pahimmillaan päivästä tulee tosi puuduttava, jos yksikään tuntemattomista leffoista ei ole hyvä. Tänään katsomistani seitsemästä elokuvasta paras ja kiinnostavin oli The Ex. Muutoin päivän parasta antia oli joissakin elokuvissa näkyneen tissit, Martin Kove ja viimeisimpänä David Warner. Niin ja Straight Into Darknessin lopputekstien aikana soi ihan kiva musiikki. Jos en olisi luonut estäviä sääntöjä elokuvien valintojen suhteen, en varmastikaan olisi yhtäkään näistä nyt valituista ottanut katsottavaksi, mutta olen tyytyväinen että tätä kautta tulin nämäkin nähneeksi. Tämä oli ihan kiva projekti toteutettavaksi ja mahdollisesti kokeilen samaa jossakin muussa muodossa myöhemminkin. Kenties kaikki Star Trekit putkeen? Entäpä päivä pelkkää pornoa? 12 tuntia Jason Stathamin leffoja? Vain elokuvia joissa on Michael Nymanin musiikki? Kaikki Sormusten Herrat kerralla? ... Jälkimmäisen jälkeen varmaan vahingoittaisin itseäni,,, oikeasti.
Niin, ja ymmärrän että joku leffafriikki saattaa tuhahtaa että "pah! eihän seitsemän leffaa päivässä ole temppu eikä mikään." Ja tottahan se voi ollakin,,, mutta jos katsot seitsemän huonoa leffaa putkeen, niin kyllä se hieman voimille ottaa. Paitsi jos elokuvat ovat tarpeeksi huonoja, että ne ovat jo hyvällä tavalla huonoja. Nyt teki monta kertaa mieli vaihtaa kiinnostavampi elokuva koneeseen.
Kokeilkaa.
---------------
Tätä taustoittivat: Alunperin muistilappujen aikana pyörivien elokuvien ääniraidat, mutta koneelle uudelleen kirjoitettaessa...
In The Nursery -Groundloop
In The Nursery -Cause Effect
---------------
Sain tässä jokin aika sitten päähäni toteuttaa erään elokuvankatselumission. Suunnitelmani oli katsoa elokuvia putkeen mahdollisimman paljon, mutta pelkkä tuijotus ei riittäisi. Niinpä kehittelin sääntöjä joita joutuisin noudattamaan tehtävää suorittaessani.
1. Elokuvankatseluajan tulisi sijoittua aikajaksolle 12.00-24.00.
2. Valittuna aikajaksoa olisi tarkoitus katsoa minimissään viisi elokuvaa, mutta elokuvien pituuksien vuoksi ylärajaa ei ole. Pituuden tulee kuitenkin olla minimissään 90 minuuttia.
3. Valittavissa elokuvissa tulee olla vähintään neljää eri lajityyppiä edustettuina. Jotta esimerkiksi kauhufani ei saisi valita vain suosikkilajityyppiään ja siten tehdä tehtävästä helpompaa.
4. Valittavissa elokuvissa ei saa olla pääosissa isoja tähtiä (vrt. John Travolta, Tom Hanks, Tom Cruise, Angelina Jolie.) Koska isojen tähtien elokuvilta osaa jo ennakkoon odottaa jotain. Isoiksi tähdiksi luetaan myös näyttelijät jotka eivät palkkioiltaan, tai mediahuomioltaan ole ”isoja,” mutta ovat katsojille hyvinkin tuttuja kasvoiltaan (vrt. Kevin Bacon, Fred Ward.) Kieltolistalla ovat myös näyttelijät jotka eivät mahdu aiempiin vaatimuksiin, mutta jotka tehtävän suorittaja tietää hyvin. Eli leffaa valittaessa näyttelijät eivät saa olla valintakriteerejä. Poikkeukseksi lasketaan se, että jos mukana on keski-iso tähti, mutta tiedät hänen olevan kyseisessä elokuvassa sivuosassa.
5. Valittavissa elokuvissa ei saa olla myöskään ohjaajaniminä sellaisia kuten Steven Spielberg, etc. Joten ohjaajien suhteen noudatetaan samaa sääntöä kuin näyttelijöiden. Valittavan elokuvan ohjaajalla saa olla hitti historiassaan, mutta sen tulee olla nimenomaan menneisyydessä ja sen tulee olla pitkälti yhden hitin ihme. Tällöin et voi olla leffaa valittaessa ”varma” sen sisällöstä vertailemalla ohjaajan muuhun tuotantoon.
6. Valittava elokuva ei saa olla megabudjetin tuotos. Eli et saa valita mitään elokuvaa jonka tiedät olevan hyvännäköinen koska siihen on käytetty helvetisti rahaa. Joten valittavaksi ei saa tulla elokuvaa kuten The Day After Tomorrow. Day After Tomorrowin kohdalla tulee kyllä muitakin esteitä, mutta kyseinen elokuva on esimerkki sellaista teoksesta johon ei palkata mitään megabudjetin tähtiä (Dennis Quaid on loistava [etenkin elokuvassa K.J.S.] mutta ei missään nimessä rahan kannalta mikään Cruise. Ja tuolloin Jake Gyllenhaal oli vielä suht' tuntematon tähti.) vaan elokuvassa kalliit efektit olivat pääosassa.
7. Tauot minimiin. Elokuvat tulee katsoa putkeen. Joten ei mitään ”katsonpa uutiset tässä välissä.” Ei ulkona käymistä. Ei ruuanlaittoa. Ei katsota elokuvien ekstramateriaalia. Joten eväät pitää varata mukaan. Tarkoitus on ettei keskittyminen herpaannu elokuvista. Poikkeukseksi otetaan pesutauko, jonka aikana saa käydä kylvyssä tai suihkussa. Pesutauko ei kuitenkaan saa kestää kauempaa kuin maksimissaan 30 minuuttia.
8. Ei jatko-osia tai uudelleenversiointeja. Elokuvan tulee olla katsojalla täysin uusi, ei tuttu tarina. Poikkeukseksi lasketaan se, ettei ole nähnyt alkuperäisversiota, tai muita osia.
9. Elokuvia tulee katsoa siten, että jokaisesta pystyy kertomaan jotain. Siispä paperia ja kynä mukaan.
10. Tehtävä pitää suorittaa yksin. Pääosin syy tähän on se, että minä olen niitä ääliöitä jotka jossain The Prestigessa sanovat ”mistä lyödään vetoa, että se on klooni?” Toinen syy on tietenkin siinä, ettei keskittyminen elokuvaan horjuisi keskusteluun frendien, tms. Kanssa.
Ideana on löytää elokuvia joita ei kenties muuten katsoisi ja jotka parhaimmillaan yllättäisivät positiivisesti. Pahimmillaan tulevat 12 tuntia olisivat yhtä tuskaa.
---------------
Siispä kokoamaan Filmtownin seitsemän leffan pakettia (ei mainos.)
Ensimmäinen vaikeus oli löytää elokuvia joihin pystyi parhaimman mukaan soveltaa edellämainittuja sääntöjä. Tuntui kuin joka ainoa näyttelijänimi oli tuttu, tai muuta joka tuntui estävän valinnan. Lopulta sain koottua paketin jonka sisällöstä yksikään elokuva ei luonut ennakko-odotuksia suuntaan eikä toiseen.
Raporttini tapahtumasta on kirjoitettu siten, että elokuvia katsoessani tein muistiinpanoja itse elokuvista ja jos oli tarvetta, niin kuvailin tuntemuksiani yleisesti. Muistiinpanoista kokosin koko tämän paskan seuraavana päivänä. Joten pahoittelen jos aikakäsitys tuntuu horjuvan, mutta ainakin leffat tuli katsottua putkeen.
Elokuvien katselu lauantaina 10.11.2007
Kirjoitus sunnuntaina 11.11.2007
Ja minullako ei ole elämää?
---------------
7 Mummies
http://imdb.com/title/tt0415345/
Lyhyesti: Joukko 1800-luvun hippejä on kaivanut kultaa ja haudannut sen samantien maahan. Kultaa on jätetty vartioimaan seitsemän Jesuiittapappia. Siirrytään nykyaikaan ja muuttoauton näköinen liikenneväline on ajanut ojaan. Autossa oli joukko vankeja jonka karkaavat ja ajautuvat pieneen peruswesternkylään. Jostain syystä vankeja ei ihmetytä laisinkaan menneen ajan miljöö ja cowboyt. Yön tullessa kyläläiset muuttuvat jonkinlaisiksi hampaattomiksi ”vampyyreiksi” ja rupeavat lahtaamaan vankikarkureita. Vangit ovat saaneet tietää kulta-aarteesta ja etsivät sitä. Elossa olevat vangit löytävät aarteen ja herättävät kuolleista kungfujesuiitat. Verta ja gangstarappia. Mukana on tietenkin ne pakolliset seksikäs naisvartija ja se kiltti vanki, ja tietenkin he kaksi pääsevät auringon noustessa pakoon.
Elokuva on aivan perushalpiskauhistelu. Eli huonoa kuvausta, halpoja lavasteita, masentuneita näyttelijöitä, hirveästi verenroiskutusta ja kauhea meteli. Ei siis kaikkein huonoin leffa jonka olen nähnyt, mutta aivan järjettömän tylsä. Vaikeita elokuvan katselussa oli sen katselu. Sillä leffa ei oikeasti innostanut missään vaiheessa, joten oli vaikea keskittyä siihen, juuri sen tylsyyden vuoksi. Oli elokuvassa muutama plussa. Suurimpana kehun kohteena ovat elokuvassa esiintyvät himmeät beibit, jotka ovat ilmeisesti halpiskauhisteluiden sopimuksessa vaadittuja. Oli myös kiva nähdä Martin Kove pikkuroolissa. Kove on eräs kaikkien kasarileffojen parissa kasvaneiden muksujen suosikkipahiksia. Hän oli Karate Kidista se pahiskarateopettaja. Eihän tämänkaltaisesta elokuvasta voi odottaakaan mitään mieltäylentävää, mutta muutama seikka siinä oli erityisen häiritsevää: Miksi se saatanan gangstarap? Miten 1800-luvun kaupungista voi löytyä moottoripyörä? Miten se kaivoksesta louhittu kulta saattoi olla kuparin värisiä kolikoita? Ja miksi ne kungfumuumiojesuiitat näyttivät siltä kuin heidän kasvoillaan olisi olleet sukkahousut? Olivatko kungfumuumiot menossa ryöstämään pankkia? En missään nimessä katsoisi elokuvaa uudestaan, mutta onneksi se ei ollut sentään Wicker Manin remake. 7 Mummies olisi kenties ollut parempi, jos se olisi kertonut seitsemästä mummosta.
---------------
En tunne oloani vielä laisinkaan väsyneeksi 7 Mummiesin tylsyydestä huolimatta ja täysissä ruumiin (joskaan en sielun) voimissa laitan seuraavan elokuvan katseluun.
---------------
Armstrong
http://imdb.com/title/tt0139029/
Armstrong lentää räjähdyksen voimasta ulos ikkunasta. Ikkulasi lentää täysin ehjänä hänen edellään maahan. Jos kerran lasi on ehjänä ja hänen edessään, niin miten Armstrongin laskeutuessa auton katolle, saattoi hänen perässään tulla lasinsirpaleita useamman ikkunan edestä? Tuo summaa tämän laatuteoksen logiikan. Juonesta viis, kunhan mukana on paljon hidastettuja räjähdyksiä ja muita actionkliseitä. Armstrong laittaa nahkahanskat käsiinsä, sylkäisee niihin ja liukuu vaijeria pitkin. Oliko se nyt kovinkin fiksua liukastaa hanskoja syljellä? Mutta ei sillä väliä, se kuuluu asiaan. Ymmärtääkseni elokuvan juoni on se, että Armstrong on ex CIA-mies joka toimii turvallisuuskonsulttina, tms. Venäjällä. Paikalle saapuu vanha frendi pyytämään apua ja kaveri lahdataan. Armstrong haluaa selvittää miksi ja lähtee kostoretkelle. Elokuvassa on olevinaan tarinakin, jossa kun kerran Venäjällä ollaan, niin joku pahisarmeijaheebo myy ulkomaille ydinaseita ja se on estettävä. Pääosa elokuvasta on kuitenkin sillä että hypitään autojen päälle, hypitään katolta alas, hypitään ikkunoiden läpi ja ampua paukutetaan. Elokuvan budjetti tosin on tainnut olla pienempi kuin 0,5l Pepsi Maxin hinta ja se osoitetaan jonkinlaisella ylpeydellä. Valitsin tämän elokuvan pääosin siksi, että,,, no c'mon, elokuvan nimi on Armstrong. ARMSTRONG! Ja kannessa lukee puffina ”kylmä sota alkaa käydä tuliseksi.” Se kuulostaa jo sellaiselta roskalta, että se olisi hauskaakin. Sitä se ei ollut. Jos 7 Mummies oli tylsä, niin Armstrong oli selkeästi ottanut sydänasiakseen olla tylsempi kuin 7 Mummies, ja sen se tekikin. Ikkunoiden läpi hyppiminen ei ole hauskan näköistä jos se tapahtuu yhtä usein kuin elokuvaa katsoessa tekee mieli vaihtaa kanavaa, eli hyvin, hyvin usein. Niin ja oli siellä mukana jokin salamurhayrityskin,,, oopperassa! Nerokasta. Ja lopussa Amerikkalainen elämäntapa vie voiton. God bless all of us.
---------------
Vielä Armstronginkin jälkeen ihan freesi olo. Olen lievästi yllättynyt, sillä ennen tämän helvetin tyhmän mission aloittamista olin aivan varma, etten jaksaisi edes näin pitkälle. Ja nyt kun heti alkuun tuli katsottua kaksi puuduttavaa leffaa, niin olen yllätyksekseni ihan innoissani laittamassa seuraavaa koneeseen. Tai ei, en innoissani, mutta en tunne estettä.
---------------
Vallan Sokaisemat
http://imdb.com/title/tt0206771/
Heti alkuun on todettava, että kuvaus Vallan Sokaisemat-leffassa on erittäin ärsyttävää. Kuvasta päätellen, ollaan haluttu saada aikaan realistinen tunnelma. Syynä lienee se, että kyseessä on poliittinen draama. Eli ei mitään tippaakaan tyyliteltyä valaisua, vaan pelkistetty, jolla halutaan antaa käsitys kyseessä olevan todellisen maailman. Ilmeisesti samasta syystä kameran liikkeet ovat pienoisessa, hitaassa liikkeessä lähes kokoajan, että tulisi tunne katsojan oman näön liikkeestä puhuessa. Elokuvan äänimaailma on myös pelkistetty. Ei niinkään musiikkia, kuin ympäristön ääniä. Tosin se musiikki mikä elokuvassa soi, on aivan poissa paikoiltaan. Jos tehdään vakavaa poliittista draamaa, niin musiikin ei pidä kuulostaa siltä, että katsoisi jotain nuorten draamasarjaa kuten Dawson's Creek. Plussana elokuvalle on sen suht' tuntematon näyttelijäkaarti, joka ei pistä päähän mitään ennakkoasenteita näyttelijän työstä, tai uskottavuudesta roolissaan. Elokuvan juoni on aika peruskauraa poliittisessa draamassa. On siis tämä nuori ideologinen poliitikko joka koettaa samanaikaisesti tasapainoilla oman moraalinsa ja puolueen edun välissä. Samaa shittia kuin Tähtien Sodassa. Voiman pimeä puoli vetää puoleensa, mutta lopulta kirkassilmä valitsee reilun pelin. Ja vaikka tarinaan on pistetty se pakollinen kuolema ja siitä aiheutuvien salojen paljastuminen, niin painostus on enemmän puoluekurin kuvauksessa. Nuori idealisti kun menee ja äänestää puolueen tahdon vastaisesti. Mutta vaikka kyseessä ei ole tuutin täydeltä salaliittoteorioita ja salamurhia, niin mitään varsinaisesti uutta ei ole saatu aikaiseksi. Elokuvan suurn vika on siinä, että se on helvetin hidas. Kuin Suomalainen politiikka, se ei etene mihinkään ja jos se sattuu liikahtamaan, niin se tekee sen niin hitaasti, että sinäkin ehdit kuolemaan vahuuteen. Lopussa tietenkin paha, korruptoitunut poliitikko saa ansionsa mukaan (ei, ei korkeampaa virkaa, tms.) ja kirkassilmä tekee rauhan itsensä kanssa,,, ja saa tytön.
---------------
Nyt jo väsyttää. Vaikka Vallan Sokaisemat oli tämänhetkisestä kolmikosta onnistunein tarinallisesti, oli sen löysä toteutus sen verran puuduttava, että haukotutti kovin. Mutta vielä liha toimii sen verran kovalla sykkeellä, että seuraava koneeseen. Tässä vaiheessa tulee noiden kolmen elokuvan vuoksi mieleen ajatus, että kuinka kannattavia sellaiset ovat olleet kaupallisesti. 7 Mummies ja Armstrong eivät edes yrittäneet esitellä itsestään mitään taiteellisia puolia ja vaikka Vallan Sokaisemat koetti olla dramatiikaltaan vakavasti otettava, niin sen toteutus ei sitä puoltanut. Etenkin Amerikkalainen elokuva tuntuu aina pistävän rahan juonen edelle, joten nuokin edellläolevat oli varmasti tehty ainakin osittain ajatuksella että ”paljonkohan me tällä tehdään voittoa.” Ja ei siinä mitään, puhtaasti kaupallinenkin elokuva voi olla hyvin miellyttävää seurattavaa jos fiilis on oikea. Mutta kun esimekiksi näiden kolmen katsotun elokuvan toteutus on kökkö, niiden tähtistatus on jotain Joe Laraa ja kannetkin kuin wc-paperiksi tarkoitetut, niin miten niillä aiottiin voittoa tehdä? Kenties se on vain siinä, että niden budjetit ovat niin pieniä, että muutamakin katsoja saa elokuvan jo voiton puolelle. Mutta keitä ne muutamat katsojat ovat? Mikä on kyseisten elokuvien kohderyhmä? Ilman aiemmin esittämiäni sääntöjä, olisivat nämäkin jääneet tälläkin kertaa katsomatta minun osaltani. Ja jos muut sattuisivat ajattelemaan samoin, niin kuinka paljon niitä vuokrataan, tai ostetaan? No, varmasti kaikelle löytyy ostajansa, joten Joe Larakin sai vuokransa maksettua kuluvan kuukauden osalta.
---------------
Dark Waters
http://imdb.com/title/tt0391908/
Lorenzo Lamas ja tappajahait! WOW!
Takakannessa lukee uhkaavasti ”Voit unohtaa rantalomailun toistaiseksi. Tämän elokuvan jälkeen on todennäköistä, että et uskalla edes juoda lasillista vettä.” En tiedä teistä, mutta itse en yleensä ota vesilasillistani rantavedestä. Ja oletan että kraanavedessä ei hirveästi haita uiskentele,,, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Lorenzo Lamas on jokin nesteseikkailija jonka isukki on aikoinaan tehnyt elukkakokeita ja luonut jotain multihybriditappajahaimutantteja ja nyt Lamas ”pakotetaan” jatkamaan daddy-o'n hommia. Laskeudutaan siis sukellusvenellä merenpohjaan, hait kolhivat alusta ja kohta ollaan kusessa. Mutta apuun tulee jokin valtion salainen kalanviljelyslaitos ja tottakai myllertävien haiden lisäksi, Lorenzon ja kumppaneiden pelastajat koettavat lahdata heidät. Tarinaltaan Dark Waters on hyvin samanlainen kuin Deep Blue Sea, mutta toisin kuin Deep Blue Seassa, Dark Watersissa on selkeästi ollut vähemmän rahaa käytössä. Deep Blue Seassa sentään näytettiin suht' usein niitä cgi-haita, mutta Dark Watersissa ei ole varallisuus antanut myöten näyttää haita kuin hyvin säästeliäästi. Mikä on sääli, sillä tälläisten ö-luokan monsterielokuvien yksi hauskuus on juuri siinä, kun näkee sen huonosti animoidun ökkömönkiäisen hipsuttelemassa. Lopulta Lorenzo kumppaneineen pääsee pakoon, posauttaa hait hengiltä ja valtion pahikset uppoavat meren pohjaan.
---------------
Neljän elokuvan jälkeen on oloni jotenkin puutunut. En ole varsinaisesti väsynyt, mutta tuntuu kuin ei olisi päivä vielä alkanutkaan. Ihan kuin olisi vasta herännyt ja on vielä hieman väsynyt. Se että ei tee päivän aikana oikein muuta kuin vain katsoo elokuvia putkeen, ei ole ihan vielä sitä ettei ole tehnyt koko päivän aikana mitään. Kenties sitä ei ole tehnyt mitään rakentavaa ja on hukannut koko päivän, koska ei tehnyt muuta kuin katsoi leffoja. Jos katsoo yhden leffan, niin ei ajattele tuhlanneensa aikaa. Kun katsoo useamman leffan putkee, saattaa ajatella tuhlanneensa aikaa, koska olisi voinut tehdä jotain muuta. Mutta mitä muuta sitä olisi sitten pitänyt tehdä? Kun on jo nyt katsonut neljä omasta mielestäni yhdentekevää leffaa, ajatten että olisi voinut tehdä niiden sijaan jotain järkevääkin. Olen tosin aika varma siitä, että jos olisin pitänyt elokuvia hyvinä, niin en ajattelisi ajan haaskausta. Nyt kun on kuusi tuntia kulunut huonoihin elokuviin, joista ei juuri mitään muistaisi ilman näitä kirjoituksia, tuntuu kuin ei olisi vielä tehnyt mitään tänään. Vasta herännyt. Seuraava esitykseen.
---------------
The Ex
http://imdb.com/title/tt0119084/
Tämän elokuvan valitsin koska siinä on ihan hienon näköinen kansi ja nyt kymmenen minuutin katselun jälkeen , se taitaakin olla parasta. Tosin, nämä kuluneet kymmenen minuuttia ovat parasta mitä olen tämän päivän aikana katsotuista elokuvista nähnyt. Niin ja Yancy Butler on ihan kaunis nainen. Butler esittää ns. Psykopaattia joka vainoaa ex-miestään. Vastaavat tarinat ovat näitä vaarallisia suhteita joissa avioliitossa oleva mies ryhtyy suhteeseen himmeän beibin kanssa. Suhteen loppuessa himmeä beibi ei ota uskoakseen ja kohta on perhe ja lemmikit vaarassa joutua pataan. Erona muihin vastaaviin tarinoihin on oikeastaan se, että toisin kuin yleensä, The Ex kuvaa tarinaa psykopaatin puolelta. Tämä ei ole mikään oikeasti innovatiivinen seikka, sillä vastaavia versioita on muitakin, se ei ole vain niin yleinen tapa tämänkaltaisissa tarinoissa. Ja se ei myöskään vakuuta, että psykopaatin rooli on edelleen samanlainen tälläkin näkökulmalla. Eli The Ex ei esitä tarinaansa psykoa puolustaen, vaan samanlaisena kuin kaikki muutkin. Elokuvana The Ex ei ole juuri keskitasoa parempi, mutta se on ainakin myönnettävä, että Yancy Butler vetää psykon roolinsa antaumuksella ja kiitos sen, elokuvan jaksaa katsoa ilman ajatusten harhailua. Butler on kyllä sen verran babe, että saisi terrorisoida minua ihan mielinmäärin. Lopussa pitkän kiusaamisen palkaksi, psyko lahdataan ja kaikki on taas ruusuista. Mikä muistuttaakin tämänkaltaisten elokuvien suurimmasta logiikkaongelmasta. Ensiksi psyko tekee kaikkensa, että kaikki, poliisi, naapurit, ym. Ovat siinä uskossa että hän on se uhri ja vainottu henkilö on tarinan pahis. Psyko palkkaa jonkun mätkimään itseään ja lavastaa vainoamansa henkilön tekijäksi. Sitten lopussa psyko pistetään lihoiksi ja vainottu huokaisee helpotuksesta. The end... Eikö kukaan koskaan ota huomioon sitä, että vaikka katsoja tietää kuka oli oikeasti pahis ja kuka uhri, niin edelleen poliisien silmissä vainottu on pahis. Ja nyt kun psyko on kuollut vainotun käsien kautta, niin todisteiden valossa, ”uhri” on entistä enemmän syyllisen oloinen. No, anyway, ihan kiva jännäri.
--------------
Olen nyt katsonut noin seitsemän ja puoli tuntia leffoja yhteen putkeen ja vaikka The Ex hieman piristikin fiilistä, niin motivaatio alkaa olla lopussa. Uskon hyvin jaksavani katsoa loputkin elokuvat, mutta niistä kirjoittaminen vaatii jo hieman enemmän keskittymistä. Parin ensimmäisen leffan kohdalla kirjoitin muistilappuihini tarkempia kuvauksia joiden avulla voin sitten koneen äärellä kirjoittaa yksityiskohtaiset tuntemukset. Parin viimeisen leffan kohdalla muistilaput täyttyivät enemmän ranskalaisista viivoista ja kryptisistä vihjeistä, joista näppäimistön äärellä koetan rakentaa koherenttia tarinaa. Tässä kohtaa pidän aiemmin mainitun suihkutauon, joka saa maksimissaan kestää puoli tuntia.
---------------
Repli-Kate
http://imdb.com/title/tt0260320/
Nyt suihkun jälkeen on taas reippaampi olo ja vastaan tulee ensimmäinen komedia, Repli-Kate. Odotukseni ovat aiempia elokuvia korkeammalla. Ei siksi, että odottaisin nauravani ääneen, tai edes hymähtäväni, mutta odotan komedia olevan edes sellainen että se pitää fiiliksen virkeänä ja siihen riittänee kehnompikin komedia. Sitä Repli-Kate onkin, eli kehnompi komedia. Kyseessä ei ole mikään toivoton tapaus. Elokuva on vain niin harmiton, ettei ilman tätä kirjoitusta kenties edes muistaisi katsoneensa sitä. Sellainen kiva teinikomedia. On siis tämä opiskelijapoika joka suree sitä ettei saa itselleen tyttöystävää ja kuten asiaan kuuluu, poika näyttää ihan mallilta. Puolittain sattuman oikusta hän tulee kouluprojektissa kloonanneeksi juuri sen tytön, johon hän on todellisuudessa ihastunut. Kloonista koulutetaan joka pojan unelmababe ja kohta on ihannetyttöystävä valmis. Luonnollisesti klooni on liiankin innokas ja kohta huumoria revitään siitä, kuinka poika juoksee kloonin perässä katsomassa ettei kaikki mene överiksi. Vitseihin kuuluu olennaisena osana tietenkin se, että klooni ja originaali sekoitetaan toisiinsa ja ollaa sitten niin pyörällä päästään. Elokuva muistuttaa tyyliltään kovasti sellaista kasariklassikkoa kuin Weird Science, joten kaikki kyseisen elokuvan nähneet ovat jo teoriassa nähneet Repli-Katenkin. Ihan kiva, harmiton komedia. Ei naurata, mutta ei ärsytäkään.
---------------
Kiitos aiemmin otetun suihkun, on olo vieläkin sen verran hyvä, että Repli-Kate tuli katsottua hyvillä mielin ja nyt vain seuraavaa pyörimään
---------------
Straight Into Darkness
http://imdb.com/title/tt0287733/
Kaksi sotilaskarkuria haahuilee metsissä. Toinen heistä tietenkin se viaton, hiljainen pohdiskelija ja toinen kovanaama kivileuka. Ensinnäkin on sanottava että, aivan helvetin ärsyttävän näköinen elokuva. Siinä missä aiemmin katsottu Vallan Sokaisemat oli kuvaukseltaan ärsyttävä siksi, että se koetti olla väkinäisesti ”realistinen.” Niin Straight Into Darkness sortuu juuri siihen yleisempää ärsyttävyyteen. Eli kameraa pyöritetään välillä joka suuntaan, ollaan ympäri ämpäri. Hassuja valaistuksia, nopeutetaan kuvaa ja hidastetaan kuvaa. Todettakoon, että kyseiset kohtaukset ovat kumaamassa epätoivoa ja sodan mielettömyyttä, mutta niiden liiallinen käyttö elokuvan aikana synnyttää musavideofiiliksen. Kyseessä kuitenkin on olevinaan vakava sodadraama. Sotilaat ajautuvat johonkin taloon, jossa törmäävät pariin ihmiseen (toinen Ranskalainen ja toinen David Warner) jotka suojelevat jotakin kakaralaumaa ja sitten tulevatkin natsit. Koska kyseessä ovat natsit, mukaan kuuluu olennaisena osana jokin kulta-aarre tai vastaava. Ja tällä kertaa se vastaava on joukko maalauksia jotka sattuvat olemaan samaisessa talossa kuin missä sotilaskarkurit ja kumppanit ovat. Tulee paljon hidastuksia luotien osuessa pianon ja kuoron säestyksellä sinne tänne. Tuohon kohtaan asti ovat ilmeisesti elokuvan tekijät jaksaneet ajatella, sillä siihen elokuva jumiutuu. Loppu tulee sentään onneksi pian. Kaikenkaikkiaan tämäkin oli yksi niistä elokuvista jotka katsoo kerran, mutta ei haluaisi säilyttää omissa valikoimissaan.
---------------
Kello on noin 11.00 tai ainakin hiukan sinnepäin. Olo on ihan reipas, mutta siihen pääsyynä on aiemmin otettu suihku, ei niinkään elokuvien sisältö. Koska tässä on vain tunti aikaa keskiyöhön, en etsi katsottavaksi enää uutta elokuvaa, koska en ehtisi katsomaan sitä kokonaisuudessaan aikarajoituksen vuoksi. Seitsemän elokuvan katselu yhden päivän aikana voi olla ihan kiva keino kuluttaa päivä, mutta jos sitä aikoo harrastaa, niin kannattaa helpottaa omaa oloaan valitsemalla joukkoon sellaisia elokuvia jotka itse itseltäni kielsin. Eli juuri ”varmoja” täkyjä. Tämä tuntemattomien elokuvien valinta oli siinä suhteessa hyvä idea, että tällöin tuli katseltua elokuvia joita ei kenties muutoin katsoisi ja siten väkisin laajennettua katseluvalikoimaa. Siinä on vain se riski, että pahimmillaan päivästä tulee tosi puuduttava, jos yksikään tuntemattomista leffoista ei ole hyvä. Tänään katsomistani seitsemästä elokuvasta paras ja kiinnostavin oli The Ex. Muutoin päivän parasta antia oli joissakin elokuvissa näkyneen tissit, Martin Kove ja viimeisimpänä David Warner. Niin ja Straight Into Darknessin lopputekstien aikana soi ihan kiva musiikki. Jos en olisi luonut estäviä sääntöjä elokuvien valintojen suhteen, en varmastikaan olisi yhtäkään näistä nyt valituista ottanut katsottavaksi, mutta olen tyytyväinen että tätä kautta tulin nämäkin nähneeksi. Tämä oli ihan kiva projekti toteutettavaksi ja mahdollisesti kokeilen samaa jossakin muussa muodossa myöhemminkin. Kenties kaikki Star Trekit putkeen? Entäpä päivä pelkkää pornoa? 12 tuntia Jason Stathamin leffoja? Vain elokuvia joissa on Michael Nymanin musiikki? Kaikki Sormusten Herrat kerralla? ... Jälkimmäisen jälkeen varmaan vahingoittaisin itseäni,,, oikeasti.
Niin, ja ymmärrän että joku leffafriikki saattaa tuhahtaa että "pah! eihän seitsemän leffaa päivässä ole temppu eikä mikään." Ja tottahan se voi ollakin,,, mutta jos katsot seitsemän huonoa leffaa putkeen, niin kyllä se hieman voimille ottaa. Paitsi jos elokuvat ovat tarpeeksi huonoja, että ne ovat jo hyvällä tavalla huonoja. Nyt teki monta kertaa mieli vaihtaa kiinnostavampi elokuva koneeseen.
Kokeilkaa.
---------------
Tätä taustoittivat: Alunperin muistilappujen aikana pyörivien elokuvien ääniraidat, mutta koneelle uudelleen kirjoitettaessa...
In The Nursery -Groundloop
In The Nursery -Cause Effect
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaa hurjalta:D Pitäisi itsekin kokeilla joskus kun olisi enemmän aikaa:P
Muista käydä kommentoimassa fiilikset aina päivän jälkeen täällä!!:D:D
Kuuntelen innoissaan:D