http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/2001/2001023.html
Tampereen yliopisto - Väitökset - Erkki Vettenniemi
TIIVISTELMÄ
Tutkimukseni keskittyy suomalaisten Gulag-muistelmien antamaan neuvostotietouteen, toisin sanoen lähestyn niitä poliittisina teksteinä. Gulag, Neuvostoliiton vankileirijärjestelmä, nieli miljoonia ihmisiä, niiden joukossa tuhansia suomalaisia. Monet heistä olivat inkerinsuomalaisia, osa oli loikkareita, ja loput vangittiin mitä erikoisemmista syistä. Julkaistujen muistelmien kertomukset neuvostovallan pakkotoimista kattavat niin vankilat, vankileirit, joukkokarkotukset kuin psykiatrisen pakkohoidon. Ajallinen jänne ulottuu vuoden 1918 Punaisesta terrorista aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
Suomalaista Gulag-kirjallisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu. Se on kuitenkin ollut erittäin suosittu kirjallisuuden laji ja muokannut suomalaisten neuvostokuvaa arvaamattoman paljon; parhaita esimerkkejä tästä ovat menekkiteokset Berijan tarhat ja Laps Suomen. Entisten vankien näkökulma neuvostoyhteiskuntaan on tietysti rajallinen, mutta samalla on muistettava että useimmat heistä viettivät myös siviilielämää Neuvostoliitossa.
Muistelmakirjallisuuden Neuvostoliittoa jäsentää ja pitää koossa terrori seka pakkotoimien alituinen uhka. Tämä ei vielä merkitse sitä, että teoksia luonnehtisi avoin venäläisvastaisuus tai edes neuvostovihamielisyys. Päinvastoin kuin joskus on epäilty, vankileirimuistelmien johtopäätöksiä ei vääristä katkeruus tai ideologinen epäily neuvostokommunismia kohtaan. Tässä suhteessa ei ole merkitystä edes sillä, onko muistelmateos julkaistu sotien välisinä vuosina tai suomettumisen aikakaudella. Oman ryhmänsä muodostavat 90-luvulla ilmestyneet teokset joiden joukossa on runsaasti inkeriläismuistelmia, mutta ajallinen etäisyys vankeusvuosiin on merkinnyt särmien hioutumista.
Huomattavan moni Gulag-muistelija pyrkii puhumaan vain omasta puolestaan. Nämä tekijät haluavat siis välttää todistajan roolia, johon polittiset vangit määritelmän mukaisesti asettuvat, haluten sen sijaan vain kertoa oman tarinansa. Joukossa on myos muutamia kiihkeitä ja kantaaottavia teoksia, joissa punnitaan neuvostojärjestelmä ja havaitaan se kevyeksi. Nämä muistelmat asettuvat vankilakirjallisuuden parhaiden perinteiden kantajiksi: ne kertovat yksilön ja diktatuurin kohtaamisesta, josta edellinen selviytyy voittajana.
Tampereen yliopisto - Väitökset - Erkki Vettenniemi
TIIVISTELMÄ
Tutkimukseni keskittyy suomalaisten Gulag-muistelmien antamaan neuvostotietouteen, toisin sanoen lähestyn niitä poliittisina teksteinä. Gulag, Neuvostoliiton vankileirijärjestelmä, nieli miljoonia ihmisiä, niiden joukossa tuhansia suomalaisia. Monet heistä olivat inkerinsuomalaisia, osa oli loikkareita, ja loput vangittiin mitä erikoisemmista syistä. Julkaistujen muistelmien kertomukset neuvostovallan pakkotoimista kattavat niin vankilat, vankileirit, joukkokarkotukset kuin psykiatrisen pakkohoidon. Ajallinen jänne ulottuu vuoden 1918 Punaisesta terrorista aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti.
Suomalaista Gulag-kirjallisuutta ei ole aikaisemmin tutkittu. Se on kuitenkin ollut erittäin suosittu kirjallisuuden laji ja muokannut suomalaisten neuvostokuvaa arvaamattoman paljon; parhaita esimerkkejä tästä ovat menekkiteokset Berijan tarhat ja Laps Suomen. Entisten vankien näkökulma neuvostoyhteiskuntaan on tietysti rajallinen, mutta samalla on muistettava että useimmat heistä viettivät myös siviilielämää Neuvostoliitossa.
Muistelmakirjallisuuden Neuvostoliittoa jäsentää ja pitää koossa terrori seka pakkotoimien alituinen uhka. Tämä ei vielä merkitse sitä, että teoksia luonnehtisi avoin venäläisvastaisuus tai edes neuvostovihamielisyys. Päinvastoin kuin joskus on epäilty, vankileirimuistelmien johtopäätöksiä ei vääristä katkeruus tai ideologinen epäily neuvostokommunismia kohtaan. Tässä suhteessa ei ole merkitystä edes sillä, onko muistelmateos julkaistu sotien välisinä vuosina tai suomettumisen aikakaudella. Oman ryhmänsä muodostavat 90-luvulla ilmestyneet teokset joiden joukossa on runsaasti inkeriläismuistelmia, mutta ajallinen etäisyys vankeusvuosiin on merkinnyt särmien hioutumista.
Huomattavan moni Gulag-muistelija pyrkii puhumaan vain omasta puolestaan. Nämä tekijät haluavat siis välttää todistajan roolia, johon polittiset vangit määritelmän mukaisesti asettuvat, haluten sen sijaan vain kertoa oman tarinansa. Joukossa on myos muutamia kiihkeitä ja kantaaottavia teoksia, joissa punnitaan neuvostojärjestelmä ja havaitaan se kevyeksi. Nämä muistelmat asettuvat vankilakirjallisuuden parhaiden perinteiden kantajiksi: ne kertovat yksilön ja diktatuurin kohtaamisesta, josta edellinen selviytyy voittajana.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.