On ollut juttua, että tällä Jokelan ammuskelijalla oli suhde tasnkalaisen naisen kanssa, jota hän ei edes ollut tavannut koskaan. Miten voi olla suhde jonkun kanssa, jota ei ole edes tavannut? Netissähän ihminen voi olla aivan erilainen kuin oikeassa elämässä. Naurattaa nämä ihmiset, jotka netissä toitottavat rakastavansa toista ihmistä, jota eivät edes ole tavanneet! Ei kai ole mikään ihme, jos ihmisellä ei ole normaalia sosiaalista elämää, kun rakkauskin pitää kohdistaa netissä tuntemattomaan ihmiseen, joka pahimmassa tapauksessa on aivan muuta kuin väittää olevansa.
Ymmärrän kyllä ihan hyvin nämä nettisuhteet, joissa pari on oikeasti tavannut toisensa. Mutta miten voi sanoa rakastavansa toista, jos ei edes ole tavannut? Vaikka toisen ajatuksista pääsisikin perille netin kautta, eihän se ole ollenkaan sama asia kuin oikea elämä....
Ymmärrän kyllä ihan hyvin nämä nettisuhteet, joissa pari on oikeasti tavannut toisensa. Mutta miten voi sanoa rakastavansa toista, jos ei edes ole tavannut? Vaikka toisen ajatuksista pääsisikin perille netin kautta, eihän se ole ollenkaan sama asia kuin oikea elämä....
Vastaukset 6
Vanhimmat
ymmärräkkään-ei ainakaan pitäisi virtuaalisuhteet ovat ainakin minulle ihan utopistista hommaa.
Kun luullaan, että ollaan rakastuneita, muttei todellisuudessa tiedetä vielä rakkaudesta mitään?
fyysinen läheisyys kuuluu menneisyyteen, kaikki on virtuaalista, niin maan perusteellisen virtuaalista.
Nettirakkauden leimahdettua seuraava vaihe on nettiavioliitto. Eipä tule joka paiväisiä riitoja, kun se ukko ei ole aina siinä nurkissa pyörimässä.
Sitten seuraa nettihedelmöitys ja pian näemme ensimmäiset nettilapset. Lapsien isyys voi tosin olla vaikea selvitettävä, kun netissä on satoja miljoonia käyttäjiä.
ovat ip tunnistelapsukaisia.
Eihän tuollaisesta voi seurata kuin tunnevammaisia aikuisia, joilla ei ole mitään käsitystä läheisyydestä, toisen tunteiden tunnistamisesta tai mistään muustakaan tärkeästä, mitä aitoon, terveeseen suhteeseen kuuluu. Ja pelottavinta on se, että tämä nettisuhde-trendi tuntuu olevan hyvin yleinen ympäri maailmaa.
Vaikuttaa siltä, että tämä massamurhaaja pelkäsi elämää eikä sen tähden voinut sietää niitä, joille elämä maistui, vaikkei heidän koulumenestyksensä ollutkaan niin kiitettävää kuin tuhoon päättyneellä Auvisella.
Pekka unohti, että elämä on lahja, jonka arvo kirkastuu vuosikymmenien kuluessa.
Nuorena kuvitellaan, ettei elämä ilman kuuluisuutta ole minkään arvoinen, kunnes tajuaa, että joka päivä herääminen terveenä uuteen aamuun on ilon ja kiitoksen aihe.
Eivätkö Pekan vanhemmat osanneet kertoa pojalleen, että hänkin oli oman elämänsä kautta kutsuttu siirtymään aikanaan ikuiseen elämään?
Murhaaminen ja itsemurhaaminen on korvaamattoman elämänlahjan hirvittävää tuhlausta ja halveksuntaa.
Ikuisuuden näkökulmassa viha pilaa kaiken!