Walter Ulbricht ja SED, Itä-Saksan Sosialistinen Yhtenäisyyspuolue kutsuvat itseään marxilaisiksi. Ei ole harvinaista, että tämä väite kritiikittömästi hyväksytään lännessä. Länsi-Saksan liittotasavallassa on monia, jotka samaistavat Marxin ja Engelsin Itä-Saksan nykyiseen järjestelmään. Mutta onko näin todella laita?
Olettakaamme, että Marx ja Engels saapuisivat tänään Puolueen päämajaan Lotringer Strasse 1:een Itä-Berliiniin ja että vastaanottajana olisi Walter Ulbricht. Millaiseksi muodostuisi keskustelu? Kenties sellaiseksi kuin tässä kuvaamme. Kaikki Marxin ja Engelsin lausumat seuraavassa keskustelussa on sanatarkasti lainattu heidän kirjoituksistaan. Walter Ulbrichtin osuus on tietenkin konstruoitu, mutta se vastaa SED:n nykyistä kantaa. Näin aloittaa Wolfgang Leonhard amerikkalaisessa sosialistisessa aikakauslehdessä New Politics tässä julkaistavan dialoginsa. Marx- ja Engels-lainaukset on käännetty englanninkielisestä tekstistä.
ULBRICHT: Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen nimissä
tervehdin teitä koko sydämestäni, toveri Karl Marx ja toveri Friedrich
Engels. Minulle on suuri kunnia toivottaa juhlallisesti tervetulleiksi
teidät, Saksan kansakunnan suurimmat pojat. Saksan
historian ensimmäisessä työläisten ja talonpoikien valtiossa teidän
suuret aatteenne ovat pääsemässä toteutumaan. Kunnioitamme
teidan nimiänne. Olemme antaneet uuden nimen Chemnitzille,
se on nyt Karlmarxstadt, ja Leipzigin yliopistolle, se on nyt Karl
Marxin yliopisto, ja toukokuusta 1953 meillä on ollut voimassa
Karl Marxin kunniamerkki erikoisista ansioista.
MARX: Kumpikaan meistä ei välitä vähääkään kansansuosiosta.
Inhoan kaikkea henkilönpalvontaa enkä milloinkaan päästä
julkisuuteen yhtäkään niistä lukuisista suosionosoituksista, joilla
minua useista maista kiusattiin Initernationaalin aikana. En minä
myöskään vastannut niihin, lukuun ottamatta yhtä satunnaista
nuhdesaarnaa. 1)
ULBRICHT: Selvä selvä. Myös me tuomitsemme, ainakin virallisesti,
kaiken henkilönpalvonnan. Mutta olkaamme vilpittömiä:
ettekö ole ylpeitä siitä tunnustuksesta jota täällä saatte loistavan
SED:mme taholta?
ENGELS: Ainakin meillä jälleen on… tilaisuus osoittaa, että
emme lainkaan tarvitse kansansuosiota, emme minkään puolueen
tukea missään maassa, ja että asemamme on täysin riippumaton
moisista joutavuuksista. 2)
ULBRICHT: ”Joutavuuksista”, se on todella hieman terävästi
sanottu. Mutta vaikka torjuttekin persoonanne ylistelyn, on olemassa
yksi seikka, joka on täyttävä teidät ylpeydellä: Me, SED,
olemme avoimesti ja horjumattomasti marxilaisia.
MARX: Kaikki mitä tiedän on että en ole marxilainen. 3)
ULBRICHT: Tuo on varmasti hiukan epämarxilaisesti muotoiltu,
toveri Marx. Mutta hyvä on: todella tärkein asia, arvoisa toveri,
on se, että puolueemme, SED, on luja kuin graniitti, yksimielinen
sanoissa ja töissä
MARX: Yksimielisyys sanoissa ja töissä ei ole mitään muuta kuin sokeaa uskoa ja tottelevaisuutta raatoa kohtaan. 4)
ULBRICHT: Älkää vain levittäkö tuota meidän riveihimme. Epäilettekö tosissanne sitä seikkaa, että työväenluokka tarvitsee lujasti yksimielistä organisaatiota toteuttaakseen päämääräänsä.
ENGELS: Mit löysempi organisaatio nyt on muodoltaan, sitä lujempi se on oleva todellisuudessa. 5)
ULBRICHT: Hyvä on, en halua väitellä. Organisaation muoto riippuu ajallisista ja paikallisista olosuhteista. Mutta teidän suuret poliittiset päämääränne, arvoisat toverit, on varmasti toteutettu
täällä DDR:ssä. Antamatta reformistisen lässytyksen korvauksista johtaa meitä harhaan olemme DDR:ssä alistaneet kapitalistit ja suuret maanomistajat pakkoluovutuksiin ilman mitään korvausta.
ENGELS: Missään mielessä emme pidä korvauksia kaikissa tapauksissa mahdottomina hyväksyä. Kuinka usein Marx sanoikaan minulle, että helpoin tapa olisi ostaa mokomat rosvot. 6)
ULBRICHT: Hyvä on, korvaukset vai ei – jättäkäämme tämä pikkuseikka. Tulokset ratkaisevat. Kaikki kauppa ja tuotanto meillä DDR:ssä on kansallistettu.
ENGELS: Mutta ei muuttaminen osakeyhtiöiksi enempää kuin valtion omaisuudeksikaan poista tuotantovoimilta niiden pääomaluonnetta… Tuotantovoimien kuuluminen valtiolle ei ole ratkaisu ongelmaan, mutta se sisältää ratkaisun muodolliset keinot, ratkaisun avaimen. Tämä ratkaisu voi tapahtua vain siten, että… yhteiskunta, avoimesti ja poikkeuksetta, ottaa haltuunsa tuotantovoimat, jotka ovat vapautuneet kaikesta muusta kuin yhteiskunnan itsensä valvonnasta. 7)
ULBRICHT: Hiukan vaarallisesti muotoiltu, toveri Engels. Jos yhteiskunta ottaisi haltuunsa tuotantovoimat ”poikkeuksetta” se johtaisi suoraan jugoslavialaisiin työläistenneuvostoihin, ja päätyisimme titolaisen revisionismin suohon. Mutta unohtakaa tuo, haluan kertoa teille suurimmasta menestyksestämme : koko maataloutemme on kollektivisoitu. Näin meidän kesken: emme voineet olla täysin lempeitä talonpoikia kohtaan pyrkiessämme voittamaan heidän yksityisomistusmentaliteettinsa.
ENGELS: Me olemme epäilemättä pientalonpoikien puolella; tulemme yrittämään kaikkemme tehdäksemme heidän osansa siedettävämmäksi, helpottaaksemme heidän siirtymistään kollektivisointiin. Tässä mielessä siis voimme olla hyvin vapaamielisiä talonpoikia kohtaan. 8)
ULBRICHT: Aivan, niin, toveri Engels, itse olen julkisissa puheissani varoittanut äärimmäisyyksistä. Mutta toivon teidän myöntävän, että jokseenkin voimakas väliintulo on tarpeen, jotta talonpojat saataisiin maatalouskollektiiveihin.
ENGELS: … toiseksi on selvää että jos meillä on valtiovalta käsissämme, emme saata ajatella, että pientalonpojat väkivaltaisesti alistettaisiin pakkoluovutuksiin (korvauksesta tai ilman) … Meidän tehtävämme pientalonpoikien kohdalla on ennen kaikkea siinä, että muunnamme heidän yritteliäisyytensä ja omaisuutensa yksityisistä kollektiivisiksi, emme väkivalloin, vaan antamalla esimerkkejä ja tarkoituksenmukaista kollektiivista apua… Emme voi muuta kuin luvata heille, ettemme puutu heidän omistussuhteisiinsa vastoin heidän tahtoaan. 9)
ULBRICHT: Tuon minä ymmärrän, mutta olot ovat toiset täällä. Ja vaikka ette hyväksyisikään taloudellisia menettelytapojamme, iloinnette sentään poliittisista muutoksistamme. Olemme tehneet selvää siitä porvarillisesta hölynpölystä, jonka muaan ”lakien tulee hallita”. Koko lainsäädäntömme on alistettu palvelemaan luokkataistelun poliittisia päämääriä.
MARX: Puolueelliset lait, lait jotka eivät täytä objektiivisuuden normeja, ovat hirmuvallan lakeja. Lait, jotka eivät käsittele tekoja sinänsä vaan mielipiteitä, eivät ole mitään muuta kuin nimenomaisia kehotuksia laittomuuteen. 10)
ULBRICHT: Kaikella kunnioituksella, toveri Marx, te menette liian pitkälle
syyttäessänne meitä avoimesti hirmuvallasta. Ilman poliittista lainsäädäntöä, tai niin kuin te sanotte, ilman mielipiteitä
vastaan tähdättyjä lakeja, asiat yksinkertaisesti eivät luista. Ainakin tämän asian suhteen kai tulette meitä puolitiehen vastaan.
MARX: Mielipidettä vastaan tähdätty laki ei ole valtion laki kansalaisilleen, vaan yhden puolueen laki toista puoluetta vastaan. Puolueelliset lait tekevät tyhjäksi kansalaisten yhdenvertaisuuden
lain edessä… Periaatteita vastaan tähdätyt lait pohjautuvat periaatteettomuuteen, moraalittomaan ja opportunistiseen valtiokäsitykseen. Ne ovat huonon omantunnon häpeämättömiä karjaisuja. 11)
ULBRICHT: Sshh, toveri Marx, joku saattaa kuulla teidän nimittävän DDR:n lainsäädäntöä huonon omantunnon hapeämättömiksi karjaisuiksi… Mutta siirtykäämme tärkeimpään asiaan,
valtioon. Voin vakuuttaa teille, että me, teidän seuraajanne, pidämme valtion kohtaloa lujasti käsissämme. Suuren asiamme nimessä toimimme niin, ettei kukaan pääse vastustamaan politiikkaamme.
MARX: Paras valtiomuoto on sellainen, jossa yhteiskunnallisia ristiriitoja ei ole pyyhitty pois eikä väkivalloin… kahlittu. Paras rakenne on sellainen, jossa ristiriidat pääsevät vapaasti taistelemaan ja sitä tietä johtavat ratkaisuun. 12)
ULBRICHT: Ellen olisi varma siitä, että juuri te, toveri Marx, istutte siinä edessäni, voisin melkein kuvitella teidän olevan lehtimies jostakin porvarillisesta liberaalisesta lehdestä. Lehdistöstä puheen ollen: olen ylpeä voidessani vakuuttaa teille, että jokainen sanomalehti DDR:ssä ainoana päämääränään palvelee Puolueen päämäärien propagoimista ja massojen mobilisoimista tajuamaan nämä päämäärät. Koko lehdistö on lujasti valvonnassamme.
MARX: Jotta lehdistö toteuttaisi tehtävänsä, on ennen muuta välttämätöntä, että sen tehtäviä ei määrätä ulkoapäin ja että sille suodaan mahdollisuus kehittyä omien sisäisten lakiensa mukaan,
jotka yksinpä kasveillakin on, eikä tätä mahdollisuutta siltä mielivaltaisesti riistetä. 13)
ULBRICHT: Mutta toveri Marx, ette kai kannata tuota porvarillista
toitotusta lehdistön vapaudesta...
MARX: Vapaan lehdistön olemuksena on vapauden periaatteellinen, rationaalinen ja moraalinen olemus; sensuroidun lehdistön olemuksena on periaatteeton, luonnonvastainen orjuus. 14)
ULBRICHT: Mutta, toveri Marx, tove...
MARX: Hallitus kuulee vain oman äänensä; se tietää kuulevansa vain oman äänensä, mutta kuitenkin se harhaluulo, että kysymyksessä on kansan ääni, muodostuu pakkomielteeksi ja vaatimukseksi, että kansan on hyväksyttävä tämä harhaluulo. 15)
ULBRICHT: Toveri Marx, jos joku muu olisi sanonut tuon, niin... Ainakin haluan uskoa, että toveri Engels hyväksyy kulttuuripolitiikkamme. Olemme panneet taiteen ja kirjallisuuden suuren asiamme palvelukseen. Ei enää taidetta taiteen vuoksi. Kirjallisuutemme on poliittisen taistelumme suora ilmaus.
ENGELS: Minun käsitykseni on kuitenkin, että tämän ongelman
ratkaisun täytyy ilmetä tilanteesta ja toiminnasta itsestään
ilman nimenomaista korostamista ja että kirjailija ei ole velvollinen
tarjoilemaan lautasella lukijalle sitä sosiaalisten konfliktien
tulevaa historiallista ratkaisua jota hän kuvaa.16)
ULBRICHT: Mutta toveri Engels, meidän on yhtä kaikki vaadittava
kirjailijaa ottamaan kantaa käytettävä hänen mielipiteitään
vaikuttaaksemme lukijoihin.
ENGELS: Mitä enemmän kirjailijan mielipiteet jäävät kätketyiksi,
sitä parempi taideteokselle.17)
ULBRICHT: Tuo mitä sanotte merkitsee kääntymistä pois puolueellisen kirjallisuuden ja sosialistisen realismin periaatteesta.
Jos rupeaisimme hyväksymään sitä, jokainen reaktionääri voisi
tulla vaatimaan persoonallisuuden vapautta.
MARX: Itsensä kadottaminen on hengenvaarallista jokaiselle
olennolle. Sen vuoksi vapauden kadottaminen on ihmisen todellinen
kuolemanvaara.18)
ULBRICHT: Yleisesti ottaen: varmasti on niin - mutta vasta
sitten kun olemme saavuttaneet kommunismin lopullisen päämäärän. Mutta nyt? Niin kauan kuin suuri muutos, yhteiskunnan vapauttaminen,
on kysymyksessä, yksilön intressit on alistettava sille.
ENGELS: Tuo käy päinsä, ellei sanota, että yhteiskunta ei itse
voi olla vapaa ellei jokainen yksilö ole vapaa.19)
ULBRICHT: Erittäin epäilyttävää, toveri Engels. Emme voi antaa
tämän ns. yksilönvapauden tuhota suuria päämääriämme, yhteiskunnan
uudelleen järjestämistä.
ENGELS: Emme ole niitä kommunisteja jotka tahtovat hävittää
yksilönvapauden ja muuttaa maailman yhdeksi suureksi työhuonevaruskunnaksi. Varmasti on olemassa kommunisteja, joiden mielestä on tarkoituksenmukaista kieltää yksilönvapaus ja jotka
tahtovat hävittää sen, koska se heidän mielestään on harmonian
saavuttamisen tiellä; meillä ei kuitenkaan ole mitään halua
ostaa tasa-arvoisuutta ja maksaa sitä vapauden menetyksellä. 20)
ULBRICHT: Mutta osoittakaa toki hiukan ymmärtämystä meitä
kohtaan, toveri Enlgels. Hyökkäätte meitä SED-johtajia vastaan
kuin olisimme itse ja omin päin tehneet kaiken väärin. Olemme
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen uskollisia opetuslapsia;
olemme osa maailman kommunistista liikettä, ja sen johdossa ovat
neuvostokommunistit.
ENGELS: Ei ole ollenkaan tämän liikkeen etujen mukaista, että
jonkun, tietyn maan työläiset tulisivat marssimaan sen keulassa.21)
ULBRICHT: Toveri Engels, ette kieltäne, niin kuin Jugoslavian
revisionistiset titoistit, Neuvostoliiton johtavaa osaa? Ette kieltäne
Venäjän loistavan työväenluokan johtajuusaseman välttämättömyyttä kansainvälisen työväenliikkeen yksimielisyyden takaamiseksi?
ENGELS: Kallishintainen luulo, että Euroopan proletariaatin
yhdistämisen tulisi tapahtua venäläisten johdolla.22)
ULBRICHT: Kaikkien näiden erittäin kyseenalaisten huomautusten
jälkeen toveri Engels, minun todella täytyy kehottaa teitä
muistamaan puoluekuria.
ENGELS: Ei mikään puolue missään maassa voi tuomita minua
vaikenemaan jos minun on pakko puhua.23)
ULBRICHT: Suokaa anteeksi. En tarkoittanut sitä henkilökohtaisena. Sitä tarvitaan vain muiden vuoksi. Tietenkin teemme
poikkeuksen teidän kohdallanne, suuret opettajamme. Mutta teidän
on myönnettävä että sosialistinen tiede yleensä täytyy alistaa
Puolueen kontrolliin.
ENGELS: Te - Puolue - tarvitsette sosialistista tiedettä eikä
se voi elää ilman liikkumavapautta.24)
ULBRICHT: Mitä tarkoitatte käyttäessänne sanaa "te" puhuessanne malrxilais-leniniläisestä puolueesta? Juuri tällä hetkellä kun - huolimatta välillämme olevista suurista eroista - haluamme
tarjota teille, kunnioitetut toverit Marx ja Engels, DDR:n korkeimpia
valtionvirkoja. Vai haluaisitteko mieluummin aseman
Puolueessa?
ENGELS: Ei etenkään mitään valtionvirkaa, mutta niin pitkään
kuin mahdollista ei myöskään mitään puoluevirkaa, ei mitään komiteajäsenyyttä tms., ei mitään, vastuuta pölkkypäistä, armotonta kriitillisyyttä jokaista kohtaan ja, mikä tärkeämpää, sitä kirkautta, jota millään pölvästien juonitteluilla älköön otettako meiltä
pois.25)
ULBRICHT: Niin karkeasti kuin sananne asetattekin, toveri Engels
- eikä edes kapitalistinen lehdistö sano meitä pölkkypäiksi ja pölvästeiksi - ja niin loukkaantuneita kuin olemmekin siitä että torjutte julkiset virat DDR:ssä, on yksi asia jonka voin juhlallisesti
julistaa: otamme teidät, suuret opettajamme ja esitaistelijamme
Karl Marx ja Friedrich Engels, juhlallisesti jäseniksi Saksan
työväenluokan loistavaan puolueeseen, SED:hen.
ENGELS: Kuinka me, jotka pakenemme julkista virkaa kuin ruttoa,
sopisimme johonikin "puolueeseen"? Me, jotka sylkäisemme
kansansuosiolle, me jotka emme tietäisi mihin ryhtyisimme jos
alkaisimme tulla suosituiksi, mihin me tarvitsemme "puoluetta",
so. pölvästilaumaa, joka vannoo nimeemme, koska pitää meita kaltaisinaan?
26)
ULBRICHT: Riittää. Keskustelu on päättynyt. Emme ole vielä
lopettaneet työtämme sellaisten Puolueen vihollisten suhteen kuin te, herra Marx ja herra Engels. Teidän pahansuovat hyökkäyksenne Puolueen yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta vastaan ja teidän
piittaamattomuutenne puoluekurista todistavat pikkuporvarillisista
ja individualistisista harhautumista. Teidän ehdotuksessanne
korvauksista kapitalisteille ja maanomistajille haisee sosiaalidemokratian inhottava löyhkä. Ehdottamanne maatalouspolitiikka on nöyristelyä, perääntymistä luokkavihollisen edessä. Torjuessanne
kansallistetun talouden, lässyttäessänne sosialistisesta omajohtoiuudesta, ja solvaamalla sitä, että kansainvälinen työväenliike on venäläisten johtamaa tulette osoittaneeksi, miten syvälle te olette vajonneet jugoslavialaisen revisionismin suohon. Liberalistisella
tolkutuksellanne puolueesta riippumattomista taiteista ja tieteistä ja kapitalistisesta lehdistöstä otetuilla demagogisilla vaatimuksillanne
henkilökohtaisesta vapaudesta, lehdistön vapaudesta ja laillisuuden
edellytyksistä te olette paljastaneet itsenne. Aikeenne, herra Marx ja herra Engels, ovat ilmiselvät: lännen imperialismin puhetorvina ja sen komennon alaisina pyritte saattamaan hämmennyksiin DDR:n aktivistit sekä kaivamaan pohjaa heidän uskoltaan työläisten ja talonpoikien voimaan ja heidän luottamuksetaan SED:hen, työväenluokan marxilaiseen puolueeseen. Ideologista keskustelua asenteistanne ei enempää tulla käymään. Puolueen tarkastuskomitea ja valtion turvallisuuselimet tulevat huolehtimaan tapauksestanne. *
. . . Vaarallisen paon jälkeen Marx ja Engels viimein saapuivat
lännen pakolaisleirille ja saattoivat hengittää vapaasti. He olivat
onnekkaita päästyään pakenemaan vaarasta ja saadessaan nyt ainakin
vapaasti ilmaista mielipiteensä. Mutta kauan ei heidän onnensa
kestänyt; vain siihen asti kunnes he saapuivat pakolaiskomission
eteen. Heille tapahtui jotain käsittämätöntä: heiltä evättiin
pakolaiskortti, koska he olivat "marxilaisia". Kauhistuksella
Marx ja Engels tajusivat, että heidät oli asetettu samalle tasolle
kuin Ulbricht ja kumpp. Tähän päivään mennessä ei pakolaiskomission
herrasmiehiä - enenpää kuin monia muitakaan - ole
saatu uskomaan, että Ulbricht ja SED ovat ajat sitten väärentäneet Marxin ja Engelsin käsitteet, monessa tapauksessa muuttaneet ne oikeiden suoriksi vastakohdiksi.
Wolfgang Leonhard
Suomeksi Arvo Salo
http://www.likaisetkadet.tampereenteatteri.fi/likaisetkadet/marx_ja_engels
Marx ja Engels tapaavat Walter UIbrichtin | Likaiset kädet
Olettakaamme, että Marx ja Engels saapuisivat tänään Puolueen päämajaan Lotringer Strasse 1:een Itä-Berliiniin ja että vastaanottajana olisi Walter Ulbricht. Millaiseksi muodostuisi keskustelu? Kenties sellaiseksi kuin tässä kuvaamme. Kaikki Marxin ja Engelsin lausumat seuraavassa keskustelussa on sanatarkasti lainattu heidän kirjoituksistaan. Walter Ulbrichtin osuus on tietenkin konstruoitu, mutta se vastaa SED:n nykyistä kantaa. Näin aloittaa Wolfgang Leonhard amerikkalaisessa sosialistisessa aikakauslehdessä New Politics tässä julkaistavan dialoginsa. Marx- ja Engels-lainaukset on käännetty englanninkielisestä tekstistä.
ULBRICHT: Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen nimissä
tervehdin teitä koko sydämestäni, toveri Karl Marx ja toveri Friedrich
Engels. Minulle on suuri kunnia toivottaa juhlallisesti tervetulleiksi
teidät, Saksan kansakunnan suurimmat pojat. Saksan
historian ensimmäisessä työläisten ja talonpoikien valtiossa teidän
suuret aatteenne ovat pääsemässä toteutumaan. Kunnioitamme
teidan nimiänne. Olemme antaneet uuden nimen Chemnitzille,
se on nyt Karlmarxstadt, ja Leipzigin yliopistolle, se on nyt Karl
Marxin yliopisto, ja toukokuusta 1953 meillä on ollut voimassa
Karl Marxin kunniamerkki erikoisista ansioista.
MARX: Kumpikaan meistä ei välitä vähääkään kansansuosiosta.
Inhoan kaikkea henkilönpalvontaa enkä milloinkaan päästä
julkisuuteen yhtäkään niistä lukuisista suosionosoituksista, joilla
minua useista maista kiusattiin Initernationaalin aikana. En minä
myöskään vastannut niihin, lukuun ottamatta yhtä satunnaista
nuhdesaarnaa. 1)
ULBRICHT: Selvä selvä. Myös me tuomitsemme, ainakin virallisesti,
kaiken henkilönpalvonnan. Mutta olkaamme vilpittömiä:
ettekö ole ylpeitä siitä tunnustuksesta jota täällä saatte loistavan
SED:mme taholta?
ENGELS: Ainakin meillä jälleen on… tilaisuus osoittaa, että
emme lainkaan tarvitse kansansuosiota, emme minkään puolueen
tukea missään maassa, ja että asemamme on täysin riippumaton
moisista joutavuuksista. 2)
ULBRICHT: ”Joutavuuksista”, se on todella hieman terävästi
sanottu. Mutta vaikka torjuttekin persoonanne ylistelyn, on olemassa
yksi seikka, joka on täyttävä teidät ylpeydellä: Me, SED,
olemme avoimesti ja horjumattomasti marxilaisia.
MARX: Kaikki mitä tiedän on että en ole marxilainen. 3)
ULBRICHT: Tuo on varmasti hiukan epämarxilaisesti muotoiltu,
toveri Marx. Mutta hyvä on: todella tärkein asia, arvoisa toveri,
on se, että puolueemme, SED, on luja kuin graniitti, yksimielinen
sanoissa ja töissä
MARX: Yksimielisyys sanoissa ja töissä ei ole mitään muuta kuin sokeaa uskoa ja tottelevaisuutta raatoa kohtaan. 4)
ULBRICHT: Älkää vain levittäkö tuota meidän riveihimme. Epäilettekö tosissanne sitä seikkaa, että työväenluokka tarvitsee lujasti yksimielistä organisaatiota toteuttaakseen päämääräänsä.
ENGELS: Mit löysempi organisaatio nyt on muodoltaan, sitä lujempi se on oleva todellisuudessa. 5)
ULBRICHT: Hyvä on, en halua väitellä. Organisaation muoto riippuu ajallisista ja paikallisista olosuhteista. Mutta teidän suuret poliittiset päämääränne, arvoisat toverit, on varmasti toteutettu
täällä DDR:ssä. Antamatta reformistisen lässytyksen korvauksista johtaa meitä harhaan olemme DDR:ssä alistaneet kapitalistit ja suuret maanomistajat pakkoluovutuksiin ilman mitään korvausta.
ENGELS: Missään mielessä emme pidä korvauksia kaikissa tapauksissa mahdottomina hyväksyä. Kuinka usein Marx sanoikaan minulle, että helpoin tapa olisi ostaa mokomat rosvot. 6)
ULBRICHT: Hyvä on, korvaukset vai ei – jättäkäämme tämä pikkuseikka. Tulokset ratkaisevat. Kaikki kauppa ja tuotanto meillä DDR:ssä on kansallistettu.
ENGELS: Mutta ei muuttaminen osakeyhtiöiksi enempää kuin valtion omaisuudeksikaan poista tuotantovoimilta niiden pääomaluonnetta… Tuotantovoimien kuuluminen valtiolle ei ole ratkaisu ongelmaan, mutta se sisältää ratkaisun muodolliset keinot, ratkaisun avaimen. Tämä ratkaisu voi tapahtua vain siten, että… yhteiskunta, avoimesti ja poikkeuksetta, ottaa haltuunsa tuotantovoimat, jotka ovat vapautuneet kaikesta muusta kuin yhteiskunnan itsensä valvonnasta. 7)
ULBRICHT: Hiukan vaarallisesti muotoiltu, toveri Engels. Jos yhteiskunta ottaisi haltuunsa tuotantovoimat ”poikkeuksetta” se johtaisi suoraan jugoslavialaisiin työläistenneuvostoihin, ja päätyisimme titolaisen revisionismin suohon. Mutta unohtakaa tuo, haluan kertoa teille suurimmasta menestyksestämme : koko maataloutemme on kollektivisoitu. Näin meidän kesken: emme voineet olla täysin lempeitä talonpoikia kohtaan pyrkiessämme voittamaan heidän yksityisomistusmentaliteettinsa.
ENGELS: Me olemme epäilemättä pientalonpoikien puolella; tulemme yrittämään kaikkemme tehdäksemme heidän osansa siedettävämmäksi, helpottaaksemme heidän siirtymistään kollektivisointiin. Tässä mielessä siis voimme olla hyvin vapaamielisiä talonpoikia kohtaan. 8)
ULBRICHT: Aivan, niin, toveri Engels, itse olen julkisissa puheissani varoittanut äärimmäisyyksistä. Mutta toivon teidän myöntävän, että jokseenkin voimakas väliintulo on tarpeen, jotta talonpojat saataisiin maatalouskollektiiveihin.
ENGELS: … toiseksi on selvää että jos meillä on valtiovalta käsissämme, emme saata ajatella, että pientalonpojat väkivaltaisesti alistettaisiin pakkoluovutuksiin (korvauksesta tai ilman) … Meidän tehtävämme pientalonpoikien kohdalla on ennen kaikkea siinä, että muunnamme heidän yritteliäisyytensä ja omaisuutensa yksityisistä kollektiivisiksi, emme väkivalloin, vaan antamalla esimerkkejä ja tarkoituksenmukaista kollektiivista apua… Emme voi muuta kuin luvata heille, ettemme puutu heidän omistussuhteisiinsa vastoin heidän tahtoaan. 9)
ULBRICHT: Tuon minä ymmärrän, mutta olot ovat toiset täällä. Ja vaikka ette hyväksyisikään taloudellisia menettelytapojamme, iloinnette sentään poliittisista muutoksistamme. Olemme tehneet selvää siitä porvarillisesta hölynpölystä, jonka muaan ”lakien tulee hallita”. Koko lainsäädäntömme on alistettu palvelemaan luokkataistelun poliittisia päämääriä.
MARX: Puolueelliset lait, lait jotka eivät täytä objektiivisuuden normeja, ovat hirmuvallan lakeja. Lait, jotka eivät käsittele tekoja sinänsä vaan mielipiteitä, eivät ole mitään muuta kuin nimenomaisia kehotuksia laittomuuteen. 10)
ULBRICHT: Kaikella kunnioituksella, toveri Marx, te menette liian pitkälle
syyttäessänne meitä avoimesti hirmuvallasta. Ilman poliittista lainsäädäntöä, tai niin kuin te sanotte, ilman mielipiteitä
vastaan tähdättyjä lakeja, asiat yksinkertaisesti eivät luista. Ainakin tämän asian suhteen kai tulette meitä puolitiehen vastaan.
MARX: Mielipidettä vastaan tähdätty laki ei ole valtion laki kansalaisilleen, vaan yhden puolueen laki toista puoluetta vastaan. Puolueelliset lait tekevät tyhjäksi kansalaisten yhdenvertaisuuden
lain edessä… Periaatteita vastaan tähdätyt lait pohjautuvat periaatteettomuuteen, moraalittomaan ja opportunistiseen valtiokäsitykseen. Ne ovat huonon omantunnon häpeämättömiä karjaisuja. 11)
ULBRICHT: Sshh, toveri Marx, joku saattaa kuulla teidän nimittävän DDR:n lainsäädäntöä huonon omantunnon hapeämättömiksi karjaisuiksi… Mutta siirtykäämme tärkeimpään asiaan,
valtioon. Voin vakuuttaa teille, että me, teidän seuraajanne, pidämme valtion kohtaloa lujasti käsissämme. Suuren asiamme nimessä toimimme niin, ettei kukaan pääse vastustamaan politiikkaamme.
MARX: Paras valtiomuoto on sellainen, jossa yhteiskunnallisia ristiriitoja ei ole pyyhitty pois eikä väkivalloin… kahlittu. Paras rakenne on sellainen, jossa ristiriidat pääsevät vapaasti taistelemaan ja sitä tietä johtavat ratkaisuun. 12)
ULBRICHT: Ellen olisi varma siitä, että juuri te, toveri Marx, istutte siinä edessäni, voisin melkein kuvitella teidän olevan lehtimies jostakin porvarillisesta liberaalisesta lehdestä. Lehdistöstä puheen ollen: olen ylpeä voidessani vakuuttaa teille, että jokainen sanomalehti DDR:ssä ainoana päämääränään palvelee Puolueen päämäärien propagoimista ja massojen mobilisoimista tajuamaan nämä päämäärät. Koko lehdistö on lujasti valvonnassamme.
MARX: Jotta lehdistö toteuttaisi tehtävänsä, on ennen muuta välttämätöntä, että sen tehtäviä ei määrätä ulkoapäin ja että sille suodaan mahdollisuus kehittyä omien sisäisten lakiensa mukaan,
jotka yksinpä kasveillakin on, eikä tätä mahdollisuutta siltä mielivaltaisesti riistetä. 13)
ULBRICHT: Mutta toveri Marx, ette kai kannata tuota porvarillista
toitotusta lehdistön vapaudesta...
MARX: Vapaan lehdistön olemuksena on vapauden periaatteellinen, rationaalinen ja moraalinen olemus; sensuroidun lehdistön olemuksena on periaatteeton, luonnonvastainen orjuus. 14)
ULBRICHT: Mutta, toveri Marx, tove...
MARX: Hallitus kuulee vain oman äänensä; se tietää kuulevansa vain oman äänensä, mutta kuitenkin se harhaluulo, että kysymyksessä on kansan ääni, muodostuu pakkomielteeksi ja vaatimukseksi, että kansan on hyväksyttävä tämä harhaluulo. 15)
ULBRICHT: Toveri Marx, jos joku muu olisi sanonut tuon, niin... Ainakin haluan uskoa, että toveri Engels hyväksyy kulttuuripolitiikkamme. Olemme panneet taiteen ja kirjallisuuden suuren asiamme palvelukseen. Ei enää taidetta taiteen vuoksi. Kirjallisuutemme on poliittisen taistelumme suora ilmaus.
ENGELS: Minun käsitykseni on kuitenkin, että tämän ongelman
ratkaisun täytyy ilmetä tilanteesta ja toiminnasta itsestään
ilman nimenomaista korostamista ja että kirjailija ei ole velvollinen
tarjoilemaan lautasella lukijalle sitä sosiaalisten konfliktien
tulevaa historiallista ratkaisua jota hän kuvaa.16)
ULBRICHT: Mutta toveri Engels, meidän on yhtä kaikki vaadittava
kirjailijaa ottamaan kantaa käytettävä hänen mielipiteitään
vaikuttaaksemme lukijoihin.
ENGELS: Mitä enemmän kirjailijan mielipiteet jäävät kätketyiksi,
sitä parempi taideteokselle.17)
ULBRICHT: Tuo mitä sanotte merkitsee kääntymistä pois puolueellisen kirjallisuuden ja sosialistisen realismin periaatteesta.
Jos rupeaisimme hyväksymään sitä, jokainen reaktionääri voisi
tulla vaatimaan persoonallisuuden vapautta.
MARX: Itsensä kadottaminen on hengenvaarallista jokaiselle
olennolle. Sen vuoksi vapauden kadottaminen on ihmisen todellinen
kuolemanvaara.18)
ULBRICHT: Yleisesti ottaen: varmasti on niin - mutta vasta
sitten kun olemme saavuttaneet kommunismin lopullisen päämäärän. Mutta nyt? Niin kauan kuin suuri muutos, yhteiskunnan vapauttaminen,
on kysymyksessä, yksilön intressit on alistettava sille.
ENGELS: Tuo käy päinsä, ellei sanota, että yhteiskunta ei itse
voi olla vapaa ellei jokainen yksilö ole vapaa.19)
ULBRICHT: Erittäin epäilyttävää, toveri Engels. Emme voi antaa
tämän ns. yksilönvapauden tuhota suuria päämääriämme, yhteiskunnan
uudelleen järjestämistä.
ENGELS: Emme ole niitä kommunisteja jotka tahtovat hävittää
yksilönvapauden ja muuttaa maailman yhdeksi suureksi työhuonevaruskunnaksi. Varmasti on olemassa kommunisteja, joiden mielestä on tarkoituksenmukaista kieltää yksilönvapaus ja jotka
tahtovat hävittää sen, koska se heidän mielestään on harmonian
saavuttamisen tiellä; meillä ei kuitenkaan ole mitään halua
ostaa tasa-arvoisuutta ja maksaa sitä vapauden menetyksellä. 20)
ULBRICHT: Mutta osoittakaa toki hiukan ymmärtämystä meitä
kohtaan, toveri Enlgels. Hyökkäätte meitä SED-johtajia vastaan
kuin olisimme itse ja omin päin tehneet kaiken väärin. Olemme
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen uskollisia opetuslapsia;
olemme osa maailman kommunistista liikettä, ja sen johdossa ovat
neuvostokommunistit.
ENGELS: Ei ole ollenkaan tämän liikkeen etujen mukaista, että
jonkun, tietyn maan työläiset tulisivat marssimaan sen keulassa.21)
ULBRICHT: Toveri Engels, ette kieltäne, niin kuin Jugoslavian
revisionistiset titoistit, Neuvostoliiton johtavaa osaa? Ette kieltäne
Venäjän loistavan työväenluokan johtajuusaseman välttämättömyyttä kansainvälisen työväenliikkeen yksimielisyyden takaamiseksi?
ENGELS: Kallishintainen luulo, että Euroopan proletariaatin
yhdistämisen tulisi tapahtua venäläisten johdolla.22)
ULBRICHT: Kaikkien näiden erittäin kyseenalaisten huomautusten
jälkeen toveri Engels, minun todella täytyy kehottaa teitä
muistamaan puoluekuria.
ENGELS: Ei mikään puolue missään maassa voi tuomita minua
vaikenemaan jos minun on pakko puhua.23)
ULBRICHT: Suokaa anteeksi. En tarkoittanut sitä henkilökohtaisena. Sitä tarvitaan vain muiden vuoksi. Tietenkin teemme
poikkeuksen teidän kohdallanne, suuret opettajamme. Mutta teidän
on myönnettävä että sosialistinen tiede yleensä täytyy alistaa
Puolueen kontrolliin.
ENGELS: Te - Puolue - tarvitsette sosialistista tiedettä eikä
se voi elää ilman liikkumavapautta.24)
ULBRICHT: Mitä tarkoitatte käyttäessänne sanaa "te" puhuessanne malrxilais-leniniläisestä puolueesta? Juuri tällä hetkellä kun - huolimatta välillämme olevista suurista eroista - haluamme
tarjota teille, kunnioitetut toverit Marx ja Engels, DDR:n korkeimpia
valtionvirkoja. Vai haluaisitteko mieluummin aseman
Puolueessa?
ENGELS: Ei etenkään mitään valtionvirkaa, mutta niin pitkään
kuin mahdollista ei myöskään mitään puoluevirkaa, ei mitään komiteajäsenyyttä tms., ei mitään, vastuuta pölkkypäistä, armotonta kriitillisyyttä jokaista kohtaan ja, mikä tärkeämpää, sitä kirkautta, jota millään pölvästien juonitteluilla älköön otettako meiltä
pois.25)
ULBRICHT: Niin karkeasti kuin sananne asetattekin, toveri Engels
- eikä edes kapitalistinen lehdistö sano meitä pölkkypäiksi ja pölvästeiksi - ja niin loukkaantuneita kuin olemmekin siitä että torjutte julkiset virat DDR:ssä, on yksi asia jonka voin juhlallisesti
julistaa: otamme teidät, suuret opettajamme ja esitaistelijamme
Karl Marx ja Friedrich Engels, juhlallisesti jäseniksi Saksan
työväenluokan loistavaan puolueeseen, SED:hen.
ENGELS: Kuinka me, jotka pakenemme julkista virkaa kuin ruttoa,
sopisimme johonikin "puolueeseen"? Me, jotka sylkäisemme
kansansuosiolle, me jotka emme tietäisi mihin ryhtyisimme jos
alkaisimme tulla suosituiksi, mihin me tarvitsemme "puoluetta",
so. pölvästilaumaa, joka vannoo nimeemme, koska pitää meita kaltaisinaan?
26)
ULBRICHT: Riittää. Keskustelu on päättynyt. Emme ole vielä
lopettaneet työtämme sellaisten Puolueen vihollisten suhteen kuin te, herra Marx ja herra Engels. Teidän pahansuovat hyökkäyksenne Puolueen yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta vastaan ja teidän
piittaamattomuutenne puoluekurista todistavat pikkuporvarillisista
ja individualistisista harhautumista. Teidän ehdotuksessanne
korvauksista kapitalisteille ja maanomistajille haisee sosiaalidemokratian inhottava löyhkä. Ehdottamanne maatalouspolitiikka on nöyristelyä, perääntymistä luokkavihollisen edessä. Torjuessanne
kansallistetun talouden, lässyttäessänne sosialistisesta omajohtoiuudesta, ja solvaamalla sitä, että kansainvälinen työväenliike on venäläisten johtamaa tulette osoittaneeksi, miten syvälle te olette vajonneet jugoslavialaisen revisionismin suohon. Liberalistisella
tolkutuksellanne puolueesta riippumattomista taiteista ja tieteistä ja kapitalistisesta lehdistöstä otetuilla demagogisilla vaatimuksillanne
henkilökohtaisesta vapaudesta, lehdistön vapaudesta ja laillisuuden
edellytyksistä te olette paljastaneet itsenne. Aikeenne, herra Marx ja herra Engels, ovat ilmiselvät: lännen imperialismin puhetorvina ja sen komennon alaisina pyritte saattamaan hämmennyksiin DDR:n aktivistit sekä kaivamaan pohjaa heidän uskoltaan työläisten ja talonpoikien voimaan ja heidän luottamuksetaan SED:hen, työväenluokan marxilaiseen puolueeseen. Ideologista keskustelua asenteistanne ei enempää tulla käymään. Puolueen tarkastuskomitea ja valtion turvallisuuselimet tulevat huolehtimaan tapauksestanne. *
. . . Vaarallisen paon jälkeen Marx ja Engels viimein saapuivat
lännen pakolaisleirille ja saattoivat hengittää vapaasti. He olivat
onnekkaita päästyään pakenemaan vaarasta ja saadessaan nyt ainakin
vapaasti ilmaista mielipiteensä. Mutta kauan ei heidän onnensa
kestänyt; vain siihen asti kunnes he saapuivat pakolaiskomission
eteen. Heille tapahtui jotain käsittämätöntä: heiltä evättiin
pakolaiskortti, koska he olivat "marxilaisia". Kauhistuksella
Marx ja Engels tajusivat, että heidät oli asetettu samalle tasolle
kuin Ulbricht ja kumpp. Tähän päivään mennessä ei pakolaiskomission
herrasmiehiä - enenpää kuin monia muitakaan - ole
saatu uskomaan, että Ulbricht ja SED ovat ajat sitten väärentäneet Marxin ja Engelsin käsitteet, monessa tapauksessa muuttaneet ne oikeiden suoriksi vastakohdiksi.
Wolfgang Leonhard
Suomeksi Arvo Salo
http://www.likaisetkadet.tampereenteatteri.fi/likaisetkadet/marx_ja_engels
Marx ja Engels tapaavat Walter UIbrichtin | Likaiset kädet
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samankaltaisen keskustelun voisivat kaiketi käydä myös G.W Bush Keynesin ja Galbrightin kanssa. Jeesus ja Pietari voisivat käydä sen Paavin kanssa. Pienviljelikaksikko Kekkosen tai Anna-Liisa Anttilan kanssa.
Sairaanhoitaja ja lähihoitaja voisivat käydä sen valtionvaraunministeri Kataisen kanssa.