Käsiaseiden tarpeellisuus on kyseenalainen.
Suomessa on hirvittävä määrä käsiaseita suhteessa
väkilukuun.Ymmärrän,jos poliisi tai armeijan henkilökuntaan kuuluva henkilö säilyttää kotonaan asetta,mutta siihen nähden
aseita on aivan liikaa.
Varsinaiseen kilpailu- ja harrastustoimintaan käsiaseiden omistajistakin osallistuu vain murto-osa. Nämäkin kilpa- ja harrastustoimintaan osallistuvat voisivat hyvin säilyttää aseensa ampumaseurojen valvotuissa ja lukituissa tiloissa.
Jäljelle jäävä suuri ryhmä vain omistaa aseen. Mihin he tarvitsevat käsiasetta? Asetta säilytetään kotona, mökillä,autossa ja ties missä. Luoko ase turvalisuuden tunnetta vai
onko se vain väline,joka otetaan avuksi välienselvittelyyn, kun sanat eivät enää riitä?
Suomessa on hirvittävä määrä käsiaseita suhteessa
väkilukuun.Ymmärrän,jos poliisi tai armeijan henkilökuntaan kuuluva henkilö säilyttää kotonaan asetta,mutta siihen nähden
aseita on aivan liikaa.
Varsinaiseen kilpailu- ja harrastustoimintaan käsiaseiden omistajistakin osallistuu vain murto-osa. Nämäkin kilpa- ja harrastustoimintaan osallistuvat voisivat hyvin säilyttää aseensa ampumaseurojen valvotuissa ja lukituissa tiloissa.
Jäljelle jäävä suuri ryhmä vain omistaa aseen. Mihin he tarvitsevat käsiasetta? Asetta säilytetään kotona, mökillä,autossa ja ties missä. Luoko ase turvalisuuden tunnetta vai
onko se vain väline,joka otetaan avuksi välienselvittelyyn, kun sanat eivät enää riitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
oliko ihan pakko alottaa taas uus??
käytä silmiä ja hakukonetta niin olisit löytäny 10 samanlaista viestiä tuolta aikasemmin. Idjut
Noweapons kirjoittelee ilman käytännön tietoa aseista, ammunnan harrastamisesta siihen liittyvästä aseiden säilyttämisestä. Toisekseen kirjoitus on varsin subjektiivinen otanta ko aiheeseen. Käytännössä ampumaseuroilla ole mitään tiloja ja mahdollisuuksia aseiden säilytykseen. Aseet säilytetään kotona siten kuin laki sen määrää. Käsiasetta käytetään tarkkuusammuntaan, lopetusaseeksi (metsästys), rata-ammuntaan. Suomessa on tuhansia käsiaseiden omistajia jotka harrastavat ammuntaa omaksi ilokseen tai tosissaan kilpailumielessä. Ampuminen on hyvä ja kehittävä harrastus. Työelämää varten esim kehittää tressinsietokykyä. Taatusti opetan lapsenikin ampumaan. Aseet vain herättävät kummallisia mielikuvia jos on katsellut liikaa amerikkalaisia roskaelokuvia. Paljonko autot "tappavat" vuodessa- sietää vertailla. Tilanne on tietysti hiukan hankala jos ei uskalla olla kotona ilman asetta tyynyn alla. Englannissa kerättiin kaikki käsiaseet pois siviileiltä ja valtio maksoi lunastuksen, tuli niin kalliiksi että summa leimattiin salaiseksi ja väkivalta, missä käytettiin asetta, kasvoi entisestään.
on niin kivaa. Ja ase, sehän on ihan kuin fallos!
Autotkin tappavat ja sähköiskuihin kuolee ihmisiä...mutta...aseiden määrä pikkaisen arvelluttaa. Vuodenvaihteessa rekisteröityjä aseita oli n. 1,6 miljoonaa! Melkoinen määrä väkilukuun suhteutettuna. Olen samaa mieltä aseharrastuksen tai minkä tahansa muunkin harrastuksen rentouttavasta vaikutuksesta.Aseiden määrä on kuitenkin niin iso,että sillä on jo varmasti vaikutusta tilanteisiin,joissa aseen väärinkäyttö on mahdollista.Jos haluat asiaa verrata autoiluun,niin tilanne on aivan sama. Autoja on määrällisesti aivan liikaa ja ne tappavat.
Sama koskee mielestäni aseita. Suuri määrä tekee
valvonnan ja säilytyksen vaikeaksi ja samalla lisää aseiden väärinkäytön mahdollisuutta.
Eikö hyvään harrastukseen kuulu myös ikävien,lajiin kuulumattomien negatiivisten asioiden poiskitkeminen? Yrittäähän liikenneturvakin tehdä kaikkensa autoilijoiden turvallisuuden parantamiseksi.
Lue vaikka tuo viesti, en jaksa jankata:
http://www.iltalehti.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=231536&tstart=0
Jokelan tapauksessa ei ole kysymys aseista ja niiden lukumäärästä. Ongelma on mielenterveyspotilaiden heitteillejätöstä mitä poliitikot ovat harrastaneet hienoilla säästöohjelmillaan. Mielenterveyspotilaiden hoitojen lisärahoituksesta ei saa poliittisia irtopisteitä, siitä on kysymys.
Ilman Jokelan tapaustakin aseita on selvästi liikaa ja väärissä paikoissa. Asiallisen aseiden säilytyksen ja harrastustoiminnan ymmärrän täysin, mutta aselupakäytännössä on selviä aukkoja. Miten esim. selvitetään hakijan mielenterveydellinen tilanne ja mahdollinen mielialalääkkeiden käyttö lupaa haettaessa?
Toivon,että pidätte keskustelun asiallisena, koska tarkoituksenani ei ole osoitella kunnollisia,aseistaan huoltapitäviä ja ihan hyvän harrastuksen piirissä toimivia aseharrastajia.
Mielestäni keskustelu on ollut asiallista. Noweapons ei tarkastele asiaa tarpeeksi objektiivitesti, eikä laajempi analyysikaan olisi pahitteeksi. Kumma juttu nämä aseet Suomessa, herättävät vähintäänkin tunteita ja mielikuvia (usein vääriä). Sarjatuliaseet ovatkin jo niin suuri kirosana ettei niistä uskalleta edes puhua. Kuitenkin kertatuliase on vaarallisempi käytännössä. Kunkin henkilön mielenterveyden toteamisen tilanne liittyen aselupiin on hankala. Ei edes keskustelu poliisin ja/tai lääkärin kanssa poista mahdollisuutta ongelmiin. Mahdolliset lääkärintodistukset, kuka ne maksaa ja mistä resurssit tämän kaiken hallinnointiin- ei mistään. Entäpä reunaehdot? Jos hakijalla on ollut joskus mielenterveyteen liittyiä lääkkeitä, luokittteleeko yhteiskunta heti hakijan hulluksi ja siten kelvoton hallussapitämään esim metsästysasetta. Metsästysase- mikä on ehdoton kapistus metsästämiseen ja samalla virkistäytymiseen. Lienee parasta terapiaa myös mielenterveydestä kärsivälle. Suomessa aseluvat ovat hyvällä mallilla. Suomalainen on aina johonkin suuntaan rähmällään, nyt se on EU. EU:n toiveesta kiristetään aselupia nuorten henkilöiden osalta. Syrjäkylillä metsästys on ainut kunnollinen ajankulu ja virkistäytymismuoto. Nyt sekin vaikeutuu mutta eiköhän sekin hoideta 10 min vastaanotolla ja reseptillä.