Sanomasta

Laitanpa tämän tällekin foorumille - mielestäni Einsteinin ajatukset sopivat tarkasteltaviksi myös näitä sinun esittämiäsi kysymyksiä "pureskeltaessa" :)
------------------------------------------------

Fyysikon maailma - Einsteinin maailmankuvaan mahtuu Jumala

( Lähteet: Seppo Laureman Luonnonfilosofian seminaarissa pitämä luento 8.2.1996; Albert Einstein: Mein Weltbild (1934); Albert Einstein: Out of my later years (1950); Ronald W. Clark: The Life of Albert Einstein (1973); Einari Peura )

Uskonnon harjoittaminen ja tieteen tekeminen saattavat usein tuntua melko etäisiltä asioilta. Tätä taustaa vasten tuntuu hämmästyttävältä se, miten monia fysiikan uranuurtajia on ajanut tutkimustyössään eteenpäin nimenomaan vahva usko Jumalan olemassaoloon. Mutta Galileita, Keppleriä,Newtonia ja Maxwellia yhdistää toinenkin seikka: heidän uskonnollisuutensa ei ole mahtunut kirkon kunakin aikana vaaliman maailmankuvan sisään.

Tähän joukkoon lukeutuu myös Albert Einstein, joka jo 12-vuotiaana joutui toteamaan, ettei kirkon Jumalasta antama kuva vastannut sitä kuvaa, jonka ihminen sai tarkkailemalla todellisuutta. Einstein ei koskaan hyväksynyt tätä tieteen ja uskonnon välistä ristiriitaa, hänestä molempien tehtävä oli perehtyä samaan ikuiseen totuuteen ts. Jumalaan: "Se mihin me fyysikot pyrimme on seurata Hänen jälkiään." Einsteinin käsitys uskonnoista Einstein oli syntyperältään juutalainen, mutta varttui täysin epäuskonnollisessa kodissa. Einsteinin oma juutalainen identiteetti kehittyi vasta aikuisella iällä sionistisen liikkeen ja Natsi-Saksan vainojen kautta, vahva uskonnollinen side juutalaisuuden oppiin jäi kuitenkin syntymättä. Einsteinin uskontokuvaan ei tiukka pitäytyminen yhteen tiettyyn uskontoon olisi sopinutkaan. Vuonna 1937 Einstein kirjoitti:" Kaikki uskonnot, taiteen lajit ja tieteet ovat saman puun oksia. Kaikkien näiden pyrkimysten tarkoituksena on jalostaa ihmisten elämää, nostaa se yksinomaan fyysistä olevaisuutta korkeammalle tasolle ja johtaa yksilö kohti vapautta."

Kirjassaan Mein Weltbild (1934) Einstein esittelee käsitystään uskontojen kolmivaiheisesta kehityksestä. Primitiivisin uskonnon muoto on Eisteinin mukaan "pelkouskonto", jossa luonnonvoimilta pyritään suojautumaan uhraamalla jumalille. "Moraaliuskonto" puolestaan on tyypillinen kehittyneemmille yhteiskunnille. Moraaliuskonnoille on luonteenomaista kirjoitettu oppi sekä kuva Jumalasta palkitsevana ja auttavana mutta myös rankaisevana olentona. Einstein korostaa ettei nykyisiä uskontoja voida suoraan jakaa moraali- ja pelkouskontoihin, mutta hän katsoo nykyisten maailmanuskontojen omaavan pääasiassa moraaliuskontojen piirteitä.

Uskonnon korkeimmaksi tasoksi Einstein näkee kosmisen uskonnon, jota ei voida pakottaa minkään kirjallisen opin muotoon. Kosminen uskonto ei tee kuvia Jumalasta, vaan lähestyy Jumalaa elämykselliseti ja intuitiivisesti. Einsteinin mukaan kosminen uskonnollisuus ilmenee ennen kaikkea kiinnostuksen kääntymisenä omasta itsestä ympäröivään maailmaan ja haluna "kokea olevaisuuden kokonaisuus yhtenäisenä ja mielekkäänä."

Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävää, että Einstein näki tieteen tutkimisen nimenomaan keinona lähestyä Jumalaa:"Kosmisen uskonnon kokemus on tieteen moottoreista voimakkain." Einstein ei kuitenkaan rajannut kosmista uskontoa pelkästään moderniin tieteeseen liittyväksi vaan hän näki sen edustajia myös historiassa taiteiden ja uskonnon alalla: Demokritos, Fransiskus Assisialainen ja Spinoza ammensivat Einsteinin mukaan uhmakkaan luovuutensa nimenomaan kosmisesta uskonkokemuksesta. Erityisesti Einstein antaa arvoa maailmanuskontojen perustajille:"Se mitä sellaiset persoonat kuin Buddha,Jeesus ja Mooses ovat tehneet ihmiskunnalle on tärkeämpää kuin se mitä päättelevä mieli on saanut aikaan."

Einsteinin elämänasenteena oli epäilys kaikkia normeja ja auktoriteettejavastaan. Tieteen alueella tämä näkyi rohkeutena irtautua Newtoninmekaniikasta, uskonnon piirissä arvosteluna uskontojen nykytilaa kohtaan.

Einstein katsoi pappien luoman jumaluusopin usein peittävän uskonnon perustajan alkuperäisen hienon sanoman. Tämä koski myös kristinuskoa. Jos Jeesuksen oppi otetaan sellaisenaan ilman pappien höystöjä, se voisi pelastaa meidät kaikilta sosiaalisilta ongelmilta." Myös uskontojen väliset ristiriidat Einstein näki ennenkaikkea pappien vääristelyinä:"Jos nykyisten uskontojen kannattajat yrittäisivät vakavissaan toimia näiden uskontojen perustajien hengessä, silloin ei olisi mitään uskontojen välisiä kahnauksia."

Vuosisatamme merkkihenkilöistä olivat kasvissyöjiä Albert Einsteinin ohella mm. Albert Schweitzer ja Nobel-kirjailija Isaac Bashevis Singer.

Ehkäpä siinä on juuri se pelko ja heikkous omasta uskosta, jos joku kuitenkin saisi vietyä minulta tämän ainutkertaisen uskon sanoman pois.

Puolustetaan omaa oikeutta uskoa, mutta ei ymmärretä antaa arvoa tuon toisen näkemykselle ja sen oikeellisuudelle.

Ehdottomuus ja suvaitsemattomuus on kaiketi kaiken takana, tuskin minkään luokan ilkeys.

Halutaan näin varmistaa oman uskon lujuus saarnaamalle muillekin omaa uskoani ja sen tapaa ainoana oikeana totuutena.

Jos en puolusta näkemystäni, ei minulla ole lujaa luottamusta omaan uskooni.

Siinä kai se.

"Mikä on se voima, joka saa ihmisen taisteluasemiin toisen vakaumusta ja uskoa kohtaan."

Kun näkee lähimmäisen ponnistelevan sellaisten uskomusten kanssa, joille ei ole järjellisiä perusteita ja jotka eri tavoin vaikeuttavat hänen elämäänsä, eriarvoistavat ihmisiä ja innostavat lähimäistä saman uskomuksen levittämiseen, niin tuntuu tietysti että asialle pitäisi jotakin tehdä.


"Jospa hieman miettisimme asennettamme, millä viemme eteenpäin sanomaa."

Pitää olla tuote, jolla on kysyntää. Mainonnalla voi kyllä saada tilapäistä tekohengitystä aikaan mutta pitemmän päälle ennuste on huono.

"Mikä olisi se oikea tapa lähestyä toista aikuista, hyppimättä hänen arvojensa päälle tai häntä itseään vastaan."

Oikea tapa on lopettaa lähestymisyritykset.

"Miten saisimme tuon ihmisen itse ymmärtämään, että hänellä on oikeus valita Jumala."

Sen ymmärtää jokainen ihan itsestään ellei ajatuksia perin pohjin joku jo ole sotkenut.

"Eikä hänen tarvitse valita meidän Jumalaamme, vaikka sitä kuinka itse tahtoisimme."

Oletusarvona tulisi pitää sitä että ihminen ei valitse mitään jumalaa.

"Annetaan kullekin ihmiselle hänelle itselleen kuuluva kunnioitus ja arvostus ja annetaan hänen itse päättää mitä hän haluaa palvella ja mitä asioita toteuttaa."

Niin juuri.

"Mikäli hän on kiinnostunut jostain mistä me tiedämme hän varmasti kysyy ja silloin voimme vähän jo neuvoa ja ohjatakin."

Ohjaamisen sijasta olisi toivottavaa että vain vastattaisiin niihin kysymyksiin.

Ymmärrän mitä ajat takaa, mutta välillä tuntuu, että sekin on joidenkin mielestä huono juttu, mikäli jollakulla on omasta mielestään selkeä jumalakuva tai näkemyksiä. Ikäänkuin olisi hyväksyttävää olla sellainen ikuinen etsijä ja pohtija jolla ei ole mielipidettä mistään.Heti jos ilmaisee selkeästi omia ajatuksia niin on "uskonnon tuputtaja, käännnyttäjä, tuomitsija jne.. Mutta kritiikistä vaari, eli ollaan jatkossa vieläkin hienovaraisempia.

Tietokoneen suljettuani jäin miettimään, miksi henk. koht. puhun uskostani. En ole ehkä verbaalisesti niin lahjakas, että osaisin aina ilmaista sen siten, että asiani tuklkittaisiin "ei tuputtavaksi" . Motiivini ei kuitenkaan ole se että suu vaahdossa sitä toitottaisin. Olen kai itse vaan etsinyt niin monesta paikasta rauhaa, ja viimein sen löytäneenä kerron siitä vähän turhankin innokkaasti. Joutunette sitä jatkossakin kestämään...Love& Peace & Grace!