Kun olen ihmisten seurassa - toisten kanssa kasvokkain, voin yrittää sanoa jotain aiheesta tai asiasta, josta haluan kuulla erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä?
Entä täällä, jossa en ole oma itseni vaan nimimerkki - esitän asiani naamion takaa? Onko tilanne toivoton?
Edeltä löytyy kaksi tätä ajatusta tukevaa ketjua:
Toisessa etsitään rasismin syitä - toisessa perustellaan sitä, että rasisteiksi leimataan kaikki itsenäisesti ajattelevat yksilöt. Ja molemissa näistä ketjusta ihmetellään vastaväitteiden - toisin ajettelevien kirjoittajien puutetta.
Entä täällä, jossa en ole oma itseni vaan nimimerkki - esitän asiani naamion takaa? Onko tilanne toivoton?
Edeltä löytyy kaksi tätä ajatusta tukevaa ketjua:
Toisessa etsitään rasismin syitä - toisessa perustellaan sitä, että rasisteiksi leimataan kaikki itsenäisesti ajattelevat yksilöt. Ja molemissa näistä ketjusta ihmetellään vastaväitteiden - toisin ajettelevien kirjoittajien puutetta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Muistatko, kun taannoin puhuttiin rasismi-palstasta ja sen tarpeellisuudesta (en muista, puhuttiinko siitä täällä vai muualla)?
"Näpäytit" minua (vai olitko se edes sinä, joku kumminkin), kun pidin tällaisen palstan ylläpitämistä järkevänäkin.
Toki tällainen palsta tarjoaa näppärän ja näkyvän mahdollisuuden jaella linkkejä "suoraan asiaan" käyville sivuille ja olla näkyvillä ahkerilla, pitkilläkin rasismia perustelevilla puheenvuoroilla. Mutta totta se, että keskustelu ei oikein käy suoraan asiaan. Velttoja alatyylin rasistisia mölähtelyjä tuskin kukaan noteeraa; älyllisestä rasististakin ne lienevät kiusallisia. Lieneekö epävarmuus siitä, miten sheriffi/ylläpito suhtautuu? Suhteellisen "siistiä" täällä kyllä on.
Sekä rasismia puolustavat että sitä vastustavat vetoavat omista lähtökohdistaan käsin ihmiskunnan menestykseen ja tulevaisuuteen.
Meikäläisen on todella vaikea ymmärtää joidenkin rasistien pelkoa esim. "rodun sukupuuttoon kuolemisesta". Milloin joku rotu on viimeksi kuollut sukupuuttoon?
Makkosen tutkimuksessa vuodelta 2000 todetaan, että lähes jokainen suomalainen tuomitsee rasismin, mutta kuitenkin yksi kolmasosa uskoo ainakin osittain kansojen välisiin älykkyyseroihin, ja yksi neljäsosa uskoo, että islaminuskon harjoittaminen uhkaa kulttuuriamme! Kuinka paljon haastateltavat ovat ymmärtäneet, mitä rasismi on? Niin, rasismihan voi olla sen erilaisen kavahtamista, sen aktiivista syrjimistä, sen tuhoamistakin.
Mutta pitäisikö meidän tuhota rasisti? Tuhotaanko siten rasismi?
Rasismia ja kyseenalaistamatonta alistumista eriarvoisuutta kannattavien liikkeiden ja yhteiskuntien komentoon esiintyy kaikenlaisissa piireissä. Esim. kansallissosialistisessa Saksassa protestanttinen kirkko mukautui lammasmaisesti natsipuolueen tunkeutumiseen kirkon dogmeihin ja järjestykseen. Vain osa protestanteista piti kristillisen omantuntonsa muodostaen oman kansallissosialismista vapaan kirkkonsa. Helpoimmin rasismin kanssa pääsee kädenvääntöön foorumeilla, joissa siitä on vähiten harmia. Ns. arkipäivän rasismi ja piilorasismi ovat vaikeimpia ottaa keskustelunalaisiksi siellä, missä sitä ilmenee, koska niitä ei usein edes rasismiksi mielletä.
Tälläkin keskustelupalstalla voidaan ajatella ei vain sillä tavalla tai tällä tavalla, vaan monella tavalla, ja monia yhteiskunnan ja kulttuurin alueita tarkastellen.
Myös aivan kuin huutomerkiksi jäävä puheenvuoro, johon ei tule kommentin kommenttia, on tärkeä. Vastaukset, jotka se on saanut, eivät vain ole tulleet näkyviin.
>No, kasta ensin itse varpaasi veteen!
Mutta en vieläkään ole varma tästä:
>Muistatko - en muista, puhuttiinko siitä täällä vai muualla? "Näpäytit" minua kun pidin tällaisen palstan ylläpitämistä järkevänäkin.
Avaukseni oli palstalla Maailman menoa ( keskustelua ei siitäkään syntynyt, vain 77 toisiaan sivuamatonta väittämää)
>Mutta totta se, että keskustelu ei oikein käy suoraan asiaan.
Suoraan tai väärään - kysyin keskustelemisen mahdollisuudesta tai jos niin haluat järkevyydestä.
>Makkosen tutkimuksessa vuodelta 2000 todetaan, että lähes jokainen suomalainen tuomitsee rasismin, Kuinka paljon haastateltavat ovat ymmärtäneet, mitä rasismi on?
Kysyn edelleen (myös itseltäni) "keskustelemisen" mahdollisuudesta - tästäkin aihepiiristä.
>Mutta pitäisikö meidän tuhota rasisti?
Tuhoamisen tuhoaminen - mitähän se olisi?
>Tälläkin keskustelupalstalla voidaan ajatella ei vain sillä tavalla tai tällä tavalla, vaan monella tavalla, ja monia yhteiskunnan ja kulttuurin alueita tarkastellen.
Kysyn vieläkin siitä keskustelemisen mahdollisuudesta. "Ajatella" tietysti voidaan ja "ajatuksia levittääkin". Keskustelemiseen liittyy mielestäni jotenkin vastuu siitä mihin ajatukseni voivat johtaa - käytännön tekoina.
Myös aivan kuin huutomerkiksi jäävä puheenvuoro, johon ei tule kommentin kommenttia, on tärkeä.
Oletko vakavissasi? Minä pitäisin tärkeänä puutarhan hoitoa tai purjehtimista.
No niin, en tosiaankaan vastannut suoraan pohdintaasi. Oliko tarvis? Jaarittelin sitä, mitä omassa mielessäni oli sillä hetkellä. Kastoit varpaasi veteen, ja syntyi pikkuisia laineita.
---
Olen aivan vakavissani siitä, että julkituotu, mutta ilman vastausta jäävä puheenvuoro on tärkeä. Oletko nähnyt näillä palstoilla montaakaan ihannemuotoista ja -sisältöistä keskustelua? Ja onko niiden "tulos" aina arvokas? Monta kertaa olen ollut mukana pitkässä keskustelussa, jossa olemme kukin (tai molemmat) tahollamme juttelun edetessä tiivistäneet näkökantojamme niin, että lopulta oma oikeassa oleminen tulee jokaiselle täysin selväksi. "Totuudet" ovat veitsenterällä, eikä se ainakaan ideologioiden kohdalla ole niiden oikea paikka.
Keskustelun ei aina tarvitse olla muotoa "vastaus kysymykseen, mielipide mielipiteestä", eihän se niin ole arkisessa juttelussakaan. Tulee tässä mieleen feminismi-palsta, jossa jotkut tuskaantuneena jatkuvasti kyselevät, "mitä se feminismi oikein on", "tuo on tyypillistä feminismiä", "kertokaa nyt lopultakin, mitä se feminismi on", "miten tässä voi keskustella, kun ei tiedä, kuka on feministi"... Rasismi keskustelunaiheena samantyyppinen.
Jos vertaa kuvataiteeseen, keskustelupalsta voisi olla impressionistinen maalaus, ei sarjakuva.
vain sen,
>mitä omassa mielessäni oli sillä hetkellä.
Mutta päässäni on kyllä jonkin aikaa pyörinyt myös monenlaisia kysymyksiä aiheesta: mitä on keskustelu?
>Oliko tarvis?
Ei minulla ollut "tarvetta" saada noihinkaan kysymyksiini mitään suoria vastauksia. Etsin mielessäni lähinnä sitä, miten ne pitäisi muotoilla, jotta voisi selvittää itselleen sen, millaista keskusteluja voisi pitää jossain mielessä "antoisina" - uusia ajatuksia, herätteitä, virikkeitä yms. tuottavina.
> Oletko nähnyt näillä palstoilla montaakaan ihannemuotoista ja -sisältöistä keskustelua? Ja onko niiden "tulos" aina arvokas? Monta kertaa olen ollut mukana pitkässä keskustelussa, jossa olemme kukin (tai molemmat) tahollamme juttelun edetessä tiivistäneet näkökantojamme niin, että lopulta oma oikeassa oleminen tulee jokaiselle täysin selväksi.
Muistelen että olen osallistunut pariin minusta jossain mielessä mielenkiintoiseen ajatusten vaihtoon. Tuohon oikeassa olemisen ansaan lankeamme mielestäni kyllä näillä palstoilla useimmiten ei suinkaan vasta juttelun edetessä vaan heti ensimmäisessä puheenvuorossamme.
>Keskustelun ei aina tarvitse olla muotoa "vastaus kysymykseen, mielipide mielipiteestä", eihän se niin ole arkisessa juttelussakaan. Jos vertaa kuvataiteeseen, keskustelupalsta voisi olla impressionistinen maalaus, ei sarjakuva.
Tuosta olen samaa mieltä - ja voisin kuvitella, että noista lähtökohdista voisi kehittyä jotain. Mutta minusta se puutarhanhoito on edelleen sekä terveellisempää ja tärkeämpää, joten on korkea aika suksia pihalle.
Mieleeni jää kuitenkin pyörimään mm. seuraavankaltasia kysymyksiä: Miten itsestään (minästään, persoonallisuudestaan) "vieraantuneeseen" asemaan, osaan tms. internetiä työkalunaan / viestintävälineenään käyttävä ihiminen joutuu?
Voiko tuosta vieraantumisesta vapautua ja esiintyä täällä omana itsenään? Entä voiko "luonnenaamioiden" välistä mielipiteiden vaihtoa pitää missään mielessä keskusteluna (voiko se missään olosuhteissa/tilanteissa muuttua edes hyvin väljästi ymmärretyksi keskustelukis)? Mistä lähtökohdista tämänkaltaiset kysymykset pitäisi asettaa?
Mielenkiintoinen tuo pohdintasi, josko internet olisi ihmiselle yhtä "luonnoton" työkalu kuin huonosti istuvat tekohampaat. Suom. huom.: oikeastaan havainnollistin sanomasi sellaisena kuin sen ymmärsin. Minulle itselleni tällainen keskustelutapa sopii, on luonteva. Motiivi kirjoittamiseen on enemmän itsekäs kuin maailmanparantajan. Nettikeskustelut hoitavat päiväkirjan kirjoittamisen virkaa. Päiväkirjaa en ole kirjoittanut muulloin kuin lapsuudessa; minusta päiväkirjan kirjoittaminen jälkipolvien pällisteltäväksi on jotenkin teennäistä. En viitsi kirjoittaa edes kalentereihin! Kuitenkin on hauska kirjoittaa ajatuksiaan lausemuotoon. Silloin ne ainakin tulee ajateltua "kunnolla". Hertta esiintyy aika paljon omana itsenään - joku toinen ehkä useallakin nimimerkillä.
Siis ihmiset kirjoittelevat keskustelupalstoilla jonkinverran erilaisin motiivein. Sekaan mahtuu myös holtittomia provokaattoreita, henkisesti tasapainottomia, ideologioita tyrkyttäviä, huomiota kaipaavia. Niin, mikä on sitten se "oma itse" kullakin? Onko meillä kaikilla nettikeskustelijoilla enemmän yhteistä toistemme kanssa kuin niiden kanssa, jotka eivät ollenkaan keskustele netissä? Ne, jotka eivät käy nettikeskusteluja, eivät luultavasti kovinkaan usein joudu sellaiseen sanaharkkaan, joka on nettikeskustelujen arkipäivää. Heillä saattaa olla jonkinverran erilainen kuva ihmisistä kuin meillä! Keskustelevatko he kasvokkain toisten ihmisten kanssa samalla intensiivisyydellä kuin me täällä useinkin?
Sitäkin olen joskus pohtinut, "tappaako" internet ihmisten liikkeellelähtöhalut esim. kaduille mielenosoituksiin. Ihmiset istuvat nurkissaan näpyttelemässä maailmantuskaansa; ei tule enää vallankumouksia, todellisia joukkoliikkeitä, valtaisia kannatuskulkueita. Talven suurmielensoitukset ympäri maailmaa todistavat, ettei sentään aina käy niin. Ehkäpä juuri internet lisäsi ihmisten osallistumishalua sodanvastaisiin mielenosoituksiin? Voisiko internet yhtä hyvin olla osallisena muunkintyyppisten mielialojen, esim. rasismin, kohottajana? Vai onko se sen jo tehnyt?
ovat yhtä "luonnottomia" tai persoonallisuuttani määrääviä - jokaisen yksilön psyykkisen kehityksen estäviä - yhteiskunnallisia tuotteita kuin pääoma tai internet - eli koko höpinäni oli tuolta osin täysin päätöntä.
>Mielenkiintoinen tuo pohdintasi, josko internet olisi ihmiselle yhtä "luonnoton" työkalu kuin huonosti istuvat tekohampaat.
Tuon näkee jopa Lipposen sokea Reettakin.
>Minulle itselleni tällainen keskustelutapa sopii, on luonteva. Motiivi kirjoittamiseen on enemmän itsekäs kuin maailmanparantajan.
Ja luonteva esitystapasi saa lukijan iloitsemaan oikeaan osuvista oivalluksistasi
>Nettikeskustelut hoitavat päiväkirjan kirjoittamisen virkaa. Päiväkirjaa en ole kirjoittanut muulloin kuin lapsuudessa; minusta päiväkirjan kirjoittaminen jälkipolvien pällisteltäväksi on jotenkin teennäistä.
Mutta voisiko käydä niin, että pääasiaksi tuleekin lausemuoto - eikä asiaa tulekaan ajatelluksi kunnolla?
>Kuitenkin on hauska kirjoittaa ajatuksiaan lausemuotoon. Silloin ne ainakin tulee ajateltua "kunnolla".
Seuraava onkin sitten jo mielestäni tekohampaitani mielenkiintoisempi kysymys. Hertta esiintyy omana itsenään - vaarista, ohikulkijasta ynnä muista en ole niinkään varma. On nimittäin olemassa tilanteita, joissa olen ja joissa en voi ollla oma itseni.
>Siis ihmiset kirjoittelevat keskustelupalstoilla jonkinverran erilaisin motiivein. Niin, mikä on sitten se "oma itse" kullakin?
Tuota asiaa sai chekin minut miettimään, mutta oma elämänkokemukseni on tämä: kasvokkain olen käynyt kaikkein intensiivisimmät ja kiivaimmat keskusteluni. Täällä olen ollut lähinnä vain naamion takaa kiviä heittelevä provokaattori
>Ne, jotka eivät käy nettikeskusteluja, eivät luultavasti kovinkaan usein joudu sellaiseen sanaharkkaan, joka on nettikeskustelujen arkipäivää. Keskustelevatko he kasvokkain toisten ihmisten kanssa samalla intensiivisyydellä kuin me täällä useinkin?
Mikä mielialoja, -kuvia ja tunteita levittävä väline ei voisi toimia ja toimisi tietyissä tilanteissa noin?
Voisiko internet yhtä hyvin olla osallisena muunkintyyppisten mielialojen, esim. rasismin, kohottajana? Vai onko se sen jo tehnyt?
"Voisiko internet yhtä hyvin olla osallisena muunkintyyppisten mielialojen, esim. rasismin, kohottajana? Vai onko se sen jo tehnyt?"
Kyllä niin on päässyt tapahtumaan. Lukiolaispoikani kertoo, että hänen luokkansa poikien keskuudessa ns. "rasistiset" sivustot ovat erittäin luettuja, ja kyseisten sivustojen teemat herättävät voimakkaita keskusteluja. Jopa oppitunneilla.
kun poika käy tarkkailuluokkaa ja perheesi asuu lähiössä?
Tärkeää on tässä iässä virkkaus.
Ei sivua kyllä yhtään keskustelua: täytyy morjestaa, koska olet palannut koneen ääreen. Mökkikelit on kyllä olleetkin aika huonoja, tosin kala on kyllä syönyt. Johtopäätös: kun veden pinta on edelleen alhaalla on kaloillakin vähemmän tilaa ja ne ovat useammin uistimen edessä.:)
Itse olen koko kesän töissä ja toisinaan tulee kulutettua liikaakin (työ)aikaa näitä palstoja lueskellen. Joskus, kun on ihan pakko, tulee jopa kantaakin otettua.
Kannanottona keskustelun avaukseesi. Itse kannatan nimimerkin takaa keskustelua, koska silloin ihminen voi sanoa sellaista mitä ei työ- tai ihmissuhteiden vuoksi muuten voi. Maailma on raadollinen paikka ja esimerkiksi vasemmistolaisuudella on todella negatiivinen sävy useassa työyhteisössä. Nimimerkillä voit tietysti kirjoittaa aivan niinkuin ajattelet.
En tarkoita, etten seisoisi ajatusteni takana. Sanon kyllä, turhankin usein, ääneen mitä ajattelen. Mielestäni kuitenkin työyhteisö toimii parhaiten kun aikaa käytetään pääasiassa työn tekemiseen eikä pilata työpaikan ilmapiiriä ja sen ihmissuhteita suurilla mielipide-eroilla.
Kapakkakeskustelut ovat asia erikseen: silloin puhutaan aina asiaa. Väitän kuitenkin, että nimimerkillä ihminen edustaa paremmin itseään ja mielipiteitään verrattuna omalla nimellään esiintymiseen. Anonymiteetti antaa suojan sanoa asioita, joita et muuten sanoisi.
Vastakkaiset mielipiteet eivät aina kohtaa. Hyvää keskustelua voi olla myös se, että ollaan samaa mieltä. Sinänsä voisi olla parempi, että esimerkiksi rasismista keskusteltaisiin enemmän yleisemmillä palstoilla: oma keskusteluketjusi maailman menoa -palstalla osoitti tämän. Eri palstojen olemassaololle on kuitenkin hyvä peruste, koska vain näillä palstoilla käyvät lukevat myös vastakkaisia mielipiteitä.
Kun oikein tarkasti yritetään tutkailla, niin eiköhän näin kaukaisillekin asioille jotain yhtymäkohtia löydetä.
Järvi tosin on pieni ja matala (syvimmillään vain noin 1.80 cm) - mutta happikato on talven ja kevään aikana ollut vähäistä. Vain rapukanta on kuolleista päätellen joko pahasti harventunut tai menetetty. Veden pinta on lumien sulaessa noussut ja pysynyt koko kevään korkealla: tontin matalampi osa oli vielä viime viikollakin märkä: vesi ei ole voinut imeytyä maahan, eikä ole näillä lämpötiloilla voinut haihtua ilmaankaan.
>kun veden pinta on edelleen alhaalla on kaloillakin vähemmän tilaa ja ne ovat useammin uistimen edessä.:)
Oma työurani on, kuten tiedät jo takanapäin.
Ja henkilökohtaisia kokemuksiani työyhteisön toiminnasta kuvaa tietyssä mielessä sanatarkasti seuraava Brechtin säepari "hyvä minäkin olisin jos voisin, VAAN OLOSUHTEET KÄSKEVÄT TOISIN".
Sen jälkeen kun olin vuosikausien ajan "pilannut työilmapiiriä" minut jätettiin lopulta "rauhaan" ja onnekkaiden sattumien ansiosta voin viimeisessä työssäni esittää omalla nimelläni sen, mitä kyseisestä aihepiiristä halusin ja osasin sanoa. Tämän nuorille tarkoitetun ja pääasiassa nuorten omista ajatuksista koostuvan julkaisusarjan "Elämänsuuntaa etsimässä" toisessa osassa keskustelukumppaneinani olivat erityisen vaikeisssa oloissa eläneet nuoret. Tämän osan alaotsikoksi valitsin tuon Brectin säkeen loppuosan. No, tuollaisen julkaisusarjan "vasemmistolaisuus" löytyy tietysti vain rivien välistä (taustaryhmän viimeisen kokouksen rajut yhteenyhotot ennen kyseisen osan julkaisemista paljastivat sen, että sieltä sitä vasemmistolaisuutta "hyvällä tahdolla" myös löytyi)
>Itse kannatan nimimerkin takaa keskustelua, koska silloin ihminen voi sanoa sellaista mitä ei työ- tai ihmissuhteiden vuoksi muuten voi. En tarkoita, etten seisoisi ajatusteni takana. Sanon kyllä, turhankin usein, ääneen mitä ajattelen.
Puhuin onnekkaista sattumista. Ymmärrän hyvin kantasi: Työllä ja sen tuloksellisella hoitamisella on oltava tekijälleen merkitys(muussa tapauksessahan työläinen saisi kenkää silloinkin kun työantajat palkkaavat lisää väkeä)
Aloitin oman työuranikin "tehokkaasti ja tulokselloisesti". Vaikka ensimmäisestä kirjastani "Työ ja tulevaisuus" sensuroitiin kokonaan sen ensimmäinen luku "Ihminen ja työ" ja osia mm. opetusalan- ja terveydehoitoalan ammatteihin johdattavista yleisteksteistä (minkä vuoksi harkitsin vakavasti mahdollisuutta jättää oma nimeni julkaisun toimittajana pois), niin tästä yli 300 sivuisesta kokeilupainoksesta sai alkunsa julkaisusarja, johon toimitettiin mm. kaikkiin peruskouluihin ja lukioihin jaettavia uusia osia eläkkeelle jäämiseeni asti. Mutta itse pyrin jo muutaman vuoden kuluttua romuttamaan "tehokkuuteni" tulokset: toin jatkuvasti esille, että sarjan toimittaminen pitäisi siirtää aivan toisten tahojen tehtäväksi mm. siksi, että psykolgin koulutus, joka kaikilla toimistomme tarkastajilla oli, ei tähtää toimitustyössä vaadittaviin valmiuksiin, eikä kyseisen sarjan toimittaminen edes kuulu toimistomme tehtäväalueeseen (ydintehtäviin)
Mutta kysymys ei minun osaltani ollut vain tuosta. Työyhteisöni/ toimialani yhteiskunnallisen tehtävän taantumuksellinen perusluonne oli niin selvä, että vuosien kuluessa pääsin perille ja tulin vakuuttuneeksi siitä, että mitä tehottomampi olin, sitä vähemmän osallistuin vääristyneiden mielikuvien tuottamiseen ja levittämiseen.
> Mielestäni kuitenkin työyhteisö toimii parhaiten kun aikaa käytetään pääasiassa työn tekemiseen eikä pilata työpaikan ilmapiiriä ja sen ihmissuhteita suurilla mielipide-eroilla.
Voiko noin poikkeuksellisissa ja satunnaisissa olosuhteissa tapahtuneista kokemuksista jäädä mitään käteen. Turvaudun lainaukseen:
"En yritä opettaa, miten tässä elämässä on meneteltävä. Kyllin monet muut pitävät siitä huolen; kerron vain miten itse teen.
Ennemmin antaisin hankkeiden mennä myttyyn kuin niiden menestymisen vuoksi tekisin vastoin omaatuntoani. Sillä tuota uuden aikaisen teeskentelyn ja salailun hyvettä, joka tällä hetkellä on niin suuressa huudossa. vihaan kuin kuolemaa. enkä kaikkien paheiden joukosta löydä yhtäkään, joka niin sydämen alhaisuutta ja arkuutta osoittaisi. On pelkurimaista ja todistaa orjan mieltä, jos peittyy ja piiloutuu naamion alle, eikä uskalla näyttäytyä sellaisena kuin on.
Kaikkien neuvojen pätevyys riippuu ajankohdasta; tilanteet ja olosuhteet virtaavat eteenpäin ja muuttuvat lakkaamatta."
Michel de Montaigne, Esseitä, WSOY, Juva 1985
Helppohan se on eläkeläisvaarin lainailla keskiajan aatelisherran ajatuksia. Voi nimittäin hyvinkin olla niin, että motiivini tänään ja näillä palstoilla ovat toiset kuin ennen ja keskustelun syntyä koskeneen kysymykseni ydin piileekin tässä: yritänkö keskustella vai julistaa jotain totuuksia tai kenties vain kiinnittää huomioni pois tukalasta selkäsärystäni tai jopa vain kuluttaa ylimääräistä aikaani johonkin täysin jonninjoutavaan.
Mukavaa kuulla, että järvi on kunnossa viimevuotisen erittäin pahan happikatotalven jäljiltä. Jokin laskuoja on varmasti tuonut järveen hapekasta vettä myös talven yli.
Niin, en ole TARKOITUKSELLA koskaan tehnyt tai sanonut mitään mitä en voi pitää moraalisesti oikeana, en myöskään tee. Mutta silti olen sitä mieltä, että vaikeneminen tai mielipiteen sanomatta jättäminen on joskus kaikkien ihmisten edun ja kokonaisuuden mukaista. Työpaikkahan (tai vaikka kyläyhdistys) koostuu ihmisistä ja työpaikan ilmapiiri näiden ihmisten välisistä suhteista. Joskus on ihan hyvä pitää suu kiinni, vaikka joku puhuisikin mielestäni aivan mottipäisiä. Kevyt hymähdys ajaa monesti saman asian kuin pitkä vastalauseryöppy.
Olen luonteeltani sovitteleva ja sovittelu on myös yksi osa työtäni. Olen kirjoitellut jonkin verran myös lehtien mielipidesivuille nimimerkeillä -sitäkään en koskaan tekisi omalla nimelläni.
Kasvoista kasvoihin minun on erittäin vaikea sanoa jotain, josta vastapuoli voi loukkaantua. Mielestäni sellainen ei kuulu myöskään hyvään käytökseen. En sen sijaan usko, että kukaan voi verisesti loukkaantua mielipiteistä, joita ilmaistaan nimimerkin takaa. Vaikutus on toisenlainen.
En tiedä onko se arkuutta vai leimautumisen pelkoa, mutta nimimerkin takana pystyn lisäksi ilmaisemaan itseäni juuri niinkuin ajattelen. Mielipiteenihän, kuten tiedät, eivät ole kovin "nykyaikaisia" tai "ajan hermolla". Olen sen verran kuitenkin aukonut suutani, että kaikenlaisia juttuja tietyissä piireissä liikkuu. Pystyn jättämään itseeni kohdistuvan, ehkä ansaitun, arvostelun omaan arvoonsa. Olen kuitenkin varmasti aiheuttanut sukulaisilleni ja puolisolleni tuskaa tai ainakin vaikeita tilanteita olemalla tietyssä seurassa voimakkaasti eri mieltä (esim. maahanmuuttajan puolella).
Tällaiset palstat ovat kaltaiselleni erittäin hyvä purkautumiskeino, kun joku asia pään sisällä "mättää". Palstojen mielipiteet lisäksi muuttuisivat liian iiseiksi, jos kirjoitettaisiin esimerkiksi omalla nimellä.
Kiroilu ja haistattelu ei mielestäni sovi millekään palstalle, kirjoitetaan sitten nimellä tai ilman.
ei voinut pitää minua sovittelevana tai toisten loukkaamista kaihtavana. Nykyisin tilanne on kaikesta päätellen aivan toinen: esim. lähiympäristössä asuvat alkavat usein spontaanisti jutella kanssani milloin mistäkin aiheesta.
Vaikeneminen tietyn rajan ylittävissä tilanteissa
aiheuttaa ainakin itselleni ja hyvin sovittelevalle - tasapainoiselle puolisolleni erittäin ikävän "jälkimaun" (Väitän että ilmiö on yleisinhimillinen - tuo jälkimaku tai tunne paljastaa, että ihminen on toiminut vastoin omia johtavia motiivejaan, jättänyt jostain syystä sanomatta sen, mitä ajatteli ja piti tärkeänä tuoda esille)
>Olen kuitenkin varmasti aiheuttanut sukulaisilleni ja puolisolleni tuskaa tai ainakin vaikeita tilanteita olemalla tietyssä seurassa voimakkaasti eri mieltä (esim. maahanmuuttajan puolella).
Joo. Vaikeneminen on vaikeaa. Se jättää ikävän jälkimaun. Silti väitän, että monesti on kokonaisuutta ajatellen parempi vaieta.
Älä nyt käsitä väärin: kyllä minä sanon erittäin voimakkaastikin mielipiteeni. Jos asiasta on tulossa iso riita tai välirikko esim. työkaverin kanssa, jätän asian kuitenkin sanomatta. Sen sijaan hoidan kyllä asian siten, ettei kukaan vain vahingossakaan luule minun olevan samaa mieltä. Täytyy myös osata nauraa itselleen ja tajuta se, ettei todellakaan ole aina oikeassa.
Tämä keskustelu on kyllä jo todella kaukana rasismi-palstalta. Itsepähän käänsin asian tähän.
Heitin aluksi hyvin epämääräisen kysymyksen siitä, miten syntyy keskustelu - tai voiko mitään keskustelua muistuttavaakaan netissä edes syntyä (käytin esimerkkinä kahta ketjua, joihin kirjoittaneiden vastakkaiset ajatukset eivät koskaan edes törmäänneet toisiinsa)
Tähän mahdollisuuteen luottava Hertta tarjosi tuolla edellä hyvän nettikeskustelun vertailukohdaksi impressionistista maalausta. Jos ei määritellä impressionismia kovin tarkasti, niin luulisin, että tuollaisessa maalauksessa kaikki selkeäpiirteiset rajat häipyvät. Ja mitä keskustelemiseen ja kirjalliseen ilmaisemiseen tulee, niin minusta ne saavat rönsyillä vapaasti ja ylittää kaikki tavanomaisten sovinnaisuussääntöjen rajat, niin kuin esim. Gogol ylittää ne (kunhan pysytään perustavien inhimillisyyden rajojen puitteissa)
Näitä rajoja on tässä jo yllättävän monella tavalla koeteltu. Yksilöllisten ja yleisten mielipiteiden / totuuksien "väliin" on kiilautunut henkilökohtaisten / persoonallisten ajatusten ja suhtautumistapojen monisärmäinen ja ristiriitainen kirjo. Kiitos tästä lankeaa sinulle.
Ja vaikka en tällä kertaa väittänyt olevani oikeassa, niin aika huvittavan piirteen tässäkin suhteesa tämä keskustelu lopulta sai. Tänä aamuna Pakana(M) nimittäin vastasi "Hertan" kysymykseen: "Voiko internet toimia rasististen mielialojen kohottajana". Kun Pakana (M) myönsi, että hänen lukiolaispoikansa mukaan näin on jo käynyt, niin eikö tämä osoita mitä suurinta itsekriittisyyttä ja ole sen vuoksi mitä vakuuttavin todiste siitä, että nimimerkiksi naamioituminen avaa mahdollisuuden avoimeen ja vapaaseen itsensä ilmaisemiseen. Vai edustavatko Hertta ja Pakana(M) pikemminkin niin vastakkaisia ihmis- ja maailmankäsityksiä, että heidän puheenvuoroillaan ei ole voi olla minkäänlaista sisällöllistä yhtymäkohtaa, mitään mahdollisuutta edes sivuta toisiaan?
No ehkäpä siinä on siteeksi totta, ettei kovin laadukasta keskustelua synny, jos ollaan käytännössä samaa mieltä.:)
Olen kyllä kokenut myös sen ongelman, ettei äärimmäisen vastakkaisten mielipiteiden (periaatekysymykset) edustajat kohtaa tavalla, jolla voisivat oikeasti keskustella.
Myös nimimerkki voi olla rasite. Olenkin vakavasti harkinnut vaihtoa, koska joillekin ihmisille "Che" on punainen vaate. Tuolla maailman menossa minut haukuttiin taas kommariksi ja Stalinin perseennuolijaksi, kun yritin puolustaa Karjalan evakkoja. Taidan kyllä pitäytyä edelleen tässä, vaikka tekstin sisältö ei olekaan kaikille niin tärkeää kuin nimimerkkini: ehkä saan siten myös sellaisia ihmisiä kirjoittamaan, jotka eivät sitä muuten tee. Ja on tämä ainakin lyhyt ja ytimekäs.
joillekin "punainen vaate", jota on seurattava kuin hai laivaa. Tämä parvi tai seurakunta tarjoilee sitten sellaisia nerokkaina pitämiään lempinimiä kuin "kommari", "Stalinin ihailija", "Saddamin toveri" tai vaikkapa vain "homo". Olen ollut huomaavinani, että tämä loukkaa eräitä pysyvän nimimerkin käyttäjiä. Henkilökohtaisesti mikään ei voisi loukata minua vähemmän kuin se, että esim. vaari on "eturahasvaivoista kärsivä kuolaava vanhus"
Iloa pysyvästä nimimerkistä on siinä tapauksessa, että haluaa saada teksteilleen lukijoita ja kommentoijia. Sitähän voi pitää eräänlaisena takeena siitä, että kyseessä ei ole esim. prokaattori tai feikki vaan "luotettava" vakituinen osanottaja.
Eräs keskustelukumppanini arvelikin, etten voi saada vakavasti otettavan kirjoittajan asemaa siksi, että vaihtelen nimimerkkiäni (tavallisia aihepiirejäni käsiteltäessä käytän vain kahta, mutta silloin kun intoudun jostain itselleni epätyypillisestä aiheesta, käytän mitä tahansa sellaista nimimerkkiä, mikä sillä hetkellä sattuu päähäni pälkähtämään)
Miksi olen päätynyt tähän? Ajattelin kai mm. niin, että en provosoidu niin usein aivan turhiin vastauksiin, kun haiparvi hajoaa seuraamaan eri nimerkkieni syöttejä. Mutta vähintään yhtä tärkeä motiivi oli se, että ajattelin näille palstoille tullessani olevani vain satunnainen vierailija. Valitsin yksinkertaisimmat vaihtoehdot: ohikulkija ja vaari. (Jälkimmäistä käyttämällä halusin saada selville myös sen, miten helposti täällä sorrutaan ns. ikärasismiin. Ihmeekseni sitä on esiintynyt äärimmäisen vähän)
Vaikka vierailuni ei jäänyt satunnaiseksi, vaan jäin eräänlaiseen koukkuun, niin haluan säilyttää vapauteni kirjoittaa mistä ja miten tahansa - ja tätä vapautta ei pysyvän nimimerkillä käyttäjällä voi mielestäni aivan samassa määrin olla. Mitä siihen haiparveen ja nimittelemiseen tulee, niin vaikka parvi hajoaa, niin sen enempää nimimerkin, aihepiirin kuin kirjoitustyylinkään vaihtaminen ei asiaa ratkaise. Hajonneen laumankin hait haistavat heti sen, että tässä jutussa tuoksuu "veri". Näin käy silloinkin, kun on ilmiselvää, että nimittelijä ei ole ymmärtänyt mitään siitä, mille hän esittää "haisevan vastalauseensa"
Anteeksi vain, että tulen tässä väliin, mutta keskustelun aihe tuntui mielenkiintoiselta.
Itse olen kirjoitellut vasta muutaman kuukauden aikana, aluksi parilla nimimerkillä, mutta kun hait alkoivat seurata laivaa, pidin pienen tauon ja vaihdoin nykyiseen eli Aabrahamiin, johon olen pitäytynyt. Nimi pälkähti päähäni vastatessani erääseen antisemitistiseen kirjoitukseen.
Kirjoittaminen on ollut jollain tapaa mukavaa, kun olen samalla joutunut erilaisten lähteiden kautta tarkistelemaan ja korjaamaan omia käsityksiäni feminismistä, islamista, juutalaisuudesta, historiasta, kansainvälisestä politiikasta ja monesta muusta asiasta. Kun etsii vastausta johonkin tiettyyn kysymykseen, tiedot tuntuvat jäävän paremmin päähän kuin muuten vain lueskellessa. Eli opiskelumenetelmänä tämä kirjoittelu on osoittautunut aika tehokkaaksi.
Sitten on toinenkin etu. Jokaisellahan meistä lienee tavalla tai toisella valikoitunut ystävä- ja tuttavapiiri. Ainakin omalla kohdallani se heijastuu mm. siinä, etten ns. normaalielämässä joudu tarpeeksi usein tekemisiin omiini verrattuna aivan toisenlaisten, jyrkästi vastakkaisten mielipiteiden kanssa. Täältähän niitä löytyy. Joutuu miettimään, miten nämä omalta kannalta aivan vieraat mielipiteet, joiden kanssa ei ehkä muuten joutuisi paljoakaan tekemisiin, oikeastaan motivoituvat. Ja oppii ottamaan niihin kantaa.
Välistä on mukava keskustella muutaman henkilön kanssa pitkäänkin ja tavallaan oppia tuntemaan heidän ajattelutapaansa, samalla kun he oppivat tuntemaan omaani. Se siis on eräs tärkeä etu vakituisen nimimerkin käytöstä. Toisaalta haittapuolena on, että nämä haiparvet saattavat tehdä keskustelun tuskastuttavaksi nimittelyillään. Samalla ketjut paisuvat ja muuttuvat sotkuisiksi, hankaliksi seurata
ja asiallisemmat keskustelijat kaikkoavat.
Aivan viime aikoina jouduin tekemisiin feministipalstalla nimimerkin kanssa, joka saarnasi jonkinlaista ihannepedofiliaa, osittain kai provona, mutta osittain mukana tuntui olevan jotain todellistakin. Mielijohteesta kirjoitin pari vastakirjoitusta. Satuin kai astumaan kipeälle varpaalle, sillä seurauksena oli saastavyöry, osin vakituista nimimerkkiäni feikaten, joka ainakin joksikin aikaa on leimannut osaa palstasta. Eihän tuo persoonaani tietenkään koske, mutta keskustelun jatkaminen tuntuu vastenmieliseltä.
Olenkin em. syistä ja muutenkin miettinyt myös tuota ajatusta, että pitäisikö ryhtyä käyttämään satunnaisesti vaihtuvia nimimerkkejä. Mutta pystyykö tällä menetelmällä vakavampaan keskusteluun, sitä en tiedä ja haluaisinkin kysyä siitä mielipidettäsi arv. nimim. vaari.
Kiitos mielenkiintoisesta jutusta.
Täällä käsiteltävien aihepiirien opiskelumenetelmänä tietojen etsiminen toimii varmaan hyvin silloin, kun ihminen hallitsee Internetin käytön. Olen turvautunut muutaman kerran siihen itsekin, mutta koska opettelin ATK:n alkeet juuri ennen eläkkeelle siirtymistäni, vie etsiminen minulta löytämieni tietojen merkitykseen verrattuna suhteettoman paljon aikaa. Tällaiselle menneen ajan ihmiselle sopiikin paremmin oman muistin ja kirjahyllyni penkominen. Kaikkien kiinnostavien aiheiden edes jossain määrin perusteltuun käsittelemiseen näiden tietolähteiden käyttäminen ei tietenkään riitä.
Seuraavaksi toitkin sitten esille mitä mielenkiintoisimman ja vaikeimman, ainakin minulle paljon päänvaivaa tuottavan ongelman - joka toiminee eräänlaisena osallistumisen "herätemotiivina"
>Joutuu miettimään, miten nämä omalta kannalta aivan vieraat mielipiteet, joiden kanssa ei ehkä muuten joutuisi paljoakaan tekemisiin, oikeastaan motivoituvat. Ja oppii ottamaan niihin kantaa.
Itse olen kirjoitellut tänne vuoden ajan ja kaikki nuo mainitsemasi asiat ovat siis tulleet jo tutuiksi. Vaari nimimerkkiä on tosin lainattu vain kerran ja sen käyttäjä oli niin avuton, ettei osannut "paljastaa" muuta kuin sen, että olen "homo!!!" Sanamies - jonka vuodatuksiin olet tutustunut koki puolisen vuotta sitten kohtalosi: lainaajan arsenaaliin kuului tavaton määrä erilaisia seksuaalisia perversioita.
Mutta sitten varsinaiseen asiaasi. Vastasin siihen kyllä mielestäni jo viestissäni Chelle, Nimimerkin vaihtaminen ei mielestäni ole muuttanut lukijoiden suhtautumista viesteihini. Jos niissä on ollut aineksia, joihin voi tarttua, niin niihin on nimimerkistä riippumatta vastattu. Ja niin tutuiksi tulleet kuin tuntemattomatkin ovat vastailleet omista lähtökohdistaan ja omalla tyylillään. Ainoa ja tietyssä mielessä merkittävä ero syntyy siitä, että niin hait kuin ystävätkään eivät aina osaa tarttua "syöttiisi" - pidä otsikkoasi ja nimimerkkiäsi niin kiinnostavana, että lukisivat viestisi. Ts. silloin kun haluat kuulla jonkun ystäväsi tai terävän kommentaattorisi mielipiteen, voi olla parasta käyttää ainakin jonkin aikaa yhtä tai kahta tutuksi tulevaa nimimerkkiä.
Luen aina mielelläni Aabrahamin ajatuksia. Olen jopa lainaillut niitä mutta kommentoinut vain muutaman kerran (ei ole kovin mielekästä kertoa että on samaa mieltä) Tällä perusteella olen vakuuttunut siitä, että mahdollisten uusienkin nimimerkkiesi viestit herättävät niin "vakavaa" keskustelua kuin kulloinkin haluat.
feministipalstalla. Oli tarkoitus muutenkin tutkailla sitä: sain nimittäin juuri eilen eräältä ystävältäni lehtileikkeen tämän tyttöystävän feministissävytteisestä väitöskirjasta "Rumbasta rampaan" (Äbo Akedmien musiikkitieteen laitoksen väitöskirja, joka käsittelee vammaisen naisen ruummiillisuutta ja pyörätuolitanssia)
En osannut oikein mitenkään kommentoida tuota leikettä. mm. siksi ettei siitä selvinnyt mitä uutta lisensiaattityöhön verrattuna väitöskirjassa oli mutta ennen kaikkea siksi että koko feminismi on minulle melkoisen outo suuntautuneisuus. Sitä uuden opiskelemisen tarvetta, josta puhuit, minulla siis oli.
Käytyäni palstalla aloin arvioida taas kerran sitä onko täällä keikkumisessa minkäänlaista mieltä tai järkeä.
Tartunpa tähän Pakana(M):n ja minun vastakkaisten käsitysten arviointiin. Olen "tuntenut" Pakana(M):n jo varmaan vuosia, alunperin törmäsin häneen uskontopalstalla, missä hän sukkuloi suvereenina valpastelijana, jonka lähes kaikki kannaotot sietivät mielestäni saada kyytiä. Edelleenkään emme ole varmaan monestakaan asiasta yhtä mieltä, mutta uskontokeskustelujen puolella hänen kommenteistaan löytyy nasevia tokaisuja, joissa totta vieköön olen samaa mieltä. Hän provosoi paljon, mutta lausuu suorasukaisesti julki myös mielipiteitä, jotka vaikuttavat hänen omiltaan. Siinä eräs esimerkki "kanssakeskustelijasta", jonka tyyliä ei ole ollut helppo oppia tuntemaan. Tietenkään emme ole pystyneet käännyttämään toisiamme mihinkään suuntaan - sellainenhan lienee aika harvinaista nettikeskusteluissa - ja välillämme vallinnee "rauhanomainen rinnakkainolo". Jos yhtäkkiä molemmat vaihtaisimme nimimerkkiä niin, ettemme tietäisi toisen uutta nimimerkkiä, tilanne varmasti muuttuisi.
Keskustelupalstoilta on jäänyt mieleen monia nimimerkkejä, joiden puheenvuoroja olen seurannut kiinnostuneena, hyväksyen ja ihaillenkin. Jos he olisivat piiloutuneet vaihtuvien nimimerkkien taakse, tuskin olisin "löytänyt" heitä puhevirrasta!
olin väärässä ja maailmamme siis kohtaavat:
>hänen kommenteistaan löytyy nasevia tokaisuja, joissa totta vieköön olen samaa mieltä. Hän provosoi paljon, mutta lausuu suorasukaisesti julki myös mielipiteitä, jotka vaikuttavat hänen omiltaan. Siinä eräs esimerkki "kanssakeskustelijasta", jonka tyyliä ei ole ollut helppo oppia tuntemaan
Pysyvien nimimerkkien omintakeisuus ja tyyli herättää siis kiinnostuksesi tai saa osakseen ihailusi. Uskosi vain pysyvän nimimerkin mahdollisuuteen luoda kekustelunarvoisia avauksia ja viestejä on siis edelleen horjumaton. Tätäkään vakaumusta on turha yrittää horjuttaa. Itse luen kyllä aina myös tekstin ja silloin kun Hertta tai mikä nimimerkki tahansa haluaa esiintyä vain omintakeisena sanankäyttäjänä ei hänen viestinsä herätä minussa muunlaista kiinnostusta kuin korkeintaan toteamuksen: innostui omista kielikuvoistaan.
>Keskustelupalstoilta on jäänyt mieleen monia nimimerkkejä, joiden puheenvuoroja olen seurannut kiinnostuneena, hyväksyen ja ihaillenkin. Jos he olisivat piiloutuneet vaihtuvien nimimerkkien taakse, tuskin olisin "löytänyt" heitä puhevirrasta!
Jos haluat hieman perspektiiviä näihin keskusteluihin, niin
käy tutustumassa "nyysseihin". Tämä maailmanlaajuinen
keskustelufoorumeiden verkko on ollut olemassa jo yli
20 vuotta ja Suomessakin vuodesta 1988. Sieltä löytyy
ryhmä suomenkielisiä keskustelufoorumeita nimeltään
sfnet. Suuri osa vanhoista viesteistä on edelleenkin
googlen kautta luettavissa.
Vänkäämistä ja tappelua on niidenkin foorumien historia
täynnä. Googlella niitä pääsee lukemaan elikkäs
http://www.google.fi/grphp?hl=fi&tab=wg&ie=UTF-8
ja sfnetin kiinnostaviin ryhmiin (sfnet.keskustelu) täältä:
http://groups.google.fi/groups?hl=fi&lr=&ie=UTF-8&group=sfnet.keskustelu&gidx=0
Nämä suomi24 foorumit ovat kansanversio sfnetistä
ja käyttöliitynnältään varsin ikävä sellainen. Googlen
kautta noita voi lukea webbiselaimella, mutta varsinaista
nyyssiohjelmaa käyttäessä puuttuu yksittäistä viestiä
haettaessa koko se odotteluaika, joka täällä harmittaa.
Osaan näistä ryhmistä oli jossakin vaiheessa pääsy
myös Nelosen fourtalkin ja mphelsinki.netin kautta,
jos webbiselainta halusi käyttää.
Anonymiteetti on sfnetin ryhmissä vähäisempää, sillä
kaikissa viesteissä näkyy lähettävän koneen nimi.
Ryhmissä ei ole sheriffejä poistamassa häiritseviä
viestejä. Väärinkäytöksiin syyllistyvä saa rajua
palautetta suoraan, sähköpostitse ja lopulta palvelun-
tarjoajan kautta.
Muutamaa muutakin nimimerkkiä on tullut kokeiltua. Aina tulee kuitenkin palattua vanhaan tuttuun. Pysyvään nimerkkiin kohdistuneen arvostelun alkaa ottamaan välillä liian henkilökohtaisesti. Mutta itsepähän olen osani valinnut.
Nyt alkaa työnteko kärsimään, joten palataan myöhemmin asiaan. Hyvät Jussit ja hyviä kelejä, jos olet mökille menossa.
Onko suurikin "synti" innostua omista kielikuvioistaan?
Oletko sama kuolaava eturauhasvaivainen vaari joka hössötti "viisauksiaan " ydinvoima-palstalla
ja katosi sen sileän tien kun äänestys oli selvä.
Vesivoimasta ja muusta höpötit " viisaana" ja näyttää siltä että täällä jatkat
yhtä älykkäästi.
Olet taatusti sama villin lännen ylivilkkaalla mielikuvituksella varustettu "viisas", joka esitti jonkin puheenvuoroni jälkeen aivan saman kysymyksen muotoon puetun älyttömän väitteen