Kyllä kriisiavin nimissä tehtävälle paapomiselle aon rajansa asetettava. 60- luvulla jouduin kaksi kertaa alle 15- vuotiaana koulupoikana liikenneonnettomuuksin silminnäkijäksi. Yhteensä neljä kuolutta. Toisessa niistä temmoin palamaan syttyneestä autosta ihmisiä ulos. Tilanteen jälkeen menin kotiin vaihtamaan veriset vaatteet ja sitten kouluun. Opettajalta sain haukkumiset myöhästymisestä.. hyvä, ettei jälkkäriin laittanut. Hyvin tuollainen terapia tehosi!! Ei unissa ole juttuja kertaakaan näkynyt.
Se siitä kriisiavusta
Commandante
6412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
pitää täällä avautua asiasta...
Juuri ja juuri jaksan muistaa 40- vuoden takaa.
Kriisiapu on täyttä paskaa, tuskinpa kenenkään sielu oikeasti siitä kauheasti järkkyy että elää muutoin mukavaa elämää ja sitten joutuu maksimissaan muutaman tunnin pelkäämään. Vain ampujan ja kuolleiden omaiset tarvitsee enemmän kun yhden ryhmäkeskustelun jonkun psykologin kanssa.
Suurin osa Jokelan koulun oppilaista on ehkä vähän järkyttynyt mutta kuyitenkin tyytyväisiä että saivat pari ylimääräistä lomapäivää.
on selitettävissä, että Suomi on selvinnyt 1900-luvulla kahdesta tosi pahasta sodasta ja vielä yhdestä sisällissodasta siihen päälle? Siihen maailman aikaan kun ei kriisiavusta oltu kuultukaan.
ja useat miehet sodan jälkeisinä vuosina aloittivat juomisen. se tuhosi monen miehen elämän, jo moni teki lopulta itsemurhan, kun näki silmiensä edessä vain veristen ruumiiden kuvia ja kuuli luotien vinkunaa.
tiedän useita jo edesmenneitä vanhuksia, jotka pelkäsivät mm. uutena vuotena raketteja ja ukkosen jyrinää, koska äänet muistuttivat pommitusten ääniä.
joten turha on kenenkään on ostaa itseään marttyyriksi jos on pärjännyt ilman kriisiapua. olet vain ollut todella onnekas, vaikkei opettajasi ollut niin fiksu, että olisi noteerannut hyvää työtäsi.
Joo ja muissa Euroopan maissahan ei sodittu?