Kolmen suuren puolueen kannatus on tosiaan riippuvainen siitä kuka niistä saa taakseen kasvavan, keskiluokkaistuvan, keski- ja hyvätuloisen ja aktiivisessa työiässä olevien lapsiperheiden kannatuksen; eli suurten ikäluokkien lasten tuen.
SDP rohkeni Lipposen johdolla tehdä sellaista politiikkaa, jossa se sai tämän tuen. Kokoomus ei päässyt Lipposen varjosta Niinistön ja Itälän avulla, mutta jo Katainen toi kokoomukselle lisäkannatusta. Kolmen vuoden takaisista kunnallisvaaleista alkaen kokoomuksen kasvu on ollut tasaista ja vakuuttavaa. Heinäluoma sen sijaan viirasi SDP:n perinteisen, SAK_laisen työväenretoriikan linjoille, mikä ei innostanut keskituloisia palkansaajia.
Kokoomus on ilmeisesti vahvoilla jatkossakin, koska sen ei tarvitse pelätä kannatuksen hupenemista nykyisellä linjallaan. Kahdella muulla on sen sijaan vaikeuksia edessään.
Jos SDP viiraa linjaansa takaisin "oikealle", se menettää kannatustaan vasemmistoliitolle ja perussuomalaisille.
Jos keskusta pysyy nykyisellä, Vanhasen viitoittamalla maltillisen politiikan linjalla, keskusta menettää kannatustaan perussuomalaisille ja kokoomukselle.
Perussuomalaisille siksi, että maaseudun vähätuloiset ja vähän koulutetut näkevät politiikan pelkkänä omien etujen ajamisena ja taisteluna muita puolueita vastaan: tahtopolitiikkana, jota keskustassa nyt edustavat lähinnä uoluesihteeri Korhonen ja entinen puhenjohtaja Väyrynen.
Kokoomukselle siksi, että koulutettu keskiluokka ei luota keskustaan yhtä paljon kuin se on alkanut luottaa maltilliseen ja vastuunsa kantavaan kokoomukseen.
Kokoomus siis tulee vääjäämättä kasvamaan, SDP pienenee, ellei se muuta linjaansa ja keskusta saattaa pysyä nykylukemissaan, koska se taiteilee "keskitiellä" ilman selkeää omaa poliittista linjaa.
Vihreiden kannatus ei sanottavasti kasva, koska kaikki muutkin puolueet ovat riittävän ympäristötietoisia. Perussuomalaiset ottavat itselleen protestipuolueen roolin ja kasvavat ilman muuta. Vasemmistoliittoon pesiytyvät työväenaatteen ideologit riitelemään oppisuunnista keskenään.
Ihan hyvältä tulevaisuus siis näyttää, koska aktiivissa työiässä olevat kansalaiset, keskiluokkaiset ja keskituloiset lapsiperheet päättävät demokraattisesti siitä, mikä puolue johtaa Suomen politiikkaa tulevaisuudessa.
SDP oli edisltyksellinen muutosvoima 60-70-luvuilla, mutta se taantuoi vallantäyteisyydessään nykyiseksi junttaporukoiden harvainvallaksi, ja kokoomus on ottanut nuortuessaan ja uudistuessaan paalupaikan sumalaisen edistyksellisyyden ja uudistuspolitiikan johdossa.
Katkera tappio on uhuttanut SDP:tä jo puoli vuotta, mutta puolueen sisäinen keskustelu on aika lailla jumissa. selityksiä ja syytöksiä riittää, mutta uudistuksen tielle ei ole osattu vielä siirtyä.
Sinänsä sääli, koska kyllä Suomi tarvitsee edelleen edistyksellistä ja asiallista sosialidemokraatiaakin, ettei kaikki jäisi täysin kokoomuksen hoidettavaksi.
SDP rohkeni Lipposen johdolla tehdä sellaista politiikkaa, jossa se sai tämän tuen. Kokoomus ei päässyt Lipposen varjosta Niinistön ja Itälän avulla, mutta jo Katainen toi kokoomukselle lisäkannatusta. Kolmen vuoden takaisista kunnallisvaaleista alkaen kokoomuksen kasvu on ollut tasaista ja vakuuttavaa. Heinäluoma sen sijaan viirasi SDP:n perinteisen, SAK_laisen työväenretoriikan linjoille, mikä ei innostanut keskituloisia palkansaajia.
Kokoomus on ilmeisesti vahvoilla jatkossakin, koska sen ei tarvitse pelätä kannatuksen hupenemista nykyisellä linjallaan. Kahdella muulla on sen sijaan vaikeuksia edessään.
Jos SDP viiraa linjaansa takaisin "oikealle", se menettää kannatustaan vasemmistoliitolle ja perussuomalaisille.
Jos keskusta pysyy nykyisellä, Vanhasen viitoittamalla maltillisen politiikan linjalla, keskusta menettää kannatustaan perussuomalaisille ja kokoomukselle.
Perussuomalaisille siksi, että maaseudun vähätuloiset ja vähän koulutetut näkevät politiikan pelkkänä omien etujen ajamisena ja taisteluna muita puolueita vastaan: tahtopolitiikkana, jota keskustassa nyt edustavat lähinnä uoluesihteeri Korhonen ja entinen puhenjohtaja Väyrynen.
Kokoomukselle siksi, että koulutettu keskiluokka ei luota keskustaan yhtä paljon kuin se on alkanut luottaa maltilliseen ja vastuunsa kantavaan kokoomukseen.
Kokoomus siis tulee vääjäämättä kasvamaan, SDP pienenee, ellei se muuta linjaansa ja keskusta saattaa pysyä nykylukemissaan, koska se taiteilee "keskitiellä" ilman selkeää omaa poliittista linjaa.
Vihreiden kannatus ei sanottavasti kasva, koska kaikki muutkin puolueet ovat riittävän ympäristötietoisia. Perussuomalaiset ottavat itselleen protestipuolueen roolin ja kasvavat ilman muuta. Vasemmistoliittoon pesiytyvät työväenaatteen ideologit riitelemään oppisuunnista keskenään.
Ihan hyvältä tulevaisuus siis näyttää, koska aktiivissa työiässä olevat kansalaiset, keskiluokkaiset ja keskituloiset lapsiperheet päättävät demokraattisesti siitä, mikä puolue johtaa Suomen politiikkaa tulevaisuudessa.
SDP oli edisltyksellinen muutosvoima 60-70-luvuilla, mutta se taantuoi vallantäyteisyydessään nykyiseksi junttaporukoiden harvainvallaksi, ja kokoomus on ottanut nuortuessaan ja uudistuessaan paalupaikan sumalaisen edistyksellisyyden ja uudistuspolitiikan johdossa.
Katkera tappio on uhuttanut SDP:tä jo puoli vuotta, mutta puolueen sisäinen keskustelu on aika lailla jumissa. selityksiä ja syytöksiä riittää, mutta uudistuksen tielle ei ole osattu vielä siirtyä.
Sinänsä sääli, koska kyllä Suomi tarvitsee edelleen edistyksellistä ja asiallista sosialidemokraatiaakin, ettei kaikki jäisi täysin kokoomuksen hoidettavaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yllättävän hyviä perusteluja. Minä olen aina äänestänyt keskustaa ja vaikka nyt mietinkin vaihtamista perussuomalaisiin uskon koppiin mennessäni kuitenkin pysyväni vanhoissa kaavoissa. Kokoomusta en voisi ajatellakaan. SDP on ollut joskus mielessä varmaan sen tähden koska olen ay aktiivi.