Luin tuosta jostain alemmasta ketjusta hurjan väitteen että pekan lääkityksellä olisi ollut osuutta asiaan...
mihin hän sai lääkettä? Liittyikö terveydenhoitajan ampuminen siihen asiaan? Oliko hän ollut sopiva uhri lääkemafialle joka pakkomielteen tavoin etsii lisää käyttäjiä ja oliko hän sitten huomannut ettei hän kykene enää normaaliin ajatteluun lääkkeiden kanssa ja lääkeväsymyksessä päättänyt näyttää pahan olonsa kaikille?
mihin hän sai lääkettä? Liittyikö terveydenhoitajan ampuminen siihen asiaan? Oliko hän ollut sopiva uhri lääkemafialle joka pakkomielteen tavoin etsii lisää käyttäjiä ja oliko hän sitten huomannut ettei hän kykene enää normaaliin ajatteluun lääkkeiden kanssa ja lääkeväsymyksessä päättänyt näyttää pahan olonsa kaikille?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lasten ja nuorten psykiatria on muuttunut suomessa lääkkeiden syöttämiseksi, mikä ei asiallista hoitoa, mutta kun muuta ei ole tarjolla niin turvaudutaan Jenkkilän mallin mukaan.
Mikkelin lastenpsykiatrinen poli määrännyt psyykken lääkkeitä alle kouluikäisille.
Toivottavasti asiallinen keskustelu saa aikaan muutosta asiaan.
Todella monet nuoret syövät mielialalääkkeitä ja makaavat toimintakyvyttöminä sängyssä suurimman osan ajasta.
Toiset ovat sanoneet, että tiettyjen, ilmeisesti juuri hänen käyttämiensä, psyykenlääkkeiden äkillinen lopettaminen saattaa laukaista agressioita. Toiset näköjään väittävät taas, että juuri niiden käyttäminen aiheuttaa agressiivista ja impulsiivistä käytöstä.
Mutta aina on tärkein kysymys MIKSI. Miksi hän tarvitsi, ehkä haki, sai ja söi psyykenlääkkeitä.
Mikä oli se alkuperäinen syy. Hän itse älykkäänä ihmisenä varmasti tiesi sen, mutta oliko hänellä ketään, jonka kanssa olisi keskustellut asiasta? Epäilen, ei ainakaan ikätovereissa.
miksi? Saammeko koskaan tietää? Joku ongelma hänellä siis oli jo ennestään eikä häntä osattu auttaa... Pelkällä lääkkeiden syöttämisellä ei ongelmia ratkaista vaikka lääke-, viina-, ja huumepöhnässä alempiosainen kansa olisikin parhaiten hallittavissa.
Se kuului suunnitelmaan näyttää epkohtad.
Jos se oli oikeesti jumala, se varmaan halusi tuoda esille epäkohtia, ja osoittaa konkreettisesti ne epäkohdat yhteiskunnalle.
tässä
1. mitä kiusaaminen voi pahimmillaan saada kiusatussa aikaan.
2. miten vahingollisia raaat väkivaltapelit ovat, ja miten ne voivat alkaa elämään oikeasti.
3. miten netti voi alkaa hallitsemaan ihmisen elämää ja viedä ihmisen mukanaan, tutustuttaa vääränlaisiin yhteisöihin, herättää vääränlaisia asioita kohtaan mielenkiinnon.
4. miten aseet ovat vaaraksi ihmishengille, luvallisinakin.
5. miten mikä tahansa ideologinen ajattelu liika-annoksena sekoittaa ihmisen pään.
6. miten musiikki ja väkivaltapelit vaikuttaa ihmisten keskushermostoon
7. miten vaatetuksella voi tuoda omia aatteitaan julki.
8. miten psyykelääkityksellä turrutetaan ihmisen tunnekeskus jo lapsesta alkaen.
9. miten virtuaalimaailma on vahingollinen ihmismielelle.
10. miten ihminen on hyvin yksin ongelmineen ja ahdistuksineen.
Mutta, oikeastihan koulusurmaaja ei ollut jumala, hän oli vain pieni ihminen, joka meni sekaisin kohdista 1-10
ei hän halusi tehdä pilkkaa uskonnoista, linkolasta, rappareista ja sosiaalidarwinismista
pohjimmiltaan hän haikaili tasa-arvoista yhteiskuntaa, jossa ihmiset välittäisivät toisistaan ja nuorten tekemisille laitettaisiin rajat
ja vielä. Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa "oikeastihan koulusurmaaja ei ollut jumala"
Toistakymmentä vuotta kiusattujen asioita hoitanut Sirkka-Liisa Lamminkoski pitää uutena huolestuttavana ilmiönä sitä, miten kiusaamisesta kärsiville määrätään rauhoittavia lääkkeitä.
”Se on selvästi lisääntynyt viime vuosina.”
Lamminkoski pyörittää Kiusattujen tuki ry:stä aikoinaan irtaantunutta Irti työpaikkaväkivallasta ry:tä. Kiusattujen tuki ry:n lopetettua toimintansa yhä useampi koululainen tai vanhempi on ottanut yhteyttä Lamminkoskeen. Käytännössä Lamminkosken työ tarkoittaa lähinnä sitä, että hän on uhrin ja tämän vanhempien tukena, kun kiusaustapausta selvitetään koulun kanssa.
Koulukiusauksen hankalimpana muotona Lamminkoski pitää sitä, kun opettaja on kiusaaja, sillä silloin koko luokka lähtee helposti kiusaamiseen mukaan. Salmivallin mukaan opettajan harjoittamaa kiusaamista ei ole Suomessa tutkittu toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa.
Huolestuttavinta hänestä on kuitenkin se, miten kaikesta keskustelusta huolimatta koko ongelma halutaan monesti kieltää. Hän on törmännyt kouluihin, jotka eivät halua kuulla koko asiasta.
”Kun olen tarjoutunut puhujaksi ilmaiseksi, koulusta on vastattu, ettei heillä kiusata oppilaita.”
Lääkitys ja kadulle-ilmiö on huolestuttava. Huolestuttavaa on myös se, että psyykelääkkeitä annetaan tunteisiin.
Lääkärit tarjoavat oma-aloitteisesti psyykelääkkeitä tilanteissa, joissa ihminen tarvitsee kuulijaa ahdistukseensa.
Psyykelääkkeitä saa läheisen kuolemasta, avioerosta, aina kun vähän enemmän harmittaa.
Lääkärin pitää tietää lääkärinä, että tunteita ei saa kätkeä, tunteet on saatava purkautumaan, mutta lääkitys nimenomaan estää tunteen purkautumista.
Lapset ja nuoret varsinkin on kuunneltava alusta loppuun ilman lääkitystä avohuollossa.
Psyykelääkitys kuuluu ehdottomasti vain sairaalamiljööseen, valvottaviin olosuhteisiin.
Voimakkaiden psyykenlääkkeiden popsijat erottuvat massasta vaahtoavilla suupielillä, hidastuneilla liikkeillä, ilmeettömillä kasvoilla, raskaalla hengityksellä, lasittuneella katseella. Tämä on pelottava äärijoukko joukossamme ja varsinainen "pommi".
oireita, kaikilla ei. Eivätkä niiden käyttäjät mikään pommi ole. Se kyllä aiheuttaa vaaraa, että mielenterveyspotilaita laitetaan avohoitoon, vaikka he todellisuudessa olisivat sairaalahoidon tarpeessa.
Silloin potilaan omavastuulle jää, ottaako lääkkeet vai ei. Niiden äkillisellä lopettamisellakin on vaaransa ja siksi lopetus pitäisi aina tehdä lääkärinvalvonnassa.
Mutta Pekan kuvaamat lääkkeet olivat masennuslääkkeitä, eivät neuroleptejä. Ja eikös nimenomaan masennuslääkitys ole aiheuttanut aggressiivisuuden lisääntymistä. Ja niiden vaikutus voi säilyä elimistössä viikkoja lopettamisen jälkeen, joten vähän ihmettelen tuota hössötystä, "ruumiinavauksessa selviää, oliko ottanut lääkkeitä vai ei".
Surmaaja on kyllä jaksanut olla melkoisen aktiivinen toimissaan. Kyllä tässä on muusta kyse, kuin itsemurhaajan mielialalääkityksestä. Käsittääkseni, kiinnostus amerikkalaisiin koulusurmiin on ollut jo ennen lääkitystä ja keskusteluyhteys toisiin suunnittelijoihin jatkunut pitkään. Teon suunnittelu jo sinänsä vaikuttaa hyvin johdonmukaiselta ja harkitulta. Masentunut ihminen ei jaksa touhuilla noin johdonmukaisesti, ajatusmaailma vaikuttaa hyvin skitsofreniseltä ja teko psykopaattiselta.
20 vuotta takaperin sai ihmetellä psykiatrisella osastolla, ettei ihmiset vaikuttaneet lainkaan hulluilta.
Nyt 20 vuotta myöhemmin saa ihmetellä, miksi hulluilta vaikuttavat saavat kulkea vapaana kaduilla.
nyt tähän asiaan.
lääkefirmat ei etsi sopivia koekaniineja ja pakota lääkäreitä määräämään tuotteitaan valituille henkilöille.
normaali ajattelu on hämärtynyt ennen lääkkeitten käyttöä ja jatkoi hämärtymistään kun ne jätettiin ottamatta. mikä pakonomainen tarve täällä on sälyttää syy jonkin pilleripurkin kontolle ja jättää huomiotta se tosiasia että mieleltään sairaita on aina ollut ja tulee aina olemaan????
onko ketään joka on saanut apua lääkkeistä?
sopivia koekaniineja ja pakottavat lääkärit määräämään tuotteitaan valituille henkilöille?
Ei täällä kukaan ole mitään noin höyrypäistä väittänyt. "Pikkasen realiteettia" sinullekin.
Itse olen sitä mieltä, että lääkkeitä syötetään poskettomasti, koska lääkärit on koulutettu holtittomaan lääkkeiden määräämiseen.
Lääkefirmojen tärkeitä omistajia ovat maan johtavat lääkärit. Lääkefirmat ovat heidän nokioitaan. Tämän saat selville ostamalla vaikka yhden Orionin osakkeen. Silloin saat tietää, millaiseen seuraan olet päässyt.
Samat vanhemmat lääkärit ovat myös nuorten lääkäreiden kouluttajia. Liikemiehinä he kyllä osaavat mainostaa firmansa tuotteita. Tästä johtuu se, että oli vaiva kuin vaiva, lähdet vastaanotolta resepti kourassa.
Kun itse menen lääkäriin, menen sen takia, että vaivan syy selvitettäisiin. Kun se on selvitetty, yritän ensin kaikkia muita keinoja. Tähän saakka ovat kaikki fyysiset vaivani parantuneet ilman lääkkeitä. Ja psyykisiin niitä ei missään nimessä pitäisi syödä yhtään pilleriä ainakaan avohoidossa.
tuo aloittajan teksti oikein tarkasti.
"oliko hän ollut sopiva uhri lääkemafialle joka pakkomielteen tavoin etsii lisää käyttäjiä"
nämä keskustelut on vailla perustetta jokainen. omani oli vastaus aloittajalle kärjistettynä.
ainakaan minulle ei ole kukaan lääkkeitä syöttänyt, ihan itse voi valita, hakeeko niitä kaikkia edes apteekista. ei sitä kukaan valvo.
jättämättä ottamiset sitten tulee esiin ikävällä tavalla kuten viime viikolla saimme nähdä.
onko kaikki lääkkeet sitten pahasta? missä se raja menee, toiset kun niitä mielialalääkkeitäkin oikeasti tarvitsee? ongelma on seurannassa, mihin ei ole resursseja.
mitä tulee kenenkin fyysisiin vaivoihin, esim. korvatulehdus saattaa lähteä ajastaan itsestäänkin, mutten kiduttaisi lasta odottamalla josko joskus, vaan syötän (huom. tässä kohtaa syöttäminen on todenmukainen sanavalinta) antibiottikuurin ja lapsi tervehtyy nopeammin.
samoin itsellä selän tai pään jomottaessa en kärsi turhaan vaan nappaan särkylääkkeen ja hups vaan, olo on helpompi. miksi sitä turhan takia itseään kiduttaa jos on olemassa apu asiaan? jokainen tietysti tekee itse sen valinnan, minusta ei ole masokistiksi.