Mitä nyt näin nopeasti tänne aloitettuja keskusteluja selasin, niin eipä näyttänyt paljonkaan olevan asiallista keskustelua. Minulla olisi kuitenkin nyt ihan oikeaakin asiaa, joka ei siis ole tällä kertaa mitään kilpajuoksua ateismin ja uskontojen välillä. Yksinkertaisesti minua kiinnostaa, mistä ateisti löytää elämälleen tarkoituksen. Jos ei ole Jumalaa, kuinka millään voisi olla mitään merkitystä? Kuinka ateisti voi surra vaikkapa tuota Jokelan kouluammuskelua. Eikö koko juttu ole se ja sama, jos kerta on vain tämä maailma, ei mitään yliluonnollista eikä mitään kuolemanjälkeistä elämää? Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa. Miten ateisti jaksaa elää? Vai onko ateismi pelkkää ajattelemattomuutta, kykyä olla huolehtimatta ja miettimättä asioita syvällisesti, jolloin voi vain keskittyä itse elämästä nauttimiseen? Itselleni kaikki oli ennen huoletonta ja elämä vaikutti olevan itsessään arvokkaita kokemuksia ja mahdollisuuksia täynnä, mutta yhtäkkiä kaiken turhuus iski tajuntaani ja täytti sen tuskalla. Heittäkää ajatuksia ja mielipiteitä!
Ateistin elämän tarkoitus
Tsernopaavo
411389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Kuulin tässä taannoin radiosta Katri-Helenan kappaleen jossa hän lauloi "kauniimpaa aikaa en enää elää saa, päivät nuo jääneet on taa" ja pääsi poru.
Moni muukin musiikin laji aiheuttaa samanlaisia oireita.
Sitten asiaan; oletko ihan tampio?
"Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa"
Mistä ihmeestä sinä tälläisen päätelmän tempaisit? Vaikka jumalaa ei ole on silti perhe, ystävät, lemmikit, työ, harrastukset, haavet, unelmat jne jne jne
"Miten ateisti jaksaa elää?"
Ihan samalla tavalla kuin uskovainenkin. Kysymys on suoraan sanottuna typerä.
"Eikö koko juttu ole se ja sama, jos kerta on vain tämä maailma, ei mitään yliluonnollista eikä mitään kuolemanjälkeistä elämää? "
Juuri silloinhan nykyhetkellä on merkitystä kun ei usko "uusintakierrokseen" taivaan tai muunkaan kuoleman jälkeisen olotilan muodossa.
"Juuri silloinhan nykyhetkellä on merkitystä kun ei usko "uusintakierrokseen" taivaan tai muunkaan kuoleman jälkeisen olotilan muodossa."
Miten luulet käyneen uskottavuudellesi, jos tuon jälkeen esität kuinka ateismissa hedonismi ja egoismi eivät ole ne tärkeimmät jutut? Siis, kierrätetäänkö sinut, vai onko se tässä ja nyt se kaikki?
"Kysymys on suoraan sanottuna typerä."
Ei toki. Aloittaja toi esille kuinka jossakin vaiheessa kaikki alkoi tuntumaan turhalta. Silloin nuo asiat, joita tärkeiksi mainitsit (ja jotka minustakin ovat tärkeitä) eivät välttämättä anna lohtua. Saattaahan olla, että menetysten myötä näistä ei paljoa ole jäljellä. Silloin voit tietenkin aloittaa alusta parhaasi mukaan, mutta järkevä ihminen käy ensin läpi kokemansa. Siihen kuuluu elämänsä ja arvojensa peilaamista myös näihin suuriin kysymyksiin. Pitäisin kummallisena, jos jokaisessa elämäntilanteessa olisi itsestäänselvästi otettava ateistinen kanta asiaan kuin asiaan, myös omaan elämään, taustoista riippumatta.
""Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa"
Mistä ihmeestä sinä tälläisen päätelmän tempaisit?"
En ole aloittaja, mutta ateistesti katsottuna kaikella on vain se arvo minkä me kullekin annamme. Jos meillä ei ole tavoitteita, joille me arvoa antaisimme, niin silloin mitäpä sitä toinen on sanomaan mikä on arvokasta ja mikä ei. "Juu, me tuossa humanistien kanssa istuttiin alas ja päädyttiin näihin arvoihin..." - niin, eikös tuo ole sitä kukkua?
Suru ja tyhjyydentunne ovat henkilökohtaisia asioita, vaikka kenenkään ei pitäisi näiden kanssa jäädä yksin. Jokainen, joka yrittää mitätöidä nuo tunteet, on kyvytön leikkimäänkään empaattia. Miksi sellaista pitäisi kuunnella? Sitäpaitsi, ihmisellä on luontaisesti taipumus uskonnollisuuteen, vaikka en esitä tätä ateistille huonosti nieltävillä argumenteilla. Silti, se on. Ihmisen tulee saada käsiteltyä tuotakin puolta. Näkyyhän se täällä ateistipalstallakin kuinka monet ateistit roikkuvat täällä kuin hukkuva oljenkorressa. Vaikka kieltävät Jumalan, niin kovasti uskonnollista tuo monen teksti tuntuu olevan. Malttiateisti tyytyisi toteamaan, että mitä suotta, siis S24:lla roikkumaan.
monenlaisista asioista ihmisillä ollut keskustelua aikojen mittaan. Orjuuden lopettamisesta, yleisestä äänioikeudesta, naisten asemasta.
Netti on uusi keskustelufoorumi, ja täällä on helppo pistäytyä vaikka tupakan polttamisen asemasta.
Epäkohdat tuskin sillä paranevat, ettei niistä keskustella, vaikka vain ruohonjuuritasolla. Joskus vuosikausia, kymmeniäkin.
"Miten luulet käyneen uskottavuudellesi, jos tuon jälkeen esität kuinka ateismissa hedonismi ja egoismi eivät ole ne tärkeimmät jutut?"
Koska ateismi on vain ja ainoastaan jumal uskon puutetta ilman sen ihmeempää kaikkiin ateisteihin kopioituvaa ideologiaa en voi mennä sanomaan mitään muiden ateistien puolesta. Ateismin tärkein juttu on jumal uskon puute - tämän lisäksi ateisti voi olla mitä tahansa muuta. Itse olen henk koht suhteellisen egoisitinen, tämä ei kuitenkaan johdu jumal uskon puutteesta vaan kasvatuksesta.
Muita syitä S24:n seurailuuni en viitsi nyt selostaa, mutta olen pannut merkille itsessäni seuraavan ominaisuuden: jos joku sanoo vaikka että Norjan pääkaupunki on Timbuktu, niin mieleni tekee hienotunteisesti auttaa häntä korjaamaan käsityksensä.
Ihminen vaikuttaa olevan informaatiota mielellään levittävä otus, yleensä.
Muillekin tärkeitä tietoja pihistelevä lajitoveri ei ole mielestäni oikein kiva tyyppi. Hihhuleitten tiedot eivät kylläkään ole levittämisen arvoisia, mutta ei sellainenkaan hihhuli oikeastaan olisi hyvis joka tuumisi "enpäs kerrokaan niille Jeesuksesta, hähhää, antaa niitten mennä helvetiin:)".
"Ateismin tärkein juttu on jumal uskon puute"
Tämän usein toistuvan väitteen voi todeta kertovan, kuinka sen mukaisesti ateismi on hajuton, väritön ja mauton juttu, eikä se liity mihinkään. Sen lisäksi sen pohjalta ei voi todeta mitään, koska kyseisestä puutostilasta kaikkinainen konteksti puuttuu - kaikkeen.
Kuitenkin juuri tuo kontekstittomuus tarjoaa ateismille sen voiman edustaa mitä tahansa mielipidettä, tahi arvomaailmaa. Mitä lystää -tyyppinen asennoituminen omien tekemisten suhteen on tarjolla ja hyödynnettävissä, mutta samalla voidaan näpsäkästi väittää kuinka se ei liity ateismiin mitenkään.
Ateismi tarjoaa siis luo arvotyhjön, mutta ei itse arvoja. Lisäksi se katsoo, että tästä asetelmasta syntyneet seuraamukset eivät mitenkään juonnu tuohon alkutilanteeseen. Koska ateismi silti mahdollistaa tietynlaiset tapahtumaketjut, sen tulisi jollakin tavalla pyrkiä vastuullisuuteenkin eikä vain vedota mauttomuuteensa.
vaan fakta. Jos en usko jumaliin, niin en usko jumaliin. Se on silkkaa faktaa.
Ateismi sinällään ei tarjoakaan mitään arvomaailmaa, mutta ateisti taas, vastoin väitteitäsi, ei elä arvotyhjiössä.
Sinulla on kummallinen tyyli tehdä ateismista jonkinlainen pahuuden ruumiillistuma. Onko henkilöllä joka ei usko, että maailma on syntynyt Sotkan munasta, jonkinlainen arvotyhjiö?
Viimeinen lauseesi kertoo sinusta paljon!
"Sinulla on kummallinen tyyli tehdä ateismista jonkinlainen pahuuden ruumiillistuma."
Ei toki."12 For we wrestle not against flesh and blood, but against principalities, against powers, against the rulers of the darkness of this world, against spiritual wickedness in high places . [flesh...: Gr. blood and flesh] [spiritual...: or wicked spirits] [high: or, heavenly],"
Ef. 6:12
Suomalainen versio tosin jättää tuon maallisten hämäräporukoitten mahdollisuuden pois, siis pahojen organisaatioiden. Ihmisiä vastaan kristityn ei tule olla. Silti kristillisyyteen kuuluu luontevasti pitää kaikkea epäkristillistä pahuutena (Jätän tuohon viisasteluoption, jos joku nyt ehdoin tahdoin haluaa sillä herkutella).
"Onko henkilöllä joka ei usko, että maailma on syntynyt Sotkan munasta, jonkinlainen arvotyhjiö?"
Mitähän tässä nihilismistä taas yritetään esiin repiä?
"ateisti taas, vastoin väitteitäsi, ei elä arvotyhjiössä"
Tässä ollaan nyt kovasti nähty ateistien puolelta vaivaa sen selittämisessä, että ateismi ei ole muutakuin määrätynlaista puutetta. Silti-silti, jostakin se ateistikin arvonsa ponnistaa. Ne vain voivat olla mitä hyvänsä, kuten atet sen sanoa taitaa. Ateismi ei ole arvo, vaan katsomus, joka jättää kaikki arvot sinänsä yhtäläiseen asemaan. Katsomus ilman arvoja on mielestäni arvotyhjiö. Siinä on ateistinen alkuasetelma, joka vain täyttyä voi.
Tuon sotkan muna -olkinuken koen paremmin sopivaksi ateistiseen maailmanselitykseen.
Sinun mielestäsi siis elämänarvoja ei voi mistään muualta saada kuin raamatusta?
Ei siihen jumalaa tarvita että tietää mikä teko tuntuu toisista ihmisistä pahalta ja mikä hyvältä. Ns. hyvät moraalit kumpuavat ihmisestä itsestään, jos ei sitten satu olemaan mikään empatian puutteesta kärsivä sekopää.
Ateismi ei edelleenkään selitä mitään muuta kuin sen, että yksilö ei elämässään kaipaa henkiolentoa, eikä siihen usko. Sen suurempaa arvotyhjiötä kuin keskiverto kristityltäkään et keskiverto ateistita löydä.
"Sinun mielestäsi siis elämänarvoja ei voi mistään muualta saada kuin raamatusta?"
Niin en ole sanonut, sen mutta myöntäminen, että voi, taitaa aiheuttaa sekin omat väärinkäsityksensä.
"Ei siihen jumalaa tarvita että tietää mikä teko tuntuu toisista ihmisistä pahalta ja mikä hyvältä."
Tämä väite perustuu mihin?
Itseasiassa koko tuon asian ympärillä pyörivä kysymyksenasettelu on harhaanjohtavaa. Hyvältä tuntuminen ei ole sama asia kuin hyvä.
Hetkenhän se kusikin housuissa lämmittää, wanha kansa tiesi sanoa.
"Itseasiassa koko tuon asian ympärillä pyörivä kysymyksenasettelu on harhaanjohtavaa. Hyvältä tuntuminen ei ole sama asia kuin hyvä."
Olettaisin kumminkin että ymmärsit mitä tarkoitin. Jos vaikka jätettäisiin tuo pilkun jyystäminen vähemmälle...
Lapsikin ymmärtaä hyvän ja pahan käsitteen, on sitten eri asia missä vaiheessa yksilö malttaa lopettaa rajojen kokeilemisen. Jokainen *normaali* ihminen tekee pääasiassa vain hyviä tekoja lähimmäisilleen. Ja tämän nimenomaisen hyvän määritelmä ei kauheasti vaihtele eri ihmisryhmien välillä.
Ymmärrän sen hyvin että uskonnot ovat toimineet oivana massojen ohjailu metodina menneinä aikoina, ja ehkäpä niillä on ollut myös jonkin asteinen vaikutus ihmisten moraalikäsityksen muuttamisessa. Mutta nykypäivänä hallinnon keinot ovat jotain ihan muuta, enkä näe uskontoja tarpeellisena millään tavalla. Kehittyneissä yhteiskunnissa valtion säätämät lait toimivat kohtalaisen hyvänä moraalinohjaimina. Eikä normaalille nykyihmisille tarvitse rautalangasta vääntää että on väärin tappaa tai raiskata ihminen. Toisin kuin keski-ajalla...
Moraali on huomattavasti vanhempi asia kuin yksikään uskonto. Se on perustava vaatimus laumassa elämiselle.
Tosin moraali on erilainen eri kulttuureissa - eilen juuri amerikkalaisnainen ilmoitti, että alastomuus on luonnotonta.
Oikein kunnolla ;) :D :D
Kusikousu nettihyypiö on kyllä lähinnä sitä mikä tulee mieleen moniongelmaisesta sekakäyttäjästä HH.. semos sydämmen usko... ja millä muilla nilkeillä sinut on nähty.
muuta tarkoitusta kuin jumala? No se vasta on surullista ja myös aika karmivaa.
Sinun jutussasi on noita samoja klisheitä, joita täällä saa jatkuvasti lukea. Siis jos ei usko jumaliin, ei ole tunteita, ei sure, ei rakasta, ei iloitse.
Onko teillä uskovaisilla oikein kristillisten klisheitten opaskirjanen, vai miksi nuo samat aina pulpahtavat esille?
Ilman jumalia elämä ei ollenkaan turhaa. Samalla tavalla tässä eletään kuin muutkin. Ihan hyvin jaksan elää ja ihan mielelläni, koska tämä on ainoa elämäni. En tuhlaa sitä jumalolentojen palvomiselle, vaan käytän aikani läheisilleni, kirjallisuudelle ja esim. tiededokumenttien katsomiseen.
Ikävä juttu, että uskosi täyttää sinut tuskalla. Voi sentään!
>>En tuhlaa sitä jumalolentojen palvomiselle, vaan käytän aikani läheisilleni, kirjallisuudelle ja esim. tiededokumenttien katsomiseen. >Ikävä juttu, että uskosi täyttää sinut tuskalla. Voi sentään!
tahtoa. En opi erottamaan uskontoja ja kristinuskoa toisistaan. Samaa tavaraahan ne ovat pohjimmiltaan. Joku on keksinyt tarinan (vähän erilaisen riippuen maailmankolkasta)ja sitten kaikkien muiden pitää alkaa uskomaan siihen, tai muuten!!!
Mitäs turhauttavaa huolettomassa elämässä voi olla? Sitäkö, että ei kärvistele synnintuskissa ja mieti kuolemanjälkeistä palkintoa, joka tosin on aina apävarmaa, koska jos ei olekaan uskonut "oikeaan" taruolentoon joutuu kärventymään jossain ikuisuuksia.
"Mitä nyt näin nopeasti tänne aloitettuja keskusteluja selasin, niin eipä näyttänyt paljonkaan olevan asiallista keskustelua."
-Nii-in.
Vähän yksipuoleista tämä tarjonta on eikä kovin älyllisesti rehellistäkään kun tänne kirjoittavat aina vain yhdet ja samat tyypit kuten "intuitiivinen" ja "Erämään ääni" eli sinä...
Puhu siinä sitten kirjoitusten tasosta. Matalaksi se jää myös minun mielestäni. Ikävää.
Löydän elämälleni merkitystä monestakin asiasta. Kysymyksesi ovat suoraan sanottuna ihan naurettavia.
Voit aluksi tutustua vaikkapa Epikuroksen ajatuksiin, jos asia kiinnostaa sinua.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Epikuros
Saattaa kuitenkin olla, että et halua lukea maailmankuvastasi eriäviä ajatuksia. Sille en voi mitään.
Luonto ei tunne tarkoitusta. Ihmisen ja kärpäsen elämällä on täsmälleen sama tarkoitus, eli ei mitään tarkoitusta. Jos tämä totuus ahdistaa, niin ei ole vielä kypsä omaksumaan ateismia. Ateismi kun vaatii tahtoa selvittää asiat loppuun asti, turvautumatta taikauskoon ja taruihin.
Ateismissa on rankkaa sen kosminen aikuisuus, kuten Markku Envall aikoinaan totesi...
maailmankaikkeus on meidän "jumala". siihen ei tarvita ylimääräisiä kuviteltuja otuksia.
elämänilon voi oikeasti löytää jostain muustakin kuin kuolemasta. "elän,että voisin kuolla,että voisin elää" on aika hölmöä ajattelua. ja erittäin epätodellista.
jokelan tapahtumiin en ota mitään kantaa. ne ei kosketa minua sen enempää kuin "jumalistaan" kiihottuneen hullut tuolla kauempana jotka pommittavat toisiaan kilpaa.
"Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa."
miksi muka?
loppujen lopuksi olet siis sitämieltä että voitaisiin kaikki tappaa toisemme samantien koska elämä on turha koska on olemassa "jumala"?
tuota "elämä on turhaa ilman jumalaa"-löpinää en ole koskaan tajunnut.
Mitäs turhaa tässä nyt on? Kun on kerran synnytty, niin elellään sitten kuka mitenkin. Joskus se kuitenkin loppuu ja on minulla muutakin ajateltavaa kuin onko jumalia, vai eikö ole jumalia.
Esim. tänään viimeksi pohdin sitä miten korreloi uskonnot ja luonnon tarkoituksellinen saastuttaminen. Onko uskovaisilla niin kiire sinne nirvanaansa, että eivät välitä pätkän vertaa miten tämän Telluksen populaation käy?
Ilmeisesti, koska meno jatkuu entiseen malliin.
olen minäkin että jos kerta on halu sen "jumalan" luo niin minkä helvetin takia täällä pitää saastuttaa ja saarnata ja valittaa omaa surkeuttaan. eikun vaan joukkoitsemurha kehiin ja kaikki ovat tyytyväisiä. islamin uskossa (huom!) osa hepuista on jo ottanut tämän systeemin käytäntöön, harmillisien sivuseurausten kanssa kylläkin(tarkoittaa viattomia ihmisiä).
>>Esim. tänään viimeksi pohdin sitä miten korreloi uskonnot ja luonnon tarkoituksellinen saastuttaminen. Onko uskovaisilla niin kiire sinne nirvanaansa, että eivät välitä pätkän vertaa miten tämän Telluksen populaation käy?
Ilmeisesti, koska meno jatkuu entiseen malliin.
Maailman suurin saastuttaja on USA, ja sen johtaja ei välitä ihmisistä pätkääkään. Tärkeintä on että USA:n bisnekset pyörii. Ei mitään väliä ole sille kusipäälle, miten maapallon käy. Ja tämä samainen tyyppi julistaa, että raamatussa on kaikki mitä tarvitsemme.
Jos kerran maailman johtavissa teollisuusmaissa on niin paljon kristittyjä johtavilla paikoilla, niin kenen sitten katsot olevan syyllinen siihen, että saastuttamiselle ei tehdä mitään?
tekee elämänarvoisen jokainen uusi ja erilainen päivä. Jokainen päivä on mahdollisuuksia täynnä. Saata saada uuden ystävä,kohdat vanhan kivan tutun,oivaltaa uuden asian,rakastua,ihastua,nähdä auringon nousun ja laskun,kuulla elämän äänet,huomata et joku on lähelläsi vaikka aina luulit ettei kukaan välitä. Maailmassa on niin älyttömän paljon sellasia asioita,joidenka vuoksi kannattaa sisutella elämää eteenpäin.
Eikä anna kuoppien tiellä suurentua rotkoiksi ja jos niin käykin,niin pitää silmäillä ympärilleen ja huutaa apua nostamaan rotkosta ylös takaisin pienten kuoppien tielle.
useiden masennusten myötä ja raskailta tuntuvien elämän kolhujen myötä,sitä vaan on syttynyt sisu tonkimalla tonkia niitä ilon aiheita elämästään. Olkoot vaikka kuinka pieni asia,kunhan siitä näkee toivon kipinän,voi taas selvitä monta askelta elämässään eteenpäin.
Mistä tuo yhtäkkinen turhuus pöllähti elämääsi?
Ei ole minkäänlaista tunne-elämää.
paljon tarvitakaan.
Syö kun on nälkä, juo kun on jano, pukeutuu lämpimämmin jos paleltaa, ja niin ateisti pysyy hengissä uskovien hämmästykseksi.
http://www.youtube.com/watch?v=lY8tv8pY95w
Olin taannoin tekaissut sivumenne videonkin tuosta.
Niin, siis asiaan:
"Jos ei ole Jumalaa, kuinka millään voisi olla mitään merkitystä?"
Helposti. Ehkä uskonkin ihmisrodun tulevaisuuteen, ja toivon, että voin ainakin omalta osaltani jättää seuraaville sukupolville paremman maailman, jossa ihmiset eivät olisi rasisteja tai uskontojen tai uskomusten vankeja, vaan että ihmiset kautta maailman uurastaisivat yhdessä kehityksen eteen. Voisimme aikaa myöten siirtyä avaruuteen, ja pakko meidän onkin tulevaisuudessa, sillä Aurinkohan sammuu "jo" muutaman miljoonan vuoden kuluttua. Mm. tämän takia vastustan kreationismia ennen kaikkea, sillä jos tieteen vapaa ja järkilähtöinen kehitys estetään alkukantaisen kiihkouskon vuoksi, niin me ja jälkipolvemme olemme tosiaan tuhoon tuomittuja.
"Kuinka ateisti voi surra vaikkapa tuota Jokelan kouluammuskelua."
Vaikka oletkin noin ahdasmielinen, niin yritän vastata. Miten muka tarvitsee uskoa jumaliin, jotta voisi surea ihmisen pahuutta ja/tai typeryyttä? Tällä palstalla puhuessa tuleekin surtua paljon.
"Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa."
Kuten jo selitin, niin ei ole. Ei todellakaan ole. Teidän mielestännehän elämä vasta onkin turhaa, koska se on teidän mielestänne vain jonkinlainen ikuisuuden odotushuone. Me ateistit taas tajuamme, että on vain tämä yksi elämä aikaa vaikuttaa muihin, ja toivottavasti myös jättää jotain jälkipolville.
"Miten ateisti jaksaa elää?"
Ja mitenköhän muka ei?
"Vai onko ateismi pelkkää ajattelemattomuutta, kykyä olla huolehtimatta ja miettimättä asioita syvällisesti, jolloin voi vain keskittyä itse elämästä nauttimiseen?"
Taas osoitit vain oman typeryytesi ja tietämättömyytesi. Minä ainakin omalta osaltani olen ajatellut asioita erittäin paljon, suosittelisin sinullekin.
Te taas lähtökohtaisesti ette voi ajatella tietyn rajan ohi, koska muuten ajatukset alkavat uhata uskoanne, ja monet lopettavatkin siihen.
Eli ette voi pohtia tiettyjä asioita, koska niillä rajoilla pysäytätte itse ajatuksenne, ja torjutte ne, syvimmiltä syiltään ette "jumalan rakkauden" vaan helvetin pelon vuoksi. Olen itsekin ollut siinä tilanteessa. Se on phjimmainen syy, kaikkien tekosyiden alla, miksi kristinuskossa roikutaan kiinni. Muiden uskontojen kohdalla syyt ovatkin jo hieman mutkikkaampia.
"Itselleni kaikki oli ennen huoletonta ja elämä vaikutti olevan itsessään arvokkaita kokemuksia ja mahdollisuuksia täynnä, mutta yhtäkkiä kaiken turhuus iski tajuntaani ja täytti sen tuskalla."
Elämä ei ole turhaa, harmi jos ajattelet niin, mutta jälkipolvissa ja avaruudessa (tieteen kehityksen kautta) on tulevaisuutemme lajina.
Raamatussa sanotaan;
Fil. 1:
21. Sillä Kristus on minulle elämä, ja kuolema on minulle voitto. 22. Mutta jos lihassa elää, se on minulle tarpeellinen, ja mitä minä valitsen, en minä tiedä. 23. Sillä molemmilta minua ahdistetaan: minä halajan täältä lähteä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis. 24. Mutta paljoa tarpeellisempi on lihassa olla teidän tähtenne.
-kempä voi tuohon samaistua?
raamattusi teksti kuuluisi:
"teit niin tai näin,silti vituttaa."
"minä halajan täältä lähteä ja olla Kristuksen kanssa; sillä se paljoa parempi olis."
no en varmasti lähde vaseliini kekkereihin.
>> ... mutta yhtäkkiä kaiken turhuus iski tajuntaani ja täytti sen tuskalla. >>
Elellä tätä ainoaa elämää niin valoisalla mielellä ja henkisessä tasapainossa kuin vai suinkin kykenee, ja toivoa samaa perheelleen, ystävilleen ja mahdollisimman monelle muullekkin.
Siinä on aivan riittävästi tarkoitusta, varsinkin kun varottavia esimerkkekkejä tuskaisista ja pahemminkin häiriytyneistä näkee läjäpäin niin näillä palstoilla kuin TV-uutisissakin.
" Ilman Jumalaahan kaikki on turhaa. Miten ateisti jaksaa elää?"
Yöllä oli pakkasta ja pelargoniani parvekkeella paleltui.
Mikä mahtoi olla pelargonian elämän tarkoitus? Miettiköhän se usein jumalia? Minne pelargoniani meni kuoltuaan?
niin kerro ihmeessä minkä tarkoituksen sitten jumalan olemassaolo antaa elämälle?
On jäänyt epäselväksi..
Sekä teistit että ateistit ovat samaa mieltä ainakin viidestä moraalisesta periaatteesta. Argumentin vuoksi voimme pitää niitä objektiivisina moraalisina totuuksina, vaikka vain ateistien vähemmistö uskoo objektiivisen moraalin olemassaoloon. Nämä viisi periaatetta ovat: viattomien kylmäverinen murhaaminen on väärin, järjestelmällisen raiskauksen avustaminen on väärin, olisi väärin pakottaa ihmiset syömään rakastettunsa, ihmisuhrit ovat oikeudettomia eikä ihmisten kiduttamista uskomustensa vuoksi voida sallia.
Koska Raamattu kertoo, että Jumala on tehnyt kaikki viisi mainittua asiaa, joudumme päättelemään että a) Jumala voi olla moraaliton, mikä on ristiriidassa Hänen pyhyytensä ja täydellisyytensä kanssa ja estää meitä kohtelemasta Häntä moraalisena auktoriteettina, b) Raamattu ei ole Jumalan sanaa, jolloin enemmistön judeokristillisiltä uskomuksilta putoaa pohja, tai c) että nuo viisi tekoa ovat itse asiassa moraalisesti sallittavia, mikä puolestaan on ristiriidassa Raamatun muiden osien kanssa.
Voisimme väittää, että Jumala ei jaa moraalisia standardejamme. Mutta silloin nuo standardit eivät olisi absoluuttisia, ja joutuisimme myöntämään sen mahdollisuuden, ettei moraali ole absoluuttista edes ihmisten kohdalla. Silloin jollakulla voisi olla oikeus tehdä nuo viisi tekoa.
lisää täällä:
http://www.helsinki.fi/~ssyreeni/atheist/no-ghost-c-04
mitään jos niitä olisi. Siis oikeasti. Tarinoissahan niitä kyllä on mutta kuten tuhannesti sanottu, mielikuvitusolentoina. Vahvempaa näyttöä täytyy olla ajattelevalle ihmiselle.
Muilta osin ateistin elämän mielekkyys koostuu samoista asioista kun uskovankin. Puuttuu vain utopiat synnin tuomasta rangaistuksesta tai uskon tavoitteena olevasta palkinnosta.
Ei kyse ole mistään sellaisesta, mistä te puhutte. Teistä suurin osa ei ymmärtänyt oikein koko aihetta. Niin kuin minua tässä olisi kiinnostanut se, oletteko te ateisteja vai ette ja onko kristinuskossa järkeä vai ei ja että kuka on oikeassa? Kyse on riittämättömyydestä ja siitä aiheutuvasta tuskasta. Tunne siitä, että elämä ei vain ole tarpeeksi hienoa sellaisenaan, siitä ei voi saada mitään, mikä olisi tarpeeksi. Ei sitä voi selittää, se pitää ymmärtää. En minäkään ennen ymmärtänyt, vaikka selitettiin, sitten vain koin sen. No, toivon, että te ette koskaan edes ymmärrä, eihän toivottomuus koskaan kivalta tunnu.
sinä olet vain ahne.
Pidät varmaan oletuksena, että jokaisella on tuollaisia tunteita.
Te tunnutte jotenkin automaattisesti olettavan, että tämä on taas jotain ateisti vs. kristinusko -roskaa? Kyse oli ihmettelystä ja näkökantojen hausta vain minun itseni takia.
Eikö se kuule ole tasan sama mitä tapahtuu "ikuisesti elävän sielun" maalliselle tomumajalle?
Mihinhän sinäkin luulet oikeasti uskovasi?
Et ainakaan kamelikuskien raamatun mukaiseen "
totuuteen"
Toisaalta kristinuskon suosiota selittää sekin että se on notkeata kuin ripulipaska.
Voit vääntää oman tulkintasi niin mutkille kuin tarvitset uskoaksesi lantanuotiolla keksittyihin satuihin.
Toisaalta olet tajunnut jotain olennaista uskontojen syntymisen syistä.
Tietoisuuden heräämisestä syntyvä oivallus ja sitä seuraava ahdistus.
Keitä me olemme. Mihin me menemme.