Noin vuosi sitten olin erään sukulaiseni hautajaisissa(ei mikään läheinen sukulainen).
Kirkossa oli suurin osa aika iäkästä porukkaa. Kun pappi sitten astui esille, näin hänen "erikoiset" vaatteensa.
Jostain syystä sillä kertaa papin vaatteet alkoi naurattaa mua, enkä hetken päästä voinut pidättää naurua. Pian nauru tarttui serkkuunikin ja me molemmat yritimme väkisin pidättää naurua.
Ymmärsin kyllä tilanteen vakavuuden, eikä se
munkaan mielestä hauskaa ollut kun oli vaan pakko
nauraa. Huomasin muiden paikallaolijoiden hämmästyneet ilmeet.
Onneksi pystyin naamioimaan naurun aika hyvin itkuksi.
Kirkossa oli suurin osa aika iäkästä porukkaa. Kun pappi sitten astui esille, näin hänen "erikoiset" vaatteensa.
Jostain syystä sillä kertaa papin vaatteet alkoi naurattaa mua, enkä hetken päästä voinut pidättää naurua. Pian nauru tarttui serkkuunikin ja me molemmat yritimme väkisin pidättää naurua.
Ymmärsin kyllä tilanteen vakavuuden, eikä se
munkaan mielestä hauskaa ollut kun oli vaan pakko
nauraa. Huomasin muiden paikallaolijoiden hämmästyneet ilmeet.
Onneksi pystyin naamioimaan naurun aika hyvin itkuksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Kun pappi sitten astui esille, näin hänen "erikoiset" vaatteensa."
Nyt en ihan ymmärtänyt tätä tarinaasi, kun et kertonut millaiset ne papin vaatteet olivat. Kerroppa se niin meitä muitakin voi naurattaa.
no sillä oli sellanen kaapu ja kaikenlaisia
koristeita sen päällä.
oikeastaan ei sillä niin erikoiset vaatteet ollut.
ne vaan jostain systä nauratti silloin.
Mä oon huomannut että just silloin kun ei saisi
missään nimessä nauraa, niin silloin on naurua kaikkein
vaikeinta pidättää.