Kansainväliset ihmisoikeussopimukset kieltävät pakkotyön. Kiellosta voidaan poiketa, "milloin yhteiskunnan olemassaoloa tai hyvinvointia uhkaa hätä tai onnettomuus" (KP-sopimuksen 8 artikla 3.c. iii). On vaikeaa uskottavasti väittää, että yhteiskunnan hyvinvointia uhkaisi hätä tilanteessa, jossa hallituksen pääministeri ja valtiovarainministeri vierailivat ulkomailla eduskunnan ryhtyessä käsittelemään hallituksen esitystä sairaanhoitajien pakkotyölaiksi. Mitään hätätilaa tai edes valmiustilaa ei ole tähän päivään mennessä julistettu. Hätää ei ole, koska asia on hoidettavissa rahalla. Suomi ei ole köyhä kehitysmaa.
Sairaanhoitajien työtaistelu olisi hoidettavissa rahalla. Rahaa sairaanhoitajien vaatimusten täyttämiseksi yhteiskunnasta löytyy. Rahasta ja budjettiraamista asia ei ole kiinni. Jo 2,8 miljardiin euroon noussut valtiontalouden ylijäämä on budjettiraamin ulkopuolella. Esimerkiksi Sampo Pankin pääekonomisti on (Talouselämän mukaan) kertonut uskovansa, että bruttokansantuote kasvaa kuluvana vuotena reippaasti yli neljä prosenttia. Entä mihin vaurauden lisäys katoaa? Kyseinen pääekonomisti on vastannut: "Yritysten voittoihin ja osinkoihin."
Ongelman ydin: Vanhasen II hallituksen erityisessä suojeluksessa ovat olleet ja ovat yritykset ja osakkeenomistajat. Niille syydetään kaikki liikenevä raha, ja tuo raha otetaan muun muassa työntekijöiden selkänahasta. Mielipidetiedustelut osoittavat, että kansalaisten enemmistö tukee pitkään palkkakuopassa elintärkeää työtään tehneiden sairaanhoitajien työtaistelua. Tämä merkitsee, ettei epähumaaniksi osoittautunut Vanhasen II hallitus nauti kansalaisten enemmistön luottamusta. Päätelmä on varsin selvä: hallituksen on erottava ja luovutettava paikkansa sellaiselle hallitukselle, joka ottaa jokaiselle kuuluvat ihmis- ja perusoikeudet täysimääräisesti huomioon. Kansalaisten oikeus elämään ja kunnolliseen sairaanhoitoon edellyttää riittävästi sairaanhoitajia, jotka saavat elintärkeästä työstään riittävän palkan. Sairaanhoitajien riittävän palkkauksen järjestäminen kuuluu maassamme julkiselle vallalle, viime kädessä hallitukselle ja budjettivaltaa käyttävälle eduskunnalle.
Maassamme on voimassa yleinen oikeusperiaate, joka edellyttää, että julkisen vallan toiminta perustuu suhteellisuuteen ja kohtuuteen (suhteellisuusperiaate). Vanhasen II hallituksen esittämä sairaanhoitajiin kohdistettu pakkotyölaki ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen. Olaus Petrin laatimat tuomarinohjeet, jotka yhä edelleen ovat otettuina Suomen laki -teokseen toteaa yksiselitteisesti: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään" (9. tuomarinohje).
Hallituksella ja eduskunnalla on tällä hetkellä käytettävissään ylimääräistä rahaa vähintään lähes kolme miljardia euroa. Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita jäsenvaltioita. Julkinen valtamme on käyttänyt ja käyttää sairaanhoitoon EU-maista keskimääräistä vähemmän rahaa. Maamme kuuluu sairaanhoidon osalta EU-maiden 'vähät välittävimpiin' maihin. Tämä kaikki on laskettavissa julkisen vallan (hallitus ja eduskunta) syyksi, koska julkinen valta on viime kädessä vastuussa maamme sairaanhoidon tilasta. Sairaanhoitajien työtaistelussa on kysymys palkankorotuksista, joiden osalta ennen viime eduskuntavaaleja annettiin suuria lupauksia. Hallituksen ja hallituspuolueiden menettely on ollut epämoraalista. Lopputulos on ollut sairaanhoitajien osalta kohtuuton ja suhteeton. Hallituksen esittämältä pakkotyölailta puuttuu kansalaisten enemmistön silmissä legitimiteetti. Esitetty pakkotyölaki ei sisällä 'oikeutta ja kohtuutta'. Sen vuoksi esitetty pakkotyölaki "ei saata olla lakikaan".
Kansainvälisen oikeusyhteisön yhden keskeisen ihmisoikeusyleissopimuksen (TSS-sopimus, joka tuli Suomen osalta voimaan jo 3.1.1976) mukaan "yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata: a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään: i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä (...); erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheilleen (...); (...).
Monet sairaanhoitajat ovat julkisuudessa kertoneet, etteivät heidän palkkansa käytännössä turvaa kohtuullista toimeentuloa. Yksikään 'paperimies' ja 'metallimies' ei suostuisi tekemään sairaanhoitajan työtä niillä palkoilla, joita heille tänä päivänä maksetaan. Sitä paitsi metallimiehet ja paperimiehet eivät siihen edes kykenisi. Sairaanhoitajat ovat varsin korkeasti koulutettuja ja pitkälle erikoistuneita. He eivät ole korvattavissa. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenet riistänyt sairaanhoitajia palkkauksellisesti. Valtiovalta on toimillaan ylläpitänyt sodanaikaista myyttiä aina valmiina olevasta, pyytettömästä 'sisar hento valkoisesta', joka iankaikkisesti alistuu ja tekee ympärivuorokautista työtä vuorotta, nälkäpalkalla.
Vanhasen II hallitus on jo osoittanut prioriteettinsa. Se on rikkaan puolella, suuryritysten puolella, suuromaisuuksien omistajien puolella, suuryhtiöiden osakkeenomistajien puolella, sijoittajien puolella, spekulanttien puolella. Vanhasen II hallitus ei näe mitään ongelmaa yhteiskuntamme upporikkaiden omaisuuksissa ja yritysjohtajien suunnattomissa palkoissa. Vanhasen II hallituksen toiminta on ollut kivikovaa ja epäinhimillistä. Hallituksen esittämä pakkotyölaki on suuri loukkaus niin sairaita, potilaita kuin sairaanhoitajiakin kohtaan.
Toivottavasti kansalaiset muistavat hallituksen ja hallituspuolueiden teot seuraavissa vaaleissa.
Sairaanhoitajien työtaistelu olisi hoidettavissa rahalla. Rahaa sairaanhoitajien vaatimusten täyttämiseksi yhteiskunnasta löytyy. Rahasta ja budjettiraamista asia ei ole kiinni. Jo 2,8 miljardiin euroon noussut valtiontalouden ylijäämä on budjettiraamin ulkopuolella. Esimerkiksi Sampo Pankin pääekonomisti on (Talouselämän mukaan) kertonut uskovansa, että bruttokansantuote kasvaa kuluvana vuotena reippaasti yli neljä prosenttia. Entä mihin vaurauden lisäys katoaa? Kyseinen pääekonomisti on vastannut: "Yritysten voittoihin ja osinkoihin."
Ongelman ydin: Vanhasen II hallituksen erityisessä suojeluksessa ovat olleet ja ovat yritykset ja osakkeenomistajat. Niille syydetään kaikki liikenevä raha, ja tuo raha otetaan muun muassa työntekijöiden selkänahasta. Mielipidetiedustelut osoittavat, että kansalaisten enemmistö tukee pitkään palkkakuopassa elintärkeää työtään tehneiden sairaanhoitajien työtaistelua. Tämä merkitsee, ettei epähumaaniksi osoittautunut Vanhasen II hallitus nauti kansalaisten enemmistön luottamusta. Päätelmä on varsin selvä: hallituksen on erottava ja luovutettava paikkansa sellaiselle hallitukselle, joka ottaa jokaiselle kuuluvat ihmis- ja perusoikeudet täysimääräisesti huomioon. Kansalaisten oikeus elämään ja kunnolliseen sairaanhoitoon edellyttää riittävästi sairaanhoitajia, jotka saavat elintärkeästä työstään riittävän palkan. Sairaanhoitajien riittävän palkkauksen järjestäminen kuuluu maassamme julkiselle vallalle, viime kädessä hallitukselle ja budjettivaltaa käyttävälle eduskunnalle.
Maassamme on voimassa yleinen oikeusperiaate, joka edellyttää, että julkisen vallan toiminta perustuu suhteellisuuteen ja kohtuuteen (suhteellisuusperiaate). Vanhasen II hallituksen esittämä sairaanhoitajiin kohdistettu pakkotyölaki ei ole suhteellisuusperiaatteen mukainen. Olaus Petrin laatimat tuomarinohjeet, jotka yhä edelleen ovat otettuina Suomen laki -teokseen toteaa yksiselitteisesti: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään" (9. tuomarinohje).
Hallituksella ja eduskunnalla on tällä hetkellä käytettävissään ylimääräistä rahaa vähintään lähes kolme miljardia euroa. Suomi on EU:n vähiten velkaantuneita jäsenvaltioita. Julkinen valtamme on käyttänyt ja käyttää sairaanhoitoon EU-maista keskimääräistä vähemmän rahaa. Maamme kuuluu sairaanhoidon osalta EU-maiden 'vähät välittävimpiin' maihin. Tämä kaikki on laskettavissa julkisen vallan (hallitus ja eduskunta) syyksi, koska julkinen valta on viime kädessä vastuussa maamme sairaanhoidon tilasta. Sairaanhoitajien työtaistelussa on kysymys palkankorotuksista, joiden osalta ennen viime eduskuntavaaleja annettiin suuria lupauksia. Hallituksen ja hallituspuolueiden menettely on ollut epämoraalista. Lopputulos on ollut sairaanhoitajien osalta kohtuuton ja suhteeton. Hallituksen esittämältä pakkotyölailta puuttuu kansalaisten enemmistön silmissä legitimiteetti. Esitetty pakkotyölaki ei sisällä 'oikeutta ja kohtuutta'. Sen vuoksi esitetty pakkotyölaki "ei saata olla lakikaan".
Kansainvälisen oikeusyhteisön yhden keskeisen ihmisoikeusyleissopimuksen (TSS-sopimus, joka tuli Suomen osalta voimaan jo 3.1.1976) mukaan "yleissopimuksen sopimusvaltiot tunnustavat jokaiselle oikeuden nauttia oikeudenmukaisista ja suotuisista työoloista, joiden erityisesti tulee taata: a) palkkaus, joka suo kaikille työntekijöille vähintään: i) kohtuullisen palkan ja saman palkkauksen samanarvoisesta työstä (...); erikoisesti naisille taataan sellaiset työolot, jotka eivät ole huonompia kuin ne, joita miehet nauttivat ja joihin kuuluu sama palkka samasta työstä; ja ii) kohtuullisen toimeentulon heille itselleen ja heidän perheilleen (...); (...).
Monet sairaanhoitajat ovat julkisuudessa kertoneet, etteivät heidän palkkansa käytännössä turvaa kohtuullista toimeentuloa. Yksikään 'paperimies' ja 'metallimies' ei suostuisi tekemään sairaanhoitajan työtä niillä palkoilla, joita heille tänä päivänä maksetaan. Sitä paitsi metallimiehet ja paperimiehet eivät siihen edes kykenisi. Sairaanhoitajat ovat varsin korkeasti koulutettuja ja pitkälle erikoistuneita. He eivät ole korvattavissa. Suomalainen yhteiskunta on vuosikymmenet riistänyt sairaanhoitajia palkkauksellisesti. Valtiovalta on toimillaan ylläpitänyt sodanaikaista myyttiä aina valmiina olevasta, pyytettömästä 'sisar hento valkoisesta', joka iankaikkisesti alistuu ja tekee ympärivuorokautista työtä vuorotta, nälkäpalkalla.
Vanhasen II hallitus on jo osoittanut prioriteettinsa. Se on rikkaan puolella, suuryritysten puolella, suuromaisuuksien omistajien puolella, suuryhtiöiden osakkeenomistajien puolella, sijoittajien puolella, spekulanttien puolella. Vanhasen II hallitus ei näe mitään ongelmaa yhteiskuntamme upporikkaiden omaisuuksissa ja yritysjohtajien suunnattomissa palkoissa. Vanhasen II hallituksen toiminta on ollut kivikovaa ja epäinhimillistä. Hallituksen esittämä pakkotyölaki on suuri loukkaus niin sairaita, potilaita kuin sairaanhoitajiakin kohtaan.
Toivottavasti kansalaiset muistavat hallituksen ja hallituspuolueiden teot seuraavissa vaaleissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Menet töihin tai itket ja menet
Eihän se hallituksesta kiinni ole, että kuntatyönantaja sähelsi ja syykin on aiemman demarien saama oikeus: kuntatyöntekijän on saatava sama prosenttikorotus, ei eurokorotusta siis. Ja hallitus ei voinut rahaa myöntäessään määritellä yhtä työntekijäpuolta toisten edelle.
Näin tämä aikanaan demarien kautta tullut etuoikeus kaikille kuntatyöntekijöille on koko ongelman ydin. Jos tehyläiset saa, saa se neuvolan siivoojakin saman korotuksen prosenteissa. Kestääkö meidän rahapussit tätä, on eri asia. Ja - sitten tulee muidenkin alojen työntekijät vaatimaan aikanaan korkeammat korotukset tai tulee irtisanoututminen jne.
Eli jospa demarit ottaisivat nyt lusikan käteen ja miettisivät yhdessä, miten sotkunsa saisivat setvittyä, ei se Vanhanen eikä Katainenkaan siihen syyllisiä ole. Ja Sailas siellä määrää tahdin, hän on demari. Joten, ole tarkkana, kun viestejä laitat, että tulee myös totuus koko karmeudessaan esille.
Puhut lyhyesti, mutta asiaa.
Joskus oikein mietin kuinka harva tänne kirjoittavista tajuaa asioiden oikean laidan. Jengi kuvittelee että hoitajien palkkaongelma olisi tämän hallituksen syytä...
Tämöä on ENSIMMÄINEN HALLITUS joka on tehnyt asian eteen jotain. Mutta sitähän ei tehyn väki kiimassaan näytä tajuavan. Purevat ruokkivaa kättä.
Kuntatyönantaja demarien johdolla haraa vastaan ja syynä on se "kaikille saman verran" -periaate joka romahdutti itänaapurin järjestelmän jokin aika sitten. Nyt maksetaan tämän hölmöilyn seurauksia ja maksajia ovgat ne jotka ovat totaalisen syyttömiä tähän tilanteeseen (potilaat ja hallitus).