Jokelan joukkosurman yhteydessä kuolonuhreista tiedottaminen uhrien vanhemmille/omaisille kesti jopa alkuyöhön asti. Monissa perheissä aiheellisesti pelättiin onko oma lapsi uhrien joukossa.
Aivan asiallisesti onkin kysytty, miksi suruviestin toimittaminen annettiin:
1. papille
2. yhdelle ainoalle papille useamman sijasta
Tämän takia monet huolestuneet vanhemmat saivat odottaa epätietoisuudessa pitkälle iltaan ja alkuyöhön asti.
Oliko tämä tehtävä valtiokirkon johtamassa maassamme niin yksiselitteisesti kirkonmiehen tehtävä, että viranomaisten piti odottaa, että pappi pääsee toimimaan itse määrittelemällään aikataululla?
Viime sodissa viestin kaatuneista todella toi käytännössä aina pappi.
Ymmärrän käytännön silloin, mutta ihmettelen, että tätä 40-luvun järjestelmää sovelletaan yhä nykypäivänä tähän päivään kuuluvien, monasti laajojen katastrofien uhreista tiedottamiseen.
Internetin, puhelimen ja multimedian aikana tiedottamiseen on aivan toisenlaiset tarpeet, odotukset ja mahdollisuudet kun aikana jolloin kylän papin piti hiihtää kaukaiselle korpitöllille suruviestiä viemään.
Pitäisikö kriisitiedottamisemme päivittää 1940-luvulta 2000-luvulle?
Aivan asiallisesti onkin kysytty, miksi suruviestin toimittaminen annettiin:
1. papille
2. yhdelle ainoalle papille useamman sijasta
Tämän takia monet huolestuneet vanhemmat saivat odottaa epätietoisuudessa pitkälle iltaan ja alkuyöhön asti.
Oliko tämä tehtävä valtiokirkon johtamassa maassamme niin yksiselitteisesti kirkonmiehen tehtävä, että viranomaisten piti odottaa, että pappi pääsee toimimaan itse määrittelemällään aikataululla?
Viime sodissa viestin kaatuneista todella toi käytännössä aina pappi.
Ymmärrän käytännön silloin, mutta ihmettelen, että tätä 40-luvun järjestelmää sovelletaan yhä nykypäivänä tähän päivään kuuluvien, monasti laajojen katastrofien uhreista tiedottamiseen.
Internetin, puhelimen ja multimedian aikana tiedottamiseen on aivan toisenlaiset tarpeet, odotukset ja mahdollisuudet kun aikana jolloin kylän papin piti hiihtää kaukaiselle korpitöllille suruviestiä viemään.
Pitäisikö kriisitiedottamisemme päivittää 1940-luvulta 2000-luvulle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuvitellaan, että läheisesi olisi kuollut tragediassa. Miten olisit halunnut viestin sinulle tuotavan? Tekstiviestillä, internetin yleisellä keskustelupalstalla, sähköpostilla?
Olisihan nyt sentään nopeampia ja tehokkaampia tapoja kuin että yksi pappi kiirehtimättä kiertelee yksitellen kaikki kodit läpi. Kyllähän siinä sitten jo iltamyöhä on ennen kuin viimeiseen talouteen ehtii.
En tiedä onko noin todella tehty, mutta jos on, niin omituiselta vaikuttaa. Kyllä kai poliisi- tai muut viranomaiset tuon tiedottamisen olisivat voineet hoitaa ja useammalla "partiolla". Papit sitten voivat tietysti kierrellä siellä mihin heitä halutaan.
1. Poliisi
2. Psykologi
3. Koulun/opetusviraston edustaja
4. Lääkäri/sairaalan edustaja
5. Pappi (miksi ei, jos ei tarvitse puolta vuorokautta odottaa!)
6. Rabbi, imaami, shamaani tai poppamies (ei tärkeysjärjestystä)
Mutta totta, mieluusti elävän ihmisen haluaisin tuovan viestin.
En tekstaria: "Poikas kuoli".
Vapaa-ajattelijoiden edustajaa et kaivannut edes poppamiehen kera?
Maailmassa ei kaikki mene aina täydellisesti. Ehkäpä ihanteellista olisi ollut, jos partioita olisi ollut kahdeksan tai yhdeksän, siis yksi viestinviejäpartio/koti. Mutta tähän ei oltu ilmeisestikään varauduttu. En tunne tarkemmin asiaa, mutta siinähän olet oikeassa, ettei ole mitenkään kiva odotella epävarmuudessa suruviestiä tuntikausia. Mutta toisaalta ei tässä internet ehkä asiaa olisi nopeuttanutkaan, kun sinäkin halusit elävän viestintuojan.
Olen kuullut tarinaa vastasynnyttäneelle äidille tuodusta tylystä kuolinviestistä. Ettei se suruviestin vienti kaikilta oikein suju. Eikä siihen taideta muita kouluttaa kuin pappeja, jos heitäkään. Jaa, miten lienee terminaalihoitajat yms.?
... on monta, on yhteenlasketun surun määrä tietysti suuri. Olettaisin, että yksityiselle perheelle lapsen yllättävä kuolema on yhtä paha järkytys siitä riippumatta onko uhreja yksi tai useampia.
Moni on joutunut ottamaan vastaan sellaisen viestin puhelimessa, eikä ole kriisiryhmistä tietoakaan.
Parempi niin kuin tuntikausia kestävä epätietoisuus tilanteessa jossa huhut kiertävät ja pelätään pahinta mutta virallinen informaatio on yhden monopolitiedottajan varassa.
"Olen kuullut tarinaa vastasynnyttäneelle äidille tuodusta tylystä kuolinviestistä. Ettei se suruviestin vienti kaikilta oikein suju. Eikä siihen taideta muita kouluttaa kuin pappeja, jos heitäkään. Jaa, miten lienee terminaalihoitajat yms.? "
Niin.
Käytäntöjä paremmin tuntematta oletan kuitenkin, että pian synnytyksen jälkeen synnytyssairaalassa lapsen kuolinviestin taitaa tuoda paikalla ollut ja ätiä ja lasta auttanut lääkäri tai kätilö.
Siihen hätään ei ehditä välttämättä lähiseurakunnan pappia hakea. Ei ehkä kuulu toimintatapoihinkaan.
Toisaalta joissakin sairaaloissa on sairaalapappeja...
Poliisille ja kunnan viranomaisille lienee myös raskaan vastuunottamisen kannalta helpotus, jos suruviestin kantamisen voi ottaa heidän harteiltaan pois ja antaa hengenmiehen tehtäväksi - tämän tehtävän kun vallitsevan yhteiskuntasopimuksen mukaisesti kirkko tuntuu mielellään ottavan vastaan.
Niinpä asiat tehdään kuten 40-luvulla tehtiin. Ja kodeissa odotetaan sydän pamppaillen kääntyykö liperimies tieltä meidän pihaa kohti...
ole hyviä kuolinviestintuojia. Pelkästään nuori-ikä tai kokemattomuus tuo esiin haluuttomuutta tehtävään.
Vuosien saatossa se kokemus karttuu. Varsinkin vanhemmilla papeilla (joista suuri osa on kohta jo jäämässä eläkkeelle) tämä kokemus on valtava, juurikin siitä syystä, että ennen vanhaan tällaisen viestin vieminen oli papin tehtävä ja, että hyvin suuri prosentti, joskin automaattisesti, turvautui kirkkoon näissä asioissa.
Teologisessa tiedekunnassa niin sanotulla A1-linjalla kuuluu soveltaviin opintoihin siulunhoidon praktikumeja myöskin sairaalasielunhoidon voi valita harjoittelujaksoksi. Mutta voipi olla, että kolmenkymmenen vuoden päästä ei ole enää papistossa käytännön sielunhoidon kokemuksen omaavia henkilöitä niin paljoa.
täällä tuodaan jatkuvasti negatiivisessa valossa esiin? Vapaa-ajattelijat on erilaisten ihmisten muodostama järjestö, joka haluaa sekulaaria yhteiskuntaa. Eivät kaikki Suomen 750 000 uskonnotonta kuulu tähän järjestöön. Mutta jostain syystä sinä ja muutamat muut haluatte antaa sellaisen kuvan.
Sanotaan, että lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä.
Niin se on tässäkin. Jotta jokelalaisten ja varsinkin lasten traumat tästä eteenpäin saadaan käsiteltyä, tarvitaan monen tekijän yhteistyötä. Osin nuoret tukevat myös toisiaan viisaasti verkostoitumalla ja keskustelemalla asiasta.
Tuusulan kunta on asiallisesti sekin ottamassa seikkaa huomioon:
"Tuusula palkkaa lisää henkilökuntaa koululaisten tueksi"
"Valtuusto päätti yksimielisesti kokouksessaan lisätä seuraavat neljä uutta vakanssia Tuusulan ensi vuoden talousarvioon: 1 koululaisten tukihenkilö, 1 koulupsykologi, 1 koulukuraattori ja 1 kouluterveydenhoitaja 1.3.2008 alkaen."
(Julkaistu: 13.11.2007)
Niin että liikkeellä ovat muutkin kuin kirkonmiehet. Kuten pitääkin.
Levität edelleenkin osittain puutteellista tietoa! Tarkoituksellako?
Suruviestin viejinä oli muitakin kuin ko. hyvin syvällistä kokemusta omaava rovasti. Mukana oli poliisi ja joidenkin tietojen mukaan myös sosiaaliviranomainen.
Mutta olen kanssasi samaa mieltä siitä, että viestien vieminen olisi pitänyt orgnisoida toisin. Se olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin, mikäli vainajat olisi tunnistettu ajoissa. Mutta ei olisi ollut kovin korrektia mennä sanomaan, että varmaankin uhri oli teidän lapsenne, vaikka emme voi vielä varmuudella todeta.
Suruviestien viejiksi olisi pitänyt valita muutama työpari tai -kolmikko, jolloin viesti olisi tullut aiemmin perille. Mutta ymmärrän kyllä, että liian aikaisin ei viestiä saa mennä viemään, eli tunnistus pitää olla ehdottoman varma. Se vie varmistuksineen jonkin aikaa, valitettavasti.
Kokenut ja inhimillinen pappi suruviestin yhtenä viejänä oli kyllä korrekti tapa, varsinkin niin kouliintunut kuin hän on. Ryhmiä olisi pitänyt olla useampia, mutta onko viestien viejiksi koulutettuja henkilöitä saatavilla noin pikaisesti?
Totta on, että internetkautena tieto kulkee nopeasti. Tekijän nimi oli julkisuudessa kovin nopeasti, kuvat olivat kaikkien nähtävissä ennen virallista tiedotusta. Poliisi yritti toimia korrektisti, mutta 100% varma informaatio ei ole niin nopeaa kuin keltainen lehdistö, joka osasi mässäillä kriisillä.
Luulenpa itse tykönäni, että viestinviennin ja virallisen informaation julkaisuun hitauteen oli syynä poliisin moninkertainen varmistushalu näin traagisessa kriisissä. Minusta poliisi julkisen vallan edustajana toimi aivan oikein!
"Minusta poliisi julkisen vallan edustajana toimi aivan oikein!"
Mielestäni julkiselta sektorilta kaikki toimivat oikein. Ei ainakaan kukaan ole esittänyt perusteltuja väittämiä näiden sääntöjä rikkoneen.
Jopa paljon parjatut median edustajat toimivat oikein. He toimivat sääntöjen mukaan.
"kritiikki vaikuttaa ja opettaa"
Olikohan atte väsännyt vuodatuksensa moraaliseksi 'kysymykseksi'.