Mitä mieltä tämän palstan keskustelijat ovat ns. seka-avioliitoista, joissa puolisot eivät kuulu samaan kirkkoon? Tuleeko niissä muita avioliittoja enemmän ongelmia? Vai saattaisivatko ne vaikuttaa siihen, että molemmista puolisoista tulisi avarakatseisempia? Entä mikä olisi tilanne silloin, jos toinen puolisoista ei usko lainkaan? Ajatuksia, mielipiteitä, kokemuksia.
Aiheesta on juuri keskusteltu Katolilaisuuspalstalla, mutta suppeammalta pohjalta.
Aiheesta on juuri keskusteltu Katolilaisuuspalstalla, mutta suppeammalta pohjalta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
en näe mitään ongelmaa, jos molemmat ovat uskossa Kristukseen. Raamattu on kummallekin sama. Jos molemmat haluavat todella kilvoitella uskossa, ohjautuvat näkemykset väkisinkin yhteen.
Eräässä perisuomalaisessa herätysliikkeessä on ollut perinteisesti ortodokseja ja roomalaiskatolisiakin. Kirkkohan ei Jumalan edessä ratkaise, vaan usko Kristukseen.
Marian palvonta varmasti tässä tapauksessa jää, mutta se ei ole sielulle haitaksi.
"Marian palvonta varmasti tässä tapauksessa jää, mutta se ei ole sielulle haitaksi."
En yleensä käy näillä sivuilla, mutta nyt vilkaisin ja täytyy sanoa, että eroa on katoliseen palstaan verrattuna. Täällä ei käydä pitkiä keskusteluja.
Tuosta Marian palvonnasta sen verran, että me katolilaiset emme palvo Mariaa! On hyvin outoa, että vieläkin luterilaiset ja muut protestantit näyttävät niin ajattelevan. Maria on minulle ainakin hyvin rakas, Kristuksen äiti. Tahdon rakastaa häntä, koska Jeesuskin rakasti ja rakastaa.
Toinen huomio: miksi täällä pelätään edelleenkin katolista kirkkoa. En voi ymmärtää. Lutherin paatos on uponnut tosi syvälle, kun monipuolisesti teologiaankin perehtyneet käyttävät niitä iänikuisia pelon, inhon, väärinymmärryksen ja tietämättömyyden ilmauksia katolisesta kirkosta tai sen uskosta puhuessaan.
P.S. Tällä keskustelupalstalla en pienen otoksen perusteella törmännyt em. teologiaan monipuol. perehtyneisiin, mutta äsken kävin sellaisella sivulla.
Parikymmentä vuotta sitten liityin katoliseen kirkkoon ja täytyy sanoa, että en ole päivääkään katunut. Täytyy oikein ihmetellä Jumalan hyvyyttä ja armoa! Sitä ennen kävin luterilaisessa kirkossa ja sen sanan ja rukouksen piireissä. Kun vertaan näitä kahta kristillistä kirkkoa (uskonsisältöä), niin sanotaan vaikka näin: katolinen kirkko on lämmin ja runsas, paljon sisältöä; luterilainen kirkko on kalpea ja aneeminen, laiha.
Saahan sitä selitellä.
Te pyydätte Marialta apua kuoleman hetkellä.
Sellaista ei ole neuvottu Raamatussa, ja se on kunnian antamista jollekin toiselle kuin Jumalalle.
Sitten katolinen teologia syventää tätä asiaa, en viitsi nyt toistella.
Jumala on kaikkivaltias. Häntä yksin huudamme avuksi, kuten Jeesus opetti.
Terve Maria -rukouksessa pyydämme, kuten mainitsit, häneltä apua kuolemamme hetkellä eli "Rukoile meidän syntisten puolesta nyt ja kuolemamme hetkenä. Amen."
Pyydän hänen esirukouksiaan tutuille ja tuntemattomille ja maailman tapahtumien johdosta päivittäin. Hän on kuin ystävä, joka taivaassa tietää kyllä rukoilla Jumalan tahdon mukaisesti.
Käännyn myös muiden pyhien puoleen. Pyydän heitä rukoilemaan, mutta kun rukoilen Jeesusta tai Jumalaa, minun ei tietenkään tarvitse sanoa "rukoile tämän ja tämän asian puolesta", koska juttelen Jumalalle.
Maria eikä pyhät ole jumalia, vaan kanssakulkijoitamme. He ovat jo perillä ja veljinämme ja sisarinamme muistavat meitä täällä murheen laaksossa. Olemme Hengessä yhtä ja silloin ei ole merkitystä "fyysisestä" sijainnista. Kohoaahan Jeesukselle osoitetut rukouksemmekin johonkin eli ns. taivaaseen.
Pyhien kautta Jumala nimenomaan saa kunnian! Hän on tehnyt niistä ihmisistä pyhiä! Me kiitämme siitä. Jumalan tahtohan on, että kaikki pyhittyisimme "olkaa pyhät".
Voin kiittää Jumalaa pienestä kukasta, linnusta, siitä, että herään aamulla, ihmisestä, säästä, puhtaasta juomavedestä jne. Annanko silloinkin kunnian muulle kuin Jumalalle?
Jeesus opettaa meitä rukoilemaan suoraan Isää.
Mariaa ei ole viety taivaaseen toimittamaan rukouksia Jumalalle. Sellaisesta apostolit eivät ole opettaneet sanaakaan.
Maria on haudassa Efesossa ja odottaa ylösnousemusta muiden kuolevaisten kanssa.
Jumala ei saa kunniaa ihmisiltä eikä "pyhiltä" - jotka todellisuudessa ovat olleet syntisiä, kuten mekin.
Pyhä ihmisestä tulee vasta sitten, kun pappi siunaa hänet hautaan.
"Pyhä ihmisestä tulee vasta sitten, kun pappi siunaa hänet hautaan."
Erikoinen lause; en ole koskaan kuullut moista.
Jos noin ajatellaan, niin ei kovin vakavasti suhtauduta raamatun sanaan, jossa kehotetaan tulemaan pyhäksi ja olemaan pyhä.
P.S. Ihmisen pyhyys ei tarkoita synnittömyyttä. Ei raamatussa eikä katolisen kirkon uskonkäsityksissä.
Terhi
Sinä et näe ristiriitaa omassa tekstissäsi-
Jos ihminen ei ole synnitön, miten hän voi olla pyhä?
Meidän pyhyytemme on siis lainaa: Se on Kristuksen pyhyyttä hänessä, jossa Kristus on.
Mutta, katolisesta opista poiketen emme usko, että ihminen itsessään MILLÄÄN tavalla voi edistää omaa pyhytään ja hurskauttaan. Kaikki on uskon kautta Jumalan teko ja lahja.
Näin ollen, vanha ihmisemme ei tule pyhäksi ennen kuin pappi on heittänyt lapiolla....
Uusi ihminen Kristuksessa, hän joka tahtoo seurata Jumalan lakia, hän on pyhitetty.
Mutta, uusi ihminen on vanhan vanki loppuun asti.
Lue siis Pietaria kun hän sanoo.
Sitä hyvää, mitä minä tahdon, en minä tee jne...
Minusta seka-avioliittoihin ei liity sen kummempia ongelmia. On kuitenkin tärkeää, että itse avioliitto solmitaan kummankin kirkon sääntöjä noudattaen eikä pelkästään vaikkapa luterilaisessa kirkossa.
Jos toinenkin puolisoista on aktiivinen kristitty, olisin lähtökohtaisesti sillä kannalla, että lapset tulisi kastaa ja kasvattaa vähemmistöuskontoon (huom! luitte oikein). Luterilaisen äitinsä tai isänsä kautta lapset oppivat kuitenkin tuntemaan luterilaisen kirkkomme eikä maamme luterilaisuus ole muutenkaan uhattuna. Olen muutenkin sillä kannalla, että maamme tarvitsisi enemmän moninaisuutta ja sen hyväksymistä osana elämäämme.
Tiedän, etteivät kaikki tule pitämään tästä mielipiteestäni. Elämme kuitenkin ekumenian aikaa ja kirkkojen väliset erot ovat useinkin veteen piirrettyjä viivoja.
Olen jo sopinut, että mahd. lapsi kasvatetaan luterilaiseksi.
Kristuksen kirkko on yksi. Luterilaisena on parempi mahd. pitää kiinni autaaksi tekevästä uskosta harhautumatta pakkorippiin, kiirastulioppiin ja pyhimystenpalvontaan.
"Jos toinenkin puolisoista on aktiivinen kristitty, olisin lähtökohtaisesti sillä kannalla, että lapset tulisi kastaa ja kasvattaa vähemmistöuskontoon ( huom! luitte oikein )."
Jos toinen puolisoista on katolilainen, niin on toinen puolisoista sitten luterilainen, ortodoksi yms., niin katolinen kirkko edellyttää tuossa tapauksessa aina kuitenkin ilman muuta, että lapsi kasvatetaan katolilaiseksi. Muuten avioliitto ei saa katolisen kirkon hyväksyntää.
"Luterilaisen äitinsä tai isänsä kautta lapset oppivat kuitenkin tuntemaan luterilaisen kirkkomme eikä maamme luterilaisuus ole muutenkaan uhattuna."
Tuo on aika huono peruste, että kun maamme luterilaisuus ei ole uhattuna, niin lapsi tuon teorian mukaan pitää kasvattaa aina vähemmistöuskontoon kuuluvan puolison uskontoon. Esimerkiksi jos lapsi on kastettu ja kasvatettu katolilaiseksi, niin vaikea silloin on ei-katolisen vanhemman mennä kertomaan lapselle omasta uskonnostaan.
"Elämme kuitenkin ekumenian aikaa ja kirkkojen väliset erot ovat useinkin veteen piirrettyjä viivoja."
Luterilaisessa kirkossa ekumenia tarkoittaa kirkkojen välistä yhteistyötä ja katolisessa kirkossa taas, ainakin tämän palstan viestien perusteella sitä, että olisi vain yksi ( katolinen? ) kirkko. Mikä on sinun käsityksesi ekumeniasta? Entä "ekumenian ajasta"?