Olipa kerran suuren suurella maapallolla pieni suomi. Se oli monien vaikeuksien jälkeen tullut itsenäiseksi maaksi. Kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Siellä asui ahkeraa ja työteliästä kansaa ja sen johtajatkin rakastivat maataan ja pikkueripuraisuuksista huolimatta kaikki tuntui olevan kohtuullisen hyvin. Tulipa sitten kansan valitsemien johtajien puheille rahamaailman komeat prinssit. He lupasivat osuutta kaikesta upeasta tulevaisuudesta "hys". Liittykää meihin ja saatte hienoja vastuullisia virkoja. Knsakunnan johtajat uskoivat ihaniin tulevaisuuden lupauksiin(siis heitä itseänsä koskeviin). Niinpä he pistivät loputkin valtion rahat ja lisäksi höylisti annetut velkarahat massiiviseen koko kansan käännyyttämiskampanjaan. Niinpä suomi saatiin liitettyä maanpäälisen paratiisin ihannetilaan. Kaikki silloiset poliittiset päättäjät ovat miltei persaukisia ja poissa julkisuudesta. Uudet pellet ovat kehissä isoilla palkoilla, mutta todellisuudessa jäävät peraukisiksi pelleiksi, joita kansakaan ei voi olla halveksimatta. Sen pituinen on kohta se.
Opettavainen
iltasatu.
5166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Opettavainen
Kirjoittanut: iltasatu. 16.11.2007 klo 00.08
Olipa kerran suuren suurella maapallolla pieni suomi. Se oli monien vaikeuksien jälkeen tullut itsenäiseksi maaksi. Kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Siellä asui ahkeraa ja työteliästä kansaa ja sen johtajatkin rakastivat maataan ja pikkueripuraisuuksista huolimatta kaikki tuntui olevan kohtuullisen hyvin. Tulipa sitten kansan valitsemien johtajien puheille rahamaailman komeat prinssit. He lupasivat osuutta kaikesta upeasta tulevaisuudesta "hys". Liittykää meihin ja saatte hienoja vastuullisia virkoja. Knsakunnan johtajat uskoivat ihaniin tulevaisuuden lupauksiin(siis heitä itseänsä koskeviin). Niinpä he pistivät loputkin valtion rahat ja lisäksi höylisti annetut velkarahat massiiviseen koko kansan käännyyttämiskampanjaan. Niinpä suomi saatiin liitettyä maanpäälisen paratiisin ihannetilaan. Kaikki silloiset poliittiset päättäjät ovat miltei persaukisia ja poissa julkisuudesta. Uudet pellet ovat kehissä isoilla palkoilla, mutta todellisuudessa jäävät peraukisiksi pelleiksi, joita kansakaan ei voi olla halveksimatta. Sen pituinen on kohta se.
Satu jatkuu Suomi RAAISTUI.
alettiin ryöstämään tavallista kansaa,
työntekijöitä, työtapaturman uhreiksi
silloisen kosteusvauriotilanteen
tullessa nuo työteliäät työntekijät armotta
suistiin kaasukammion uumeniin työterveys
laitoksen profetioit lopettivat heikot
yksilöt raa´asti, yritys tässä
sadussa epäonnistui eliminoida
sairastunut uhri pois.
Kuolema ei saapunut. Herra mietti
mitä tehdä uhrille, joka lähti karkuun.
Herra lähti perässä, meni kansan pariin
ja sai näin kansan jatkamaan tekojaan
pyrkiä tuo nyt herran silmissä heikko
ihminen tuhoamaan.
Alkoi KIDUTUS.
töhritty elämä.
Herran sivallus,
pois heikot yksilöt kuolkoon.
Me vahvat jäämme vain tähän maahan.
Teemme vahvan kansan.
Sen pituinen se. Suomi tänä päivänä.
Tuli valtava työttömyys. Ahkerien nuorten perheiden 30-vuoden laina-ajalla rakentamat omakotitalot joutuivat pankkien haltuun. Leipäjonot olivat kasvaneet suuriksi jo ennen tätä, mutta nyt leipäjonot lyhenivät, koska jaettavaa ei enää ollut, kuin kymmenen lääkärintodistuksen ja viiden kelan lausunnon saaneille. Maaseutu ei autioitunut, vaan sinne jäi elää kituuttamaan paljon väkeä. Terveydenhuoltoahan siellä ei tietenkään ollut, eikä juuri mitään muutakaan. Telkkari ja netit olivat historiaa. Hirviä salakaadettiin ja pontikkaakin taas alettin keittämään. Jätelakia ei voitu valvoa, kun ei ollut vara palkata viranomaisiakaan tuohon tuikitärkeään työhön. Siellä vaari kusee ja paskantaa taas yhtäpaljon kuin jänis ja päästöongelmat senkun pahenee. Vaari on entuuvestaan oppinut syömään nauriita ja perunoita. Mikäs pahan tappas. Venäläiset leväyttivät rahamassinsa auki ja komiat omakotitalot saivat näin uudet omistajat. Rahaa tulvi ovista ja ikkunoista ja taas uusilla hallitusherroilla meni hyvin. Suomalainen maaseutu jäi kyllä autioittamatta, koska kaupunkien työtön ja leivätön kansa pakeni kasvattamaan nauriita ja perunoita maaseudulle. Lakihan tosin kielsi sen ja sakkojahan heillä kaikilla oli, mutta vankilaankaan ei valtiolla ollut varaa heitä laittaa. Kuolkoot sinne kurjuuteensa luonnollinen poistuma on in.
Olipa kerran pienessä Suomessa pikku kylä.
Pikku Kylän asukkaat olivat täysin villejä ihmisiä, alkuasukkaita tuossa suomen niemellä ei tunnettu sivistystä,
ei lakia mikä koski jokaista suomalaista. Tuota lakia ei tuntenut pappi ei poliisi ei lääkäri ei kuppari ei kukaan
ihmisoikeuksia se oli tiedostamaton
sana.
Kylään saapui muukalainen. Muukalainen ei
tiennyt, että oli joutunut villi-ihmisten pariin.
Yritti herätellä sosiaalista elämää. Ei onnistunut, villi-ihmiset eivät ymmärtäneet sosiaalista, sivistynyttä elämää se rajoittui viekkaaseen hymyyn ja pariin sanaan muukalaiselle.
Muukalainen hän ei tiennyt kylän tapaa,
laitetaan muukalainen kylän tarkkailuun.
Kylä oli kehittynyt sen verran, että tietotekniikka oli astunut kylään
jonkinasteisena.
Muukalainen tilasi paikallisen
laajakaistan kotiinsa. Ja mitä tapahtuikaan silloin muukalaiselle. Muukalaisen modeemiin
nuo kyläläiset viekkaasti asensivat
kuuntelulaitteet. Kuuntelivat kaiken
muukalaisesta. Eristivät muukalaisen kotiinsa
väkivallalla uhaten ja pelotellen.
Tekivät väkivaltaa muukalaisen yrittettyä
hiukan poistua jonnekin estivät sen.
Eristivät tuon muukalaisen taloonsa.
Nuo villi-ihmiset, jotka asustavat
Suomen niemellä, ovatko ihmissyöjiäkin
kyselee meiliystävä kauhuissaan muukalaiselta
kylästä, josta muukalainen kertoo
kautta merien ja rantojen olevalle ystävälleen
ihmetellen, kuinka eksyinkään alkuasukaskylään,
jossa kidutetaan. Kuinka eksyin.
kertoo satu...ja miten jatkuu..
>Suomi tänään...>Satuko.
p.s. peitelty rikollisuus
Yrjö istui saunakamarinsa portailla ja katsoi, miten vieraannäköistä porukkaa kulki mittalaitteineen hänen tonttinsa laitamilla. Mitähän eu-direktiiviä nyt toimeenpannaan, mietti Yrjö. Johan minä ne paskajärjestelmät laitoin kuntoon viimesen päälle. Sen tein silloin, kun puulla oli vielä hieman myyntiarvoa. Hakkasivat tuon pari hehtaaria ja kaivoivat kannotkin pois ja sitten aurasivat sen semmoseks, että ei siellä ihminen enää voi kulkea, eikä kaikki elukatkaan. Pakkohan minun oli se tehdä, tuumii Yrjö, muuten olisin joutunut mökistäni pois noitten ynpäristönsujelulakien takia. Mulla on tässä tilaa. 30 neliökilometriä suunnilleen, jossa samalla alueella yhdessä mökissä on vain satunnaisia kesäasukkaita. Rakennutin nuo direktiivien vaatimat jätevesijärjestelmät, vaikka tosiasiassa en usko aiheuttaneeni tätä hirvittävää ilmastonmuutosta. Tuskin kusen tai paskannan enempää, kuin yksi susi.
Siinä ne nyt kulkee mittalaitteineen ja joku kuluu sanovan srart tuit tai jotain.
Suomen niemellä Yrjön saunannurkilla liikkui liukkaasti
kiiluva silmäiset sudet, ja Yrjö pyssyllänsä tähtäsi niitä
miettien, "minun paria viimeistä kanaani ja kukkoani ette syö" ne on minun,
ajatteli Yrjö pyssyineen. Oli juuri laukaisemassa pyssynsä kohti sutta,
ei onnistunut, kun olkapäähän koputti Brysselin herra.
So, so susia ei ammuta kuulkaa. Ja löi direktiivit Yrjön käteen sanoen,
opetteleppas nyt elämään näillä mailla.
Yrjö nosti päänsä hämmästyneenä, jälleen uusi direktiivi tuumas Yrjö,
joka oli asunut 30 pitkää vuotta tuossa tontillaan eikä enää osannut
ja ymmärtänyt asua millään muotoa. Susia ei saanut ampua, puita ei
saanut kaataa tontiltaan, viljellä ei saanut muuta kuin herra direktiivin
suurennuslasin alla.
Yrjö meni sisälle. Istui ja mietti. Lopulta vimmastui niin, että
lähti mökistään ja ampaisi suoraan alkoon. Alkon ovi oli lukossa.
Siinä luki "LAKKO".
Yrjön vimma lisääntyi niin, että hän lähti ja vauhdilla alkon ovelta.
Otti pyöränsä ja ajaa hurautti vauhdilla kohti Kallen mökkiä, mutta
voi onnetonta Yrjö kaatui siinä vimmassaan.
Nyt Yrjö raahautui jo masentuneena kohti kylän terveyskeskusta,
olihan siellä jäänyt vielä direktiivi herran jälkeen pari hoitajaa,
lääkäri oli poistunut. Yrjö mietti kyllä hoitajat hoitavat tuon
nyrjähtäneen jalkani saavat kuntoon.
Yrjö avasi sokeana ovea, kiskoi ja kiskoi
ja ihmetteli mikäs oveen on tullut kun ei aukea.
Rupesi sitten katsomaan ovea tarkemmin, hyvänen aika saman näköinen
lappu kuin alkon ovessa. Yrjö otti oikein silmälasit päähänsä ja
lukaisi mitä siinä nyt luki. Oliko hoitajat tauolle piipahtaneet.
Ei. Siinä luki LAKKO. Nyt Yrjön tukka nousi pystyyn, ja
sisuskalut meni nurin päin. Ja kiukku se nousi nyt vimmalla
huippuunsa.
Nyt Yrjö lähti vauhdilla kohti Kallen mökkiä vimmalla raahaten perässään
polkupyörää kolisten.
Yrjö saapui Kallen mökille. Kas Kalle siellä Kuusen juurella
keitteli keitoksiaan. Nyt Yrjön katse kirkastui, silmät alkoivat
toivosta kiilumaan.
Kalle kysyi maistuisiko? No varmasti sanoi Yrjö, kyllä nuo
omat konstit on parhaat konstit ja asettui kannonnokkaan
istumaan Kallen viereen ja otti Kallen tarjoaman mukin.
Laulu alkoi raikumaan iloisesti pitkin Suomen niemeä,
kun Kalle ja Yrjö oikein paatoksella päät yhdessä
lauloivat.
Sen kuuli direktiiviherra ja ampaisi paikalle.
Kas, sanoi Yrjö nyt jo rentoutuneena, taasko olet siinä.
Direktiiviherra katsoi, istahti Yrjön viereen kannonnokkaan.
Kalle tarjosi vikkelään herralle maistiaisia. Olette varmasti
janoinen herra direktiivi. Kyllä tässä jo jano tuli sanoi
herra, ja otti tarjotun mukin.
Nyt kuuluu kolmen herran iloinen laulu pitkin Suomen
niemeä. Direktiivi herra lopetti hommansa - jäi maaseudun
rauhaan - huomasi kas tämähän on mukavempaa kuin
mikä?