Juutalaiskristillinen käsitys helvetistä on lähtöisin hepreankielisestä termistä Gehenna, joka kirjaimellisesti merkitsee kaatopaikkaa. Varhaisjuutalaisen ajan kaatopaikat olivat erittäin epämiellyttäviä ja epäpuhtaita paikkoja. Ne oli täytetty mätänevillä jätteillä ja kausittain ne poltettiin maan tasalle. Yleensä ne kuitenkin olivat tässä vaiheessa jo valtavan kokoisia ja niiden palaminen kesti viikkoja tai jopa kuukausia. Toisin sanoen ne olivat valtavia palavia roskakasoja. Tällainen pitkään palava tuli on ollut esikuva helvetin sammumattomasta tulesta. Raamattu viittaa sanalla Gehenna yhteen tällaiseen kaatopaikkaan, Hinnomin laaksoon.
Mikä se helvetti oikeastaan on.
zeppo
6227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos me ihmiset sysäämme toisemme eläviltä helvettiin,
ja ajattelemme että tuossa ihmisessä on paholainen,
me emme ole tuhonneet paholaista vaan Jumalan luoman oman kuvansa,
ja paholainen nauraa räkättää että sai eksytettyä taasen yhden ihmisen tuhoamaan Jumalan kuvan.
...myös esim ristiinnaulitut kuolemantuomitut, keiden kuolinprosessi oli vielä kesken. Näitten ihmisten vaikeroinneista syntyi myytti ihmisten vaikeroimisesta helvetin tulessa. Onneksi tämä helvetti on melkein historiaa.
Aadam ja Eeva karkoitettiin pois Paratiisista.
Kun uskovan harras toive on päästä täältä pois, niin arvaa mikä on helvetti?
että palava kaatopaikka oli hyvä vertauskuva siitä todellisuudesta mikä lopullinen iankaikkinen helvetti on! Raamatun mukaan helvetti on yhtä varma ja iankaikkinen todellisuus kuin on taivaskin. Helvettiä on joutua ikuisesti eroon Luojasta, elämän Antajasta, jonka tahdosta kaikki On.
En jättäisi tätä asiaa huomioimatta ennenkuin kuolen tästä ajasta. Sillä virhearvio on ikuisesti peruuttamaton, jos käy niin, että todellinen helvetti sittenkin on olemassa.
Jotenkin tuntui että tässä olisi paikallaan
RUKOUS;
Psalmit:
25:5 Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.
39:5 Herra, opeta minua ajattelemaan loppuani, ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.
Aamen, aamen!