eilen 15.11 kuoli rakas koira vanhus ystäväni 16v, Nella oli seropi pystykorva-rotwelleri. oli mitä ihanin luonteeltaan eikä koskaan purrut ketään, tuli aina iloisesti vastaan kotiovella.ja kuului minun 24 vuoden ikääni 16 vuotta. siksi suru on suuri. kuin suuri pala olisi kadonnut elämästä. Katson uunin vieressä paikkaa missä nellan makuu kori oli ja en voi olla kyynelehtimättä.
Lähdit niin nopeasti, varoittamatta.
Olit niin rakas ja kiltti, veit suuren palan sydämmestäni mukanasi. Olit maailman paras koira, minulle. Maailman kiltein koira, myös lapsille. Olit arvokas, et rahallisesti,et rodullisesti, mutta ystävänä sitäkin arvokkaampi.
Nyt muistoissani enää vain juokset.
Muistoissani nuorena koiranpentuna, jok ajuoksee kuin tuulispää, iloinen katse ja haukahdus, lämmin kielenlipaisu poskella kun minulla oli paha mieli, halasin sinua ja sait unohtamaan pahanolon. Nyt jäi suuri ikävä ja suuri aukko elämään. Hyvästi Nella rakas! Hyvästi! Suuri ja iloinen koirakuoro laulaen haukkui , ottivat sinut vastaan taivaaseen, ikuiseen lepokotiin suloiseen, loppui kärsimys, loppui elämä, loppui ystävysten yhteinen polku, toivottavasti tapaamme jälleen. Kunpa olisin voinut vielä kerran halata sinua ja tuntea turkki pehmeyden ja katsoa silmiisi ja sanoa kuinka sinua rakastin. Hyvästi! olet poissa!...hyvästi...
Lähdit niin nopeasti, varoittamatta.
Olit niin rakas ja kiltti, veit suuren palan sydämmestäni mukanasi. Olit maailman paras koira, minulle. Maailman kiltein koira, myös lapsille. Olit arvokas, et rahallisesti,et rodullisesti, mutta ystävänä sitäkin arvokkaampi.
Nyt muistoissani enää vain juokset.
Muistoissani nuorena koiranpentuna, jok ajuoksee kuin tuulispää, iloinen katse ja haukahdus, lämmin kielenlipaisu poskella kun minulla oli paha mieli, halasin sinua ja sait unohtamaan pahanolon. Nyt jäi suuri ikävä ja suuri aukko elämään. Hyvästi Nella rakas! Hyvästi! Suuri ja iloinen koirakuoro laulaen haukkui , ottivat sinut vastaan taivaaseen, ikuiseen lepokotiin suloiseen, loppui kärsimys, loppui elämä, loppui ystävysten yhteinen polku, toivottavasti tapaamme jälleen. Kunpa olisin voinut vielä kerran halata sinua ja tuntea turkki pehmeyden ja katsoa silmiisi ja sanoa kuinka sinua rakastin. Hyvästi! olet poissa!...hyvästi...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teillä oli pitkä yhteinen aika mikä ei unohdu koskaan. Tuon koiran kanssa sait kasvaa lapsesta aikuiseksi ja sen(kin) takia se on ollut ainutlaatuista aikaa tuon koiran kanssa. Lämmin osanottoni suruusi!
Ihan tuli kyynel silmään kun luin! Mulle kävi sama noin 4 vuotta sitte....
Varmasti todella rankka paikka. Itse jouduin eilen antamaan eläinlääkärille luvan rakkaan koirani elämän päättämisestä. Raskasta on eikä tunnu että olo helpottaisi ollenkaan. Toivottavasti aika kultaa muistot ja sitten pystyisi onnellisin mielin muistelemaan niistä hyvistä ajoista mitä sai viettää yhdessä. Jaksamisia.
jouduin myös samaan tilanteeseen torstaina...rakas kissani minttu poika,jolla oli ikää 14 vuotta pääsi pilvilinnojen päälle.kissallani todettiin syöpäkasvain.todella vaikea päätös oli tehtävä ja ajatella kissaherran parasta.vaikeaa oli aamu jolloin ei tarvinnut ruokaa kippoon laittaa enää....mutta elämä jatkuu kaikesta huolimatta.jaksamisia teille kaikille ystävän menettäneille...
Olen 16 v. Nyt sitten kävi niin, että mummoni koira kuoli. Hankimme sen vasta viime kuussa, sillä isoisäni kuoli viime joulukuussa ja mummi kaipasi tyhjään taloonsa seuraa. No, koska ei pennulle olisi riittänyt jaksaminen, hankimme entisen jalostuskoiran, nartun, joka sopeutui hyvin ja oli tavattoman kiltti. Ulkoilutin sitä miltei joka päivä, ja olimme hyviä ystäviä. Mummini kertoi sen aina odottelevan ovella, että milloin tulen. Sillä oli sellainen vika, että sen nisät roikkuivat ikävästi viiden pentueen jälkeen, ja mummini halusi sen korjattavan. Eläinlääkärissä kuitenkin kerrottiin, että koiralla oli keuhkosyöpä, joka oli jo levinnyt koko kehoon, ja että elinaikaa olisi suunnilleen 6 kk. Mummini teki päätöksen, että se lopetetaan heti, ettei se joudu kärsimään turhaan. Kukaan ei ollut osannut odottaa tätä, sillä se oli terveen oloinen ja entiset omistajat vakuuttivat sen olevan täysin terve. Pahinta on ehkä se, että mummini jäi taas yksin. Minullakin on koiraa kauhea ikävä. Ei voi edes kuvia katsoa kyynelittä. Kaduttaa, etten ollut paikalla kun se lopetettiin, sillä en ollut nähnyt sitä melkein viikkoon ennen lopetusta. Nyt on liian myöhäistä. Mutta mummillani on varmaan kamalinta, kun joutuu palaamaan yksin kotiin eläinlääkäristä. Kamala ikävä on meillä kaikilla, mutta toivottavasti aika parantaa haavat.
Voi kuinka kyyneleet valuvat pitkin poskia lukiessani näitä tarinoita. Meidän rakas koiramme katosi 4 viikkoa sitten ja suru on tosi suuri tällä hetkellä. Ikävä ja huoli. 12 vuotias sakemanni. Kumpa saisi tietää kohtalosta. Tällä hetkellä toivo vielä elää. Osanottoni koiransa menettäneille. Ymmärrän surunne.
Koirani kuoli hiljattain. Suru on ollut syvää. Minulle sanoi eräs ns. ystävä useamman kerran, että mietippä niitä, jotka menettävät lapsensa tai jos vaikka lehdessä lukee kuolemaan johtaneista onnettomuuksista, saan aina kuulla, että mietippä noita, jotka menettivät omaisensa noin. Eli että koirani suru on liian suurta. Olen tosi surullinen noiden muiden ihmisten puolesta aina ja tuntuu sydämessä asti, mutten jaksa kuitenkaan surra kaikkia maailmassa tapahtuvia kuolemia ym. Suren omaa raksta koiraani omalla tavallani ja toivon, että myös sitä kunnioitettaisiin ilman, että tunnen huonoa omatuntoa.