Simpanssin ja ihmisen yhteisestä perimästä.
Dna:ssa on siis 98% samaa, oliko se niin? En ole asiantuntija näissä ja siksi kai kummastuttaakin, että voiko vain 2% eroavaisuus saada aikaan sen kaiken eron, mikä meillä ja simpassilla on? Ilmeet esimerkiksi tarvitsevat huiman määrän eri lihaksia kasvoissa. Sitten ne ihmisen tunteet, hyvän ja pahan erottaminen, kateus jne. Ne ovat ihmeellisiä asioita mitä ihmiseen on tullut vain 2% Dna:n muutoksen johdosta.
Onko tehty tutkimusta paljonko muiden eläinten Dna-rakenne eroaa ihmisen Dna:sta?
Dna:ssa on siis 98% samaa, oliko se niin? En ole asiantuntija näissä ja siksi kai kummastuttaakin, että voiko vain 2% eroavaisuus saada aikaan sen kaiken eron, mikä meillä ja simpassilla on? Ilmeet esimerkiksi tarvitsevat huiman määrän eri lihaksia kasvoissa. Sitten ne ihmisen tunteet, hyvän ja pahan erottaminen, kateus jne. Ne ovat ihmeellisiä asioita mitä ihmiseen on tullut vain 2% Dna:n muutoksen johdosta.
Onko tehty tutkimusta paljonko muiden eläinten Dna-rakenne eroaa ihmisen Dna:sta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämä on tosiaan mielenkiintoista.
Itse asiassa 2 % on minusta paljon. Mieti, kuinka paljon geenien tehtävistä on ihan suoraa biokemiaa: entsyymien, proteiinien synteesiä jne. Vain pieni osa geeneistä vaikuttaa ulkoisiin piirteisiin verrattuna geenien lukumäärään (ja tosiaan koko DNA ei ole pelkästään geeniä geenin perään).
mutta säätelygeenit eroavat n. 6-8%, mikä tekee simpanssin ja ihmisen erot niin suuriksi:
http://www.sciencedaily.com/releases/2007/11/071114151513.htm
Monet ilmeistä ovat myös lähes samanlaisia kuin ihmisillä.
Lisää asiasta:
http://www.sciencedaily.com/releases/2007/03/070324125108.htm
http://www.blackwell-synergy.com/doi/abs/10.1111/j.1469-7580.2006.00523.x?journalCode=joa
Olisiko vielä tietoa siitä, että onko muiden eläinten ja ihmisen Dna:n välistä vertailua tehty?
Kaikkia lajeja joiden perimä on jaksotettu on tietääkseni myös verrattu ihmiseen jollain kriteerillä. Ongelma on siinä, että mahdollisia vertailuperusteita on todella monta, eikä aina joka yhteydestä käy selvästi ilmi mitä on käytetty. Voidaan esimerkiksi katsoa läpi kaikki emäsparit, voidaan verrata koodaavia osuuksia, insertioita, voidaan verrata geenejä funktionaalisesti tai niiden sisältämien toimintaan vaikuttamattomien emäsparivastaavuuksien mukaan, voidaan jopa vertailla genomien sijaan protenomeja. (Joskus vastaavien lukujen löytäminen eri eläinten välillä eri artikkeleista on melkoista pään seinään hakkaamista. Päänsärky ainakin tulee etsiessä.)
Tältä sivulta kuitenkin löytyy useita erityyppisiä vertailuja ihmisen ja simpanssin, ihmisen ja gorillan sekä ihmisen ja orangin välillä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Human_evolutionary_genetics#Sequence_divergence_between_humans_and_apes
Tuolta käy hyvin ilmi, että ihmisen ja simpanssin välillä erot ovat alle kahden prosentin luokkaa niissäkin tapauksissa, joissa ero gorillaan tai orankiin on yli kaksi prosenttia.
Vaikka ihmisen ja simpanssin DNA:n ero on alle kaksi prosenttia, kannattaa muistaa että ihmisen genomi on aivan käsittämättömän valtava kokonaisuus. Se koostuu noin kolmesta miljardista emäsparista, ja geenejäkin on yli 20 000 kappaletta. Yksi prosentti emäspareista olisi jo 30 miljoonaa emäsparia, ja yksi prosentti geeneistä olisi 200 geeniä. Kun tämän ottaa huomioon, ei ihmisen ja simpanssin ero enää tunnu ihan niin mahdottoman pieneltä.
Geenithän eivät ole mekaanisen yksinkertaisesti toimivia kehityksen ohjaimia. Niiden lisäksi ovat ns. kytkimet, jotka varsinaisesti määräävät mitä jokin geeni tekee.
Hyvänä esimerkkinä se, että jokin tietty geenivirhe voi ilmetä kahtena toisistaan täysin poikkevana perinnöllisenä sairautena. Kytkimet määräävät miten ko. geenivirhe kantajassaan vaikuttaa.
Kytkinasia on varsin monimutkaista juttua kun kytkimien toiminnassa tulee huomioitavaksi myös "maantiede". Tätä kokonaisuutta ei kukaan ole vielä selvittänyt ja voi olla, että joudutaan sellaiseen viidakkoon ja vaihtoehtojen paljouteen, ettei sitä koskaan tulla täysin selvittämäänkään.
Silmässä samat perintötekijät toimivat ihan eritavoin kuin sapen soluissa.Kukin solu saa itselleen ne toiminnot, jotka sille itselleen kuuluvät eliön kehossa.
Eihän yksilön soluilla ole yhtäläisyyttä senkään vertaa kuin ihmisellä ja simpanssilla vaikka ne sisältävät perimäsisällöltään identtisen informaation. Joten evoluutioteoria ei yksilön sisälläkään pidä paikkaansa.