Tarvitsen apua. Olen aaltoilevasta masennuksesta jo melko pitkään kärsinyt nuori nainen. Kirjoitin tälle tai tuolle pelkopalstalle aiemmin tänä syksynä, että pelkään miesystäväni jättävän minut. Pian sen jälkeen tilanteeni hieman parantui, mutta nyt tapahtui SE. Hän jätti minut, ja juuri tällaisella hetkellä kun olen kaikkein ahdistuneimmillani.
Mainittakoon, että olen viime viikoisen Jokelan koulusurman jälkeen ollut jostain syystä poikkeuksellisen huonolla tolalla: tuntuu kuin olisi oksennus kurkussa, uni ei tule, ruoka ei maistu jne. Tämä outoa, sillä en koskaan aikaisemmin ole minkään yleisen (kansallisen tai kansainvälisen) tragedian kohdalla reagoinut näin voimakkaasti, että itsekin masennun tai ahdistun entisestään.
No nyt joka tapauksessa menetin vielä sen ainoan läheisen ihmisen elämästäni. Minulla on pari kaveria, mutta en edes ole pystynyt tästä jätetyksi tulemisesta heille kertomaan. Jotenkin tunnen häpeää. En ole vuosiin pystynyt puhumaan heille oikein mistään muistakaan vaikeista asioista, joita elämässäni on. Suhteeni tähän tuoreeseen ex-miesystävääni oli ajoittain vaikea, siksikään en pysty avautumaan siitä kenellekään.
Harkitsen vakavasti itseni tappamista, minulla ei vain ole mitään luotettavaa keinoa tehdä sitä. Koen tilanteeni täysin toivottomaksi. Miesystäväni menetettyäni tunnen, että elämässäni on nyt järjettömän suuri aukko, tyhjyys. Mieltäni ahdistaa myös ajatus siitä, että hänellä on jo toinen nainen. Tästä en ole täysin varma, mutta luulen että näin on.
Se ainoa hyvä asia joka elämässäni oli, on poissa. Miten kestän tämän? Miten kestän tämän illan yksin kotona, kuin liioittelematta tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Olen romahtamassa. Haluaisin, että joku edes halaisi minua. Olen niin onneton ja yksinäinen.
Onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia?
Mainittakoon, että olen viime viikoisen Jokelan koulusurman jälkeen ollut jostain syystä poikkeuksellisen huonolla tolalla: tuntuu kuin olisi oksennus kurkussa, uni ei tule, ruoka ei maistu jne. Tämä outoa, sillä en koskaan aikaisemmin ole minkään yleisen (kansallisen tai kansainvälisen) tragedian kohdalla reagoinut näin voimakkaasti, että itsekin masennun tai ahdistun entisestään.
No nyt joka tapauksessa menetin vielä sen ainoan läheisen ihmisen elämästäni. Minulla on pari kaveria, mutta en edes ole pystynyt tästä jätetyksi tulemisesta heille kertomaan. Jotenkin tunnen häpeää. En ole vuosiin pystynyt puhumaan heille oikein mistään muistakaan vaikeista asioista, joita elämässäni on. Suhteeni tähän tuoreeseen ex-miesystävääni oli ajoittain vaikea, siksikään en pysty avautumaan siitä kenellekään.
Harkitsen vakavasti itseni tappamista, minulla ei vain ole mitään luotettavaa keinoa tehdä sitä. Koen tilanteeni täysin toivottomaksi. Miesystäväni menetettyäni tunnen, että elämässäni on nyt järjettömän suuri aukko, tyhjyys. Mieltäni ahdistaa myös ajatus siitä, että hänellä on jo toinen nainen. Tästä en ole täysin varma, mutta luulen että näin on.
Se ainoa hyvä asia joka elämässäni oli, on poissa. Miten kestän tämän? Miten kestän tämän illan yksin kotona, kuin liioittelematta tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Olen romahtamassa. Haluaisin, että joku edes halaisi minua. Olen niin onneton ja yksinäinen.
Onko muita samanlaisessa tilanteessa olevia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
säästyin suruilta ja jätetyksi tulemiselta mut myös otetuksi tulemiselta.....olemiselta... voi voi , säästyin tunteilta seurustelussa kun ei ole kenen kanssa tunteilla edes
"Harkitsen vakavasti itseni tappamista"
En voi kulkea ohi tälläisten viestien vaan yritän heittää jonkinlaisen pelastusrenkaan juuri sinulle! ELÄ TEE ITSELLESI PAHAA! Olen nämä sanat kirjoittanut jo monelle täällä kirjoittanelle .Mikä meidän nuoriamme vaivaa ,kaiken pitäs olla ulkopuolisesti hyvin mutta sisäinen mailmaa on pirstaleina .
Kun tulee elämään vastoinkäymisiä ei ole mitään mihin tarttua ja kaikkea pimeää tulee mieleen .
Kirjoitit Jokelan surmista ,siinäkin oli ampujana nuori joka koki ettei elämässä ole mitään järkeä ja tuli tuohon tulokseen että mukaansa otti monia syyttömiä nuoria .
Lehhdet ,televisiot kirjoittavat netin vaaroista ja kuinka ihmiset ei puutu asioihin ,siksi tahdon täällä kirjoitella jos edes yhden ihmisen hengen saisin pelastettua kertomalla että "tuskakin on toivon kasvumaata" ,vielä on toivoa toivottomille .
Suomen kansa on unohtanut kirkkotien ,tosin nyt Jokealssa rienettiin kirkkoihin ,eli ymmärretään mistä apu sittenkin tulee .Apu tulee ylhäältä ,Jumala on olemassa ja kuulee huutosi jos koko sydämestäsi häntä avuksesi pyydät .
Olen monesti kertonut täällä että itse olen käynyt pimeitä hetkiä ja samoja ajatuksia oli mielessäni ,jopa yritin henkäni riistää itseltäni ,onneksi Jumala kuuli huutoni ja lähetti avun ajoissa .
Harkitse vakavasti mitä on kuoleman jälkeen ?
Harkitse vakavasti Jeesuksen sanoja Hän rakastaa sinua,elämälläsi on sittenkin tarkoitus .
Surullista kun ero tapahtuu. Elähän nyt vahingoita itteäs. Jos ahistaa liikaa, hakeudu päivystykseen. Jos pärjäät kotona, ota tarvittaessa rauhoittavia. Minulla tahtoo yksinäisyys tulla tunteena esiin, vaikka lääkitys hyvin sitä onkin pitänyt poissa. Ehkä saan taas uuden lääkkeen, jolla voi latistaa ahdistusta aiheuttava yksinäisyys. Tunteita latistavat lääkkeet auttavat minua, ehkäpä sinuakin.
Sanon tämän ymmärryksellä sinua kohtaan ja myötätunnolla myös: miten minusta tuntuu että ensimmäinen itsesi jättäjä olet sinä itse ? Koska jätit itsesi ei seurustelukaverillasi ollut kenen kanssa seurustella ? Et puhu edes kavereillesi vaan häpeät, etkö ole terapiassakaan onnistunut avautumaan sillä vain sitä kautta voit kasvaa ulos kierteistäsi menneisyydessä sillä tulevaahan et edes tiedä ? Voi hyvä ihminen sentään, koeta nyt vain jaksaa eron tuska eli turvapaikan menetys. Hänen siipensä ei varmaan jaksaneet enää kantaa sinuakin, harva meistä on kovinkaan vahva loppujen lopuksi. Muista lämpimin muistoin häntä ja ole kiitollinen tuosta ajasta jonka saitte jakaa. Nyt sinulla on edessäsi uusi huomen, ota se tosissasi ja ryhdy pelastustoimiin oman elämäsi pitämisessä itselläsi, hae apua ja avaudu kunnolla, syvimmin mitä koskaan olet tehnyt :) Kerro meille miten edistyt ja miten päätät muuttaa elämäsi paremmaksi ja mitä teet huomisille? Odotamme tietenkin että etenet etkä jumitu tai ota takapakkeja, ethän ?
Samassa pisteessä olen... Tuntuu, että se viimeinen oljenkorsi on viety, eikä jaksa enää. Kerkesin jo hölmö minä rakastuakin :( Vaikka suhde kesti vain noin 5 kuukautta, niin tuska on valtava! En tiedä miten tästä eteenpäin. Opiskelujakaan ei jaksa hoitaa ja olenkin saanut jo sairaslomaa.
On vain niin tyhjä olo... ja samalla hirveän tuskainen. Odotan vain, että tulis yö, vois ottaa unilääkkeet jne. Ois helpompaa, kun ei tarvitsis enää herätä aamulla samaan pahaan oloon.
Mutta et voi itse itseäsi auttaa.
Mene Rauhanyhdistykselle seuroihin, sieltä löytyy apu.
Mutta sinun pitäis ensin uskoa minua ja tehdä kuten sanon, että menet Rauhanyhdistykselle seuroihin.
Voit kuunnella siellä saarnoja.
Mutta voit kysyä sitäkin, että saisit keskustella jonku puhujan tai papin kanssa, tai ehkä molempien.
Ja rukoile ja pyydä Jumalalta, että Hän auttais sinua ja antais sellaisen mielen, joka on kelpaa Jumalalle
ja sellaisen sydämen, että antaisit näiden uskovaisten auttaa sinua.
Itseäkin on autettu uskoon. Nyt minulla on uskoavinen mies, eikä tarvitse koskaan pelätä, että hän jättää...
Ja myös turvallinen elämä.