Tämän päivän trendi tuntuu olevan se, että naiset vähintäinkin siistivät tai ajelevat jopa täysin karvoituksensa pois - ilmiö, jota karvoitusta erittäin kiihottavana pitävänä miehenä en pahemmin kannata. Ja tämä muotiaalto lienee hivuttautumassa myös tänne meidän miesten puolelle; sekä alapään karvojansa että rintakarvoitustansa sheivaavat jo monet uroot.
Vieläkö tässä kaukaisessa Pohjolan maassamme on olemassa naisia, jotka haluavat pitää karvoituksensa ihan luonnontilassa? Lähinnä olen utelias häpykarvoituksen suhteen, mutta yhtä mielenkiintoista olisi lukea rehevyydestä myös kainalo- ja säärikarvojen suhteen. Etelä-Euroopassahan naisilla on luonnostaan geeniperimän "ansiosta" naisellista luomukarvoitusta kohtuullisen paljon. Käytin tarkoituksella termiä "ansiosta", koska itse ainakin koen, että mitä enemmän karvoitusta on, sen eroottisempi ja kiihottavampi nainen on visuaalisesti ajatellen. Tiedän kuuluvani vähemmistöön tässä ajattelussani.
Millainen on siis karvoituksesi? Kuinka laajalle se on levinnyt tai leviäisi, jos antaisit sen rehottaa ihanan luonnontilaisena? Oletko kärsinyt tästä ominaisuudestasi?
Asiallisia vastauksia toivisin saavani.
Vieläkö tässä kaukaisessa Pohjolan maassamme on olemassa naisia, jotka haluavat pitää karvoituksensa ihan luonnontilassa? Lähinnä olen utelias häpykarvoituksen suhteen, mutta yhtä mielenkiintoista olisi lukea rehevyydestä myös kainalo- ja säärikarvojen suhteen. Etelä-Euroopassahan naisilla on luonnostaan geeniperimän "ansiosta" naisellista luomukarvoitusta kohtuullisen paljon. Käytin tarkoituksella termiä "ansiosta", koska itse ainakin koen, että mitä enemmän karvoitusta on, sen eroottisempi ja kiihottavampi nainen on visuaalisesti ajatellen. Tiedän kuuluvani vähemmistöön tässä ajattelussani.
Millainen on siis karvoituksesi? Kuinka laajalle se on levinnyt tai leviäisi, jos antaisit sen rehottaa ihanan luonnontilaisena? Oletko kärsinyt tästä ominaisuudestasi?
Asiallisia vastauksia toivisin saavani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
et kuulu vähemmistöön,meitä on miljoonia,ympäri pallon,sen huomaat jos käyt ko sivuilla netissä,ko sivut kuuluvat aina top kymmeneen muiden joukossa,mua ällötää taas naiset jotka ajelevat itseää eivötkä näytä itseään luonnon tilassa,se on itsetunnosta kiinni,karvaiset naiset kiihottaa,en tarkoita itsetarkoituksella mut jos on esim säärikarvat,niinkuin puolella suomen naisista on niin antaa olla.visuaalisesti luonnollisesti karvainen nainen on todella kiihottava...äärimmäisen...k...sorry tuli jo.karvaiset naiset niissä on sitä alku voimaa joka pistää ainakin minut polvilleen.keep hairy.
Ovat minusta inhottavat. Olen perinyt isäni puolelta sukua todella vahvat hiukset ja sen myöstä vahvan karvoituksen. Varsinkin navasta alaspäin kulkeva karvajana on inhottava, ei voi pitää matalalanteisia vaatteita ellei ensin vahaa vanaa, ja siitä taas vatsan iho ei tykkää vaan ärtyy. Miehellä kyseinen vana taas kiihottaa...
Joten kyllä olen asiasta kärsinyt. Jatkuvat ihotulehdukset säärissä, kainaloissa, bikinirajalta ja pakaroissa kesäaikaan ovat onneksi aloittamieni laserhoitojen jälkeen vähentyneet, ja toivon todella koko karvankasvun epätoivotuilta paikoilta loppuvan pikkuhiljaa. Tai mieluummin nopeasti!
Todellakin, karvoitusta riittää ihan liiankin kanssa. Joskus oikein pistää siepaten, kun sellaiset naiset, joilla karvoitus on hyvin vaaleaa ja ohutta, valittavat vaivastaan. Olen itse erittäin tuuheahiuksinen, hieman etnisenkin näköinen - vaikkakin ihan täysin suomalainen. Tuohon etnisyyteen ilmeisesti sitten kuuluu mukaan myös se, että kärsin liikakarvoituksesta. Käsivarret, sääret, reidet. Itse olen sitä mieltä, että alapään karvoitus on täysin luonnollista, ja sen sileäksi ajelu saa naisen näyttämään suorastaan rumalta. Muuten iho on kuitenkin paljon kauniimpi, jos se on sileä - ja tuolloin mukavampi koskettaakin. Jos tahtoisin pitää ihoni sileänä, minun täytyisi ajella itseni aamuin illoin. Tämä asia on minulle todellinen ongelma, joka nakertaa itsetuntoanikin. Jos mies koskettaa sääriäni, inhoan sänkeäni. Inhoan hellepäiviä, jolloin sääret pitäisi jatkuvasti olla sileinä, jos tahtoo pukeutua shortseihin tai lyhyeeseen hameeseen. Rakastan uimista, ja aina ennen uimareissua täytyy käydä suihkussa tai kylvyssä ajelemassa itsensä. Enkä tee tätä ainoastaan miesten takia, vaan myös oman itseni takia. Vihaan liikakarvoitustani todellakin!!
Mutta sitä en voi ymmärtää enkä liioin sietää, että miehet ajelevat itseään (parranajoa lukuunottamatta tietenkään). Seurustelin taannoin erään miehen kanssa, joka kerran suhteemme alkuvaiheessa seksiä harrastaessamme yhtäkkiä kysyi minulta: "Etkö koskaan siisti alapäätäsi?". Johon minä vastasin: "Sheivaan bikinirajat tarvittaessa, mutta aina en jaksa." Hän jatkoi: "Ajattelin vaan, että olis ehkä vähän siistimisen tarvetta, kun täällä rehottaa melkoisesti." Olin ihan itku kurkussa, ja kieltämättä seksihalut katosivat tyystin. Mies ei ymmärtänyt, miksi muka pahoitin mieleni. Hän sanoi: "Minusta ainakin on ihan hyvä huolehtia itsestään. Itsekin leikkelen karvojani. Tykkään pitää itseni siistinä". Oh, fuck! Alkoi heti ällöttämään koko äijä, ja lopetinkin suhteen ennen kuin se ehti kunnolla alkamaankaan.
Yhdessä suhteessa miehellä oli pakonomainen himo päästä ajelemaan alapään karvojani. Hän olisi tahtonut, että olisin ollut sieltä täysin sileä ja karvaton - muutoin häntä eivät esim. säärikarvani häirinneet. Jotenkin friikkiä mielestäni tuo alapään karvattomuus.
Ja toiset miehethän jopa ajelevat rinta- ja säärikarvojaankin. Hyi helvetti! Se on kaikkea muuta kuin miehekästä. Mutta naisen liikakarvaisuus (sääret, reidet, vatsa, käsivarret jne) on ainakin omalla kohdallani ja omasta mielestäni kaikkea muuta kuin naisellista. Alapään karvat pitäisi kuitenkin naisillekin suoda luonnollisina, sellaisina kuin ovat.
Tervehdys, "Hairylady"!
Kiitos kommenteistasi :)Olen alkuperäisen viestin kirjoittaja. Haluaisitko jatkaa keskustelua tämän mielenkiintoisen ja kiehtovan aiheen tiimoilta sähköpostin välityksellä? Tässä osoitteeni: mrgentile555(at)hotmail.com
Hei! olen ikäni ollut karvaisempi nainen kuin muut, tai ainakin olen niin kuvitellut. Pitkät mustat säärikarvat ja muist puhumattakaan. En ole karvojani koskaan hävennyt. Hävyssä niitä on,,,, lukemattomasti:::: Miksi pitäisi hävetä, en tiedä, kaikilla meillä on erilaisuuksia !! Eletään ja nautitaan....
Itse kärsin tästä karvaongelmasta joka hetki, runsas karvoitus nilkoista pakaroihin asti, alapäänkarvoitus napaan asti, viikset, partahaivenia, rinnat... Yhden yön suhteissa ei ongelmaa koska yhden yön voin olla karvaton, seuraava aamu-> pistelevä sänki ja punaiset näppylät. Nakertaa itsetuntoa aika pahasti, nyt olen tavannut ihanan miehen jonka kanssa haluaisin enemmänkin, mutta pelottaa jos suhteemme syvenee enemmän ja pitäisi viettää öitä yhdessä yms. Miten saisin asian piilotettua mieheltä, en karvaisena enkä näppyläisenä halua näyttäytyä. Tämä asia todella vaikuttaa elämään.
Niinpä. Sitä tosiaankin voi ajella itsensä sileäksi ensimmäistä iltaa/yötä varten, mutta totuus paljastuu aina ennen pitkää - ja yleensä hyvinkin pian. Ei sitä sänkeään pysty kauaa piilossa pitämään. Johan se seuraavana aamuna alkaa tuntua, vaikka edellispäivänä olisi höylää käyttänytkin. Ja siinä sitä sitten onkin kurjan paikan edessä, kun mies koskettaa uudelleen - ja iho tuntuukin aivan toisenlaiselta. Itselläni ainakin tuo tilanne on aina sietämättömän tuskallinen. Silloin kurkkua kuristaa...ja yleensä siinä vaiheessa yritän vaisusti kertoa tästä kurjasta ongelmastani. Ja toki toivon koko sydämessäni, että vastapuoli ei tuntisi inhotusta minua kohtaan, vaan hyväksyisi minut juuri sellaisena kuin olen. Joskus niin on käynytkin. Mutta se ei silti poista sitä itseinhoa, mitä omaa vartaloani kohtaan tunnen. Muuten olen sinut kehoni kanssa, vaikken missään mallimitoissa olekaan. Liikakarvoitustani vihaan silti yli kaiken, sillä se tosiaankin vaikuttaa ihan jokapäiväiseen elämääni. Pitkäaikaisessa avioliitossanikin minusta aina tuntui pahalta, jos mieheni sattui sipaisemaankin sääriäni silloin, kun ne olivat sängellä. Voi miten toivoisinkin, että miehet ymmärtäisivät, etteivät naiset yksinkertaisesti voi karvoitukselleen mitään - ja että he miettisivät, kuinka kurja tilanne heillekin olisi, jos asia olisi toisinpäin. Että naiset voisivat olla luonnollisesti karvaisia, ja miesten täytyisi ajella itsensä nilkkoja myöten.
* Hairylady *
Olen muuten erittäin kauniiksi kehuttu nainen, hyvissä mitoissa ja eksoottisen näköinen. Paljon miehiä pyörii ympärillä ja muut ihmettelevät, miksi olet edelleen sinkku, sinullahan on mistä valita, älä ole niin niin nirso. Kukaan ei edes voi käsittää miksi pakoilen seurusteluasioita... kyllä tämä epätoivoiseksi pistää. Apua tartteis. Pieni paikkakunta ja lääkärille meno hävettää, kun kaikki on siellä on puolituttuja...
..."vika" on täälläkin: eli olen saanut lahjakseni kauniin ulkonäön, ja kiroukseksi liikakarvoituksen. Toki olen ihan kiitollinen siitä, että voin olla sinut peilikuvani kanssa edes silloin, kun minulla on vaatteet päällä. Mutta se ei poista, eikä liioin millään tavalla vähennä karvoitusongelman aiheuttamaa tuskaa.
Itse en ole kuitenkaan tämän asian vuoksi pakoillut seurustelusuhteita, vaikka ainahan siinä toki joutuu ottamaan sen riskin, että ei tule hyväksytyksi sellaisena kuin on. Vaikka olenkin joutunut kahdessa tapauksessa loukatuksi ja satutetuksi tämän karvoitusongelmani takia, en silti ole suostunut luovuttamaan. On tässä maailmassa onneksi kuitenkin olemassa vielä sellaisiakin miehiä, joilla riittää ymmärrystä - ja jotka osaavat katsoa asioita sydämellään - kiinnostuvat ihmisestä pintaa syvemmältä. Usko sinäkin siihen, yritä hyväksyä itsesi edes puolittain, niin ehkä joku toinen ihminen tulee sinua hyväksyen vastaan sellaiseen puolitiehen, jossa voit kokea itsesi hyväksytyksi kaikessa epätäydellisyydessäsi.
Itsekin olen joskus suunnitellut lääkärille menoa, mutta vielä en ainakaan ole sitä toteuttanut. Toisaalta en jaksa uskoa, että tästä ongelmastani kuitenkaan lopulta irti pääsisin - ainakaan maksatta huimia summia laserhoidoista. Tosin en tiedä sitä, että jos saa lääkäriltä lähetteen, niin saako nuo hoidot huomattavasti pienemmillä taksoilla. Sen kuitenkin tiedän, että ainakin psykiatrit pystyvät uskomaan tällaisen ongelman suuruuden, koska se vaikuttaa vahvasti ihmisen itsetuntoon - ja sen myötä myös jokapäiväiseen elämään. Ehkä yhteisesti psykiatrin ja yleislääkärin lausunnoilla voisi saada oikeanlaista hoitoa, ehkä jotain hormonilääkitystä tuon laserhoidon lisäksi.
Ymmärrän hyvin tuon kynnyksesi mennä lääkärille, jos siellä kaikki ovat puolituttuja. Oletko koskaan miettinyt, että voisit vaikkapa varata ajan yksityislääkäriltä jostain toiselta paikkakunnalta? Se voisi olla yksi vaihtoehto.
Rohkeutta kuitenkin sinulle toivon! Älä suostu pakoilemaan seurustelusuhteita - joku mies voi nimittäin yllättää sinut hyvinkin positiivisesti, hyväksymällä sinut kokonaisuutena, ja ehkä jopa tukemaan sinua tämän ongelman kanssa. Itsekin olen tällä hetkellä sinkku, mutta en liikakarvoitukseni takia. Toki tiedän, että niitä kurjia suhteen alkutilanteita tulee vielä olemaan edessä, mutta pakoilemaan en suostu.
"Hairylady", haluaisin ihan oikeastikin tutustua Sinuun. Tässä julkisella palstalla en kerro itsestäni enempää, mutta mielelläni kirjoittaisin Sinulle ihan henkilökohtaisesti lisää. Ota ihmeessä yhteyttä, osoitteeni on siis [email protected].
Kiitos todella paljon rohkaisevasta kommentistasi!! On helpotus kuulla ettei itse ole ainut "friikki" tässä maailmassa.
Ikävä tilanne meillä, mutta pitäisi vain pystyä ajattelemaan niin että asiat voisivat olla paljon huonomminkin.
Kyllä tämä itsetuntoa nakertaa, mutta ehkä jossain on mies joka hyväkyy minut tällaisena.
Ehkä se mies on juuri se kenen kanssa nyt suhdetta "aloittelen".
Jännittää kyllä aivan törkeästi ja tiedän että masennun hirveästi jos tämä asia tulee väliimme. Mutta tätä elämää on vain yritettävä elää näillä avuilla mitä on saanut.
Välillä ajattelen asiaa niin että haluaisin olla täydellinen nainen miehelle josta välitän, ja oikein suututtaa se että mies on ihastunut minuun ja joutuu kärsimään tästä asiasta. Mitä pahaa mies on tehnyt jotta ei ole saanut yhtä täydellistä tyttöystävää kuin kaikilla kavereilla, naista joka käyttää bikineitä ja rakastelee kirkkaassa päivänvalossa. Minä en sellaiseen ikinä pysty. Tiedän että on tyhmää ajatella näin, mutta se toinen voisi vain saada muualta paremman naisen kuin mitä minä ikinä pystyn olemaan.
No aika näyttää tuleeko meille ikinä suhdetta vai ei... Tällä hetkellä ollaan vielä tekstailu ja satunnaiset tapaamiset vaiheessa, mutta kumpaakin kiinnostaa se on selvä. Katsotaan ja jaksellaan karvoinemme!
Todella toivon, että tämä tapailemasi mies on "juuri se", joka ymmärtää itse oman epätäydellisyytensä, eikä sen vuoksi ole edes etsimässäkään rinnalleen "täydellistä" naista. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa missään muualla, kuin sellaisen ihmisen omissa illuusioissa, joka ei kykene hyväksymään omaa epätäydellisyyttään! :)
Mä olen jo nelikymppinen, luonnostaan hyvin karvainen naisihminen. Nuorena kokeilin jonkin aikaa karvojen ajelua yms. juttuja, mutta en mieltynyt. Päätin, että jonkun on huolittava minut karvoineni kaikkineni.
Ja hyvin on huolittu. Kun muut asiat ovat kohdillaan, suhde ei kaadu karvoihin. Mieluummin terve luonnonvilla kuin sänki ja näppylät :)
Eikä mulla ole mitään sitä vastaan, että joku ajelee karvojaan. Oma kroppa, oma lupa. Itse nypin ainoastaan paksuimmat leuasta ja huulilta puskevat tummat karvat. Vaaleat saavat olla.
Törkeimmät kommentit karvoista olen saanut naispuolisilta tuttavilta esim. saunailloissa. Miehiä asia tuntuu vaivaan huomattavasti harvemmin. En tietysti useimpien miespuolisten tuttavieni kanssa kyllä saunokaan, mutta saattaa sääri silti joskus vilahtaa...