Näin minäkin näen tämän sapattiasian:

MIKSI sinä kasvoton (Onko ne ehkä palaneet?) ja nimeä vailla oleva (Pyydä Jeesusta antamaan sulle nimi ja Nimeltä kutsumaan!) nurjamielisesti revit
irtojakeena muiden kirjoituksista helvetin tulen lieskoja?

Kolmella Ilmestykirjan enkelillä on sanoma, ei mitään kiusaavaa pelottelua.

Joukko sammumattomia vastustajien ruumiita tulee
lojumaan "kauhistutavana varoituksena kokok ihmissuvulle" aikanaan rauhanajassa.
Sapattiaterialle rientävät näkevät ne ja toivon mukaan ottavat oppia varoituksesta.

MUTTA mistä ne varoittavat? Ei SE sapattiin liity, vaan ovat niitä, jotka nousivat Valittua Kansaa
vastaan. Ota oppia ajoissa! Älä sinäkään leiki tulella!!

jesajan Kirjan 66. luvusta

23 Ja aina uudenkuun päivänä ja jokaisena sapattina tulee koko ihmissuku, ja kaikki kumartuvat minun eteeni, sanoo Herra.
[Sak. 14:16]

24 Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu.
NE OVAT KAUHISTAVA VAROITUS KOKO IHMISSUVULLE.
[Dan. 12:2; Judit 16:17; Mark. 9:48]

Tuo 1000 vuotta kestävä piina on kyllin vakava asia - niin ettei ainakaan minua kiinnosta alkaa
teologisesti kinaamaan siitä, kauanko se "toinen kuolema" - tulijärvi siellä ikuisuuden puolella - kestää tai kuluuko vai eikö ihminen siellä olemattomaksi!

Herramme tulee pian, noutamaan omansa ja sitten alkaa loppunäytös.

Rauhaisaa adventtiodotusta jokaiselle lukijalle!

On hyvä tietää.
On välttämätöntä myös
muodostaa oma käsitys
kaiken tietämäönsä
pohjalta.

"Kukin olkoon omasasa mielessään (=omalta kohdaltaan) TÄYSIN VARMA!"

Hyvää pyhää!

Mielestäni oli huono pila kuitenkin sen yhdistäminen jotenkin meidän rakkaaseen ja kauniiseen Sirkka-Iitaamme.
Ainakaan minä en edes käsittänyt, mikä aasinsilta
sen voisi yhdistää.

Siunausta Sirkka-Iitalle ja kaikille ihmisille!

vaan olen Luterilaine edelleenkin. Vaika olen jo yli kolme vuotta pitänyt Jumalan siunaaman lepopäivän.

Tämä oli minusta hyvin kerrottu tuossa linkissä:


""Pelastus on armosta, yksin uskon kautta

Olkoon meille kaikille täysin selvää : me pelastumme Jumalan armosta, yksin uskon kautta, sillä meidän pelastuksemme ” on Jumalan lahja - ette tekojen kautta ” (Efesolaiskirje 2:8-9, VKR).

Siihen asti, kunnes sapatinpitäjät voivat ymmärtää raamattua erottamalla toisistaan sapatin pitämisen ja pelastumisen, me karkotamme pelastetut, armorikkaat, sunnuntaita – pitävät kristityt pois neljännestä käskystä [sapattikäskystä] ja mistä tahansa merkityksellisestä yhteydestä ja vuoropuhelusta kanssamme. Vielä pahempaa, me itse jäämme aina vaille Jumalan antamaa pelastusvarmuutta, joka tulee evankeliumin kirkkaasta ymmärtämisestä !

Sapatin voimassaolo

Salli minun painottaa, että sapatin voimassaolo löydetään raamatun luomiskertomuksesta ja se ei ole minkäänlaisessa suunnitellussa sidonnaisuudessa pelastuksen kanssa. Raamattuun uskovat kristityt, jotka tutkivat raamatun kertomusta koskien päivää, jonka Jumala asetti erilleen lepoa ja Jumalan palvontaa varten, huomaavat nopeasti, että viikon seitsemännen päivän korvaaminen ensimmäisellä on ainoastaan ihmisten asettama perinnäistapa, jolle ei ole Jumalallista lupaa. Rakastaessaan Jumalaa, se yksin on riittävä syy kristitylle alkaa nauttia sapatin levosta. Älköön kukaan meistä menkö Raamatun ulkopuolelle ja pois evankeliumista niin, että yritämme asettaa huonoja ihmis- perusteluja sapatinpitämiselle.

Sapatissa on kysymys pyhityksestä

Tänä aikana on pyrkimys kieltää raamatullisen sapatin voimassaolo väitteellä, että se kuuluu ”Vanhaan liittoon”. Mutta, tämän teorian mukaisesti siihen kuuluvat myös kiellot valehdella, varastaa, murhata, huorata, ja jne. Meillä ei ole mitään vaikeutta pystyä erottamaan Jumalan tahto kun se kohdistuu yhdeksään Hänen kymmenestä käskystä, joten älkäämme uskotelko, että meillä on selitys olla tottelematta kymmenettä !

Sapatinpitäjien on aika palata takaisin perusperiaatteille puolustaessaan raamatullista sapattia. Raamatullisessa sapatissa ei ole kysymys liitoista (vanha tai uusi), siinä ei ole kysymys kymmenestä käskystä (tai mistään laista). Raamatullisessa sapatissa on kysymys pyhityksestä. Neljännen käskyn ensimmäinen lause ilmaisee selvästi sapatin todellisen luonteen: ”Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit." ** Tämä käskyn ydin, joka on osoitettu sapattia noudattavalle, ei ole lakihenkinen, se on pyhityshenkinen. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, Hän on sen selvästi rajannut, osoittanut ja vaatinut. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisyydestä, ihmiskäskyistä, tai ihmistöistä. Sen tähden ihmiset eivät voi milloinkaan tehdä mitään pyhäksi, eivätkä voi siirtää pyhyyttä yhdestä esineestä (tai päivästä) toiseen, emmekä me ihmiset voi edes määritellä pyhyyttä mieltymyksiemme mukaan. Jumala teki sapatin päivän pyhäksi luomisesta lähtien: ”ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,” (1.Moos.2:2-3). Se on Jumalan tahto, että Hänen kansansa on pyhä: ”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1.Piet.1:15-16). Sapatin noudattaminen on ”mainos” siitä, että Jumala pyhittää meitä, tekee meidät pyhiksi: ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2.Moos.31:13, VKR). Sen vuoksi Jumalaa rakastavat ihmiset voivat vain kunnioittaen kumartaa meidän pyhälle Jumalalle, liittää itsensä Hänen luovaan / uudestaan luovaan voimaan ja kiittää Häntä, tehdessään meidät pyhiksi Hänen silmissään, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta.""

old_profile_39785 kirjoitti:

vaan olen Luterilaine edelleenkin. Vaika olen jo yli kolme vuotta pitänyt Jumalan siunaaman lepopäivän.

Tämä oli minusta hyvin kerrottu tuossa linkissä:


""Pelastus on armosta, yksin uskon kautta

Olkoon meille kaikille täysin selvää : me pelastumme Jumalan armosta, yksin uskon kautta, sillä meidän pelastuksemme ” on Jumalan lahja - ette tekojen kautta ” (Efesolaiskirje 2:8-9, VKR).

Siihen asti, kunnes sapatinpitäjät voivat ymmärtää raamattua erottamalla toisistaan sapatin pitämisen ja pelastumisen, me karkotamme pelastetut, armorikkaat, sunnuntaita – pitävät kristityt pois neljännestä käskystä [sapattikäskystä] ja mistä tahansa merkityksellisestä yhteydestä ja vuoropuhelusta kanssamme. Vielä pahempaa, me itse jäämme aina vaille Jumalan antamaa pelastusvarmuutta, joka tulee evankeliumin kirkkaasta ymmärtämisestä !

Sapatin voimassaolo

Salli minun painottaa, että sapatin voimassaolo löydetään raamatun luomiskertomuksesta ja se ei ole minkäänlaisessa suunnitellussa sidonnaisuudessa pelastuksen kanssa. Raamattuun uskovat kristityt, jotka tutkivat raamatun kertomusta koskien päivää, jonka Jumala asetti erilleen lepoa ja Jumalan palvontaa varten, huomaavat nopeasti, että viikon seitsemännen päivän korvaaminen ensimmäisellä on ainoastaan ihmisten asettama perinnäistapa, jolle ei ole Jumalallista lupaa. Rakastaessaan Jumalaa, se yksin on riittävä syy kristitylle alkaa nauttia sapatin levosta. Älköön kukaan meistä menkö Raamatun ulkopuolelle ja pois evankeliumista niin, että yritämme asettaa huonoja ihmis- perusteluja sapatinpitämiselle.

Sapatissa on kysymys pyhityksestä

Tänä aikana on pyrkimys kieltää raamatullisen sapatin voimassaolo väitteellä, että se kuuluu ”Vanhaan liittoon”. Mutta, tämän teorian mukaisesti siihen kuuluvat myös kiellot valehdella, varastaa, murhata, huorata, ja jne. Meillä ei ole mitään vaikeutta pystyä erottamaan Jumalan tahto kun se kohdistuu yhdeksään Hänen kymmenestä käskystä, joten älkäämme uskotelko, että meillä on selitys olla tottelematta kymmenettä !

Sapatinpitäjien on aika palata takaisin perusperiaatteille puolustaessaan raamatullista sapattia. Raamatullisessa sapatissa ei ole kysymys liitoista (vanha tai uusi), siinä ei ole kysymys kymmenestä käskystä (tai mistään laista). Raamatullisessa sapatissa on kysymys pyhityksestä. Neljännen käskyn ensimmäinen lause ilmaisee selvästi sapatin todellisen luonteen: ”Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit." ** Tämä käskyn ydin, joka on osoitettu sapattia noudattavalle, ei ole lakihenkinen, se on pyhityshenkinen. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, Hän on sen selvästi rajannut, osoittanut ja vaatinut. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisyydestä, ihmiskäskyistä, tai ihmistöistä. Sen tähden ihmiset eivät voi milloinkaan tehdä mitään pyhäksi, eivätkä voi siirtää pyhyyttä yhdestä esineestä (tai päivästä) toiseen, emmekä me ihmiset voi edes määritellä pyhyyttä mieltymyksiemme mukaan. Jumala teki sapatin päivän pyhäksi luomisesta lähtien: ”ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,” (1.Moos.2:2-3). Se on Jumalan tahto, että Hänen kansansa on pyhä: ”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1.Piet.1:15-16). Sapatin noudattaminen on ”mainos” siitä, että Jumala pyhittää meitä, tekee meidät pyhiksi: ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2.Moos.31:13, VKR). Sen vuoksi Jumalaa rakastavat ihmiset voivat vain kunnioittaen kumartaa meidän pyhälle Jumalalle, liittää itsensä Hänen luovaan / uudestaan luovaan voimaan ja kiittää Häntä, tehdessään meidät pyhiksi Hänen silmissään, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta.""

Emme me kukaan pelkää mitään adventtiseurakunnassa - fiksuja ihmisiä siellä näkee, joskin totisia.

Mutta kun valkinnanvaraa on Suomessa yllin kyllin,
niin eivät kaikki adventtiseurakuntaan ryntää.

Ai niin - S-I taitaakin naapurimaassa asua.
Kaiketi sielläkin vaihtoehtoja on - ei tarvitse ajatella, että jokin syy on, jos ei nimenomaan
adventtikristillisyyttä suosi, enemmän kuin muita.

lue tämä lainauus:

""Pelastus on armosta, yksin uskon kautta

Olkoon meille kaikille täysin selvää : me pelastumme Jumalan armosta, yksin uskon kautta, sillä meidän pelastuksemme ” on Jumalan lahja - ette tekojen kautta ” (Efesolaiskirje 2:8-9, VKR).

Siihen asti, kunnes sapatinpitäjät voivat ymmärtää raamattua erottamalla toisistaan sapatin pitämisen ja pelastumisen, me karkotamme pelastetut, armorikkaat, sunnuntaita – pitävät kristityt pois neljännestä käskystä [sapattikäskystä] ja mistä tahansa merkityksellisestä yhteydestä ja vuoropuhelusta kanssamme. Vielä pahempaa, me itse jäämme aina vaille Jumalan antamaa pelastusvarmuutta, joka tulee evankeliumin kirkkaasta ymmärtämisestä !

Sapatin voimassaolo

Salli minun painottaa, että sapatin voimassaolo löydetään raamatun luomiskertomuksesta ja se ei ole minkäänlaisessa suunnitellussa sidonnaisuudessa pelastuksen kanssa. Raamattuun uskovat kristityt, jotka tutkivat raamatun kertomusta koskien päivää, jonka Jumala asetti erilleen lepoa ja Jumalan palvontaa varten, huomaavat nopeasti, että viikon seitsemännen päivän korvaaminen ensimmäisellä on ainoastaan ihmisten asettama perinnäistapa, jolle ei ole Jumalallista lupaa. Rakastaessaan Jumalaa, se yksin on riittävä syy kristitylle alkaa nauttia sapatin levosta. Älköön kukaan meistä menkö Raamatun ulkopuolelle ja pois evankeliumista niin, että yritämme asettaa huonoja ihmis- perusteluja sapatinpitämiselle.

Sapatissa on kysymys pyhityksestä

Tänä aikana on pyrkimys kieltää raamatullisen sapatin voimassaolo väitteellä, että se kuuluu ”Vanhaan liittoon”. Mutta, tämän teorian mukaisesti siihen kuuluvat myös kiellot valehdella, varastaa, murhata, huorata, ja jne. Meillä ei ole mitään vaikeutta pystyä erottamaan Jumalan tahto kun se kohdistuu yhdeksään Hänen kymmenestä käskystä, joten älkäämme uskotelko, että meillä on selitys olla tottelematta kymmenettä !

Sapatinpitäjien on aika palata takaisin perusperiaatteille puolustaessaan raamatullista sapattia. Raamatullisessa sapatissa ei ole kysymys liitoista (vanha tai uusi), siinä ei ole kysymys kymmenestä käskystä (tai mistään laista). Raamatullisessa sapatissa on kysymys pyhityksestä. Neljännen käskyn ensimmäinen lause ilmaisee selvästi sapatin todellisen luonteen: ”Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit." ** Tämä käskyn ydin, joka on osoitettu sapattia noudattavalle, ei ole lakihenkinen, se on pyhityshenkinen. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, Hän on sen selvästi rajannut, osoittanut ja vaatinut. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisyydestä, ihmiskäskyistä, tai ihmistöistä. Sen tähden ihmiset eivät voi milloinkaan tehdä mitään pyhäksi, eivätkä voi siirtää pyhyyttä yhdestä esineestä (tai päivästä) toiseen, emmekä me ihmiset voi edes määritellä pyhyyttä mieltymyksiemme mukaan. Jumala teki sapatin päivän pyhäksi luomisesta lähtien: ”ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,” (1.Moos.2:2-3). Se on Jumalan tahto, että Hänen kansansa on pyhä: ”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1.Piet.1:15-16). Sapatin noudattaminen on ”mainos” siitä, että Jumala pyhittää meitä, tekee meidät pyhiksi: ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2.Moos.31:13, VKR). Sen vuoksi Jumalaa rakastavat ihmiset voivat vain kunnioittaen kumartaa meidän pyhälle Jumalalle, liittää itsensä Hänen luovaan / uudestaan luovaan voimaan ja kiittää Häntä, tehdessään meidät pyhiksi Hänen silmissään, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta. ""

old_profile_39785 kirjoitti:

lue tämä lainauus:

""Pelastus on armosta, yksin uskon kautta

Olkoon meille kaikille täysin selvää : me pelastumme Jumalan armosta, yksin uskon kautta, sillä meidän pelastuksemme ” on Jumalan lahja - ette tekojen kautta ” (Efesolaiskirje 2:8-9, VKR).

Siihen asti, kunnes sapatinpitäjät voivat ymmärtää raamattua erottamalla toisistaan sapatin pitämisen ja pelastumisen, me karkotamme pelastetut, armorikkaat, sunnuntaita – pitävät kristityt pois neljännestä käskystä [sapattikäskystä] ja mistä tahansa merkityksellisestä yhteydestä ja vuoropuhelusta kanssamme. Vielä pahempaa, me itse jäämme aina vaille Jumalan antamaa pelastusvarmuutta, joka tulee evankeliumin kirkkaasta ymmärtämisestä !

Sapatin voimassaolo

Salli minun painottaa, että sapatin voimassaolo löydetään raamatun luomiskertomuksesta ja se ei ole minkäänlaisessa suunnitellussa sidonnaisuudessa pelastuksen kanssa. Raamattuun uskovat kristityt, jotka tutkivat raamatun kertomusta koskien päivää, jonka Jumala asetti erilleen lepoa ja Jumalan palvontaa varten, huomaavat nopeasti, että viikon seitsemännen päivän korvaaminen ensimmäisellä on ainoastaan ihmisten asettama perinnäistapa, jolle ei ole Jumalallista lupaa. Rakastaessaan Jumalaa, se yksin on riittävä syy kristitylle alkaa nauttia sapatin levosta. Älköön kukaan meistä menkö Raamatun ulkopuolelle ja pois evankeliumista niin, että yritämme asettaa huonoja ihmis- perusteluja sapatinpitämiselle.

Sapatissa on kysymys pyhityksestä

Tänä aikana on pyrkimys kieltää raamatullisen sapatin voimassaolo väitteellä, että se kuuluu ”Vanhaan liittoon”. Mutta, tämän teorian mukaisesti siihen kuuluvat myös kiellot valehdella, varastaa, murhata, huorata, ja jne. Meillä ei ole mitään vaikeutta pystyä erottamaan Jumalan tahto kun se kohdistuu yhdeksään Hänen kymmenestä käskystä, joten älkäämme uskotelko, että meillä on selitys olla tottelematta kymmenettä !

Sapatinpitäjien on aika palata takaisin perusperiaatteille puolustaessaan raamatullista sapattia. Raamatullisessa sapatissa ei ole kysymys liitoista (vanha tai uusi), siinä ei ole kysymys kymmenestä käskystä (tai mistään laista). Raamatullisessa sapatissa on kysymys pyhityksestä. Neljännen käskyn ensimmäinen lause ilmaisee selvästi sapatin todellisen luonteen: ”Muista sabbatin päivää, ettäs sen pyhittäisit." ** Tämä käskyn ydin, joka on osoitettu sapattia noudattavalle, ei ole lakihenkinen, se on pyhityshenkinen. Pyhyys on Jumalan ominaisuus, Hän on sen selvästi rajannut, osoittanut ja vaatinut. Pyhyys ei ole lähtöisin ihmisyydestä, ihmiskäskyistä, tai ihmistöistä. Sen tähden ihmiset eivät voi milloinkaan tehdä mitään pyhäksi, eivätkä voi siirtää pyhyyttä yhdestä esineestä (tai päivästä) toiseen, emmekä me ihmiset voi edes määritellä pyhyyttä mieltymyksiemme mukaan. Jumala teki sapatin päivän pyhäksi luomisesta lähtien: ”ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen,” (1.Moos.2:2-3). Se on Jumalan tahto, että Hänen kansansa on pyhä: ”Niin kuin hän, joka teidät on kutsunut, on pyhä, niin tulkaa tekin pyhiksi kaikessa mitä teette. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (1.Piet.1:15-16). Sapatin noudattaminen on ”mainos” siitä, että Jumala pyhittää meitä, tekee meidät pyhiksi: ”Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät” (2.Moos.31:13, VKR). Sen vuoksi Jumalaa rakastavat ihmiset voivat vain kunnioittaen kumartaa meidän pyhälle Jumalalle, liittää itsensä Hänen luovaan / uudestaan luovaan voimaan ja kiittää Häntä, tehdessään meidät pyhiksi Hänen silmissään, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon kautta. ""

Ihmisillä ei päivän ei yön lepoa kiduttavassa tulessa

Joh.Ilm. 14:11
Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa -- ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.

aina ja ikuisesti kirjoitti:

Ihmisillä ei päivän ei yön lepoa kiduttavassa tulessa

Joh.Ilm. 14:11
Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa -- ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.

Siitä pitää Jeesus huolen. Niille jotka on katuneet syntejään ja pyytäneet ne anteeksi, ei mitään kadotustuomiota ole oleva, vaan he siirtyvät suoraan kuolemasta elämään.

aina ja ikuisesti kirjoitti:

Ihmisillä ei päivän ei yön lepoa kiduttavassa tulessa

Joh.Ilm. 14:11
Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa -- ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.

Älä viitsi unaFortuna heitellä irrallisia helvetti-jakeita lukijoiden niskaan!

Jol on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa,
kuin on lintu oksallansa,
kana emon siiven alla.

Helvetin tulijärvi on - Raamatun mukaan - valmsitettu perkeleelle ja sen enkeleille.

Älä päästä irti helvettiä! kirjoitti:

Älä viitsi unaFortuna heitellä irrallisia helvetti-jakeita lukijoiden niskaan!

Jol on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa,
kuin on lintu oksallansa,
kana emon siiven alla.

Helvetin tulijärvi on - Raamatun mukaan - valmsitettu perkeleelle ja sen enkeleille.

No tietysti SIITÄ!

Room. 8:1
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Eikös tuossa ole aivan riittävästi perusteita
keskitttyä Jeesuksen persoonan esittelyyn ja
suosittelemiseen?