Elämänohjeita
(Olavi Rytkönen)
Liian paljon hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe ruveta.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -- huomisessa on omat kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta, jos siulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka -- pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä ennenkii.
- Et oo ennenkään yrittännä sitä.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!
(Olavi Rytkönen)
Liian paljon hyvvee on ihanoo.
Anna kaekkes, vua elä periks.
Kompastelu voep estee kuatumisen.
Joka ihteesä luottaa, se kykysä tuploo.
Elämän tarkotus on murheen karkotus.
Naara itelles ennen ku muut kerkijää.
Ikkee tulloo, vuan vanahaks ee tarvihe ruveta.
Huominen on monesti viikon kiireisin päevä.
Jos mieles tyhjenöö, elä unneuta katkasta iäntä.
Lukemalla ee uimaan opi, vetteen se on mäntävä.
Ne tekköö, jotka ossoo. Jotka ee ossoo, ne arvostelloo.
Murheen kantaa yksinnii, vuan illoon pittää olla kaks.
Misteepä sen tietää mihinkä pystyy ennen ku kokkeiloo.
Turha hättäely ja voohoilu on mieljkuvituksen viärinkäättöö.
Koppoo kiinni tästä päevästä -- huomisessa on omat kahvasa.
Et ossoo naatiskella jootilaesuuvesta, jos siulla ee oo paljo töetä.
Monesti voettajat on hävinneitä, jotka piätti koettoo kerran vielä.
Rahalla et voe ostoo ystäviä, mutta suatpahan tasokkaeta vihollisia.
Leoka pystyyn ku tulloo kova paekka -- pyssyypähän aenae suu kiinni.
Kaks syytä olla tekemättä mittään:
- Oot yrittännä ennenkii.
- Et oo ennenkään yrittännä sitä.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Savolaenen joolu-uatto
(Aakusti - mukkailtu Hese Hyvärisen Raavaan miehen keittokirjasta ja laenattu polliissiin Eestakanen-lehestä vuelta 1996)
Uattouamuna herätään ja sitten myö syyvvään, sitten juuvvaan kahvit ja sitten myö syyvvään ja männään torille ja sitten myö syyvvään lihapiirakat, sitten ostetaa joulukuus ja syyvvään munkkipossut, sitten myö tuuvvaan kuus sissään ja juuvvaan päeväkahvit, koristellaan kuus ja sitten myö syyvvään, sitten Suomen Turku julistaa jooluraahan ja sitten myö syyvvään ja otetaan joolulökit ja sen piälle vähä syyvvään, sitten naesväki lähtöö käämään haavoella ja myö isän kansa sillä aeekoo syyvvään ja kun naesväki tulloo takasi niin myö haakataan väljpalloo, sitten kylypee ropsaatettaan joolusaanassa ja syyvvään makkaroo, juuvvaan saanakahvit ja syyvvään piparit, sitten myö ootellaan jooluaterijjoo ja syyvvään ootellessa parj kinkkuvoeleipee, sitten syyvvään jooluateria ja juuvvaan piälle torttukahvit ja sitten myö syyvvään, sitten myö leekitään joolukuusen ympärillä ja sitten myö syyvvään, sitten kyttäellään joolupukkia ja napostellaan pähkinöetä, sitten tulloo pukki ja myö vähä syyvvään pukin kansa, sitten avataan lahjat ja sitten syyvvään, sitten isä kaevaa evakkolekan puulaatikosta ja tarjoo pukille paakut ja sitten pukki talutettaan taksiin ja sitten myö syyvvään, sitten katellaan telekkaria ja syyvvään, sitten tirraatettaan iltakahvit ja syyvvään suklaata, sitte otetaan vähän suolasta kun hiukoo ja sitten myö männäännii jo muata.
Savolaisukko oli joskus ennen vanhaan matkalla lentävässä kalakukossa(Kuopion ja Helsingin välillä kulkeva juna) kohti etelää ja tovin istuskeltuaan tuhdin kaupunkilaisrouvan vastapäätä hän alkoi kysellä kuulumisia rouvalta:
- Mistee kaakoo roova on lähtenä?
Rouva ei vastannut, jatkoi vaan maisemien katselemista.
- Mistee se roova on kotosin?
Ei vastausta. Kolmannen kerran ukon kysellessä rouvan kotipaikkaa rouva tuhahtaa äkäisesti:
- Tuoltahan minä Keski-Suomesta.
Savolaisukko siihen:
- Johan tuo ois pitänä arvatakkii, eihä tuommonen rellukka reunalla pysyskään.
Ihan kuin kolmen-enkelin oppia suomennettuna.
Osaispa enkelit kirjoittaa yhtä selkeästi.
Miten savolainen talitintti laulaa?
- Titipähyvinniityy!
jatkoksi alotuksen listaan yhe savolaesen sananlaskun, jonka saen yheltä savolaeselta.
Jotkut uskovaesetki ku korottelloo ihteesä sille korkeelle pallille ja silleen elvistellööt lähimmäestesä eissä, nii semmosille immeisille tämä on erinomaseksi opiksi nöörryytteen:
Jos pijät ihtees korvvoomattomana, niin tökkeeppäs sormenpiäs vetteen, nosta poes ja vilikase, jotta minkälaenen monttu vetteen jäe.
Sai kerranki hyvät naurut! Eipä suotta sanota savolaisia "lupsakoiksi immeisiksi"!