Raamatun sanoma vetoaa ihmisen omaantuntoon, koska se asettaa ihmisen kasvokkain Jumalan kanssa sellaisena kuin hänet kohdataan hänen sanassaan: pyhänä ja rakastavana.
Lain ja evankeliumin sisältö on sama: Jumalan tahto ja täydellinen rakkaus.
Siksi niitä ei voi irrottaa toisistaan, vaan ne ovat aina yhdessä, rinnakkain.
Ne on kuitenkin annettu eri tarkoitusta varten, ja ne vaikuttavat aivan eri tavoin, vastakkaisesti.
Laki vaatii, antaa ehdollisia lupauksia, tuomitsee, kuolettaa.
Evankeliumi lahjoittaa, antaa ehdottomia lupauksia ja tuo anteeksiantamuksen, armahduksen ja elämän.
Evankeliumi antaa ja täyttää sen, minkä laki vaatii mutta osoittaa mahdottomaksi.
Näin lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa toisiinsa. Jeesus Kristus ja hänen työnsä ovat elävä laki ja elävä evankeliumi ja molempien täyttymys.
Tätä kristillisyyden ydinkohtaa uhkaavat myös pahimmat vaarat. Laki voidaan julistuksessa suhteellistaa, niin että ihminen luulee voivansa sen täyttää ja siten kelvata Jumalalle.
Tämä on lakihenkisyyttä (legalismia) ja moralismia - ihmisen ja hänen käyttäytymisensä asettamista kaiken keskukseksi.
Ilman evankeliumia ei olekaan muuta kuin lakihenkisyyttä, joka on ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toinen perusilmentymä.
Vain evankeliumi antaa uskovalle ihmiselle voiman pyhitykseen.
Julistus voi vääristää myös evankeliumin turhentamalla sen hinnan, joka on Jumalan ainoan Pojan kärsiminen ja kuoleminen ihmisten syntien rangaistukseksi Jumalan lain vaatimuksen mukaisesti ja jonka Jumala on itse maksanut. Ilman lakia ei ole evankeliumiakaan.
Myös lain turhentaminen ja kumoaminen (antinomismi) ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toisena perusilmentymänä on torjuttava. Evankeliumin tulee olla julistuksessa ja opetuksessa hallitsevana.
Lain ja evankeliumin sisältö on sama: Jumalan tahto ja täydellinen rakkaus.
Siksi niitä ei voi irrottaa toisistaan, vaan ne ovat aina yhdessä, rinnakkain.
Ne on kuitenkin annettu eri tarkoitusta varten, ja ne vaikuttavat aivan eri tavoin, vastakkaisesti.
Laki vaatii, antaa ehdollisia lupauksia, tuomitsee, kuolettaa.
Evankeliumi lahjoittaa, antaa ehdottomia lupauksia ja tuo anteeksiantamuksen, armahduksen ja elämän.
Evankeliumi antaa ja täyttää sen, minkä laki vaatii mutta osoittaa mahdottomaksi.
Näin lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa toisiinsa. Jeesus Kristus ja hänen työnsä ovat elävä laki ja elävä evankeliumi ja molempien täyttymys.
Tätä kristillisyyden ydinkohtaa uhkaavat myös pahimmat vaarat. Laki voidaan julistuksessa suhteellistaa, niin että ihminen luulee voivansa sen täyttää ja siten kelvata Jumalalle.
Tämä on lakihenkisyyttä (legalismia) ja moralismia - ihmisen ja hänen käyttäytymisensä asettamista kaiken keskukseksi.
Ilman evankeliumia ei olekaan muuta kuin lakihenkisyyttä, joka on ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toinen perusilmentymä.
Vain evankeliumi antaa uskovalle ihmiselle voiman pyhitykseen.
Julistus voi vääristää myös evankeliumin turhentamalla sen hinnan, joka on Jumalan ainoan Pojan kärsiminen ja kuoleminen ihmisten syntien rangaistukseksi Jumalan lain vaatimuksen mukaisesti ja jonka Jumala on itse maksanut. Ilman lakia ei ole evankeliumiakaan.
Myös lain turhentaminen ja kumoaminen (antinomismi) ihmisen luontaisen uskonnollisuuden toisena perusilmentymänä on torjuttava. Evankeliumin tulee olla julistuksessa ja opetuksessa hallitsevana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei, kyllä antinomismi on myös aivan käypä keino saavuttaa henkilökohtainen pyhääntulemus.
Jumala on kuin pallo -> täydellinen muodoltaan. Sen voi kiertää miltä tahansa puolelta, jopa alapuolelta (siellä vain on hiukan pimeämpää kuin yläpuolella, mutta tämähän on lopulta vain makuasia).
:Agwé: