Kävi miten kävi, pakkotyölaki tullaan

tehyläiset ovat itsensä vetäneetkin. Ei ihme jos joku heistä äityy tekemään sen jopa ihan konkreettisesti:
Irtisanoudutaan töistä ja jätetään sairaat ja kuolevat minimaalisen porukan hoitoon tietäen että kuolemia ja vammautumisia tulee. Miten tehyläinen hoitaja voi mennä hyvin mielin töihin kohtaamaan tämän?
Jätetään kollegat hoitamaan ylivoimaista tehtävää ja katsomaan miten tehyläisten toiminen seurauksena potilaat kuolevat osastoilla. Miten tehyläinen hoitaja voi mennä työkavereidensa eteen tämän jälkeen?
Uhataan koko kansan henkeä ja terveyttä, jätetään velvollisuudet hoitamatta ja syyllistytään kiristykseen ja vastuun pakoiluun.
Miten tehyläinen hoitaja voi enää sietää itseään, tuntea itsensä ihmiseksi saati hoitajaksi, vaatia kunnioitusta työlleen ja osaamiselleen ja toisten hengen suojelemiselle? Miten tehyläinen voi nauttia saamaansa palkkaa enää hyvllä mielin tietäen kuinka monen ihmisen hengen se on vaatinut ja kuinka paljon kärsimystä se on aiheuttanut jopa ihan naapurissa?
Siinä on sellainen hirsipuu, että siitä ei ihan äkkiä selvitäkään. Kuinka moni hoitaja kantaa tämän lakon syyllisyyttä mukanaan? Toivottavasti moni.

Olen samaa mieltä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulisi ratkaista, kumpi on vahvempi tai tärkeämpi ihmisoikeus; oikeus elämään vai toisten kuoleman uhalla oikeus työtaisteluun.