Miksi?

Missähän päiväkodissa näin mahtaa olla?

-niminen uskonto pitäisi "kieltää" sen nimissa on tapettu ja tapetaan paljon uskovia ja toisinajattelijoita mm kiinassa.

Koska uskovaiset saavat jonkinasteisia kiksejä siitä, kun voivat käyttää hyväksi herkkäuskoisia lapsia. En vain ymmärrä miksi valtion holhous politiikka ei ulotu tähän. Lapset ovat nyt vapaata riistaa.

Uskonnoille 21v ikäraja.

Minusta tuo uskonnon opetus pitäisi aloittaa vaikka yläasteella, sillä silloin varmaan ainakin suurin osa osaa jo ajatella omilla aivoillaan. Vanhemmathan voisivat kasvattaa lapsistaan kristittyjä/muslimeja/ateisteja/jne.
Muistelen, että ala-asteen alussa me keskustelimme jotenkin aika lapselliseen tyyliin kavereiden kesken "Uskoksää jumalaan". Silloin muistaakseni n. puolet oli sitä mieltä että ei sitä ole, mutta kuudennen lopussa ajattelin aivan aikani kuluksi kysyä samaa uudestaan, ja silloin oli paljon vähemmän aiteisteja.

Muistan ensimmäisten kouluvuosieni opettajan, joka oli oikeasti aika painostava ussan tunneilla. Opettaja ei koskaan sanonut, että olisi pakko uskoa, mutta sen kyllä huomasi naamasta.
Esimerkkitilanne toisen luokan uskonnontunnilta: Opettaja: "Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?", minä "Silloin tulee sellainen olo, että on vähän kuin nukkuisi. eikä tiedä enää mitään"
Opettaja ei sanonut mitään, mutta ilmeestä huomasi että ei pitänyt vastauksesta.
Onneksi toisen luokan jälkeen opettaja vaihtui, ja jälleen kolmannen jälkeen. Se opettaja oli oikeasti mukava. Todellinen uskis, mutta ei pakottanut edes olemuksellaan mihinkään. Opettaja aina sanoi niin uskonnon kuin tieteenkin asioissa: "Näin oletetaan, että asia on, jokainen valitsee uskooko sen"
Opettaja onneksi tajusi pian ensimmäisten uskonnonkokeiden jälkeen, että en usko mihinkään jumaliin, sillä vastaukseni uskonnonkokeissa oli tämän tyylisiä: "Kristinuskon mukaan jesse syntyi vuonna 0, mutta tieteen mukaan joskus vuonna 4-7"
Pisteet sain, ja opettaja ei painostanut vaihtamaan tyyliä.

Jokaisen opettajan pitäisi pitää kiinni vakaumuksestaan, mutta antaa muiden valita.
Koska moni ei osaa tätä, pitäisi uskonnonopetus aloittaa vasta myöhemmin, ja silloin kysyttäisiin itse oppilaalta, mihin uskoo.

Uskonto on osa kansanperinnettä. Sen historiaa ja nykytilaa täytyy opettaa päiväkodeissa ja kouluissa. Esim. yläasteilla ei nykyään opeteta ihmisiä uskomaan, vaan kerrotaan uskonnoista ja niiden historioista niin hyvässä kuin pahassa. Monet oppiaineet sivuavat toisiaan. Historiassa saatetaan käsitellä uskontoa ja toisinpäin, niin se pitää mennä.
Omassa päiväkodissa laulettiin uskonnollisia lauluja ja kerrottiin uskonnollisia tarinoita. Mitä sitten? Ne kuuluvat kulttuuriin. Uskonto antaa monelle sisälöä maanpäälliseen elämään. Esim. tässä tukkukaupungissa ei ole seurakunnan ulkopuolella järkevää viikonlopputekemistä (ryyppäämistä ei lasketa järkeväksi.) Joten monet ateistitkin ovat mukana "hihhuleiden" jutuissa ja homma toimii. Ilman uskontoja maailma olisi huonompi paikka.

Uskontokuntaan liittymisen ikärajaksi pitäisi lain voimalla määrätä 18-v.

Opetuksessa taas pitäisi esitellä
uskontojen tuhannet vaihtoehdot,
niiden erot ja yhteneväisyydet.

Uskontoja pitäisi opettaa yhtenä luonnonilmiönä, ihmisen tunne-elämän ja käyttäytymisen piirteenä,
erityisenä ja toistaiseksi tutkimattomana tietoisuuden tasona.

Minuakin opetettiin jo vauvasta asti kristinuskoon. Mutta periaatteessa teet ihan itse sen valinnan. Siinä jossain vaiheessa, kun lapsenusko päättyy ja alkaa miettiä asioita sitten lopulta tekee ihan itse sen henkilökohtaisen valintansa. Ethän sinä lapsenuskossa elä koko elämääsi. Se on vain hyvä, että olet edes saanut tietää tällaisesta vaihtoehdosta. Esim. kehitysmaihin kun menee lähetystyöhön, ei siellä ole välttämättä koskaan kuultukaan Jeesuksesta. Siellä ollaan surullisia: Vanhukset ajattelevat, että miksei minulle koskaan kerrottu että tuollaistakin on olemassa. Se on oikeus saada tietää asiasta!