luterilaisten (tai muiden "ei-mormoneiden" kanssa)? Tällaista siis ilmeisesti tapahtuu.. Onko kovin yleistäkin?
Mormonithan uskovat että perhe on ikuinen vain jos se on sinetöity temppelissä ja käsitykseni mukaan tuo temppelissä naimisiin meneminen olisi kovinkin tavoiteltavaa mormonille.
Onko siis kyse mormonin uskon puutteesta vai toiveesta että puolisokin joskus kääntyisi mormoniksi (kannattaako tällaista riskiä ottaa näin isossa asiassa..)?
Ymmärrän kyllä että mormonismin mukaan jokaisella on vapaa tahto ja saa mennä naimisiin kenen kanssa haluaa mutta miksi joku haluaisi menettää sen parhaimman paikan taivaassa jos kerran sen olemassaoloon uskoo?
Vai pääseekö "tavallisesti" naimisiin mennyt mormoni sittenkin korotukseen jollain konstilla vaikka puoliso ei koskaan kääntyisikään?
Ihan ystävällisesti kyselen koska haluaisin ymmärtää, toivottavasti joku vaikka asian omakohtaisesti kokenut voisi vastata. Tai joku jolla muuten vaan on "sisäpiirin" tietoa aiheesta.
Mormonithan uskovat että perhe on ikuinen vain jos se on sinetöity temppelissä ja käsitykseni mukaan tuo temppelissä naimisiin meneminen olisi kovinkin tavoiteltavaa mormonille.
Onko siis kyse mormonin uskon puutteesta vai toiveesta että puolisokin joskus kääntyisi mormoniksi (kannattaako tällaista riskiä ottaa näin isossa asiassa..)?
Ymmärrän kyllä että mormonismin mukaan jokaisella on vapaa tahto ja saa mennä naimisiin kenen kanssa haluaa mutta miksi joku haluaisi menettää sen parhaimman paikan taivaassa jos kerran sen olemassaoloon uskoo?
Vai pääseekö "tavallisesti" naimisiin mennyt mormoni sittenkin korotukseen jollain konstilla vaikka puoliso ei koskaan kääntyisikään?
Ihan ystävällisesti kyselen koska haluaisin ymmärtää, toivottavasti joku vaikka asian omakohtaisesti kokenut voisi vastata. Tai joku jolla muuten vaan on "sisäpiirin" tietoa aiheesta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinänsä hyvin aiheellinen ja siihen on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta. Usen syynä voi olla jopa pettymys, joko suhteessa omiin vanhempiin ja jopa lievää kapinanpoikasta tai syynä voi olla, että kirkosta ei kertakaikkiaan löydy sopivaa puolisoa, eikä halua jäädä loppuiäksi sinkuksi. Joissakin tapauksissa myös toivotaan, että puoliso voisi liittyä kirkkoon ja avioliitto voitaisiin sinetöidä myöhemmin temppelissä.
Jos puoliso ei koskaan liity kirkkoon ei edes kuolemansa jälkeen sijaistoimitusten kautta, niin tuhatvuotisen valtakunnan aikana Herra antaa kaikille halukkaille mahdollisuuden solmia iankaikkinen avioliitto, joka tehdään sijaistoimituksena temppelissä maanpäällä, jonne ilmoitetaan ne halukkaat, jotka osallistuvat henkimaailmasta noihin toimituksiin aivan samoin kun kirkon jäseniksi liittyvätkin. Oikeudenmukaista vai kuinka?
Unski
koska tuhatvuotisessa saa kumminkin neitsyitä mielin määrin. Mitäpä siitä vanhasta harpusta enää...
Ei-mormonin kanssa naimisiin menevä mormoni lähtee yleensä siitä, että pystyy käännyttämään puolisonsa mormoniksi. Ongelmia on taatusti luvassa varsinkin jos perheen mies on mormoni, sillä lapset seuraavat Suomen lain mukaan äitinsä uskontoa, kunnes ovat täysi-ikäisiä. Perheessä on siis odotettavissa ankara taisto, kun isä yrittää saada painostetuksi edes lapset mormonikasteelle. Tässä taistelussa ei kaihdeta mitään keinoja, ei edes mormoneihin kuulumattoman äidin kaikinpuolista mitätöimistä ihmisenä ja kristittynä.
Olen tämän omassa kodissani surullisella tavalla joutunut näkemään. Äitimme alkoi syödä rauhoittavia lääkkeitä suurelta osin sen vuoksi, että olisi kestänyt kotona tapahtuvan säälimättömän oman vakaumuksensa kyseenalaistamisen ja pilkkaamisen. Hän näet ei halunnut erota, koska rakasti isäämme ja halusi pitää perheen koossa. Hän vain ei pystynyt olemaan epärehellinen ja liittymään mormoneihin, vaikka se olisi taannut (???) perhesovun säilymisen... jota tosin epäilen, koska isämme muuttui mormoniksi käännyttyään fanaattiseksi ja muutenkin aivan sietämättömän omahyväiseksi ja kaikkitietäväksi joka asiassa.
Et kai sentään usko, etä joku menee naimisiin jonkun kanssa vain käännyttääkseen hänet?
Jos käännytyshaluja on, lähdetään yleensä lähetystyöhön.
Mutta jos jossakin harvinaisessa tapauksessa olisikin niin, että joku tosiaan menisi naimisiin käännyttääkseen puolisonsa, siis sitoutuisi häneen loppuelämäkseen sen takia, niin eikö se olisi kaiken voittavaa rakkautta sitä toista ihmistä kohtaan ja samoin kaiken voittavaa uskoa evankeliumia kohtaan?
Eivät kaikki perheet ole sellaisia kuin sinun perheesi eivätkä kaikki lapset sellaisia kuin sinä. Älä siis yleistä. Et sinä voi tietää toisten ihmisten motiiveja. Naimisiin mennään mitä erilaisimmista syistä.
Eihän calmato sellaista väittänyt, että kukaan mormoni naimisiin menisi KÄÄNNYTTÄMINEN MOTIVAATIONA.
Usein mormoni kai kuitenkin menee naimisiin ulkopuolisen kanssa, jos on kovasti rakastunut eikä ole sattunut löytämään yhtä mukavaa kumppania kirkon jäsenistä. Sillä mielellä sitten menee naimisiin ilman temppelisinetöintiä, että ehkäpä puoliso joskus kuitenkin tulee mukaan.
Sitä paitsi jäsen tietääkseni lupaa (kasteen ja jäseneksi ottamisen yhteydessä?) pyrkivänsä käyttämään jokaisen mahdollisen tilaisuuden evankeliointiin.
Calmato ei myöskään väittänyt, että kaikissa sekauskoperheissä olisi sellaista kuin hänen onnettomassa perheessään sattui olemaan.
Eikö sinulla mormonina yhtään omatunto paina, kun tuolla lailla vääristelet toisen sanomaa?
kuin alkuperäinen teksti.
oli lisätä paljon käytetty piste, mutta jäipä pois.
Tämä oli siis vastine nimimerkille "erilaiseksi".
Sinä aikana, kun isäsi liittyi kirkkoon, eli 1960 luvun alussa, lapset seurasivat lain mukaan isää uskontonsa puolesta.
Esität kovin hataran otaksuman, että äitisi olisi alkanut suurelta osin käyttää lääkkeitä uskonnollisen painostuksen vuoksi. Epäilyttävän asenteelliselta vaikuttaa myös tämä lausumasi: "...isämme muuttui mormoniksi käännyttyään fanaattiseksi ja muutenkin aivan sietämättömän omahyväiseksi ja kaikkitietäväksi joka asiassa."
>Epäilyttävän asenteelliselta vaikuttaa myös tämä lausumasi: "...isämme muuttui mormoniksi käännyttyään fanaattiseksi ja muutenkin aivan sietämättömän omahyväiseksi ja kaikkitietäväksi joka asiassa."
Mutta tuo kuvaushan sopii erinomaisesti moniin muihinkin mormoneihin, ennen kaikkea sinuun itseesi.
se iankaikkisuus tuntuu todella kaukaiselta asialta, vaikka ns. iankaikkisessa avioliitossa elänkin. loppujen lopuksi rakkaus oli kuitenkin se, joka pisti päräyttämään naimisiin. Puoliso olisi yhtä hyvin kai voinut olla jotain muuta elämänfilosofiaa edustava. Ne, jotka tunnen, jotka on menneet naimisiin ei-jäsenen kanssa, on myös toimineet rakkaudesta. ja hyvin näyttää menevän. voi olla että välillä huolettaa että menettääkö he tämän kaiken kun kuolee, mutta en minäkään ajattele jatkuvasti, että olenpa onnekas kun me emme enää koskaan eroa. meidän käsityskyky yltää kuitenkin vain tähän elämään, ja päätökset ja huolet ja ilot koskee enimmäkseen tätä hetkeä.
Koko uskonnollinen asennehan pitäisi tähdätä pidemmälle kuin vain tämä maanpäälinen kuolevainen elämä. Paavali sanoi: 1.Kor. 15:19 Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat.
Mitenkä on sitten tässä valossa ajateltuna iankaikkinen avioliitto?
Unski
Tuli vaan aiheesta mieleen se, että jos on joutunut naimisiin jonkun oikein kunnon 'Justiinan' kanssa ja vieläpä sinetöity 'iankaikkiseen' avioliittoon hänen kanssaan niin koko asia aiheuttaa ainakin itselleni suuria kauhunväristyksiä... brrrrr(!)
Eikö kauhea loppu ole kuitenkin huomattavasti parempi kuin loputon kauhu? Kaulin heiluisi iankaikkisesti?!?! :-( !!!
Onkohan tuo 'iankaikkinen' avioliitto sittenkään ihan fiksu idea kun se jo elinaikanakin - ainakin itselleni - tuottaa välillä harmaita hiuksia?
Lainatakseni radiosta kuulemaani sketsisarjaa 'Anonyymit alistetut ja kotikiusatut': "Jo meillä olikin hauskaa. Pitänee lähteä kotiin pilaamaan loppupäivä. Kyykitään vaikkapa piirongin päällä ja tuijotetaan hääkuvaa..."
Justiinastakin voi tulla ihan hyvä ylösnousemukseen mennessä. Uskommehan iankaikkisen kehittymisen tuomaan mahdollisuuteen ja voivathan vaimommekin nähdä meissä Wagneria:-)
Unski
...nyt vähän vaimoväkeäkin!
Kuka ihme tällaisia viitsii katsella kovinkaan montaa vuosisataa?!?!
Ja saakos siitä vaimostaan valita sen sopivimman vuosimallin? Entäpä miehestään?!
Jossakin MAP-taiteessa näin vanhoja liuhupartaisia äijiä ympärillään hehkeitä nuoria neitokaisia ja lattiat täynnä kersoja...
Eijei...!!!
Taivaassa emme ole enää näiden maallisten rajoitustemme ja asenteidemme vankeja. Olen sitä mieltä, että tullessamme vähitellen sellaisiksi kuin meidät on luotu tuleemaan eli Jumalan kuviksi ja kaltaisiksi, voimme rakastaa jokaista ihmistä. Tästä minulla on henkilökohtainen ilmoitus.
Rakastatko silloin myös kaikkia kolmea entistä vaimoasi vai mitä tarkoitit ilmoituksella? Otatako vielä muutaman lisääkin?
tulee yleensä vasta ajan kanssa. Miksi sitten edes aloittaa tapailu ja seurustelu henkilön kanssa joka ei usko iankaikkiseen perheeseen niin kuin itse uskoo?
Tietystikään ei mormonitkaan taida ihan koko aikaa vain noita "iankaikkisia" asioita ajatella mutta jos kuitenkin koko elämänsä elää tiettyjen arvojen ja sääntöjen mukaan niin minusta vain on jotenkin todella omituista että noinkin isossa asiassa sitten lähdetään "leikittelemään" eli edes ihastusta pidemmälle päästetään asiat jonkun muun kuin samoin uskovan kanssa..
Harmittavan vähän tuli vastauksia sellaisilta jotka ovat naimisissa jonkun eriuskoisen kanssa, mutta ehkä joku vielä huomaa tämän aiheen ja viitsii vastata. Siis siihen että mikä se saa mormonin aloittamaan seurustelua saatikka menemään naimisiin eriuskoisen kanssa. Onko se rakkaus sitten niin isoa että saa uhraamaan koko oman iankaikkisuuden? Joku taisi mainita että voisi tämä puoliso sitten kuoleman jälkeen ottaa vastaan evankeliumin.. Tästä tuli sitten mieleen että eikös se ollut niin että jokainen joka saa tässä elämässä mahdollisuuden on vastuullinen siitä mahdollisuudesta. Että kuoleman jälkeen vain ne jotka eivät ole kirkosta kuuleet voisivat ottaa sen vastaan? Eikö mormonikirkko opetakaan vastuuta valinnoistaan? Siis jos on valinnut ettei halua temppelissä naimisiin niin ei olisi sitä mahdollisuutta sitten myöhemminkään kun kerran on tilaisuus jo ollut.
elävät hyvää elämää, tekemättä pahempia virheitä ja MAP kirkon jäsen on aktiivi ja mukana kovasti saattaa olla, että joku kolo aukeaa. Voihan toisella olla jokin vika hermoyhteydessä ja asia ei siksi mene perille tai muuta vastaavaa. Vaikka en kyllä henk.koht lainkaan ymmärrä rakkautta joka muka olisi todellsita jos se sulkee pois toisen... siis avioparin uskon iankaikkisesta yhdessäolon mahdollisuudesta. Mielestäni suhde on tuolloin ei kirkon jäsenen kohdalta pinnallinen.