Kävellessäni yö vuoron jälkeen pitkin kaupungin tyhjiä katuja lähes yksin, aloin miettiä miksi olen täälä yksin, eikö kukaan muu tee yötyötä, miksi minä olen erilainen. Tästä ajatukseni harhautuivat uskontoon. Miksi minä en usko jumaliin vaikka miljardit ihmiset maailmassa uskovat, olenko jotenkin erilainen, vai olenko sittenkin väärässä?
Yksin
Damon
4128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sä oot erilainen kuin uskovaiset. en näkisi että kumminkaan poikkeat radikaalisti valtaväestöstä ton asian suhteen.
ihan sama, miljardit ihmiset maailmassa ovat naisia mutta minä en, olenko erilainen.
joo,eilainen kuin naiset mutta silti en yhtään erikoinen.
toisinsanoen: ateistien määrä on suuri ja lisääntyy jatkuvasti suhteessa uskovaisiin
En kirjoita vastatakseni...
Koskaan vaan ei pidä lakata kyselemästä.
...
Samoja asioita varmasti miettii jokainen elämänsä aikana. Kyselee mistä, miksi ja mihin.
Sinun kaltaisiasi on miljoonia, jotka eivät usko muuhun kuin itsessään olevaan Jumalaan.
Se, että yleensä jo ajattelet ja olet kertoo, että sinussa on Jumala.
Sinä et vain aineellista tai kohdita Jumalallesi kuvaa.
Jumalasi on sinun sisällä oleva "omatunto" joka laittaa miettimään näitä syntyjä syviä.
Ei tarvitse olla mitään määrättyä kohdetta, jota palvoo.
Sisällä oleva tahto hyvään on Jumalasta ja ne teot joita teet itsesi ja muiden parhaaksi on Jumalasta.
Usko siihen. Se riittää.
Ei väkisin voi kukaan alkaa "uskovaiseksi" sen täytyy lähteä sisältä.
Jos joskus tulee tunne, että olisi hyvä olla jokin kohde ja malli niin `etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan´.
Niin kauan kun sinusta tuntuu, että "pärjäät" itseksi niin ei kun kulje ylpeänä ja pää pystyssä.
Sinun sisällä se Jumala on.