Tunteeton/ylimielinen mies

Minä laitoin pihalle,enkä ole katunut päivääkään.
Muista,että ihmisen perusluonnetta et voi muuttaa,haluatko elää tälläisessa suhteessa?Valintasi on oma.

olin itse kaksi ja puoli vuotta juuri tuon tyyppisessä parisuhteessa, ja onneksi erosin siitä miehestä, koskettaminen ja lämmön täytyy tulla luonnostaan, sitä ei voi opettaa toiselle, jos toinen ei sitä edes osaa kaivata.itse koin parisuhteessa monet asiat paljon rankemmiksi, jos esimerkiksi tapahtui suhteen aikana omassa elämässä kriisejä.annan hyvän neuvon, eroa, koska vaikka kokisit että rakastaisit miestä, niin hän ei osaa kuitenkaan antaa sinulle sitä mitä haluat, enkä usko että hän muuttuu.entinen mieheni ei esimerkiksi kertaakaan ehdottanut minulle että erottaisiin, ja aina kun itse siitä puhuin niin hän meni paniikkiin.koin, että mikään hänelle ei riittänyt, ja tuntui että vaikka mitä keskustelemiskeinoja ja kädestä pitäen opettamista kokeilin, niin hän ei tajunnut.tunteet, koskettaminen ja hellyys ovat toimivan parisuhteen kulmakiviä,itse en aijo tyytyä tuon suhteen jälkeen enää yhtään vähempään,ja jos seuraava mies ei koskettamisen tai hellyyden päälle ymmärrä, niin en aijo sellasta ukkoa alkaa katteleenkaan.eroa!ei se mies tule sitä sulle ehdottamaan,tuut olemaan ikäs tyytymätön jos jäät tommoseen suhteeseen!!!

"Olen neuvonut ja vinkannut, miten haluaisin itseäni kohdeltavan, mutta tuntuu että kaikki kaikuu kuuroille korville"

No jospa sanoisit miehellesi suoraan, että mikä vaivaa. Kerro hänelle kaikki tämä minkä vuodatit juuri keskustelupalstalle, voit jopa ehdottaa parisuhdeterapiaa. Jos muutosta ei tapahdu, ja tilanne on sietämätön ota ero. Simple as that. Ehkä miehesi on jonkin asteen autisti, joka ei kykene käsittelemään tunteita yms roskaa "normaalisti". Kerropa miten kävi.

ps. toivottavasti lopultakin onnistui tämän viestin lähetys ongelmitta ..

Itse seurustelin miehen kanssa joka oli perus suomalainen äijä. Itse olen jotenkin kylmä myös sekä kokematon asioissa, etten välttämättä osannut antaa tarpeeks hellyyttä jne. Mies teki sitä välillä kyllä eikä piitannut mun kolkkoudesta...päin vastoin. Mutta hän teki mitä teki, meni ja teki ja minä menin perässä. Yhden kerran jo erottiin ja kerroin hänelle kaikki mieltä painavat asiat, kuinka hän vaati minua jo käytännössä elämään avoliitossa vaikka oltiin oltu yhdessä muutama kuukausi!!
Kamalan ikävän jälkeen mentiin takasin yhteen mutta sama meno jatkui. Hän ei tinkinyt mistään. Päinvastoin, hän rupesi piikittelemään minua asioista joita olin sanonut. Hän rupesi vittuilemaan ja kohtelemaan mua vähän alhasemmin. Hellyyskin jäi todella minimiin. Loppujen lopuks kehitin pienestä asiasta riidan että voidaan puhdistaa ilmaa, riidan aikana minulle selvis hänen todellinen luonne. Normaalimies olisi pyytänyt anteeksi omaa käytöstään mutta sen sijaan hän sanoi että saan tehdä aivan mitä lystään...
No tämän riidan jälkeen en enää tuntenut häntä ja menimme valovuosien päähän toisistamme, emmekä enää osanneet keskustella sitäkään vähää mitä joskus puhuimme. Päätin sitten ottaa lopullisen pesäeron...
Ajattelin että ansaitsen kyllä parempaakin ja tulen sellaista löytämään. Jos sen oikean löytää, ei sen kuulu tuntua tuollaiselta, ei miltään.
Ajattelin että löydän vielä kumppanin jonka kanssa voin oikeesti olla oma itseni, puhua kuin papukaija, nauraa, imitoida ihmisiä ja että meillä on yhdessä hauskaa ja huomioimme toisiamme. Ja että mäkin osaisin antaa sitä hellyyttä sille toiselle...kun miksi se oli nyt niin vaikeaa.

Kuvailemasi mies ei välttämättä ole tunteeton. Sekoitat käsitteet tunteet ja niiden näyttäminen.

Miehelle lohduttaminen voi olla vaikeampaa kuin osaat kuvitellakaan. Läheisen ihmisen itku saattaa ahdistaa niin paljon, että tilannetta vain pakenee, kun tietää ettei pysty auttamaan vaikka halua olisikin.

Voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen jossa viestiin jonkun läheisen sairauteen tai onnettomuuteen pitäisi osata reagoida. Mieskin voi kokea tuollaiset tilanteet niin ahdistavana, ettei pysty tai uskalla näyttää mitään reaktiota.
Toisesta saattaa näyttää kylmältä ja tunteettomalta toisen pelko, ahdistus ja epätoivo, jota ei ossaa ja pysty eikä uskalla tuoda ilmi.

Onneksi miehesi osaa suhtautua uhkailuihisi riittävän viileästi. Uhkailulla ei ole koskaan saavutettu mitään.

Miksi muuten miehen terve ammattiylpeys on pahasta?

Kun nyt jo muutaman vuoden yhdessäasumisessa kärsit miehesi tunnekylmyydestä ,tuntuvat merkit hyvin sopivan narsistiseen käyttäytymiseen. Em. käytös ei parane ajan myötä vaan pahenee. Paras olisi lähteä omille teille ennenkuin on tosi myöhäistä itsesi kannalta. Kuvittele tilanne ,jos teillä olisi lapsia ja miehesi käytöstä. Mikäli silti haluat jatkaa tunnekylmää suhdetta, käyttäydy itse mahdollisimman huomaamattomasti. Älä huomauta miehesi tekemisistä äläkä mainosta omia tekemisiäsi. Yritä mahdollisimman paljon pistää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pidä omista ystävistäsi lujasti kiinni jopa uhallakin. Uhkaile erolla , jos ei muu auta. Älä näytä mahdollista pelkoasi miestäsi kohtaan.
Toivottavasti osaat tehdä oikean ratkaisun elämässäsi. Sinullahan on vain yksi elämä.

miksi olet alunperin tuollasta miestä edes alkanu katoonkaa?
oisko sulla huono itsetunto jota haluat parantaa tuollasella hinurilla jonka ego on paisunu.
moni nainen tekee jo alussa huonon valinnan ja siitä voi vaan syyttää itteään!!

Voi kuule, mies johon olen rakastunut ei edes ole suomalainen, mutta aivan samanlainen. Ainoastaan ensimmäisen kerran tavatessammme sain suudella, sen jälkeen en enää koskaan. Ei haleja, ei pusuja, ei mitään hellyyttä. En enää uskalla edes yrittää kosketella häntä, koska hän kammoksuu asiaa niin paljon. Mutta yrittäessäni hänet unohtaa, en voi...ajattelen häntä joka ikinen minuutti...ja se on ihan kamalaa. Tiedän, että hellempiä miehiä löytyisi, mutta kun sydän ei tee mitä järki sanoo...

puhuminen on mielestäni oikea ja ainoa ratkaisu ja jos susta tuntuu siltä ettet saa sitä mitä tahdot niin tavallaan se ei oo sua kohtaan oikein.Voit miettiä eroa mutta mahdollisuus on et kaipaat häntä sitte mutta tee niin kuin susta ittestä parhaalta tuntuu.Oisko sun helpompaa jatkaa elämää ilman häntä ja kattoa elämää toisenlaisin silmin ja miettiä mikä on sulle tärkeintä.

Teinä vaihtaisin ainakin tiskinpesuaineen johonkin vähän miedompaan. Ja sano sille ukolle suoraan se, että ottaa imurin kauniiseen käteen, ei se letku sitä pure ;)

Oletko sä tähän asti vaan vihjaillut jotain siihen suuntaan, etkä kasvattanut selkärankaa ja alkanut vaatimaan oikeuksiasi? Sä sanoit, että et halua mitään kränää välillenne, mutta ei tossa tapauksessa näytä se kilttinä vihjailijanakaan olo auttavan.

Nyt kun luin viestisi uudelleen, niin kysymys kuuluu, miksi olet hänen kanssaan edelleen? Sä teet kaiken yksin ja vaikka mies olisikin läsnä, niin toi näyttää silti siltä, että sä olet yksin ja teet kaiken yksin.

Eikös parempi ole olla sitten ihan oikeesti yksin, oman itsensä herra, omassa asunnossa, kuin ns. vittumaisen kämppiksen kanssa? Joten alahan katselemaan niitä asuntoja nyt sillä silmällä, että täältä tullaan.

Mulla sama tilanne viimeiset 3 vuotta,vaikka erottu vielä yhdessä eikä ero muuttanut miestä eikä varmaan muutu,yrittetty kuitenkin avioliitto neuvontaa missä mies ei puhunut sanaakaan.Ei kahdenkeskistä keskustelua koskaan kun aloitan alkaa huutaa ja karjua ei ajettele minua naisena vain ottaa tyydytyksensä.Minä jään aina ilman.Henkisesti kärsin kohta en tiedä mitä teen,saan pyytää ja olla ilman.

Sano vain suoraan, äläkä vihjaile!

No exässä oli tuota ettei osaa lohduttaa eikä aloitteellisesti paijailla. Nyksässä taas on tota ylimielisyyttä muita, mutta myös mua kohtaan. Hän osaa kaiken muita paremmin. Onhan se aika ajoin rasittavaa ja loukkaavaakin.

Kaikki kuulostaa niin tutulta, tuo kylmyys. Aina kun otan asian puheeksi niin mieheni sanoo ettei jaksa asiasta puhua. Itselläni olisi paljon annettavaa, tunteita olen miehelleni näyttänyt, mennyt lähelle, puhunut kauniisti ja auttanut missä voin. Hän ei halua erota, mutta ei keskustelujemme pohjalta lupauksista huolimatta muuttuakkaan... Haluaisin niin kovasti uskoa että kaikki muttuisi parempaan, mutta usko alkaa hiipua.
Pistäsin miehen heti pihalle ja olla onnellinen, mutta meillä on kaksivuotias ihana tytär ja hänen vuokseen olen toivonut jotain parempaa tapahtuvan.

Sarzza2: Hän ei halua erota muta et sinäkään joten turha sun on valittaa. Se ei muutu jos ei näytä että haluaa muuttua. Turha sun on luuserin kanssa olla.

Minun ongelmani taas miehenä on, että tiedän että pitäisi käyttäytyä juuri noin, jos haluaisin että nainen pysyisi rakastuneena minuun eikä lähtisi lätkimään. Mutta kun en osaa olla tuollainen vaan otan toista liikaa huomioon koko ajan.

Mää en ymmärrä miksi ihmiset on tällaisissa suhteissa. Kuin ap kuvailee. Kun kaksi ihmistä on selkeästi toisilleen ne väärät eivätkä ne oikeat, niin miksi jatkaa turhaa yhdessäoloa, joka ei ilmeisimmin anna kummallekaan mitään? Eikö olisi mukavampi olla sitten vaikka yksin kuin kehnon kumppanin kanssa?

Itselläni on sama ongelma, kylmä ja etäinen mies. Olemme seurustelleet 3vuotta ja asumme yhdessä. Ennen mieheni oli lempeä, tunteellinen ja huomaavainen. Nykyään hän on vain etäinen ja kylmä. Hän ei anna halia, ei pusuja, ei tule edes viereeni. Seksiä hän ei ole halunnut harrastaa kanssani enään pitkiin aikoihin.. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, mutta ei siitä tule mitään.. Kun olen yrittänyt puhua tunteellisuudestaan, niin hän alkaa mököttämään, kun yritän puhua mikä seksielämässämme mättää niin hän sanoo "ei ole vain tehnyt mieli" joka on outoa kun ennen harrastimme seksiä väh.kerran päivässä.. Ennen hän kutsui minua kullaksi ja sanoi minulle kauniita asioita ja kehui minua..ja sanoi joka päivä "rakastan sinua" nykyään ei sano mitään noista. Hän ei halua tehdä kanssani mitään, emme käy missään yhdessä, emmekä tee mitään, ennen teimme. Nykyään hän haluaa mennä omia menojaan. Kun ehdotan jotain mitä tehtäisiin, niin hän vastaa kieltävästi tai sanoo "entiedä, täytyy katsoa". Olen miettinyt jopa, että voisiko hänellä olla toinen nainen kun ei ole seksiäkään tippunut (ennen häntä panetti KOKO AJAN), ja kun menee omia menojaan kokoajan? Nykyään hän tulee töistä kotiinkin 2-4h myöhemmin kuin ennen.. Pliis auttakaa joku, entiedä mitä teen.. Rakastan häntä silti todella paljon ja en pysty jättämään.. Haluaisin vain saada edes vähän kunnioitusta ja hänen aikaansa. Teen kaikki kotityötkin, ettei hänen tarvitse huolehtia niistä.. Olen hänelle kuin ilmaa..

Yrität vain alistaa sitä ja jos onnistut mies jää jos ei, mies ei jää. Ainakin kannattaa yrittää jos hän on kenet tahdot ainakin NYT. :))

Itsekin seurustelin samanlaisen ihmisen kanssa. Tämä nainen ei pystynyt edes antamaan suukkoa - tai saatikka halimaan. Enää en seurustele sen kanssa.

Olen juuri tuollainen mies kuin aloituksessa kuvattiin, mutta huomasin että ei ole minun kumppanini tekstiä, koska ei oo kissaa ja suhdetta täällä on ollut about kahdeksan vuotta. Toimin just samalla tavalla kuin aloituksessa kuvailtu mies. Olen ihmetellyt miksi pyytää silittämään päätä, mutta oon tehnyt työtä käskettyä.
Samoin oon antanut itkeä rauhassa jos kerran on jotain omia juttujaan joita haluaa itkeä.
Oma kotikasvatus oli että miehet ei itke, ja mies tekee itsestään nolon, ja naurunalaisen alkamalla itkemään.
Poikkeus voisi olla hautajaiset joissa mies lainausmerkeissä saisi itkeä, mutta oppi on mennyt senverran perille että en niin noloksi ole ryhtynyt, edes kun oma isä haudattiin.
Itkemiset on sallittu naisille, eikä siihen tule puuttua, vaan naisen on annettava olla rauhassa omissa oloissaan ja selvittää päänsä ja itkunsa.
Kotitöiden osin nainen hoitaa kodin ja ruuat, ja miehen asia on korjata ja pitää talon tekniikka kunnossa. (Asutaan maalla eli ei kerrostalossa)
Kumppanini totesi oman äitinsä hääyöstään kertoneen, että illantullen isänsä oli sanonut, että johan tätä häitä on vietetty, ja viideltä pitää mennä lehmät navettaan hoitamaan. Ei ole siis ongelma muille kuin kaupunkikerrostaloissa asuville hepeneissäkulkeville pikkuprinsessoille tällaiset äijät kuin minä ja kaltaiseni.

Itkevä miehenmalli oli fiasko, ja johan se on nähty läpi koko yhteiskunnan, että nainen kaipaa miestä joka sanoo missä kaappi seisoo.

Kautta aikojen nainen on etsinyt itseään vahvempaa mieheksi.
Jos mies on osoittautunut itkeväksi ja tunteelliseksi sellaiset ovat aina saaneet kenkää, ja valittavat jopa tämänkin palvelimen sinkkupalstoilla.

Mies joka ei ymmärrä että naiselle tulee tehdä asiat selviksi, joutuu olemaan yksin. Niin se menee.

Jokainen hempeilijä jonka tiedän on saanut muijiltaan kenkää perseelleen.

Oli ihan pakko tulla etsimään muiden naisten kokemuksia tällaisesta suhteesta, nimittäin olen myös itse samassa tilanteessa, enkä tiedä mitä pitäisi tehdä. Tilanne on ihan toivoton. Viimeisin riita oli 4 päivää sitten ja sen jälkeen kumpikaan ei ole puhunut mitään vaan olemme eläneet omaa elämää. Itselle viimeisin riita oli vikatikki, nimittäin olen harkinnut vakavasti muuttoa lapseni kanssa.

Olen ollut mieheni kanssa vähän yli 5- vuotta yhdessä ja meillä on 5 vuotias lapsi. Kyllä, lapsemme sai alkunsa suhteen alussa ja lapsi tekeekin tästä asiasta hankalampaa, nimittäin kuvittelin olevani tämän miehen kanssa loppuelämäni yhdessä. Edellinen suhteeni kesti 4- vuotta ja silloinen mies joi paljon ja oli väkivaltainen. Kun tutustuin nykyiseen mieheeni, hän vaikutti liian hyvältä ollakseen totta. Oli helposti lähestyttävä, mukava, vastuullinen, vakituinen työ ja omakotitalo. Kaikki onkin painajaista...

Ongelma on tämä: Suhteeseemme ei kuulu yhteinen aika eli emme käy missään tai tee mitään yhdessä. Tästä olen puhunut ja jopa raivonnut sen 5 vuotta ja muutosta ei tapahdu. Olen yrittänyt ehdottaa syömässä käymistä ym. mutta kaikki menee kuuroille korville. Olen itse järjestänyt välillä romanttisia koti-iltoja, jolloin olen todella nähnyt vaivaa ruoan laitossa ym. Koskaan minulle ei ole tehty näin, vaikka olen pyytänyt. Lisäksi suhteeseemme ei kuulu läheisyyttä ja hellyyttä. Voi kuinka olen kaivannut kainaloon ottamista ja siinä pötköttelyä, mutta ei. Mieheni ei lähesty minua koskaan läheisyyden tai hellyyden merkeissä vaan seksin. Aina, kun miehelläni on seksi mielessä, hän tulee kourimaan ja ehdottelemaan, mutta muuten olen ilmaa. Mieheni ei ole siis kiinnostunut minun tunteistani tai siitä mitä korvieni välissä liikkuu... En tunne itseäni naiseksi vaan seksiobjektiksi. Haluaisin tuntea olevani tärkeä ja haluaisin olla tyttöystävä "yhdenillan jutun" sijaan. Minusta tuntuu ettei mieheni tarvitse minua mihinkään muuhun kuin seksiin. Aina kun olen ottanut esille sen, että emme tee yhdessä mitään, hän sanoo, että on väsynyt töistä eikä jaksa ajatella. Mikä parasta, hän kuitenkin viettää useita tunteja autotallissa autojen ja moottorikelkkojen parissa. Autot ja moottorikelkat ovat saaneet enemmän huomiota kuin minä koko suhteen aikana. Kun mies tulee töistä hän onkin autotallissa loppupäivän ja viikonloput kuluu myös tähän. Mieheni kyllä ottaa lapsesta vastuun ja tekee myös kotitöitä, aina kun ei ole autotallissa.

Tähän suhteeseen on kuulunut myös väkivalta. Mieheni on käynyt muutaman kerran käsiksi niin, että näkyviä ruhjeita on ollut. Tämä on tapahtunut aina silloin, kun mieheni on ollut humalassa. Juo siis harvoin. Lupasi ettei tee enää niin ja kahteen vuoteen ei olekaan käynyt käsiksi, mutta sitä en ihmettelisi vaikka näin vielä tapahtuisikin.

Jos olen pahoittanut mieleni jostain ja satun olemaan alla päin tai itkeskelen, ei mieheni sitä noteeraa. Koko suhteen aikana hän ei ole koskaan tullut lohduttamaan kun itken vaan kääntänyt selän ja jättänyt täysin yksin. Se on kauheaa, nimittäin mieheni on ainut läheinen elämässäni ja juuri häneltä olen kaivannut tukea ja lohtua. Minulla ei siis ole rakastavia vanhempia eikä ystäviä joihin tukeutua tarpeen tullessa. Olen muutenkin todella yksinäinen niin mieheni käytös todella loukkaa.

Mieheni tuppaa myös harrastamaan muiden naisten kyttäämistä eli jos olemme esimerkiksi kaupassa niin mieheni vahtaa toista naista niin, että tilanne on nolo kaikille meille kolmelle. Se ei ole enää viatonta vilkaisemista vaan röyhkeää vahtaamista, minkä kolmas osapuolikin huomaa. Joskus mieheni on keskittynyt niin paljon kyttäämiseen, että ei ole tajunnut minun seisovan vieressä ja puhuvan. Että hävettää! Naisen ei tarvitse olla kummoinenkaan ja mieheni vahtaa silti... Tämä on aika jännä, sillä itse saan aina paljon huomiota ja kehuja miehiltä. Olen liikunnallinen ja huolehdin hyvin itsestäni. Ulkonäöltäni olen huoliteltu ja kaunis. Se mitä olen myös miehelleni sanonut on se, että saan muilta miehiltä enemmän huomiota kuin omalta mieheltäni ja sen ei pitäisi olla niin. Olen toivonut vain sitä, että mieheni katsoisi joskun minua muiden sijaan...

Kauheaa! Tätä kirjoittaessani ehdin jo itseltäni kysyä, että mitä hel***tiä minä tässä suhtessa vielä teen... Välitän todella paljon miehestäni, mutta onko tässä mitään järkeä?! Voiko tällaiselle suhteelle tehdä mitään ja kannattaako edes vaivautua?! Myönnän, että olen peloissani ja pelkään aloittaa uuden elämän lapseni kanssa. Niin moni asia tulee olemaan monimutkaista ja yksinäisyys ei sitä ainakaan helpota...

suuttunut11111: Lohduttavaa kuulla, että on muitakin jotka ovat samassa tilanteessa, mutta siinä ei ole mitään lohduttavaa, että moni siitä kärsii.

tunnevammaiset, emotionaalisesti alikehittyneet ääliöt kannattaa kiertää aivan helvetin kaukaa. ite kulutin moiseen 2 vuotta elämästäni. sattui mm. sairastapaus, jonka vuoksi itkeskelin koko illan. mies vain makaa ja pelaa kännykkäpeliä. tais olla viimenen pisara. koskaan ei aloitetta tehnyt mihinkään puhumiseen, menemiseen, seksiin. muuta ei osannut kuin pelata ja puhua peliasioista muiden peliaddiktien kanssa. ei mitään muuta elämässä, ja multa vei liian kauan ennen kuin tajudin kuinka kuollut voi elävä ihminen ihan todella olla. onneksi tyyppi nyt historiaa.

Kannattaisi erota,ja etsiä sellainen mies,joka ei ole tunteeton ja kylmä,koska nämä ihmistyypit ei muutu ja ajan mittaan voi menettää vaikka hermonsa,koska ei tule kuulluksi.

Lopeta ison lapsen hoito. Eli tee ruoka ja siivous ja pyykit ja kaupassa käynnit itsellesi. Näin saat sen ymmärtämään kun yksin on.

Erilaisuus, tuo hyvin huonosti hyödynnetty voimavara... Itselläni on ahdistava miessuhde juuri siksi että sitä "läheisyyttä", hellyyttä, kaikestapuhumista jne pitäisi miesystäväni mielestä olla määrättömästi, niin laadullisesti kuin muutenkin.
En jaksa antaa koko elämääni tällaiseen, asiaan, joka ei ole minulle ominaista. Olen vuosikausia sitten eronnut- olen kahden aikuisen lapsen äitikin- joten suurinpiirtein tiedän parisuhteen perusjutut...
Mutta- en ihan oikeasti koe siitä mitään iloa, että eri osoitteissa elävät, eri arkea elävät ihmiset olisivat jotain yhtä- etenkin kun mitään puhetta ajan oloon ei ole ollut missään vaiheessa mistään sen kummemmasta.

Vaatimukset on vähimmillään kiusaannuttavia häläreitä kesken työpäivieni. Ja kun on puhuttu- ettei töitäni saisi mikään sotkea. Toinen ääripää on vaatimus että teen tai jätän jatkossa tekemättä jtn mikä kuuluu ihan normaaliin elämääni. Siinä minulla menee joskus mykäksi. En ymmärrä, mikä hankkii senkin rahan jolla maksan juuri sen määrän pyykättävää, kuin kulloinkin haluan pestä... Oisikohan ollut ihan minä itse, palkkani saanut ja sen eteen tehnyt tyyppi. Joten ei pitäisi minun kotonani olla muualla asuvalla nenän nirpistelyjä asioista.
Usein nousee melkoinen häläritulva siitä kun viikonloppu lähestyy. Haluaisin joskus viikonlopusta edes osan viettää omassa rauhassani- Mahdotonta, toinen on ovella ennenpitkää jos ilmaisen oman rauhan tarvettani.

En minä oikeasti ymmärrä, miksen saisi kotonani tehdä käsitöitä kenenkään häiritsemättä tai kertailla viikon tapahtumia yksin, tai kirjoittaa rauhassa tai miettiä seuraavan viikon työjuttuja.
En kertakaikkiaan aina jaksa yhtään ainutta muuta ihmistä. Työasioissa joudun liikkumaan ihmisten seassa, työparini kanssa usein- joten siltä pohjalta oman ajan tarve on kyllä normaali juttu.

Erään kerran meinasin saada nyrkistä kun haleja pyysin. Joo, ei olla enää yhdessä. Exällä uus nainen, kuulemma hetken panopuu. Just joo ja kivat hänelle.

Yleensä ylimieliset on heikoimpi.

Sinkkuna paras!

Olihan ketju 😱 nämä kun luki läpi niin ei tämä sinkkuelämä kovin hullummalta tunnukkaan. Miksi kerjätä pettymyksiä? Silti vaikea uskoa, etteikö jotain hellusta, tunteita näyttävää miestä voisi löytyä. En vaan käsitä mitä tuollaiset miehet naisella tekee? Luulisi, että tuossa vaiheessa mieskin tajuisi jo lähteä kälppimään lujaa jos parisuhde tuntuu noin ahdistavalta 😕

Voi olla kylmä, uttei tarvi olla ilkeä. Viittaan siis kylmään mieheen/naiseen, mutta koskaan ei kenenkään pitäs olla ilikee.
Mikäs terapeutti mä oon hahahah???!!!!
Oon vaan helvetin näkymätön ja tuntematon mies =MrJuha82.
Kyllä olen MrJuha82. Todella tuntematon mies off tietokone.

Elän itse tunneköyhän miehen kanssa, jonka ainut intohimo on oma työ yrittäjänä alalla, jossa tapaa muita naisia. Minua kohtaan ylimielinen ja epäkohtelias. Silti pian 9 vuoden suhde....tosin lopputulos se, että minulla ollut rakastaja 2v.

Miksi V-A-L-I-T-S-E-T käyttää arvokasta aikaasi tuon tason olion kanssa?
Miksi "yrität" ja "vihjailet" asioita joihin haluat muutosta?
Miksi et voi sanoa rehellisesti ja suoraan ettei tämä peli vetele ellei mies T-E-E oma-alotteisesti muutosta käytökseensä?
Vai onko mies niin paljon henkisesti taaksejäänyt ettei se yksinkertaisesti kykene havaitsemaan omaa tökeryyttään? Jossa tapauksessa kysysmykseen numero 1: Miksi V-A-L-I-T-S-E-T käyttää arvokasta aikaasi tuon tason olion kanssa? Miksi, voih, miksi?????

Millä perusteella se seurustelukumppani valkataan, jos listalla ei ole esim. inhimillisyys, ystävällisyys, kommunikointikykyisyys? :-)

Ohhoh, eikös tommosta tapahdu vasta vuosien päästä yhdessä olon alusta. Ei tuu välttis alussa näkyviin, jos tulee jo alussa niin kipin kapin lähde, maailma on miehiä pullollaan.

Ei ole normaalia käytöstä. Itse en jaksaisi hetkeäkään suhdetta, josta ei saa mitään.

Aloittaja on huomannut joa lausta asti että mies on emotionaalisesti todella kylmä - ja siitä huolimatta alkanut ja jäänyt suhteeseen tyypin kanssa!
Tekstistä saan sen käsityksen että aloittajalla itsellään kuitenkin on terve tunne-elämä, mikä kumma sitten on vetänyt yhteen kivipatsaan kanssa?
Aloitus on vanha mutta varmasti näitä löytyy edelleen ja paljon. Olisi syytä kysyä itseltään miksi sietää huonoa kohtelua ja mikä saa jäämään suhteeseen joka ei mitään hyvää anna, päin vastoin.

Koska opitaan että IHMISET ON ERILAISIA, KAIKKI YKSILÖITÄ JA VAPAUS VALITA KENEN KANSSA ON.