Jumalan kansan merkki
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Jumala loi maan ja kaiken mitä siinä on kuudessa päivässä. Seitsemännen hän pyhitti ja siunasi ihmiselle lepopäiväksi. Luther kirjoittaa: ”Vieläpä lankeemuksen jälkeen hän (Aadam) piti pyhänä seitsemännen päivän; hän opetti sinä päivänä lapsiaan, mistä ovat todisteena hänen poikiensa, Kainin ja Aabelin toimittamat uhrit. Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne. Tätähän tarkoittaa sana ”pyhittäminen””.(Martti Luther, 1.Moos.kirjan selitys 1-7, s. 83; julkaisija: Suomen Luther-säätiö, 2004)
Sapatti on olemukseltaan pelkkää evankeliumia. Se muistuttaa ihmistä Jumalan teoista, jotka hän on tehnyt hyväksemme luomisessa että lunastuksessa. Täytettyään ristillä lunastustyönsä Jeesus lepäsi sapatin. Näin sapatti liittyy myös Golgatan täytettyyn työhön. Pyhittäessään sapatin ihminen tunnustaa olevansa täysin riippuvainen sekä Kristuksen luomis- että lunastustyöstä. Kun ihminen sinä päivänä panee syrjään omat tekonsa, hän tunnustaa, että kaikki tulee Kristukselta armosta, lahjana – ei ansiona.
Mutta mitä merkitsee, jos torjumme sapatin lahjan ja sanomme Jumalalle: Kiitos ei! En halua noudattaa sinun aikojasi enkä merkkejäsi. –Miltä tämä kuulostaa? Onko se kunnian antamista Jumalalle? Silläkö tavalla kumarramme häntä, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet? Vai kumarrammeko muita jumalia ja herroja?
Uskonpuhdistajat olivat myöntäneet jo Augsburgin tunnustuksessa (artikla 28. kirkollisesta vallasta), ettei sunnuntailla ole takanaan Raamatun arvovaltaa, vaan että se perustuu kirkon asettamiin inhimillisiin sääntöihin. Uskonpuhdistajat ja heidän seuraajansa toteavat ettei ylösnousemuksen muistoksi missään kohdin Raamattua kehoteta viettämään sunnuntaita. Esim. Apt.20:7 mainitaan että kyseessä on sapatin jälkeinen ilta/iltayö eikä sapattia seuraavan päivän ilta!
Kuulumme Jumalan kansaan jolle sapatti myös kuuluu yhtenä kymmenestä käskystä. Paavali kirjoitti meistä pakanoista: ”-ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan KANSAAN kuin pyhät.”(Ef.2.luku)
Vastaukset 13
Vanhimmat
ÄLÄ asetu Jumalaa vastaan
"VÄLTÄ KINASTELUA ja KIISTOJA LAISTA, sillä ne ovat HYÖDYTTÖMIÄ ja TURHIA".
Adventisti lopeta nyt kiisteleminen laista Jeesuksen nimessä!
Tit. 3:9
Mutta VÄLTÄ mielettömiä riitakysymyksiä ja sukuluetteloita ja KINASTELUA ja KIISTOJA LAISTA, sillä ne ovat HYÖDYTTÖMIÄ ja TURHIA.
Eihän sunnuntain ja sapatin välillä ole mitään lain kiistaa, koskapa Sunnuntaita ei mainitakaan Jumalan laissa.
Ainoastaan 7.s päivä mainitaan. Näin ollen tässä kysymyksessä ei ole kiistaa laista, koska sellaista lakia ei koskaan maailmanhistoriassa Jumala ei ole antanut.
Onhan kirjoitettu: " Eläkää rauhassa kaikkien kanssa minäli se, teistä riippuu"
Jos ja kun Jumala on sanonut " Menkää, tehkää ja saarnatkaa..niin onhan lain saarnaaminen Jumalan teko.
Sillä: " Jos tahdot päästä elämään sisälle, pidä käskyt" (jeesus)
Mitkä käskyt? Nämä: ...muista pyhittää sapatti, älä varasta, älä tapa jne..
Onhan kirjoitettu; " Autuaat ne jotka pitävät Jumalan käskyt, heillä on oikeus päästä porteista sisälle Jumalan kaupunkiin ....Ilm 22:14
Eikähän sapatista saa mieletöntä riitakysymystä, vaan järkevän ja mielellisen, koska sehän on IV-käsky.
Kiista voi olla hyödytön ja turha, mutta sapatin vietto ja lain noudattaminen sitä ei ole.
Ja heti ensimmäisenä syntynyt teidän sapatinviettäjänne tappoi veljensä!
Hyvää hedelmää kantoi opetus???
Syytät Jumalaa ihmisen rikoksesta.
...sillä onhan kirjoitettu: " Se joka on syypää yhden käskyn rikkomiseen on syypää koko 10- käskyn rikkomiseen.
Opetus on tämä: Eivät lainrikkojat peri Jumalan valtakuntaa, vaan ne, jotka lain rikkomisensa ovat tunnustaneet ja hyljänneet.
Huonoa hedelmää kantaa edelleen Jumalan tuntemisen opetus.
..." Minä olin outo ja te otitte minut huoneeseenne...(jeesus), syötitte ja juotitte...
Jos lähimmäisesi on outo, niin ota hänet huoneeseesi (sydämeesi) ja anna hänelle syödä ja juoda.
Syököön Jumalan sanaa, joka on elämän leipä, ja juokoon samasta kalliosta kuin Israelin kansa, kun Mooses häntä ensin löi, (syytöntä miestä, Kristusta, joka on Kallio ja Kivi
Lutherin Isosta Katekismuksesta kolmannen käskyn selitys. Sapatista hän sanoo mm. "...Edellisen vuoksi tämä käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä, sillä se on Vanhan testamentin säädösten tavoin jotain täysin ulkoista, tiettyihin menettelyihin, henkilöihin, aikoihin ja paikkoihin sidottua, mistä kaikesta Kristus nyt on päästänyt meidät vapaiksi.Kun kuitenkin esitämme oppimattomille kristillisen käsityksen siitä, mitä Jumala meiltä tässä käskyssä vaatii, niin huomattakoon, ettemme pidä lepopäivää ymmärtäväisten ja oppineitten kristittyjen vuoksi, hehän eivät sellaista lainkaan tarvitse..."
Voisit nyt lukea tuon kolmannen käskyn selityksen kokonaan tuosta Isosta Katekismuksesta niin tietäisit Lutherin kannan asiaan. Mutta ethän sinä halua lukea sellaista mikä sotisi adventistisia uskomuksiasi vastaan koska uskomuksesi ovat sinulle tärkeämoiä kuin ainakaan sellaiset tosiasiat, jotka voisivat kyseenalaistaa nuo uskomuksesi.
Uskotko sinä nyt Lutheria vai et?
Kun Luther sanoo Aadamin pyhittäneen sapatin. Luther tunsi tosiasiat sapatista. Tällä palstalla taas on väitetty että Aadam ei pitänyt sapattia, vaikka Lutherkin on Raamatun näkemyksen kannalla, että piti. Lisäksi on väitetty Ellenin keksineen että sapattia vietettiin paratiisissa. Lutherin lausunto kumoaa kaikki muut vastaväitteet asiassa.
Se taas, että Luther ei nähnyt sapattia siinä valossa missä me Kristuksen seurakuntana sen Raamatun perusteella näemme, ei ole luettava Lutherille synniksi. Hän oli oman aikansa lapsi ja teki paljon hyvää kristinuskolle.
Tosiasia on käynyt selväksi, että teillä uskoon tulo merkitsee ihan eri asiaa kuin kristyllä.
Ja kaikki hengelliseen elämään liittyvä on teillä kummallista tulkitsemista.
Te olette sielullinen uskontokunta vastakohtana hengelliselle seurakunnalle.
älkääkä tulko sitä merkitystä muuttamaan tuomalla itsenne ehdolle siihenkin.
1.Korinttolaiskirje:
15:44 kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen.
Luther, vaikka olikin oman aikansa lapsi kuten Ellenkin oli oppinut mies kun taas Ellen ei ollut oppinut eikä minkäänlainen mies.
Ilmeisesti Ellen sai mukulana jonkin pojanviikarin heittämästä kivestä sellaisen tärskyn päähänsä, että näki näkyjä ja poti muutenkin hysteriaa ja katalepsiaa. - Luther oli luultavasti neuroottinen muuten vain.
UMPIKUJASSA kolme-enkeliä näyttää
jo olevan - kun Lutheria pyytää
avuksi haudan takaa!
Onko kolmesta-enkelistä tullut
luterilainen ja Luther-säätioläinen?
Oikeasti Luther ei todistanut Aadamista,
vaan "uudesta Aadamista" - Jeesuksesta, joka
vanhurskauttaa syntisen ja lähettä omavanhurskaan
tyhjänä pois.
HUOMAA myös se saatanallinen harhautus:
Aluksi lainausta Luther-säätiöltä.
Sitten kolmen-enkelin omaa propagandaa
ja AIVAN ERI HENGESSÄ!!!
Room. 5:14
Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.
1. Tim. 2:14
Eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
UUSI AADAM - KRISTUS
Room 5:15-19
15 Mutta armolahjan laita ei ole sama kuin lankeemuksen; sillä joskin yhden lankeemuksesta monet ovat kuolleet, niin paljoa enemmän on Jumalan armo ja lahja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, armon kautta ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
16 Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
17 Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. -
18 Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;
19 sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.
ja room.katolista kirkkoahan nämä ovat avuksi huutaneet koko ajan eli todistelleet katolisten lausunnoilla sapattioppiaan.
Ei enää sairaammin voi käyttää muiden tekstejä!
SILLÄ LUTHER ei missään kohden tuossa
sanonut, että sunnuntai olisi pedon merkki
tai väärä päivä
tai että sapatin pitämättä jättämisestä
olisi vakavia seuraamuksia
Lutherhan antoi ymmärtää, että lepopäivä pyhitetään Herralle ja SEURAAVANA päivänä alkaa työt taas tai omat riennot.
Sapatti on omistettu JUMALANPALVELUKSELLE, sanoi Luther. Mutta ellenistit korostavat jotain tiettyä muka ainoaa oikeaa päivää - ulkokuorta.
Luther olisi siitä kovin vihainen!
JUMALANPALVELUS - mitä se on?
Jaak. 1:27
Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
Jes. 58:6
Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?
Lainaus Lutheria kolmen-enkelin tekstistä:
>>> Siispä sapatti on maailman alusta asti omistettu jumalanpalvelukselle. he olisivat sapatinpäivänä kokoontuneet puhelemaan Luojan äärettömästä hyvyydestä, uhranneet, rukoilleet jne.