Uskovan elämä on helppoa. Hänelle on luvassa käsittämätön palkinto; ikuinen elämä paratiisissa, jonka loistoa tuskin osaamme edes hahmottaa. Ja tämä ei edes edellytä mitään tekoja, vaan ainoastaan uskoa. Iankaikkisen elämän saa armon kautta, ei omilla ansioilla.
Monella uskottomalla on paljon vaikeampaa; moni kuuluu johonkin järjestöön, joka ei lupaa mitään palkintoa vaan ainoastaan vaatii ehdotonta uskollisuutta, kuuliaisuutta ja kovien sääntöjen tarkkaa noudattamista. Moni näihin kuuluvista, kristillisen kasvatuksen saaneista, vielä päälle päätteeksi "tietää" joutuvansa kadotukseen kuolemansa jälkeen. Silti he ovat aatteelleen uskollisia loppuun saakka (vrt. osa natseista).
Kumpi ansaitsee hatunnoston? Mielistely ja anteeksipyyteleminen taivaspaikan toivossa vai ehdoton ja karu uskollisuus rangaistuksesta huolimatta?
Monella uskottomalla on paljon vaikeampaa; moni kuuluu johonkin järjestöön, joka ei lupaa mitään palkintoa vaan ainoastaan vaatii ehdotonta uskollisuutta, kuuliaisuutta ja kovien sääntöjen tarkkaa noudattamista. Moni näihin kuuluvista, kristillisen kasvatuksen saaneista, vielä päälle päätteeksi "tietää" joutuvansa kadotukseen kuolemansa jälkeen. Silti he ovat aatteelleen uskollisia loppuun saakka (vrt. osa natseista).
Kumpi ansaitsee hatunnoston? Mielistely ja anteeksipyyteleminen taivaspaikan toivossa vai ehdoton ja karu uskollisuus rangaistuksesta huolimatta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.