raput

1.2 Portaiden mitoitus
Avoimen puurakennejärjestelmän vakiomitoitus
määrittää sekä pientalon että
kerrostalon kerroskorkeudeksi noin 3
metriä (Suomen rakentamismääräyskokoelman
osan G1 Asuntosuunnittelu
Määräykset 1994 mukaan kerrostalon
kerroskorkeuden tulee olla vähintään 3,0
m).
Askelman mitoitukseen sovelletaan
seuraavaa yleisohjetta:
2 x nousu etenemä = noin 630 mm
(600...640 mm).
Tämän mukaan askelman etenemä
em. enimmäiskorkeuksilla olisi
· asunnon sisäisessä portaassa 255
mm (235...275 mm; määräysten mukainen
min 250 mm)
· kerrostalon poistumistieportaassa
296,6 mm (276,6...316,6 mm; määräysten
mukainen min 270 mm).
Vastaavasti nousujen vähimmäislukumäärä
on
· asunnon sisäisessä portaassa 16 kpl,
kun nousukorkeus on 187,5 mm (max
190 mm)
· kerrostalon uloskäytävän portaassa
17 kpl, kun nousukorkeus on 176,5
mm (max 180 mm) tai 18 kpl, kun nousukorkeus
on 166,7 mm (hissittömän
talon helppokulkuinen porras)
Porrassyöksyn vähimmäisleveys em.
palomääräysten (E1) ja käyttö- ja huoltoturvallisuusmääräysten
(F2) mukaan on
· asunnon sisäisessä portaassa 800
mm
· kerrostalon poistumistieportaassa
1200 mm
Lisäksi kerrostalon uloskäytävän portaassa
lepotason mitoituksessa tulee ottaa
huomioon myös paarikuljetuksen tilantarve,
jolloin lepotason syvyys on vähintään
1350 mm ja leveys vähintään
2480 mm, kun porrassyöksyn leveys on
1200 mm (RT 91-10498 Paarikuljetuksen
tilantarve).
Portaiden suunnittelua yleensä on käsitelty
tarkemmin RT-ohjekortissa RT
88-10470 Portaat ja luiskat.
2 PORTAAN JA
PORRASASKELMAN
RAKENTEELLISET
RATKAISUT
2.1 Porrassyöksyn rakenne
Portaan kantavan rakenteen muodostavat
tavallisesti porrassyöksyn suuntaiset
palkit, joiden väliin (reunapalkit) tai päälle
(reuna- tai keskipalkit) askellankut sijoitetaan.
Porrassyöksyn kantavat palkit
tuetaan ala- ja yläpäästään lattiarakenteeseen
ja/tai kerros- tai välitason rakenteeseen
tai ympäröiviin seinärakenteisiin.
Palkit tehdään tavallisesti liimapuusta,
viilupuusta, liimatusta puulevystä
tai sahatusta tai höylätystä puutavarasta,
ja ne mitoitetaan tapauskohtaisesti.
Ks. kuva 2.
Kerrostalon puurakenteinen uloskäytävän
porras joudutaan paloteknisistä
syistä (palonkestovaatimus R60) tekemään
umpiportaana, jolloin kantavat rakenteet
verhoillaan alapuolelta palosuojaverhouksella
(esimerkiksi kartonkipintaisin
kipsilevyin), jonka on täytettävä
1/I-pintakerrosvaatimus ja 10 minuutin
suojaverhousvaatimus. Lisäksi portaan
kantavien palkkien välit täytetään
palamattomalla eristeellä (mineraalivillalla),
jonka paikallaan pysyminen myös
mahdollisessa palotilanteessa varmistetaan
metallikiinnikkein, esimerkiksi metalliverkolla.
Kuvissa 3 ja 4 on esimerkki kerrostalon
puurakenteisesta portaasta.
Kuvissa 5 ja 6 on esimerkki huoneiston
sisäisestä puurakenteisesta portaasta.
Avoportaassa askellankut tuetaan tavallisesti
näkyviin jäävien (reuna)palkkien
päälle tai väliin, ks. kuvat 9...10. Reunapalkkien
materiaalina käytetään esimerkiksi
liimattua puulevyä.
Kun porras sijoittuu seinärakenteiden
väliin, porrasaskelmat voidaan tukea
päistään seinärakenteisiin myös ilman
erillisiä kantavia palkkeja, ks. kuva 11.
2.2 Porrasaskelma
Porrasaskelmat tehdään esimerkiksi
höylätyistä lattialaudoista, liimatusta
puulevystä tai rakennuslevystä (esim.
vanerista), jolloin ne yleensä päällystetään
tarkoitukseen soveltuvalla lattianpäällysteellä.
Portaan pintamateriaaleja
on esitelty jäljempänä kohdassa 4.1.
Avoportaassa askelmat tuetaan yleensä
päistään (paitsi keskipalkkiportaassa),
mikä tulee ottaa huomioon askelmien
rakenteellisessa mitoituksessa.
Lisäksi askelmien vapaa väli (korkeussuunnassa)
saa olla enintään 100 mm,
jolloin askelman alapinta varustetaan
tarvittaessa ko. väliä pienentävällä laudalla.
Umpiportaassa portaan kantavat rakenteet
voidaan joko jättää näkyviin tai
tarvittaessa verhoilla alapuolelta rakennuslevyin,
ks. kuva 8. Vaihtoehtoisesti
umpiporras voidaan tehdä massiivipuuaskelmin,
jotka tehdään esimerkiksi liimatusta
ja höylätystä puusta, ks. kuva
14.
2.3 Portaan kiinnitykset ja
natinan ehkäisy
Portaan mahdollinen natina voidaan ehkäistä
riittävällä huolellisuudella portaan
kaikissa eri työvaiheissa. Erityisesti on
kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin
· portaan kantavat rakenteet ja porrasaskelmat
mitoitetaan riittävän jäykiksi
· portaaseen käytettävä puutavara on
riittävän kuivaa (= 15 %)
· kaikki kiinnitykset ovat mahdollisimman
lujia
· porrasaskelmien liitokset ja kiinnitykset
tehdään riittävän tukevin ruuvein;
liitokset ja kiinnitykset vahvistetaan liimalla.
3 ohjetiedosto RT 88-10743
©

1 YLEISTÄ
Tässä RT-ohjekortissa käsitellään sekä
paikalla rakennettavaa P2-paloluokan
3...4 -kerroksisen avoimella puurakennejärjestelmällä
toteutettavan puukerrostalon
uloskäytävän porrasta että kerrostalo-
tai pientaloasunnon sisäistä porrasta.
Lisäksi käsitellään lyhyesti portaan
yleisiä suunnitteluperiaatteita ja
portaan detaljointia.
Kuvassa 1 on kaaviomaisia esimerkkejä
yleisimmistä porrasratkaisuista.
1.1 Portaita koskevat määräykset
Suomen rakentamismääräyskokoelman
osan E1 Rakenteellinen paloturvallisuus
mukaan P2-luokan 3...4 -kerroksisen rakennuksen
uloskäytävän porrassyöksyjen
ja tasanteiden sekä niitä kannattavien
rakenteiden tulee täyttää luokan R 60
vaatimukset. Lisäksi uloskäytävän ja siten
myös porrassyöksyn leveyden tulee
yleensä olla vähintään 1200 mm.
Enintään kaksikerroksisessa asuinrakennuksessa
(P3-luokan pientalo) sallitaan
porrassyöksyn leveydeksi 900 mm.
P3-luokan rakennuksessa ei portaan
kantaville rakenteille ole asetettu luokkavaatimuksia.
Lisäksi porrashuoneita (uloskäytäviä)
koskee sisäpuolisten pintakerrosten
luokkavaatimus, joka on seinille ja katoille
1/I ja lattioille (porrasaskelmille) L.
L-luokkaisen pintakerroksen asemesta
voidaan käyttää massiivipuuta, jonka
paksuus on vähintään 15 mm.
Suomen rakentamismääräyskokoelman
osan F2 Rakennusten käyttö- ja
huoltoturvallisuus mukaan saa paloteknisissä
uloskäytävissä askelman nousu
olla enintään 180 mm ja etenemän tulee
olla vähintään 270 mm. Asuinhuoneiston
sisäisessä portaassa saa askelman
nousu olla enintään 190 mm ja
etenemän tulee olla vähintään 250 mm.
RT 88-10743 ohjetiedosto 2
© Rakennustietosäätiö 2001