Pääministerin eduskunnalle antama tiedotus osuudestaan ns. Irak-gatessa muodostui odostusten mukaan vain yhdeksi kohtaukseksi näytelmässä, jota julkisuudessa on viime ajat asian tiimoilta esitetty. Jutun juoni on jo vakiintunut, jopa poliitkotkin näyttävät urautuneen toistelemaan niitä argumenttejaan joihin matkan varrella ovat jumittuneet.
Varsinaiseen asiasisältöön, eli siihen miten maan Irak-politiikka muuttui kun Jäätteenmäki toi uutta argumentaatiota vaalikeskusteluun, ei nytkään varsinaisesti kajottu. Ulkoministerin suulla toisteltiin jo omaksuttua doktriinia, jonka mukaan keskeiset päättäjät aina ovat olleet yksimielisiä "maan linjasta". Sanomatta tällöin jää, ettei sellaista asiaa kuin "maan linja" ole olemassakaan. Se on nimenomaan asia, joka muodostuu ja täydentyy koko ajan, ja juuri siihen Jäätteenmäen esilletulo omalta osaltaan vaikutti.
Eduskunnassa kukkoili hämmästyttävä määrä hämmästyttävän tietämättömiä ja tekopyhiä kansanedustajia, joiden moralisoivalla patetialla ei ollut tolkun määrää. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut edetä asiassa siihen ainoaan suuntaan, josta lisää totuutta pitäisi kaivaa esille. Eli kysymyksiin siitä mihin kaikkeen Lipponen oli Bushin kanssa käymissään neuvonpidoissa Suomen sitonut, mistä amerikkalaisille oli syntynyt "väärinkäsitys" siitä että Suomi kuului heidän sotaliittoutumaansa, miksi meilläkin toteutettiin CIA:n liittolaismaille tarkoitettu irakilaisdiplomaattien kiristys- ja karkoitusohjelma "Uhkaava taivaanranta", jne, jne.
Kansanedustajat vaativat kuin yhdestä kurkusta Jäätteenmäkeä kertomaan asiasta "koko totuuden". Tällaisella vaatimuksella ei tietenkään ole mitään todellista sisältöä, koska tällaisista asioista ei ole olemassa koko totuutta, on vain kunkin toimijaosapuolen intressien puitteissa esitettyjä kysymyksiä ja mahdollisia vastauksia niihin. Vaikka kaikkiin tällaisiin kysymyksiin pyrittäisiin vastaamaan, itse asiasta ei syntyisi sen kokonaisempaa kuvaa, päinvastoin: mitä enemmän ja eri kannoilta asiaa käsiteltäisiin, sitä hajanaisemmaksi itse kunkin kokonaiskuva muotoutuisi. Juuri tällaisilla asioilla kuitenkin kansanedustajaressukoiden on kiva moralisoida. Luulen kuitenkin, että tämä hehkuttaminen ainakin näiden tekopyhimpien tahojen, SDP:n ja Kokoomuksen piiristä saattaa kalahtaa niiden omaan nilkkaan.
Ulkoministeri Tuomiojan eduskunnassa antama vastaus kysymykseen muuttuiko maan ulkopolitiikka Jäätteenmäen julkituoman tiedon jälkeen, tai paremminkin sanoen täsmentyikö se, kertoo hyvin tylysti sen miten tiukasti raja entisen pääministerin sekoiluihin nähden on nyt vedetty. On näköjään sovittu ettei hänen tekemisiään enää vedetä julkisuuteen. Hän saa nauttia kummallista koskemattomuutta -- liekö se palkkio siitä että hän vetäytyi syrjään uudesta hallituksesta? Mitä mahtaa sitten pinnan alle jäädä? Jokin motiivi Mannisellakin kuitenkin on ollut hänen lähettäessään muistioitaan oppositiojohtajalle -- jokin tarve saattaa julki jotain jonka hän on arvioinut niin tärkeäksi että on jopa uskaltautunut uhraamaan koko virkauransa asian ilmitulon tapahtuessa.
Tässä suhteessa Jäätteenmäen tidonanto toi uutta lisävaloa asioihin: hän on saanut käyttöönsä tietoa jota hänelle on syötetty. Ulkopolitiikan hoidossa on siitä vastuussa olleiden ja asioista tietoisten piirissä siis selvästi syntynyt sisäistä kriisiä ja painetta paljastaa salailtuja, vakaviksi virheiksi arvioituja asioita. Tässä valossa esim. avoimuuspolitiikkaa vahvasti kannattaneen Antti Satulin yllättävä kuolema lomamatkallaan Lapissa herättä yhä pintan nousevia kysymyksiä.
Selvää on ettemme tiedä läheskään koko totuutta mistään. Mutta selvää myös on, että asiat ovat sen luonteisia, ettei niistä koko totuutta muodostu koskaan kenenkään yksittäisen ihmisen päähän. Edes historiankirjat eivät tämänkaltaisista asioista tule kertomaan mitään "yhtä totuutta", vaan jotain joka koostuu juuri ja nimenomaan selllaisesta tunnepitoisesta pintavaahdosta kuin mitä eduskunnassa juuri käydystä keskustelusta käteen jää.
Varsinaiseen asiasisältöön, eli siihen miten maan Irak-politiikka muuttui kun Jäätteenmäki toi uutta argumentaatiota vaalikeskusteluun, ei nytkään varsinaisesti kajottu. Ulkoministerin suulla toisteltiin jo omaksuttua doktriinia, jonka mukaan keskeiset päättäjät aina ovat olleet yksimielisiä "maan linjasta". Sanomatta tällöin jää, ettei sellaista asiaa kuin "maan linja" ole olemassakaan. Se on nimenomaan asia, joka muodostuu ja täydentyy koko ajan, ja juuri siihen Jäätteenmäen esilletulo omalta osaltaan vaikutti.
Eduskunnassa kukkoili hämmästyttävä määrä hämmästyttävän tietämättömiä ja tekopyhiä kansanedustajia, joiden moralisoivalla patetialla ei ollut tolkun määrää. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut edetä asiassa siihen ainoaan suuntaan, josta lisää totuutta pitäisi kaivaa esille. Eli kysymyksiin siitä mihin kaikkeen Lipponen oli Bushin kanssa käymissään neuvonpidoissa Suomen sitonut, mistä amerikkalaisille oli syntynyt "väärinkäsitys" siitä että Suomi kuului heidän sotaliittoutumaansa, miksi meilläkin toteutettiin CIA:n liittolaismaille tarkoitettu irakilaisdiplomaattien kiristys- ja karkoitusohjelma "Uhkaava taivaanranta", jne, jne.
Kansanedustajat vaativat kuin yhdestä kurkusta Jäätteenmäkeä kertomaan asiasta "koko totuuden". Tällaisella vaatimuksella ei tietenkään ole mitään todellista sisältöä, koska tällaisista asioista ei ole olemassa koko totuutta, on vain kunkin toimijaosapuolen intressien puitteissa esitettyjä kysymyksiä ja mahdollisia vastauksia niihin. Vaikka kaikkiin tällaisiin kysymyksiin pyrittäisiin vastaamaan, itse asiasta ei syntyisi sen kokonaisempaa kuvaa, päinvastoin: mitä enemmän ja eri kannoilta asiaa käsiteltäisiin, sitä hajanaisemmaksi itse kunkin kokonaiskuva muotoutuisi. Juuri tällaisilla asioilla kuitenkin kansanedustajaressukoiden on kiva moralisoida. Luulen kuitenkin, että tämä hehkuttaminen ainakin näiden tekopyhimpien tahojen, SDP:n ja Kokoomuksen piiristä saattaa kalahtaa niiden omaan nilkkaan.
Ulkoministeri Tuomiojan eduskunnassa antama vastaus kysymykseen muuttuiko maan ulkopolitiikka Jäätteenmäen julkituoman tiedon jälkeen, tai paremminkin sanoen täsmentyikö se, kertoo hyvin tylysti sen miten tiukasti raja entisen pääministerin sekoiluihin nähden on nyt vedetty. On näköjään sovittu ettei hänen tekemisiään enää vedetä julkisuuteen. Hän saa nauttia kummallista koskemattomuutta -- liekö se palkkio siitä että hän vetäytyi syrjään uudesta hallituksesta? Mitä mahtaa sitten pinnan alle jäädä? Jokin motiivi Mannisellakin kuitenkin on ollut hänen lähettäessään muistioitaan oppositiojohtajalle -- jokin tarve saattaa julki jotain jonka hän on arvioinut niin tärkeäksi että on jopa uskaltautunut uhraamaan koko virkauransa asian ilmitulon tapahtuessa.
Tässä suhteessa Jäätteenmäen tidonanto toi uutta lisävaloa asioihin: hän on saanut käyttöönsä tietoa jota hänelle on syötetty. Ulkopolitiikan hoidossa on siitä vastuussa olleiden ja asioista tietoisten piirissä siis selvästi syntynyt sisäistä kriisiä ja painetta paljastaa salailtuja, vakaviksi virheiksi arvioituja asioita. Tässä valossa esim. avoimuuspolitiikkaa vahvasti kannattaneen Antti Satulin yllättävä kuolema lomamatkallaan Lapissa herättä yhä pintan nousevia kysymyksiä.
Selvää on ettemme tiedä läheskään koko totuutta mistään. Mutta selvää myös on, että asiat ovat sen luonteisia, ettei niistä koko totuutta muodostu koskaan kenenkään yksittäisen ihmisen päähän. Edes historiankirjat eivät tämänkaltaisista asioista tule kertomaan mitään "yhtä totuutta", vaan jotain joka koostuu juuri ja nimenomaan selllaisesta tunnepitoisesta pintavaahdosta kuin mitä eduskunnassa juuri käydystä keskustelusta käteen jää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni eduskunnan päätöksenteko tallaa paikallaan. Oppositio on vaaleista asti ollut hyvin kiinnostunut syrjäyttämään Jäätteenmäen vain sen takia että siihen olisi mahdollisuus ja kun tälläinen virhe on tapahtunut.
Heille vielä maksetaan palkkaa väittelystä, jossa toistuvat samat mielipiteet kertatoisensa jälkeen. Tämä on politiikkaa! Huonoa sellaista, tämä jos mikä olisi häpeän paikka.
Jos asialla olisi ollut Lipponen asia olisi ollut jo LOPPUUNKÄSITELTY ennen vaaleja, vain sen takia että hän on mies, kankeapuheinen, ja murahtaa että nyt ollaanpas hiljaa tästä, asia on loppuunkäsitelty.
Anneli on vahva persoona, hän osaa ainakin seistä kantansa takana, toisinkuin Lipponen, jonka kanssa asiasta tuskin olisi edes mahdollista keskustella, jos tuota keskustelua voi edes keskusteluksi kutsua.
Se että Lipponen matkustaa yhdysvaltoihin tapaamaan Bushin ja lupaa Suomelta täyden tuen Irakin sodassa ja jälleenrakennuksessa askarruttaa. Jo tämä asia voisi olla välikysymyksen arvoinen. Olikohan tämä hallituksen yleinen linja vai puhuiko lipponen vain omasta puolestaan. Tästäkin asiasta oli ihmettelyä, Lipponen vain itseasiassa nauroi ja katsoi vihaisesti ja asia lakaistiin maton alle. Outoa että pienenmaan pääministeri matkustaa Bushin luo antaen tukensa. Millä rahalla? Yhdysvalloissa oltiin ymmällään, ja syystäkin.
Hallituksen kanta olikin sitten eriävä, he tukevat YK:ta ja pitävät sotaa vääränä. Onko tämä sitten se sama linja? Miten tämä unohtui keskustelusta pois?
Asiaa paisutellaan. Kerrankin kun olisi vahva, edustava pääministeri, jolla ei mene kylmät housuun, heti kun omaan jalkaan kapsahtaa. Nyt hänet halutaan syrjäyttää. Erittäin mielenkiintoista.
Koko juttusi haisee keskustan vaalipropagandalta joka oli täynnä perusteettomia väitteitä ja ilkeämielisiä vihjailuja. Väitätkö edelleen ettei Jäätteenmäki valehdellut kun häneltä kysyttiin useaan otteeseen suoraan salaisten Irak-papereiden vuotajaa?
Jäätteenmäkihän sai muistiot puoluetoveriltaan presidentin neuvonantaja Manniselta faksilla suoraan linnasta. Salaiseksi julistettujen tietojen käyttämin vaalitaistelussa on jo sinänsäkin tuomittavaa. Asian tekee erittäin vakavaksi se että Jäätteenmäki systemaattisesti valehteli ja johti yleisöä harhaan vuotajakysymyksessä. Todellisuudessa Jäätteenmäki tiesi vuotajan alusta alkaen ja ansaitsee erota valehtelunsa vuoksi.
Mitä tulee Suomen Irakin sodan aikaiseen politiikkaan niin on aika haudata koko juttu keskustan vaaliankkana. Ei Lipponen Suomea mihinkään koalitioon sitonut. Tämän totesi eräs USA:n ulkoministeriön virkamies välittömästi Jäätteenmäen lausuntojen jälkeen. Joka sellaista väittää on velvollinen todistamaan väitteensä. Suomi kun ei osallistunut koko sotaan millään tavalla sen paremmin Irakissa kuin YK:ssakaan. Edes Irakin jälleenrakentamiseen ei Suomen sodan aikaisen kielteisen kannan vuoksi ole yrityksillämme mahdollisuuksia osallistua. Missä siis ovat mainostamasi liittosuhteen edellyttämät teot? Vaalit ovat ohi, jäljelle jäi vain Jäätteenmäen valehtelu, erotkoon mokoma.
Manninen on sanonut että jos hän menettää paikkansa niin menettää se toinenkin. Eli kumpitahansa osapuoli valehtelee. Sillä ei ole merkitystä, sillä Halonen lopuksi ratkaisee annetaanko Annelille lähtöpassit pääministerin pallilta.
Mielestäni Jäätteenmäen toimintakyky lamautettiin heti, hän ei voinut tehdä työtään rauhassa. Tämä saattaa olla opposition tai SDP:n vehkeilyä, salajuoni, syötti johon Anneli ei voi olla tarttumatta. Anneli ei ole menettänyt kansan luottamusta, hän ei yksinkertaisesti päässyt näyttämään kynsiään.
Tämä asia ei ole vaikuttanut suomen ulkopolitiikkaan eikä yhden virkkeen suora lainaus ole näin vakavaa. Jos Suomella todella olisi jotain roolia Irak asiassa, siellä oltaisiin jo auttamassa. Naurettavaa politikointia. En usko sisällön olevan sellaista ettei se kestäisi päivänvaloa.
Lipponen on tehnyt niin monta virhettä hallituksensa aikana, Anneli teki vain yhden ja hänet veivattiin. Mitä tämä kertoo? Siitä että Keskusta puolue on aina ollut aina huonossa asemassa. Se on SDP:n ja kokoomuksen temmellyskenttä. Vehkeilyä vehkeilyn perään.
Lipponen matkusti yhdysvaltoihin esittelemään omaa päätöstään että Suomi antaisi täyden tuen. Tämä ei kuitenkaan ollut hallituksen yleinen linja. Tästä hän saikin satikutia, mutta vaikeni. Sillä jos kenellä on valtasuhteet sekaisin. Vanha mies, kuivaisi pois.
Eräs tutkija on sanonut, että oppositiojohtajilla olisi oikeus saada tietoa hallituksen päätöksistä.Jos näin olisi, ei Anneli olisi tehnyt mitään väärää.
Salailua ja taas kerran salailua.. no, uskotteko että Lipponen ja SDP on tässä asiassa puhdas kuin pulmunen. Ei kertakaikkiaan.
Etkö jo ymmärtänyt että "vuoto" ei ole
pääasia.
Vaan vuodon aihe, ON pääasia.
Media Lipposen kimppuun vaan PUSKII!
Niin että pääministerin valehtelulla eduskunnan edessä ei ole sinun mielestäsi mitään merkitystä??!!!
Jos väität että Lipponen jotenkin sitoi Suomen USA:n johtamaan koalitioon niin esitä nyt hyvä ihminen jotain näyttöä asiasta. Suomen ulkopolitiikasta Irakin sodan aikana kun ei löydy minkäänlaista tukea USA:lle, ei rintamalla, ei YK:ssa eikä missään muussakaan foorumissa. Kysyn edelleen missä ovat vihjailemasi liittosuhteen edellyttämät teot?
on varmaan jotain todisteita väitteesi tueksi?
>Lipponen matkusti yhdysvaltoihin esittelemään omaa päätöstään että
>Suomi antaisi täyden tuen. Tämä ei kuitenkaan ollut hallituksen yleinen
>linja. Tästä hän saikin satikutia, mutta vaikeni. Sillä jos kenellä on
Jäätteenmäeltähän ei todisteita löytynyt.