Meneekö joihinkin tietoihini merkintä jos käyn lääkärillä ja minulla todetaan jonkun asteinen masennus ja saan siihen lääkityksen? Voiko tämä merkintä sitten tulla esiin esimerkiksi töihin hakiessa, kuten poliisiksi tai lentäjäksi, joissa psykologiset vaatimukset ovat tiukat? Minulla ei ole mitään hajua tosiaan mitä tietoja minusta on merkitty ja ketkä niitä pääsee tarvittaessa lukemaan. Joten vähän kiinnostais tietää mitä papereita ihmisten terveydentilaan liittyen on olemassa, mitä kaikkea niihin merkitään ja ketkä kaikki niitä pääsee tarvittaessa lukemaan. Kiitos.
Merkintä mielenterveyshäiriöistä
eioleolemassa
181484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
sairaus.
http://www.youtube.com/watch?v=Cgh02vOMyW0
http://www.youtube.com/watch?v=MRJN_NfyiH4
http://www.youtube.com/watch?v=KgMovNmtRF0
Mene puhumaan vaikka papille ongelmistasi. Ratkaisu ongelmiisi ei ole kemikaalit.
sairaskertomuksiisi-
lomake, jossa kiellät tietojen luovuttamisen toisille lääkäreille. Kaikissa sairaalaoissa ja lääkäreiltä löytyy sellainen. Potilastietoja ei saa luovuttaa ilman potilaan lupaa.
Mutta todellakin, pappi varmaan pitää suunsa paremmin kiinni kuin terveydenhuolto.
se ongelma vaan tietojen luovuttaminen muille! Esim.työpaikoilla lääkäri ei saisi kertoa potilastarinoita ainoallekaan muulle ei edes terveydenhoitajalle!! Myös muille sen tulisi sulkea ja sen tulisi olla myös automaattista suojausta !!! Vaine erikseen pyydettynä sen tulisi olla allekirjoituksen kautta sallittua ja ilmoittaa siinä minne kaikkialle tietoa leviää!!
Ei sairas ja onneton tahdo kovin paljon osata ajaa ensimmäisenä luottamusasioita ei edes saisi olla sallitttua siinä vaiheessa kysellä mitään, vaan keskittyä siihen toisen hätään ja hoivaan !! Vasta toettuaan tulisi tälläisä voidä kysyä jos nyt yleensä on tarvis joillekin muille tietoa antaa !!! Työpäaikoilla tieto leviää aina työntekijöille asti ja minua kiinnostaakin kuinka vakavasta rikoksesta on silloin kyse kun tietoa vuodetaan!! Onko rnagaistus yhtä vakava yksilötasolla kuin se on julkisuuteen liittyen esim. stasin jutussa ????? Yksilöllä tulisi olla täysin sama suoja ja yksilöistä koostuu juuri kansamme. Toivoisin lakiasiantoimistojen paneutuvan tälläiseen ja tiedottavan asioista enemmän asiakkailleen (tuleville) jotta nämä ymmärtäisivät esitaistella meidän oikeuksistamme !!
eli aina hoidon loputtua potilaalle koko sairaskertomus mukaan vaikka kopiohinnalla, sen TAHTOO kaikki ! Sitä ei saisi edes kysyä erikseen ja anella vaan sen tulisi tulla AUTOMAATTISESTI. Ja kaiken oikeudentajun nimissä siinä tulee olla valitusoikeus jos on tullut väärää tietoa sinne! Ja niitähän tulee ! Niitä on tullut muissakin sairasteluissa !
Ovatko ne "vahingossa" toisten ulottuvilla? Ne eivät kuulu työnantajalle ollenkaan koska työnantaja on jo lain puitteissa velvoitettu kohtelemaan työntekijöitään tasapuolisesti luoden puitteet työn suorittamiselle tasavertaisesti. Kuinka moni teistä on saanut tietää työkaverin sairauksista toisilta työntekijöiltä tai työnantajalta joko vihjauksen tms. muodossa ja kuinka moni teistä on siitä tehnyt rikosilmoituksen???? Korvaus tulisi olla tuntuva vuodon kohteelle koska sillä on aiheutettu suurta ahdistusta ja asennetta kielteiseen kohteluun ja juoruiluun osalleen.Se voi myös estää tuleville työpaikoille menon ja syrjäyttää !!!!!!!!!
papereita, työpaikkalääkäri on asia erikseen, hänellä taas on ihan samanlainen vaitiolovelvollisuus kuin muillakin. Kukaan ei saa tietää diagnoosejasi, jos et niitä itse kerro. Mitä tulee työpaikkahakuun, itse vastaat kysymykseen onko sinulla diagnosoitu mielenterveyden ongelmaa. Jos haluat valehdella, senkin päätät ihan itse, mutta en suosittelisi, koska ei sitä huvikseen kysytä. Jos sinulla on ollut esim. vaikea-asteinen masennus, mietipä itse oletko kykenevä tiettyihin töihin. JA, jos sitten työssä ollessasi sairastut, toki silloin työnantajasi saa tietää ainakin pääpiirteittäin miksi jäät sairaslomalle, miten sitten suu pannaan, jos hakuvaiheessa on valehdellut?
työsuojeluvaltuutetulle !!!!!!!!!!!!!!!
No, voin kertoa sinulle miten minulle kävi.
Kärsin masennuksesta, vaikka en sitä itse ymmärtänyt. Sinnittelin ja sinnittelin, kunnes lopulta en vaan enää jaksanut. Työterveyslääkäri lopulta hoksasi asian ja määräsi sairauslomalle. Sain myös lääkkeet.
Sairauslomatodistukseen tuli merkintä depressio F32. Sitä kautta meni tieto tietysti työnantajalle ja omalle esimiehelleni, joka laukaisi asian koko porukalle. Siitä seurasi, että minua ei enää tervehditty, katsottiin kummasti. Kun palasin töihin, olin selvästi muuttunut näkymättömäksi, minua suorastaan kartettiin.
Yritin kiertää asian niin, että en käynyt enää työterveyshuollossa, mutta kun terveyskeskuslääkäri määräsi minulle antibioottia, hän kysyi muista lääkkeistä ja kerroin tunnollisena ihmisenä käyttäväni masennuslääkettä. Just joo ja sittenpä minulla olikin jo maininta depressiosta terveyskeskuksen papereissa. Kohtelu muuttui sielläkin heti ja selvästi. Olinhan nyt mielenterveyspotilas, enää ei sanojani uskottu. Tuntui, että kaikki meni masennuksen piikkiin. Enpä mennyt enää sinnekään.
Eräänä iltana jouduin sitten paikallisen sairaalan ensiapuun kovien kylkikipujen takia. Myös siellä oli tieto masennuksesta ja ensimmäinen kysymys oli, oletko ottanut lääkkeesi? Oletko yrittänyt itsemurhaa? HUH!
Sanoin, että eikö tästä muuten selviä? Hoituri katsoi minua kummasti, mutta ei hoksannut, että depressiivinen potilas voi heittää vitsin. Olin siis mielenterveyspotilas. Leima otsassa.
Kaikkein kurjinta tässä hölmöydessä on se, että lapseni paras ystävä ei enää päässytkään meille leikkimään. Siihen asti olivat vuorotellen vierailleet toistensa luona päivittäin. Kysyin syytä, mutta kaveri sanoin vain, että ei pääse enää meille leikkimään. Kaverin äiti on terveyskeskuksessa töissä osastosihteerinä, joten rohkaistuin ja kysyin asiaa häneltä suoraan. Äiti lehahti punaiseksi kuin tomaatti, sopersi jotain ja sen jälkeen ei lapsi ole meille edelleenkään päässyt. Siispä osastosihteeritkin pääsevät katselemaan naapuriensa terveystietoja.
Nyt olen saanut avun masennukseeni, mutta luottamus esimieheen on mennyt, samoin terveyspalveluihin. Ja kamalinta kaikesta on se, lapselta meni paras ystävä.
Minun olisi pitänyt hakea apua ajoissa yksityiseltä psykiatrilta, joka ei ole kytköksissä mihinkään lääkäritaloon tai laitokseen. Mistä sellaisen löytää, en tiedä. Mutta kun en itse edes älynnyt olevani masentunut. Luulin olevani muuten sairas.
Tieto kyllä kulkee ja pysyy papereissasi maailman tappiin. Sairaskertomukseesi tulee maininta: depressiivinen. Sen kun lääkäri huomaa, on asenne muuttunut ja sinulla arvellaan olevan jotain psykosomaattista vaivaa, etkä enää saa apua "oikeisiin sairauksiisi".
Paikkakuntasi hammashoitajat, sairaala-apulaiset, fysioterapeutit yms tietävät myös diagnoosisi ja se muistetaan, vaikkei sinusta mitään muuta muistettaisikaan. Töitä voit hakea, mutta tuskin tulee kutsua haastatteluun, olethan saanut diagnoosin "depressiivinen".
Tälläisten asioiden tullessa ilmi olisi vain HAASTETTAVA OIKEUTEEN N.200 000 EURON KORVAUSVAATEIN !!!!!!!!! Eikähän suut tukkeutuisi
Oikeudessa varmaan todettaisiin, että lääkärit, hoitajat jne ovat syyllistyneet väärään menettelytapaan. Rangaistuksena heille tulisi kirjallinen huomautus lääkäriliitolta yms, millä ei ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Ja hullun leima papereissa senkuin pysyy. Ja pysyy. Ei lähde kirveelläkään. Vaikka mitään mielisairautta ei edes ole olemassakaan...
hyvällä tuurilla todetaan sinulle tehdyn vääryyttä. huonolla tuurilla saat lisää diagnooseja, oli niihin aihetta tai ei. itse en uskaltanut ottaa riskiä lisädiagnooseista, vaihdoin paikkakuntaa ja siten sairaanhoitopiiriä. ainoa keino saada ns. puhtaat paperit, ja asiallista kohtelua somaattisissa sairauksissa, kivuissa tms. vaivoissa
toi teksti oli kyllä niin tuttua että hirvittää... :(
Mutta eikö tieto kulje myös sairaanhoitopiirien välillä?
Asutko pienellä vai isolla paikkakunnalla? Itse asun pienehkössä kylässä ja en ole tavannut täällä vielä tuollaista. Masennushan on todella yleistä, en ymmärrä mitä salattavaa siinä on. Miten ihmiset voivat olla noin julmia toisilleen? Jos jollakin on masennusta, eikö häntä silloin pitäisi lähimmäisten tukea ja auttaa, eikä alkaa kartella? Ei kai siltä kukaan ole turvassa täällä karussa, pimeässä pohjolassa?
Kaamosmasennushan on melkein muotisana, miksei myös "normaalia" masennusta jo aleta ymmärtää?
Minun papereissani on tieto psykoosistani ja edelleen naapurit tervehtii ja terveyskeskus hoitaa. Jos nyt jotain selän takana juorutaan, en anna sen häiritä...jos se olisi asiaa, sen voisi sanoa myös naamakkain. Eli turhat puheet eivät häiritse, niin kauan kuin en anna häiritä. Aina on olemassa ihmisiä, jotka mässäilee toisten asioilla. Itse en kuulu heihin, enkä aio koskaan liittyä...
Tiedot mun sairaudesta on tietenkin vain edellisen työpaikan työterveyshuollossa eli käytännössä isossa yksityisessä lääkärifirmassa. Mutta se tiedän että sieltä ei kyllä mitään tietoa siirry mukana uuteen työpaikkaan.
Lisäksi tämän lääkärifirman sisälläkään kukaan muu ei päässyt lukemaan psykiatrin tekstiä musta, ei psykologi, ei yleislääkäri. Ja sama toisin päin. Tieto ei kulje. Musta se olis hyvinkin voinut vähän vapaammin kulkea ettei mun olisi tarvinnut niin monta kertaa kertoa samaa tarinaa:)
Minusta kuullostaa ihan tutulta, minulle myös on käynyt samalla tavalla. Ihan pelästyin, kun luulin, että joku kertoo minun tarinani...
mutta muista että lait on sitä varten että niitä noudatetaan. Ihminen joka parhaillaan sairastaa tai sairastuu uudelleen on aika herkkä muiden katseille ja puheille kun on muutenkin itsetunto alhaalla. Siksi juuri näen että asioiden vuotaminen on kuin lietsontaa sairauden uusiutumisen vaaralle että ei siellä aito auttamishalu takana ole, vaan silloin puhutaan henkisestä lamauttamisesta ja paranemisen heikentämisestä ja karmeintahan se on aina jos sen takana onkin asioista lukenut lääkäri joka siis on täysin ymmärryksessä mitä voi seurata.
asioista tietämättömiä ihmisiä jotka voivat tehdä toisen elämän hyvinkin raskaaksi asenteillaan ja ennakkokäsityksillään. Onhan täällä jo luettukin mitä kiusaamisen kohteeksi joutumisesta voi seuratta niin nuorilla kuin vanhemmillakin ihmisillä, ajatuksen tajuaa kun miettii rasismin kohteeksi joutunutta. Lääkärillä ei ole oikeutta päättää koskaan siitä saako ja tahtooko hän luovuttaa tai pitää esillä tietoja potilaistaan, ne on aina salattuja