Ensin vietiin hilkka päästä ja muut arvokkaat status symbolit, sitten jouduttiin sinuttelemaan ylilääkäriä ja istumaan samaan kahvipöytään. Osaston kahviossa alettiin lukemaan lehtiä ja juoruilusta tuli äänekästä. Osastokierroilla alkoi ramppaan kuka hoitaja milloinkin, paperi- ja lääkehoitajat jäivät historiaan, potilaat alkoivat puhumaan ihan tavallisesti, opiskelijoista puhumattakaan. Oman edun ajajia ilmaantui joka potilashuoneseen, enään ei voinutkaan toteuttaa periaatetta, että meillä tehdään näin. Käskyttäminen ja reipas lääkäreiden nöyristely jäi historiaan. Sitten innostuttiin hakemaan arvostusta erilaisilla erikois -liitteillä, onneksi niistä päästiin eroon. Ja sitten palkkavaatimuksia, lakkoja. Ei enään en jaksa. Haluasin hoitaa ja hoivat niin kuin ennenkin. Ja meitä on paljon. Onneksi Jaana Pesola-Laitinen sai tämän lakon loppumaan. Nyt jaksan taas.
Tehyn täysfloppi
Kohta eläkkeelle
2181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikamoisia juonittelijoita noi hoitajat. Menee vähän luottamus rehelliseen toimintaan. Ens kerralla jos joutuu potilaaksi, alkaakin jo pelkäämään hoitajien juonitteluja. Mitä lienee insuliinipiikkejä antavat, jos hoitotyö tuntuukin nyt taas vaihteeksi liian raskaalta tai muuten vaan on liikaa töitä.
Tajuatko ollenkaan miten tärähtäneeltä kuulostat? "Ne hoitajat siellä insuliinipikkeineen potilaita väijyy...."