Eduskunnan apulaisoikeusasiamies hylkäsi kantelun, joka oli tehty 1918 kansalaissodassa kuolleiden joukkohautoihin haudattujen jälkikäteen siunaamisesta.
"Apulaisoikeusasiamiehen mukaan vainajilla ei ole perusoikeuksia, joten siunaus ei loukannut uskonnonvapautta."
(HS 20.11.)
Lähtökohtana siis on, että vainajalla ei ole perusoikeuksia, ja täten oikeudellisia vaateita.
Entä kirkon rooli vainajan "viimeisen tahdon" noudattajana?
Esimerkki 1: ateisti haluaa tulla haudatuksi ilman kirkonmenoja. Uskovaiset omaiset eivät tätä hyväksy. Vainajalla ei ole perusoikeuksia, joten omaiset päättävät hautaamisesta ja siunaamisesta siis tässä tapauksessa papin kutsuen ja vainajan siunaten.
Esimerkki 2: uskovainen kuolee ja haluaa saada itselleen uskonnolliset hautajaiset. Omaiset ovat sysimustia pakanoita eivätkä halua pappien ja kirkkojen kanssa pelehtiä. Omaiset sanovat haluavansa ei-uskonnolliset hautajaiset uskovaiselle vainajalle. Vainajalla ei ole perusoikeuksia apulaisoikeusasiamiehen mukaan.
Miten vain luulen, että myös tässä jälkimmäisessä tapauksessa kirkko vetoaa oikeuteensa siunata vainaja - vainajan tahdon mukaisesti?
Lopputulos: kirkollista siunausta Suomessa ei voi välttää?
"Apulaisoikeusasiamiehen mukaan vainajilla ei ole perusoikeuksia, joten siunaus ei loukannut uskonnonvapautta."
(HS 20.11.)
Lähtökohtana siis on, että vainajalla ei ole perusoikeuksia, ja täten oikeudellisia vaateita.
Entä kirkon rooli vainajan "viimeisen tahdon" noudattajana?
Esimerkki 1: ateisti haluaa tulla haudatuksi ilman kirkonmenoja. Uskovaiset omaiset eivät tätä hyväksy. Vainajalla ei ole perusoikeuksia, joten omaiset päättävät hautaamisesta ja siunaamisesta siis tässä tapauksessa papin kutsuen ja vainajan siunaten.
Esimerkki 2: uskovainen kuolee ja haluaa saada itselleen uskonnolliset hautajaiset. Omaiset ovat sysimustia pakanoita eivätkä halua pappien ja kirkkojen kanssa pelehtiä. Omaiset sanovat haluavansa ei-uskonnolliset hautajaiset uskovaiselle vainajalle. Vainajalla ei ole perusoikeuksia apulaisoikeusasiamiehen mukaan.
Miten vain luulen, että myös tässä jälkimmäisessä tapauksessa kirkko vetoaa oikeuteensa siunata vainaja - vainajan tahdon mukaisesti?
Lopputulos: kirkollista siunausta Suomessa ei voi välttää?
Vastaukset 17
Vanhimmat
sillä siunaamisella tulee, ei se siunaus muuta iankaikkisuus, eikä muutakaan tilannetta. Missä enemmän valehdellaaan, kuin hautajaisissa? Esim. jumalatonta yritetään lykätä taivaaseen väkisin, ei papin valheelliset sanat jumalan lapseudesta enää muuta kenenkään kohtaloa, kyllä muutos ennen kuolemaa on oltava.
T; Jumalanhullu
"miksikäs se vainaja enää sillä siunaamisella tulee, ei se siunaus muuta iankaikkisuus, eikä muutakaan tilannetta."
Kuolleelle sillä ei mitään väliä olekaan ja jos jätetään nämä yliluonnolliset liirumlaarumit (sielu siellä, sielu täällä), niin asian ydin on se, että jos kirkon sallitaan siunata uskonnoton, pitää se kirkon valtaa yllä. Kirkko voi perustella olemassa oloaan ja vaatia edelleen erityisasemaa esim. verotukseen. Ja saada sen toteuttamiseen valtion väkivaltakoneiston, jota kansalaiset rahoittavat verorahoilla.
Jokin aika taaksepäin oli tällä samaisella palstalla kirjoituksia, joissa tivattiin kirkon roolia kapinallisten siunaamattomuudessa. Miksi kirkolle ei sopinut siunata niitä ihmisiä, jotka valkoinen terrori Suomessa tappoi?
Nyt näköjään samat kyselijät kysyvät, miksi nämä samaiset uhrit sitten siunattiinkin kirkon toimesta.
Kumpi sitten oli "parempaa toimintaa"?
Vainajalla ei ole perusoikeuksia eikä velvollisuuksia, senhän sanoo järkikin. Mieleeni tulee ainoastaan oikeus kunniaan eli vainajan ihmisarvoa ja elämäntyötä sovi halventaa.
Esimerkkisi 1 ja 2 ovat hypoteettisia, mutta mahdollisia. Vainajan omaiset voivat kyllä päättää näistä asioista aika pitkälle, kun vainajalla ei ole enää perusoikeuksia. Tosin omaiset eivät tällöin kunnioita vainajan eläissään ilmaisemaa tahtoa. Kirkko hoitaa eläviä, "kuolleet haudatkoot kuolleensa" sanoo Kirjakin.
Kärjistäen voisin sanoa, että mitäpä tuosta, ei kai sillä liene mitään merkitystä ateistille, mihin ja miten haudataan, jos ei uskovaisellekaan, jonka sielu on jo muussa maailmassa. Suurempi merkitys hautajaiset on omaisille, jotka muistelevat vainajan elämää.
"Suurempi merkitys hautajaiset on omaisille, jotka muistelevat vainajan elämää. "
Eli mielestäsi mahdollisuus, että ateistiomaiset jättävät kristilliset hautajaiset uskovaiselle vainajalle pitämättä on ihan realistinen?
Olin aikanaan haudankaivajan sijaisena kesän. Siinä tehtävässä näin monenlaista.
Oikeesti, elämässä on monet asetelmat mahdollisia!
Olenpa kokenut, kun pienen lapsen haudalla oli vain haudankaivaja! Siis minä! Ja tämä aikuisen oikeesti "suuressa maailmassa", ei missään Takahikiän Peräkylässä "sisäsiittoisten perukoilla"!
hautaustestamentti ja laittaa se vaikka kehyksiin. olohuoneen seinälle.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/pohjois-savo/tietoa/oikeustietoa/hautaustestamentti.html
Tiedän kyllä, että on käynyt niin, että vainajan vakaumusta ei ole kunnioitettu, mutta jos toive on mahdollisimman monen tiedossa, niin asian luulisi olevan hoidossa.
Hautajaiset voi järjestää itse. Rahat on varatulla tilillä.
Lakimieheni hoitaa toimitusta. Poruhan siitä tulee.
Vaan eipä taida vainaja välittää;)
Hautajaisethan ovat enemmänkin omisia ja ystäviä varten. Täytyyhän sitä melkoinen mulkku olla jos haluaa vittuilla läheisilleen vielä kuolemansa jälkeenkin haluamalla sellaiset hautajaiset, joissa läheiset eivät viihdy. Tosin jos läheiset ovat oikeasti läheisiä ja ystävät oikeita ystäviä, niin he kyllä kunnioittavat vainajan viimeistä toivetta ja pitävät vainajan valintaa oikeana ja järjestävät hänen halumansa muistotilaisuuden. Tietenkään vainajalla ei taida olla mitään lakisääteistä oikeutta saada haluamansa muistotilaisuus ellei asiaa ole ilmoitettu esim. testamentissa ja palkattu henkilöä toteuttamaan tuota toivomusta.
jos ei halua kirkollisia hautajaisia? Mitä sinä tarkoitat? Minun jäämistöstäni ei tasan tarkkaan lihoteta enää kirkon tai hautaustoimiston tiliä. Kumpaakaan ei tarvita. Kirkkoa tarvitaan nykyään ainoastaan krematorion osalta, koska kunnallisia ei ole. Hautaustoimistoa ei tarvita ollenkaan. Ja ruumiinsa voi testamentata myös tutkimukseen, jolloin ei koidu mitään kuluja.
"Mitä sinä tarkoitat?"
Tarkoitan sitä, että jos tietynlaiset hautajaiset jotenkin auttavat rakkaimpiani surussa kun minä olen kuollut, niin miksi kieltäisin sellaiset heiltä? Enkö olisi tämän tehdessäni mulkku?
En nyt tarkoittanut, että hautajaisten olisi välttämättä oltava kirkolliset vaan yleensä sitä, että ne ovat ystävien ja omaisten mieleen olivat ne sitten kirkolliset, ateistiset tai mitkätahansa.
mutta keiden omaisten mieleisiksi sinä ne sitten tahtoisit, ihmiset kun ovat erilaisia?
No jos satun nyt odottamattomasti kupsahtamaan, niin ilmeisesti omaiseni eli vanhempani hoitaisivat hautajaiseni niin kuin parhaaksikatsovat, koska ei ole mitään vakituista muijaakaan/vaimoa/avovaimoa vielä löytynyt, joka voisi tuon hommaan toimittaa. Ilmeisesti tulisi siis papinsaarnaa vielä kuolemankin jälkeen vaikka eivät vanhempani mitään uskonnollista porukkaa ole, mutta tapa on tapa. Ystäväni varmasti ilmaantuisivat paikalle, koska eivät yökkää papin nähdessään vaikka eivät erityisen uskonnollisia hekään ole. Kuitenkin kun tuo kuolema tulee ajankohtaiseksi niin saatampa keskustella muistotilaisuudesta jonkun kanssa ja varmasti esitän asiasta jonkinlaisen toiveen ainakin testamentissa.
Eli näin minun kohdalla, mutta muillahan asiat voivat olla toisin. Pääpainona kuitenkin edelleen läheisten toiveet, jotka pyrin ottamaan huomioon. Tietenkin jos jollakin on kovin eritavalla uskonnolisuuteen suhtautuvia ihmisiä lähipiirissä voi valinta olla vaikea, jolloin ainakin minä yrittäisin pyrkiä jonkinlaiseen kompromissiin.
Mä toivon että mut haudattais aikanaan mahdollisimman kauas uskovaisten hautausmaasta. Mä en voi sietää uskovaisia. YÖK YÖK USKIKSILLE.
>>Mä toivon että mut haudattais aikanaan mahdollisimman kauas uskovaisten hautausmaasta. Mä en voi sietää uskovaisia. YÖK YÖK USKIKSILLE.
ihan sama mitä mun raadolle tehdään kun potkasen tyhjää. toisaalta en kyllä välttämättä kirkon saatanallisiin menoihin haluaisi osallistua edes kuolleena, vaikka siinä tapauksessa en porukasta erottuisikaan mitenkään.
jääpi nähtäväksi miten käy kunhan aika koittaa..
vuosien kuluttua "nykyhihhulimeininki" saattaa olla ihan erilaista ja kaikki palvoo mikroaaltouuneja ja syö sammakoita ehtoollisella.
Esimerkki 1: Uskossa oleva haluaa tulla haudatuksi kirkonmenoin. Ateistiomaiset eivät tätä hyväksy.
Vainajalla ei ole perusoikeuksia, joten omaiset päättävät hautaamisesta ja tilaisuudesta siis tässä tapauksessa olla kutsumatta pappia ja siunaamatta vaiinajaa.
Esimerkki 2: Ateisti kuolee ja haluaa saada itselleen uskonnottomat hautajaiset. Omaiset ovat kristittyjä uskovaisia eivtkä halua ateismin kanssa pelehtiä. Omaiset sanovat haluavansa uskonnolliset hautajaiset ateistivainajalle. Vainajalla ei ole perusoikeuksia ateistin mukaan.
Miten vain luulen, että myös tässä jälkimmäisessä tapauksessa ateisti vetoaa oikeuteensa olla siunaamatta vainaja -vainajan tahdon mukaisesti?
Lopputulos: Uskonnoton hautaus ei Suomessa ole mahdollinen?
Hautaustestamentti ja siihen ehdot. Minä en ainakaan halua uskissukulaisiani hautajaisiini surua teeskentelemään. Ei, vaan mahdollisimman halvalla ja hauskat pippalot pystyyn.