Onneen ilman uskontoja

Dalai-Lama pyrkii kirjassaan Ethics for the New Millennium kohti universaalia etiikkaa, johon ihmiset voisivat toimintansa perustaa, nykykulttuurin monimuotoisuudenkin keskellä. Vaikka Dalai Lama onkin meidän tiibetin-buddhalaisten hengellinen johtaja, ovat hänen tekemänsä ehdotukset tarkoitettu kaikille, riippumatta kunkin yksilöllisestä tavasta uskoa / olla uskomatta.

Dalai-Laman mukaan on löydettävissä yksi yhteinen perusta, jonka kaikki ihmiset tavalla tai toisella jakavat ja tämä kaikkien ihmisten yhteinen halu on perustana hänen etiikalleen. Hän kirjoittaa:

"Omalta osaltani lukemattomien ihmisten tapaaminen kaikkialta maailmasta ja kaikilta elämän osa- alueilta muistuttaa minua perustavasta samuudestamme ihmisolentoina. Todellakin, mitä enemmän näen maailmaa, sitä selvemmäksi tulee, että tilanteesta riippumatta; olemmepa rikkaita tai köyhiä, koulutettuja tai ei, yhtä rotua, sukupuolta, uskontoa tai toista, me kaikki haluamme olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Jokainen tarkoittamamme teko, tavallaan koko elämämme—kuinka päätämme elää sen niiden rajoitusten puitteissa, jotka olosuhteemme meille asettavat—voidaan nähdä vastauksena suureen kysymykseen, jonka me kaikki kohtaamme: "Kuinka voin olla onnellinen?""

Pyrkimys onnellisuuteen tavalla tai toisella ja kärsimyksen välttäminen, ovat ne asiat, jotka Dalai-laman näkemyksen mukaan yhdistävät meitä ihmisiä. Onnellisuus itsessään voi saada lukuisia erilaisia merkityksiä ja tulkintoja ; esim. pelkkä mielihyvään pyrkiminen ei riitä tuomaan ihmisille onnea. Asioista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse aina tehdä monimutkaisia.

Dalai-lama katsoo, että kaikilla ihmisillä on oikeus pyrkiä tähän onnellisuuden päämäärään ja kärsimyksen välttämiseen, ja hän kirjoittaa :

"...yksi niistä asioista, jotka määräävät onko teko eettinen vai ei, on sen vaikutus toisten kokemukseen tai odotukseen onnesta. Toiminta, joka vahingoittaa tai rikkoo tätä, on ei-eettistä toimintaa."

Tästä ohjeesta ovat monet löytäneet yhden ohjenuoran tai ehdotuksen hyvän edistämiseen. Dalai-lama antaa monia käytännön ohjeita siihen, kuinka yksityinen ihminen voi tätä ohjetta toteuttaa, ja miksi toisten onnen edistäminen on myös oman onnen edistämistä.

ava kirjoitti:

Dalai-Lama pyrkii kirjassaan Ethics for the New Millennium kohti universaalia etiikkaa, johon ihmiset voisivat toimintansa perustaa, nykykulttuurin monimuotoisuudenkin keskellä. Vaikka Dalai Lama onkin meidän tiibetin-buddhalaisten hengellinen johtaja, ovat hänen tekemänsä ehdotukset tarkoitettu kaikille, riippumatta kunkin yksilöllisestä tavasta uskoa / olla uskomatta.

Dalai-Laman mukaan on löydettävissä yksi yhteinen perusta, jonka kaikki ihmiset tavalla tai toisella jakavat ja tämä kaikkien ihmisten yhteinen halu on perustana hänen etiikalleen. Hän kirjoittaa:

"Omalta osaltani lukemattomien ihmisten tapaaminen kaikkialta maailmasta ja kaikilta elämän osa- alueilta muistuttaa minua perustavasta samuudestamme ihmisolentoina. Todellakin, mitä enemmän näen maailmaa, sitä selvemmäksi tulee, että tilanteesta riippumatta; olemmepa rikkaita tai köyhiä, koulutettuja tai ei, yhtä rotua, sukupuolta, uskontoa tai toista, me kaikki haluamme olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Jokainen tarkoittamamme teko, tavallaan koko elämämme—kuinka päätämme elää sen niiden rajoitusten puitteissa, jotka olosuhteemme meille asettavat—voidaan nähdä vastauksena suureen kysymykseen, jonka me kaikki kohtaamme: "Kuinka voin olla onnellinen?""

Pyrkimys onnellisuuteen tavalla tai toisella ja kärsimyksen välttäminen, ovat ne asiat, jotka Dalai-laman näkemyksen mukaan yhdistävät meitä ihmisiä. Onnellisuus itsessään voi saada lukuisia erilaisia merkityksiä ja tulkintoja ; esim. pelkkä mielihyvään pyrkiminen ei riitä tuomaan ihmisille onnea. Asioista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse aina tehdä monimutkaisia.

Dalai-lama katsoo, että kaikilla ihmisillä on oikeus pyrkiä tähän onnellisuuden päämäärään ja kärsimyksen välttämiseen, ja hän kirjoittaa :

"...yksi niistä asioista, jotka määräävät onko teko eettinen vai ei, on sen vaikutus toisten kokemukseen tai odotukseen onnesta. Toiminta, joka vahingoittaa tai rikkoo tätä, on ei-eettistä toimintaa."

Tästä ohjeesta ovat monet löytäneet yhden ohjenuoran tai ehdotuksen hyvän edistämiseen. Dalai-lama antaa monia käytännön ohjeita siihen, kuinka yksityinen ihminen voi tätä ohjetta toteuttaa, ja miksi toisten onnen edistäminen on myös oman onnen edistämistä.

Hm... On kovin vaikea kuvailla millaista onnea koen, mutta ehkä se tuntuu niin täydelliseltä juuri sen vuoksi, että sille ei ole mitään erityistä syytä. Nuo mainitsemani aisti- ym. kokemukset eivät ole se syy, vaan ne ovat johdannaisia, elikkä nautin niistä tämän tunteen innoittamana.

Olen lapsesta asti pohtinut kuolemaa ja katoavaisuutta; oikeastaan koskaan en ole todella pystynyt nauttimaan juuri mistään, koska olen tiedostanut että mikään ei ole täydellistä ja kaikesta joutuu luopumaan. Viime aikoina erityisesti olen paljon joutunut sen tosiasian kanssa vastatusten, että vaikka pidänkin reinkarnaatiota tosiseikkana, en silti koe jatkuvani kuoleman jälkeen. Siksi, koska minä tietysti olen täysin persoonani, ja mitä siitä jää jäljelle? Eipä juuri mitään. Mutta se että olen joutunut hyväksymään tämän (pieni kapinahenki tietysti aina elää...) on jotenkin ollut vapauttavaa. Ehkä se, että aivojansa rassaa jatkuvasti jollakin yhdellä ja samalla asialla johtaa jonkinlaiseen mielen hokkuspokkus-temppuun jossa koko dilemma transentoituu toiselle tasolle.

Jonkinlainen omituinen HYVÄKSYNTÄ ilman että oikeastaan siltikään hyväksyy yhtään mitään, on tällä hetkellä elämässäni totta. Hetken ajan mielen muurit ja rajat ovat kadoksissa... En voi sanoa alistuneeni tms., sillä se olisi negatiivista tunnetta.

Kovin iloisilta ja tyyniltä muuten buddhalaiset munkitkin usein tuntuvat siihen nähden että heillä on tämä kärsimys-juttu... - jota en suinkaan voi väittää miksikään valheeksi.

Ehkäpä fyysisen ruumiin todellisuudesta voi tehdä retken omaan itseensä, kohdata sen suunnattoman tyhjyyden mikä siellä oikeasti on, ja palata sitten fyysiseen todellisuuteen missä kaikki vanha on yhtäkkiä uutta!

Äh kun kieli ja sanat ovat niin vajavaiset.

Mutta voin vain aavistella millainen tietoisuudentila on niillä jotka todella ovat hengen mestareita. Kun jo tämäkin, pelkkä aavistus, on näin mykistävää.

ava kirjoitti:

Dalai-Lama pyrkii kirjassaan Ethics for the New Millennium kohti universaalia etiikkaa, johon ihmiset voisivat toimintansa perustaa, nykykulttuurin monimuotoisuudenkin keskellä. Vaikka Dalai Lama onkin meidän tiibetin-buddhalaisten hengellinen johtaja, ovat hänen tekemänsä ehdotukset tarkoitettu kaikille, riippumatta kunkin yksilöllisestä tavasta uskoa / olla uskomatta.

Dalai-Laman mukaan on löydettävissä yksi yhteinen perusta, jonka kaikki ihmiset tavalla tai toisella jakavat ja tämä kaikkien ihmisten yhteinen halu on perustana hänen etiikalleen. Hän kirjoittaa:

"Omalta osaltani lukemattomien ihmisten tapaaminen kaikkialta maailmasta ja kaikilta elämän osa- alueilta muistuttaa minua perustavasta samuudestamme ihmisolentoina. Todellakin, mitä enemmän näen maailmaa, sitä selvemmäksi tulee, että tilanteesta riippumatta; olemmepa rikkaita tai köyhiä, koulutettuja tai ei, yhtä rotua, sukupuolta, uskontoa tai toista, me kaikki haluamme olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Jokainen tarkoittamamme teko, tavallaan koko elämämme—kuinka päätämme elää sen niiden rajoitusten puitteissa, jotka olosuhteemme meille asettavat—voidaan nähdä vastauksena suureen kysymykseen, jonka me kaikki kohtaamme: "Kuinka voin olla onnellinen?""

Pyrkimys onnellisuuteen tavalla tai toisella ja kärsimyksen välttäminen, ovat ne asiat, jotka Dalai-laman näkemyksen mukaan yhdistävät meitä ihmisiä. Onnellisuus itsessään voi saada lukuisia erilaisia merkityksiä ja tulkintoja ; esim. pelkkä mielihyvään pyrkiminen ei riitä tuomaan ihmisille onnea. Asioista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse aina tehdä monimutkaisia.

Dalai-lama katsoo, että kaikilla ihmisillä on oikeus pyrkiä tähän onnellisuuden päämäärään ja kärsimyksen välttämiseen, ja hän kirjoittaa :

"...yksi niistä asioista, jotka määräävät onko teko eettinen vai ei, on sen vaikutus toisten kokemukseen tai odotukseen onnesta. Toiminta, joka vahingoittaa tai rikkoo tätä, on ei-eettistä toimintaa."

Tästä ohjeesta ovat monet löytäneet yhden ohjenuoran tai ehdotuksen hyvän edistämiseen. Dalai-lama antaa monia käytännön ohjeita siihen, kuinka yksityinen ihminen voi tätä ohjetta toteuttaa, ja miksi toisten onnen edistäminen on myös oman onnen edistämistä.

Onni ei asu betoniviidakoissa,vaan onni asuu pienessä rähjäsessä mökissä,parta ajamatta..
sydän vapaana ja varpaat rantahietikolla:))

ava kirjoitti:

Dalai-Lama pyrkii kirjassaan Ethics for the New Millennium kohti universaalia etiikkaa, johon ihmiset voisivat toimintansa perustaa, nykykulttuurin monimuotoisuudenkin keskellä. Vaikka Dalai Lama onkin meidän tiibetin-buddhalaisten hengellinen johtaja, ovat hänen tekemänsä ehdotukset tarkoitettu kaikille, riippumatta kunkin yksilöllisestä tavasta uskoa / olla uskomatta.

Dalai-Laman mukaan on löydettävissä yksi yhteinen perusta, jonka kaikki ihmiset tavalla tai toisella jakavat ja tämä kaikkien ihmisten yhteinen halu on perustana hänen etiikalleen. Hän kirjoittaa:

"Omalta osaltani lukemattomien ihmisten tapaaminen kaikkialta maailmasta ja kaikilta elämän osa- alueilta muistuttaa minua perustavasta samuudestamme ihmisolentoina. Todellakin, mitä enemmän näen maailmaa, sitä selvemmäksi tulee, että tilanteesta riippumatta; olemmepa rikkaita tai köyhiä, koulutettuja tai ei, yhtä rotua, sukupuolta, uskontoa tai toista, me kaikki haluamme olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Jokainen tarkoittamamme teko, tavallaan koko elämämme—kuinka päätämme elää sen niiden rajoitusten puitteissa, jotka olosuhteemme meille asettavat—voidaan nähdä vastauksena suureen kysymykseen, jonka me kaikki kohtaamme: "Kuinka voin olla onnellinen?""

Pyrkimys onnellisuuteen tavalla tai toisella ja kärsimyksen välttäminen, ovat ne asiat, jotka Dalai-laman näkemyksen mukaan yhdistävät meitä ihmisiä. Onnellisuus itsessään voi saada lukuisia erilaisia merkityksiä ja tulkintoja ; esim. pelkkä mielihyvään pyrkiminen ei riitä tuomaan ihmisille onnea. Asioista ei kuitenkaan välttämättä tarvitse aina tehdä monimutkaisia.

Dalai-lama katsoo, että kaikilla ihmisillä on oikeus pyrkiä tähän onnellisuuden päämäärään ja kärsimyksen välttämiseen, ja hän kirjoittaa :

"...yksi niistä asioista, jotka määräävät onko teko eettinen vai ei, on sen vaikutus toisten kokemukseen tai odotukseen onnesta. Toiminta, joka vahingoittaa tai rikkoo tätä, on ei-eettistä toimintaa."

Tästä ohjeesta ovat monet löytäneet yhden ohjenuoran tai ehdotuksen hyvän edistämiseen. Dalai-lama antaa monia käytännön ohjeita siihen, kuinka yksityinen ihminen voi tätä ohjetta toteuttaa, ja miksi toisten onnen edistäminen on myös oman onnen edistämistä.

Ava, tulkitsenko oikein että olet buddhalainen? Kerro ihmeessä lisää!

Olin muutama vuosi sitten juhannuksena Finlandia-talossa kuulemassa Dalai Lamaa, ja olipa totisesti mieleenpainuva mittumaari!

Yleisöstä kysyttiin buddhismiin kääntymisestä. Dalai Lama vastasi tavattoman viisaasti: ei ole tarpeen eikä mitenkään välttämätöntä, etsikää totuus oman kulttuurinne ja siihen sitoutuneen uskonnon kautta, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan vieraille maille. Taidatkos sen paremmin sanoa!

kysymys kirjoitti:

Ava, tulkitsenko oikein että olet buddhalainen? Kerro ihmeessä lisää!

Olin muutama vuosi sitten juhannuksena Finlandia-talossa kuulemassa Dalai Lamaa, ja olipa totisesti mieleenpainuva mittumaari!

Yleisöstä kysyttiin buddhismiin kääntymisestä. Dalai Lama vastasi tavattoman viisaasti: ei ole tarpeen eikä mitenkään välttämätöntä, etsikää totuus oman kulttuurinne ja siihen sitoutuneen uskonnon kautta, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan vieraille maille. Taidatkos sen paremmin sanoa!

Kiitos viestistä. Jos vaikka haluaisit vaihtaa ajatuksia, osoitteeni onpi :

[email protected]

***

***

*** kirjoitti:

***

111

Olipas ihmeellinen kommentti. Mikset itse jo roiku hirren jatkona, jos noin ajattelet?

Ajattelinkin että joku varmaan vittuuntuu kirjoitelmastani, koska eihän tässä maassa ole tapana kertoa hyvistä fiiliksistään...

Mitä ihmettä oikein tarkoitat leikkimisellä? On aivan todellista elämää elää ja nauttiakin siitä vielä kaiken kukkuraksi. Luuletko että ruikuttaminen ja tarkoituksettomuudesta voihkiminen on ainoaa oikeaa elämää?

Minä en nyt ole tällä hetkellä kiinnostunut itkuvirsien veisaamisesta.

Tellu kirjoitti:

Olipas ihmeellinen kommentti. Mikset itse jo roiku hirren jatkona, jos noin ajattelet?

Ajattelinkin että joku varmaan vittuuntuu kirjoitelmastani, koska eihän tässä maassa ole tapana kertoa hyvistä fiiliksistään...

Mitä ihmettä oikein tarkoitat leikkimisellä? On aivan todellista elämää elää ja nauttiakin siitä vielä kaiken kukkuraksi. Luuletko että ruikuttaminen ja tarkoituksettomuudesta voihkiminen on ainoaa oikeaa elämää?

Minä en nyt ole tällä hetkellä kiinnostunut itkuvirsien veisaamisesta.

Alä nyt suutu :)
se ei ollut tarkoitus. Tarkoitukseni oli kiinnittää huomiota siihen, että elämässä on syytä miettiä myös sitä miksi jonkun asian tekee/ei tee, ei vain sitä mitä asioita tekee/ei tee.

Ja merkityksettämyyden esiin tuomisella ajattelin, että sinulla on varmaan jokin peruste joka hylkää merkityksettömyyden. Sen olisin halunnut kuulla.

Damon kirjoitti:

Alä nyt suutu :)
se ei ollut tarkoitus. Tarkoitukseni oli kiinnittää huomiota siihen, että elämässä on syytä miettiä myös sitä miksi jonkun asian tekee/ei tee, ei vain sitä mitä asioita tekee/ei tee.

Ja merkityksettämyyden esiin tuomisella ajattelin, että sinulla on varmaan jokin peruste joka hylkää merkityksettömyyden. Sen olisin halunnut kuulla.

En suuttunut. Olin vähän ihmeissäni että (juuri) sinä kuulostit negatiiviselta, koska olen saanut kevyehkön vaikutelman ettet sellainen ole. Lisäksi olen naivi ihminen, enkä itse kovin usein osaa käyttää provoja yms. saadakseni joitakin juttuja selville. Kai.

(Kuten tv:ssäkin on todettu, netistä on joskus vaikea päätellä ihmisten tunnetiloja...)

Mutta mutta. Kysymyksesi *perusteesta* on ihan aiheellinen, en vain tiedä miten selittäisi sen että melankolisuuteensa tottuneena, ja kuten jossain muualla mainitsin, lapsesta asti kuolemaa, katoavaisuutta ja menetystä pohdiskelleena voi tulla tällaiseen hokkuspokkus-mielentilaan kuin minulla on tässä ollut. Ehkäpä olen kasvanut aikuiseksi nyt vasta ja tajunnut ettei synkistely ole elämässä Se Juttu...? Ehkäpä olen oppinut elämään hetkessä?

Ehkäpä en enää jaksa välittää siitä onko elämä erityisen merkityksellistä vai ei. Jotenkin siitä tulee merkityksellistä kun sen alkaa ottaa sellaisenaan, rakastaen sitä. Jotkut joskus sanovat että elämän tarkoitus on että elää... Kuulostaa raivostuttavan simppeliltä, mutta ehkä se vain on niin.

Hm. Kun oikein kovasti pohdin, niin viime aikoina olen erityisen paljon alkanut olla välittämättä siitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Ehkäpä pääpointti sitten onkin vain sairaalloisen introverttisuuden selätys? Ihminenhän ei voi koskaan olla täysin onnellinen, jos hän kyselee muilta oikeutusta olla niin ja näin, tehdä mitä huvittaa (satuttamatta ketään!) yms. Vaikkei suoranaisesti kyselisikään, niin mielessä voi olla jatkuvia pelkoja ja rajoja, jotka tekevät elämästä yhtä helvettiä.

Kauhusta kankeana elämä on yhtä kuolemaa. Eihän fyysinen, oikea kuolema sitten enää sellaisessa tilassa ole yhtään mitään!

Tellu kirjoitti:

En suuttunut. Olin vähän ihmeissäni että (juuri) sinä kuulostit negatiiviselta, koska olen saanut kevyehkön vaikutelman ettet sellainen ole. Lisäksi olen naivi ihminen, enkä itse kovin usein osaa käyttää provoja yms. saadakseni joitakin juttuja selville. Kai.

(Kuten tv:ssäkin on todettu, netistä on joskus vaikea päätellä ihmisten tunnetiloja...)

Mutta mutta. Kysymyksesi *perusteesta* on ihan aiheellinen, en vain tiedä miten selittäisi sen että melankolisuuteensa tottuneena, ja kuten jossain muualla mainitsin, lapsesta asti kuolemaa, katoavaisuutta ja menetystä pohdiskelleena voi tulla tällaiseen hokkuspokkus-mielentilaan kuin minulla on tässä ollut. Ehkäpä olen kasvanut aikuiseksi nyt vasta ja tajunnut ettei synkistely ole elämässä Se Juttu...? Ehkäpä olen oppinut elämään hetkessä?

Ehkäpä en enää jaksa välittää siitä onko elämä erityisen merkityksellistä vai ei. Jotenkin siitä tulee merkityksellistä kun sen alkaa ottaa sellaisenaan, rakastaen sitä. Jotkut joskus sanovat että elämän tarkoitus on että elää... Kuulostaa raivostuttavan simppeliltä, mutta ehkä se vain on niin.

Hm. Kun oikein kovasti pohdin, niin viime aikoina olen erityisen paljon alkanut olla välittämättä siitä mitä muut ihmiset ajattelevat minusta. Ehkäpä pääpointti sitten onkin vain sairaalloisen introverttisuuden selätys? Ihminenhän ei voi koskaan olla täysin onnellinen, jos hän kyselee muilta oikeutusta olla niin ja näin, tehdä mitä huvittaa (satuttamatta ketään!) yms. Vaikkei suoranaisesti kyselisikään, niin mielessä voi olla jatkuvia pelkoja ja rajoja, jotka tekevät elämästä yhtä helvettiä.

Kauhusta kankeana elämä on yhtä kuolemaa. Eihän fyysinen, oikea kuolema sitten enää sellaisessa tilassa ole yhtään mitään!

Siinä olet oikeassa, että ihmiset (minä mukaan lukien) hakevat liian usein elämän tunnetta kärsimyksen ja pahan olon kautta.

Voisi sitä yrittää elää ensisijaisesti luottaen ihmisiin. Jättäisi turhan kyseenalaistamisen pois, kyseenalaistaisi vasta sitten kun joku asia ei toimi.

No katsotaanpa sitten parinkymmenen vuoden päästä että saisinko osumaan kevääseen.

Keväällä kuukautiskiertonikin alkoi, mutta matemaattisestihan tämä homma ei toimine.

Anti-uskoontuloni ei suinkaan tarkoita sitä että hylkäisin kaikki uskonnot *mielenkiinnonkohteinani*, vaan että koen uskomis-tasolla olevani niiden ulkopuolella: enhän usko mihinkään uskontoon 100 %:sti, eikä minua siis minkään niistä jäseneksi voisi lukea. Ko. tapahtuma kuitenkin lähinnä kosketteli kristin-uskoa, onhan se tämän maan keskeisin uskonto. Parisen vuotta sitten yhtäkkiä tajusin ettei kristin-usko voi mitenkään syyllistää tai pelotella minua, eikä vaatia minulta mitään.

Minkä moraalisesti koen oikeana, koen omasta vapaasta tahdostani, en sen vuoksi että jokin ihmis- tai oletettu jumal-auktoriteetti sitä minulta vaatisi. Minusta olisi raukkamaista tehdä "oikein" saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta. Pitää olla sellainen oikeudentunto, joka pakottaa menemään ennemmin vaikka hornantuuttiin kuin vahingoittamaan muita eläviä olentoja tahallisesti/pahuuttaan. Muuta en hyväksy. Siihen ei välttämättä uskontoja tarvita, mutta ehkä jonkinlaista kehittyneisyyttä ihmiseltä itseltään, sydämen sivistystä.

Tietenkään idealistinen näkemykseni ei toteudu aivan kaikessa ja ns. pikkuasioissa; ja eläinten syöminen on sitten taas asia erikseen, koska nekään eivät toisiaan syö pahuuttaan. Tunnustan siis olevani lihansyöjä. Hätätilassa voisin tappaakin syödäkseni, mutta nykytilassa tyydyn vain syömään muiden teurastamia eläimiä.

Alkukirjoitukseni liittyy tunnetilaan jossa huomaa että ei tarvitse mitään erityistä uskontoa eikä muutakaan selitystä sille että olemassaolonsa kokee nautinnolliseksi. Ehkäpä Jeesukseen tai muuhun tyyppiin ihastuneilla on sama tunne, mutta heillä on siihen kohde, minulla ei. En tarvitse jatkuvaa fyysistä kokemusta ollakseni onnellinen, mutta pystyn nykyisin nauttimaan kaikesta elämän tarjoamasta monin verroin enemmän kuin ennen.

Joku voi sanoa Jeesus-romantikolle että tunteesi on väärä. Joku voi sanoa minulle että höpäjän omiani ja lässytän pehmoisia. Mutta silti kumpikin on autuas omassa tunteessaan.

Te, jotka ette saa kiksejä Jeesuksesta, Buddhasta tai Muhammedista: teille on toivoa. Voi olla täyttymyksen tilassa ilman heitä.

Ps. Onnellisuus ei ole mielenhäiriö, joka tarvitsee lääkitystä.

Tellu kirjoitti:

Anti-uskoontuloni ei suinkaan tarkoita sitä että hylkäisin kaikki uskonnot *mielenkiinnonkohteinani*, vaan että koen uskomis-tasolla olevani niiden ulkopuolella: enhän usko mihinkään uskontoon 100 %:sti, eikä minua siis minkään niistä jäseneksi voisi lukea. Ko. tapahtuma kuitenkin lähinnä kosketteli kristin-uskoa, onhan se tämän maan keskeisin uskonto. Parisen vuotta sitten yhtäkkiä tajusin ettei kristin-usko voi mitenkään syyllistää tai pelotella minua, eikä vaatia minulta mitään.

Minkä moraalisesti koen oikeana, koen omasta vapaasta tahdostani, en sen vuoksi että jokin ihmis- tai oletettu jumal-auktoriteetti sitä minulta vaatisi. Minusta olisi raukkamaista tehdä "oikein" saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta. Pitää olla sellainen oikeudentunto, joka pakottaa menemään ennemmin vaikka hornantuuttiin kuin vahingoittamaan muita eläviä olentoja tahallisesti/pahuuttaan. Muuta en hyväksy. Siihen ei välttämättä uskontoja tarvita, mutta ehkä jonkinlaista kehittyneisyyttä ihmiseltä itseltään, sydämen sivistystä.

Tietenkään idealistinen näkemykseni ei toteudu aivan kaikessa ja ns. pikkuasioissa; ja eläinten syöminen on sitten taas asia erikseen, koska nekään eivät toisiaan syö pahuuttaan. Tunnustan siis olevani lihansyöjä. Hätätilassa voisin tappaakin syödäkseni, mutta nykytilassa tyydyn vain syömään muiden teurastamia eläimiä.

Alkukirjoitukseni liittyy tunnetilaan jossa huomaa että ei tarvitse mitään erityistä uskontoa eikä muutakaan selitystä sille että olemassaolonsa kokee nautinnolliseksi. Ehkäpä Jeesukseen tai muuhun tyyppiin ihastuneilla on sama tunne, mutta heillä on siihen kohde, minulla ei. En tarvitse jatkuvaa fyysistä kokemusta ollakseni onnellinen, mutta pystyn nykyisin nauttimaan kaikesta elämän tarjoamasta monin verroin enemmän kuin ennen.

Joku voi sanoa Jeesus-romantikolle että tunteesi on väärä. Joku voi sanoa minulle että höpäjän omiani ja lässytän pehmoisia. Mutta silti kumpikin on autuas omassa tunteessaan.

Te, jotka ette saa kiksejä Jeesuksesta, Buddhasta tai Muhammedista: teille on toivoa. Voi olla täyttymyksen tilassa ilman heitä.

Ps. Onnellisuus ei ole mielenhäiriö, joka tarvitsee lääkitystä.

" Anti-uskoontuloni ei suinkaan tarkoita sitä että hylkäisin kaikki uskonnot *mielenkiinnonkohteinani*, vaan että koen uskomis-tasolla olevani niiden ulkopuolella: enhän usko mihinkään uskontoon 100 %:sti, eikä minua siis minkään niistä jäseneksi voisi lukea. Ko. tapahtuma kuitenkin lähinnä kosketteli kristin-uskoa, onhan se tämän maan keskeisin uskonto. Parisen vuotta sitten yhtäkkiä tajusin ettei kristin-usko voi mitenkään syyllistää tai pelotella minua, eikä vaatia minulta mitään."

Eräs toinenkin radikaali nainen mietti tuota samaa, ja kävi seuraavan dialogin:
"Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
3:2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3:3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"
3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
3:5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

Voi miten söpöä, puhuva käärme! Olisi epäkohteliasta olla ottamatta hänen tarjoamaansa hedelmää, jossa on toinen puoli musta, ja toinen valkea-oli ajatus mikä pyöri ko. rouvan mielessä? ;)
Entä mitä hyötyä näet tutkia uskontoja, joihin et usko? Eikö vastaava "viihdyke" löydy niistä vaikutuksia saaneista fantasia teoksista?
Tiedäthän, ei mikään muutu olemattomaksi, jollet siihen usko?

Vaikuttaa kuitenkin että sinä olet surullinen esimerkki ihmisestä jota lakihenkinen,tulikivi-teologia johdatti kristinuskossa?

"Minusta olisi raukkamaista tehdä "oikein" saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta."

Mitäs pahaa siinä on, että pahasta teosta rangaistaan, tai että hyvästä palkitaan? Kuitenkin luulen että pyyteettömyys on joka tapauksessa hyve, jonka kyynisyydessäsi olet tahtonut unohtaa. Vaikka käytännössä siihen vetoatkin.

"Siihen ei välttämättä uskontoja tarvita, mutta ehkä jonkinlaista kehittyneisyyttä ihmiseltä itseltään, sydämen sivistystä."

Tuo on jokseenkin taantumuksellista. Sillä tuohan on juurikin sellainen merkki, mikä saa alkuasukkaan kohottamaan katseensa sydämensä tutkiskelusta tuntemattoman Jumalan puoleen.

Suoraan sanoen, se mitä sinä nyt teet, on pään puskaan asettamista.

" Alkukirjoitukseni liittyy tunnetilaan jossa huomaa että ei tarvitse mitään erityistä uskontoa eikä muutakaan selitystä sille että olemassaolonsa kokee nautinnolliseksi. Ehkäpä Jeesukseen tai muuhun tyyppiin ihastuneilla on sama tunne, mutta heillä on siihen kohde, minulla ei. En tarvitse jatkuvaa fyysistä kokemusta ollakseni onnellinen, mutta pystyn nykyisin nauttimaan kaikesta elämän tarjoamasta monin verroin enemmän kuin ennen."

Minä en juurikaan ajattele Jumalaa siinä mielessä inhimillisenä olentona, että miettisin Jeesusta jonain kuolleena, aikansa poliittisena viihdyttäjänä, jota vertauskuvainnoillisesti odotettaan takaisin.
Kristushan elää NYT.
Siinä mielessä ymmärrän sinua, että minultakin on uskonnollisuus karsiutunut pois, aina vain ja ennemmän. Tai sitten kotelo-vaihe alkaa olemaan ohitse, Luoja tietää.
Usko ei vaadi uskontoa, aivan kuten henki ohittaa kirjaimen. Mutta nämä kuitenkin välttämättömiä tienviittoja siihen mitä tavoitellaan.
Tämä elämä on lähinnä ristiriitaista, eikä ole välttämättä huono jos siitä pitää. Kuhan ei vain rakastu tähän maailmaan. Fyysisesti se on huomattavasti kauniimpi kuin henkisesti.

"Onnellisuus ei ole mielenhäiriö, joka tarvitsee lääkitystä."

Onko onnellisuutta? Sanana se kuulostaa lähinnä ikuisuuden sukuiselta. Turhuudessa onni vaihtelee, siksi on hyvä nauttia siitä kun se on päällä. jos Luoja suo, sen rajallinen aika voi jatkua omankin rajallisen aikasi kera, kunnes tulee siirtyminen ajasta ikuisuuteen.

EclipsE kirjoitti:

" Anti-uskoontuloni ei suinkaan tarkoita sitä että hylkäisin kaikki uskonnot *mielenkiinnonkohteinani*, vaan että koen uskomis-tasolla olevani niiden ulkopuolella: enhän usko mihinkään uskontoon 100 %:sti, eikä minua siis minkään niistä jäseneksi voisi lukea. Ko. tapahtuma kuitenkin lähinnä kosketteli kristin-uskoa, onhan se tämän maan keskeisin uskonto. Parisen vuotta sitten yhtäkkiä tajusin ettei kristin-usko voi mitenkään syyllistää tai pelotella minua, eikä vaatia minulta mitään."

Eräs toinenkin radikaali nainen mietti tuota samaa, ja kävi seuraavan dialogin:
"Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
3:2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3:3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"
3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
3:5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

Voi miten söpöä, puhuva käärme! Olisi epäkohteliasta olla ottamatta hänen tarjoamaansa hedelmää, jossa on toinen puoli musta, ja toinen valkea-oli ajatus mikä pyöri ko. rouvan mielessä? ;)
Entä mitä hyötyä näet tutkia uskontoja, joihin et usko? Eikö vastaava "viihdyke" löydy niistä vaikutuksia saaneista fantasia teoksista?
Tiedäthän, ei mikään muutu olemattomaksi, jollet siihen usko?

Vaikuttaa kuitenkin että sinä olet surullinen esimerkki ihmisestä jota lakihenkinen,tulikivi-teologia johdatti kristinuskossa?

"Minusta olisi raukkamaista tehdä "oikein" saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta."

Mitäs pahaa siinä on, että pahasta teosta rangaistaan, tai että hyvästä palkitaan? Kuitenkin luulen että pyyteettömyys on joka tapauksessa hyve, jonka kyynisyydessäsi olet tahtonut unohtaa. Vaikka käytännössä siihen vetoatkin.

"Siihen ei välttämättä uskontoja tarvita, mutta ehkä jonkinlaista kehittyneisyyttä ihmiseltä itseltään, sydämen sivistystä."

Tuo on jokseenkin taantumuksellista. Sillä tuohan on juurikin sellainen merkki, mikä saa alkuasukkaan kohottamaan katseensa sydämensä tutkiskelusta tuntemattoman Jumalan puoleen.

Suoraan sanoen, se mitä sinä nyt teet, on pään puskaan asettamista.

" Alkukirjoitukseni liittyy tunnetilaan jossa huomaa että ei tarvitse mitään erityistä uskontoa eikä muutakaan selitystä sille että olemassaolonsa kokee nautinnolliseksi. Ehkäpä Jeesukseen tai muuhun tyyppiin ihastuneilla on sama tunne, mutta heillä on siihen kohde, minulla ei. En tarvitse jatkuvaa fyysistä kokemusta ollakseni onnellinen, mutta pystyn nykyisin nauttimaan kaikesta elämän tarjoamasta monin verroin enemmän kuin ennen."

Minä en juurikaan ajattele Jumalaa siinä mielessä inhimillisenä olentona, että miettisin Jeesusta jonain kuolleena, aikansa poliittisena viihdyttäjänä, jota vertauskuvainnoillisesti odotettaan takaisin.
Kristushan elää NYT.
Siinä mielessä ymmärrän sinua, että minultakin on uskonnollisuus karsiutunut pois, aina vain ja ennemmän. Tai sitten kotelo-vaihe alkaa olemaan ohitse, Luoja tietää.
Usko ei vaadi uskontoa, aivan kuten henki ohittaa kirjaimen. Mutta nämä kuitenkin välttämättömiä tienviittoja siihen mitä tavoitellaan.
Tämä elämä on lähinnä ristiriitaista, eikä ole välttämättä huono jos siitä pitää. Kuhan ei vain rakastu tähän maailmaan. Fyysisesti se on huomattavasti kauniimpi kuin henkisesti.

"Onnellisuus ei ole mielenhäiriö, joka tarvitsee lääkitystä."

Onko onnellisuutta? Sanana se kuulostaa lähinnä ikuisuuden sukuiselta. Turhuudessa onni vaihtelee, siksi on hyvä nauttia siitä kun se on päällä. jos Luoja suo, sen rajallinen aika voi jatkua omankin rajallisen aikasi kera, kunnes tulee siirtyminen ajasta ikuisuuteen.

Mielesi täytyy olla todella pahasti rikki, että sinun täytyy repiä se käärme-pakkomielteesi esille jokaikiseen asiaan. Entäpä jos, kun sinä puhuisit Kristuksen autuullisuudesta, joku alkaisi jankuttaa että sinulla on lammas-fiksaatio? Et voi tyrkyttää omia pakkomielteitäsi muille ihmisille.

Minua ei niinkään kiinnosta ruotia hämäriä viittauksia eläinkuntaan, vaan ennemmin tutkin ihmistä. Sen vuoksi uskonnotkin kiinnostavat, koska ne kertovat siitä miten ihmisen mieli toimii niin kauan kuin se ei ole ehyt ja terve. Joku lieneekin täällä sanonut ettei terve ihminen tarvitse uskontoja, olisiko ollut "Nymfopoika"? (Missähän hänkin lie.)

Se joka ei tajua sydämen sivistystä, tarvitsee ankaria lakeja ja ohjeita. Se joka liittää oikeudentunnon luonnollisena osana itseensä, tietää luonnostaan mikä on oikein ja mikä väärin, eikä tarvitse kuollutta kirjainta mihin vedota.

Mikä on väärin? Toisen elävän olennon satuttaminen tahallisesti. Jos muuta kuvittelee, on pakkomielteidensä ja harhojensa vanki.

Tellu kirjoitti:

Mielesi täytyy olla todella pahasti rikki, että sinun täytyy repiä se käärme-pakkomielteesi esille jokaikiseen asiaan. Entäpä jos, kun sinä puhuisit Kristuksen autuullisuudesta, joku alkaisi jankuttaa että sinulla on lammas-fiksaatio? Et voi tyrkyttää omia pakkomielteitäsi muille ihmisille.

Minua ei niinkään kiinnosta ruotia hämäriä viittauksia eläinkuntaan, vaan ennemmin tutkin ihmistä. Sen vuoksi uskonnotkin kiinnostavat, koska ne kertovat siitä miten ihmisen mieli toimii niin kauan kuin se ei ole ehyt ja terve. Joku lieneekin täällä sanonut ettei terve ihminen tarvitse uskontoja, olisiko ollut "Nymfopoika"? (Missähän hänkin lie.)

Se joka ei tajua sydämen sivistystä, tarvitsee ankaria lakeja ja ohjeita. Se joka liittää oikeudentunnon luonnollisena osana itseensä, tietää luonnostaan mikä on oikein ja mikä väärin, eikä tarvitse kuollutta kirjainta mihin vedota.

Mikä on väärin? Toisen elävän olennon satuttaminen tahallisesti. Jos muuta kuvittelee, on pakkomielteidensä ja harhojensa vanki.

voi hyvänen aika, kuinka minä voisin sen sivuuttaa, kun sen evankeliumia todistat noinkin käärmeissäsi.

(Snakes of Tellu, dark serpent goddess!)

Oletko huomannut, että heti kun joku sinun näkemyksiäsi kyseenalaistava, sinun kannaltasi vastauskova heittää vasta-argumentin, alat keräämään kiviä?
Kuka sinua hallitsee?

"Se joka ei tajua sydämen sivistystä, tarvitsee ankaria lakeja ja ohjeita. Se joka liittää oikeudentunnon luonnollisena osana itseensä, tietää luonnostaan mikä on oikein ja mikä väärin, eikä tarvitse kuollutta kirjainta mihin vedota."

Tämä sitävastoin on hyvin lähellä omaakin havaintoani. Jos sitä omaksi voi sanoa, kun se mielestäni lukee eräässä kirjakokoelmassa.
Vaan miten monen olet nähnyt tuon hallitsevan?
Jos se hallittaisi, olisi muumilaakso se josta lauletaan "ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa".

"Mikä on väärin? Toisen elävän olennon satuttaminen tahallisesti. Jos muuta kuvittelee, on pakkomielteidensä ja harhojensa vanki."

Toinen henkilö, käyttää huumeita, ja on muutenkin vittumainen otus. Siitä hänelle mainitseminen voisi satuttaa hänen herkkää hipiäänsä, ja tekisi kieltäjästä ja moraalinvahdista pakkomielteiden ja harhojensa vangin.
Meditoi oman järkesi puolesta, periaatteesi jossa sammutetaan oma järjen valo, tavoittaakseen persoonattomuuden, on vienyt sinut tukalasta lakiuskon ojasta, heihulinaa-alikkoon.

EclipsE kirjoitti:

" Anti-uskoontuloni ei suinkaan tarkoita sitä että hylkäisin kaikki uskonnot *mielenkiinnonkohteinani*, vaan että koen uskomis-tasolla olevani niiden ulkopuolella: enhän usko mihinkään uskontoon 100 %:sti, eikä minua siis minkään niistä jäseneksi voisi lukea. Ko. tapahtuma kuitenkin lähinnä kosketteli kristin-uskoa, onhan se tämän maan keskeisin uskonto. Parisen vuotta sitten yhtäkkiä tajusin ettei kristin-usko voi mitenkään syyllistää tai pelotella minua, eikä vaatia minulta mitään."

Eräs toinenkin radikaali nainen mietti tuota samaa, ja kävi seuraavan dialogin:
"Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
3:2 Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3:3 mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"
3:4 Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
3:5 vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

Voi miten söpöä, puhuva käärme! Olisi epäkohteliasta olla ottamatta hänen tarjoamaansa hedelmää, jossa on toinen puoli musta, ja toinen valkea-oli ajatus mikä pyöri ko. rouvan mielessä? ;)
Entä mitä hyötyä näet tutkia uskontoja, joihin et usko? Eikö vastaava "viihdyke" löydy niistä vaikutuksia saaneista fantasia teoksista?
Tiedäthän, ei mikään muutu olemattomaksi, jollet siihen usko?

Vaikuttaa kuitenkin että sinä olet surullinen esimerkki ihmisestä jota lakihenkinen,tulikivi-teologia johdatti kristinuskossa?

"Minusta olisi raukkamaista tehdä "oikein" saadakseen palkinnon tai välttyäkseen rangaistukselta."

Mitäs pahaa siinä on, että pahasta teosta rangaistaan, tai että hyvästä palkitaan? Kuitenkin luulen että pyyteettömyys on joka tapauksessa hyve, jonka kyynisyydessäsi olet tahtonut unohtaa. Vaikka käytännössä siihen vetoatkin.

"Siihen ei välttämättä uskontoja tarvita, mutta ehkä jonkinlaista kehittyneisyyttä ihmiseltä itseltään, sydämen sivistystä."

Tuo on jokseenkin taantumuksellista. Sillä tuohan on juurikin sellainen merkki, mikä saa alkuasukkaan kohottamaan katseensa sydämensä tutkiskelusta tuntemattoman Jumalan puoleen.

Suoraan sanoen, se mitä sinä nyt teet, on pään puskaan asettamista.

" Alkukirjoitukseni liittyy tunnetilaan jossa huomaa että ei tarvitse mitään erityistä uskontoa eikä muutakaan selitystä sille että olemassaolonsa kokee nautinnolliseksi. Ehkäpä Jeesukseen tai muuhun tyyppiin ihastuneilla on sama tunne, mutta heillä on siihen kohde, minulla ei. En tarvitse jatkuvaa fyysistä kokemusta ollakseni onnellinen, mutta pystyn nykyisin nauttimaan kaikesta elämän tarjoamasta monin verroin enemmän kuin ennen."

Minä en juurikaan ajattele Jumalaa siinä mielessä inhimillisenä olentona, että miettisin Jeesusta jonain kuolleena, aikansa poliittisena viihdyttäjänä, jota vertauskuvainnoillisesti odotettaan takaisin.
Kristushan elää NYT.
Siinä mielessä ymmärrän sinua, että minultakin on uskonnollisuus karsiutunut pois, aina vain ja ennemmän. Tai sitten kotelo-vaihe alkaa olemaan ohitse, Luoja tietää.
Usko ei vaadi uskontoa, aivan kuten henki ohittaa kirjaimen. Mutta nämä kuitenkin välttämättömiä tienviittoja siihen mitä tavoitellaan.
Tämä elämä on lähinnä ristiriitaista, eikä ole välttämättä huono jos siitä pitää. Kuhan ei vain rakastu tähän maailmaan. Fyysisesti se on huomattavasti kauniimpi kuin henkisesti.

"Onnellisuus ei ole mielenhäiriö, joka tarvitsee lääkitystä."

Onko onnellisuutta? Sanana se kuulostaa lähinnä ikuisuuden sukuiselta. Turhuudessa onni vaihtelee, siksi on hyvä nauttia siitä kun se on päällä. jos Luoja suo, sen rajallinen aika voi jatkua omankin rajallisen aikasi kera, kunnes tulee siirtyminen ajasta ikuisuuteen.

Anteeksi että puutun keskusteluketjuunne, mutta en malta olla kysymättä yhtä asiaa.
Ymmärtääkseni EclipsE ajattelee Tellun katkeruuden kristinuskoa kohtaan johtuneen siitä, että hän näki siitä vain tulikivenkatkuisen lakiteologian puolen.
Tähän väliin sopii mielestäni hyvin kysymys homoseksuaalisuudesta.
Siinä on kyse rakkaudesta eikä se vahingoita ketään, siispä siinä ei pitäisi olla mitään pahaa.
Luulenpa, että EclipsE kuitenkin tuomitsee sen jyrkin sanakääntein.
Tässä on siis esimerkki siitä, kuinka kristinusko nojaa edelleen ankariin lakeihin ja kieltoihin.
Valitsemani otsikko kuvastaa huvittuneisuuttani siitä, että nimimerkkisi tapa kirjoittaa myös viimeinen kirjain isolla käy yksiin suosikkibändini kanssa.

Viherpeippo kirjoitti:

Anteeksi että puutun keskusteluketjuunne, mutta en malta olla kysymättä yhtä asiaa.
Ymmärtääkseni EclipsE ajattelee Tellun katkeruuden kristinuskoa kohtaan johtuneen siitä, että hän näki siitä vain tulikivenkatkuisen lakiteologian puolen.
Tähän väliin sopii mielestäni hyvin kysymys homoseksuaalisuudesta.
Siinä on kyse rakkaudesta eikä se vahingoita ketään, siispä siinä ei pitäisi olla mitään pahaa.
Luulenpa, että EclipsE kuitenkin tuomitsee sen jyrkin sanakääntein.
Tässä on siis esimerkki siitä, kuinka kristinusko nojaa edelleen ankariin lakeihin ja kieltoihin.
Valitsemani otsikko kuvastaa huvittuneisuuttani siitä, että nimimerkkisi tapa kirjoittaa myös viimeinen kirjain isolla käy yksiin suosikkibändini kanssa.

Homoseksuaalisuus ei myöskään vahingoita terveyttä toisin kuin huumeiden käyttö.
Siis se ei ole itselle tai muille mitenkään haitallista, ellei mukaan oteta epämääräisiä tulkintoja tuonpuoleisessa saatavasta rangaistuksesta.

EclipsE kirjoitti:

voi hyvänen aika, kuinka minä voisin sen sivuuttaa, kun sen evankeliumia todistat noinkin käärmeissäsi.

(Snakes of Tellu, dark serpent goddess!)

Oletko huomannut, että heti kun joku sinun näkemyksiäsi kyseenalaistava, sinun kannaltasi vastauskova heittää vasta-argumentin, alat keräämään kiviä?
Kuka sinua hallitsee?

"Se joka ei tajua sydämen sivistystä, tarvitsee ankaria lakeja ja ohjeita. Se joka liittää oikeudentunnon luonnollisena osana itseensä, tietää luonnostaan mikä on oikein ja mikä väärin, eikä tarvitse kuollutta kirjainta mihin vedota."

Tämä sitävastoin on hyvin lähellä omaakin havaintoani. Jos sitä omaksi voi sanoa, kun se mielestäni lukee eräässä kirjakokoelmassa.
Vaan miten monen olet nähnyt tuon hallitsevan?
Jos se hallittaisi, olisi muumilaakso se josta lauletaan "ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa".

"Mikä on väärin? Toisen elävän olennon satuttaminen tahallisesti. Jos muuta kuvittelee, on pakkomielteidensä ja harhojensa vanki."

Toinen henkilö, käyttää huumeita, ja on muutenkin vittumainen otus. Siitä hänelle mainitseminen voisi satuttaa hänen herkkää hipiäänsä, ja tekisi kieltäjästä ja moraalinvahdista pakkomielteiden ja harhojensa vangin.
Meditoi oman järkesi puolesta, periaatteesi jossa sammutetaan oma järjen valo, tavoittaakseen persoonattomuuden, on vienyt sinut tukalasta lakiuskon ojasta, heihulinaa-alikkoon.

Pitäisi tietysti myös muistaa että itsensäkin satuttaminen on väärin... Että se niistä sinun huumeistasi. Kivesikin voit pitää itse, samoin kuin ne käärmeesi. En ole nähnyt tällä palstalla yhdenkään muun kuin sinun ryntäävän suu vaahdossa parjaamaan jokaikistä kirjoittajaa joka ei ajattele kuten sinä.

En edes muista koska minä olisin vastannut johonkin sinun aloittamaasi ketjuun, mutta sinä kyllä vastaan jokaisen ketjuun, jotta pääset syytämään omaa pahaa oloasi muiden ylle.

Siitä vain. Kyllä maailmaan porua mahtuu. Joku päivä huomaat että sydämessäsi asuu vain pelkkä kyllästyminen kaikkea vouhotusta kohtaan.

Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä että sinulle, kuin tietysti usein myös minulle, se oikea usko on riippuvainen jostakin höhlästä kirjasta tai ajatusrakennelmasta johon on joskus ammoin tutustunut. Minä yritän kasvaa kirjoista irti ja järjestelmistä vapaaksi. Toki niillä on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei niiden uhriksi tarvitse jäädä, kuten sinulle on käynyt.

Meditoin edelleen...

Viherpeippo kirjoitti:

Homoseksuaalisuus ei myöskään vahingoita terveyttä toisin kuin huumeiden käyttö.
Siis se ei ole itselle tai muille mitenkään haitallista, ellei mukaan oteta epämääräisiä tulkintoja tuonpuoleisessa saatavasta rangaistuksesta.

Niin, se "katkeruuteni": en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona. Koko uskon sanomahan pitäisi olla RAKKAUS, "jumalan" rakkaus ihmisiä kohtaan, ihmisten rakkaus "jumalaa" kohtaan ja ihmisten rakkaus toisiaan kohtaan.

Mitään rakkautta en ole kuitenkaan kristin-uskovaisten keskuudesta löytänyt kuin yhdestä ainoasta ihmisestä. Hän ei oikein riitä olemaan koko uskonnon sisin ja ydin...

Niin että sinänsä hyvä aate on pilattu. Ei siinä sen kummempaa...

Toinen pointti on tietysti uskovaisten usein osoittama ylimielisyys, sillä hehän kuvittelevat tietävänsä mikä on parasta kaikille ihmiselle, ja että heidän leirinsä yksinomaan pääsee taivaaseen (palkinnoksi ylpistelystä vai?)

Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään...

;)

Viherpeippo kirjoitti:

Anteeksi että puutun keskusteluketjuunne, mutta en malta olla kysymättä yhtä asiaa.
Ymmärtääkseni EclipsE ajattelee Tellun katkeruuden kristinuskoa kohtaan johtuneen siitä, että hän näki siitä vain tulikivenkatkuisen lakiteologian puolen.
Tähän väliin sopii mielestäni hyvin kysymys homoseksuaalisuudesta.
Siinä on kyse rakkaudesta eikä se vahingoita ketään, siispä siinä ei pitäisi olla mitään pahaa.
Luulenpa, että EclipsE kuitenkin tuomitsee sen jyrkin sanakääntein.
Tässä on siis esimerkki siitä, kuinka kristinusko nojaa edelleen ankariin lakeihin ja kieltoihin.
Valitsemani otsikko kuvastaa huvittuneisuuttani siitä, että nimimerkkisi tapa kirjoittaa myös viimeinen kirjain isolla käy yksiin suosikkibändini kanssa.

Ei se mitään. :)
Metallica on kohtalaine, mutta ei suosikki bändini.
Suosikki heavy-metallican levyke on ...and justice for all.
Suosikki rok-metallican rieska on Load.
Ja aattelin ostaa uuden St. Angerin.
Mitä olet muuten itse mieltä?

Mutta takaisin itse asiaan.

Laki-henkisyys on joo monimutkainen. Toisaalta, on väärin torjua Jumalan lahja, ja esim. olla syömättä sianlihaa lain takia, se on enempi siis epäkohteliasta, kuin kohteliasta. Mutta toisaalta, ei lakikaan ole syntiä. Päinvastoin, jos juutalainen hylkää lain ottamatta sen päivitystä (kristinuskoa) on se tuomittava lain mukaan.
Rakkaus on korkein kaikista käskyistä, totta.

Eli mies voi rakastaa miestä, kuin esim. veljeään.
Mutta onkin eri asia sitten että onko seksi rakkautta? Eli homoseksuaalisuushan siinä tuomitaan, eikö?

Viherpeippo kirjoitti:

Homoseksuaalisuus ei myöskään vahingoita terveyttä toisin kuin huumeiden käyttö.
Siis se ei ole itselle tai muille mitenkään haitallista, ellei mukaan oteta epämääräisiä tulkintoja tuonpuoleisessa saatavasta rangaistuksesta.

"Homoseksuaalisuus ei myöskään vahingoita terveyttä toisin kuin huumeiden käyttö."

Think again..

On April 25, 2001, the CDC reported that "We are seeing substantial increases in sexually transmitted diseases among men who have sex with men in multiple locations across this country." (31, 32).
Fags are responsible for the "first sexually transmitted outbreak of typhoid fever" in the history of the United States. This disease is caused by ingesting human feces (32).
More than 10% of fags in major U.S. urban areas are infected with HIV. To this day, they still make up more than 50% of reported AIDS cases in the United States (30, 31).
Fags fellate almost 100% of their sexual contacts and ingest semen from about half of those. Semen contains virtually every germ carried in the blood stream, so this is about equivalent to ingesting raw human blood (6).
One study reports 70% of fags admitting to having sex only one time with over 50% of their partners (3).
One study reports that the average fag has between 20 and 106 partners per year (6). The average heterosexual has 8 partners in a lifetime.
Sperm readily penetrates the anal wall (which is only one cell thick) and gains direct access to the blood stream. This causes massive immunological damage to the body's T- and B-cell defensive systems (14).
50% of male syphilis is carried by fags as a rectal infection and can enter through the urethra of another fag during anal sex (7).
Around 67-80% of fags lick and/or insert their tongues into the anuses of their partners (called "rimming", anilingus, fecal sex, etc.) and ingest biologically significant amounts of feces (7), which is the chief cause of hepatitis and parasitic infections among fags (8). This practice is called the "prime taste treat in sex" in the bestseller The Joy of Gay Sex.
33% of fags admit to fisting (inserting the hand, sometimes part of the arm, into the rectum of his partner) (7).
Urinating on each other ("golden showers") and torture has doubled among fags since the 1940s, and fisting has increased astronomically (7).
17% of fags eat and/or rub the feces of their partners on themselves (4).
12% of fags give/receive enemas as part of sexual pleasure (4).
In one study, the average fag fellated somewhere between 20 and 106 men, swallowed 50 seminal discharges, had 72 penile penetrations of the anus, and ingested feces of 23 different men EVERY YEAR (6).
Many fag sexual encounters occur while drunk, high on drugs, or in an orgy setting (7).
Many fags don't pay heed to warnings of their lifestyles: "Knowledge of health guidelines was quite high, but this knowledge had no relation to sexual behavior" (16).
Activities of fags involve rimming (anilingus), golden showers, fisting, and using "toys" (21).
Fags got homosexuality removed from the list of mental illnesses in the early 70s by storming the annual American Psychiatric Association (APA) conference on successive years. "Guerrilla theater tactics and more straight-forward shouting matches characterized their presence" (2). Since homosexuality has been removed from the APA list of mental illnesses, so has pedophilia (except when the adult feels "subjective distress") (27).
Fags account for 3-4% of all gonorrhea cases, 60% of all syphilis cases, and 17% of all hospital admissions (other than for STDs) in the United States (5). They make up only 1-2% of the population.
Fags live unhealthy lifestyles, and have historically accounted for the bulk of syphilis, gonorrhea, Hepatitis B, the "gay bowel syndrome" (which attacks the intestinal tract), tuberculosis and cytomegalovirus (27).
73% of psychiatrists say fags are less happy than the average person, and of those psychiatrists, 70% say that the unhappiness is NOT due to social stigmatization (13).
25-33% of fags and dykes are alcoholics (11).
Of fags questioned in one study, 43% admitted to 500 or more partners in a lifetime, 28% admitted to 1000 or more in a lifetime, and of these people, 79% said that half of those partners were total strangers, and 70% of those sexual contacts were one night stands (or, as one fag admits in the film "The Castro," one minute stands) (3). Also, it is a favorite past-time of many fags to go to "cruisy areas" and have anonymous sex. See www.cruisingforsex.com (NOTE: this site may contain pornographic images - please don't go to it if you are under age or don't want to see this type of material. This site is referenced only for illustrative purposes.)
78% of fags are affected by STDs (20).
Judge John Martaugh, chief magistrate of the New York City Criminal Court has said, "Homosexuals account for half the murders in large cities" (10).
Captain William Riddle of the Los Angeles Police says, "30,000 sexually abused children in Los Angeles were victims of homosexuals" (10).
50% of suicides can be attributed to fags (10).
Dr. Daniel Capron, a practicing psychiatrist, says, "Homosexuality by definition is not healthy and wholesome. The homosexual person, at best, will be unhappier and more unfulfilled than the sexually normal person" (10). For other psychiatrists who believe that homosexuality is wrong, please see National Association for Research and Therapy of Homosexuality.
It takes approximately $300,000 to take care of each AIDS victim, so thanks to the promiscuous lifestyle of fags, medical insurance rates have been skyrocketing for all of us(10).
One study reports that 90% of fags have engaged in anal sex, and 66% engage in anal sex regularly (6).
Fags were responsible for spreading AIDS in the United States, and then raised up violent groups like Act Up and Ground Zero to complain about it. Even today, fags account for well over 50% of the AIDS cases in the United States, which is quite a large number considering that they account for only 1-2% of the population.
Fags account for a disproportionate number of hepatitis cases: 70-80% in San Francisco, 29% in Denver, 66% in New York City, 56% in Toronto, 42% in Montreal, and 26% in Melbourne (8).
10% of fags admit to eating feces and/or drinking contaminated enema water (8).
29% of fags engage in urine sex ("golden showers") (8).
37% of fags engage in sadomasochism, which accounts for many accidental deaths. In San Francisco, classes were held to teach fags how to not kill their partners during sadomasochism (8).
In large cities, hospitals are often called on to remove objects from the rectums of fags. Sometimes, the fags do so much damage that they have to wear colostomy bags for the rest of their lives (8).
41% of fags say they have had sex with strangers in public restrooms, 60% say they have had sex with strangers in bathhouses, and 64% of these encounters have involved the use of illegal drugs (8).
Depending on the city, 39-59% of fags are infected with intestinal parasites like worms, flukes and amoebae, which is common in filthy third world countries (8).
The median age of death of fags is 42 (only 9% live past age 65). This drops to 39 if the cause of death is AIDS. The median age of death of a married heterosexual man is 75 (8).
The median age of death of dykes is 45 (only 24% live past age 65). The median age of death of a married heterosexual woman is 79 (8).
Fags are 100 times more likely to be murdered (usually by another fag) than the average person, 25 times more likely to commit suicide, and 19 times more likely to die in a traffic accident (8).
21% of dykes die of murder, suicide or traffic accident, which is at a rate of 534 times higher than the number of white heterosexual females aged 25-44 who die of these things(8).
50% of the calls to a hotline to report "queer bashing" involved domestic violence (i.e., fags beating up other fags) (18).
About 50% of the women on death row are dykes (12).
Fags prey on children.
Corporations financially support 'Gay' Big Brothers-Big Sisters - 7-26-2002
"Homosexuals in UK propose teaching about anal sex to 4-year-olds"
33% of fags ADMIT to minor/adult sex (7).
There is a notable fag group, consisting of thousands of members, known as the North American Man and Boy Love Association ( NAMBLA). (Note: this web site is sometimes down). This is a child molesting fag group whose cry is "SEX BEFORE 8 BEFORE IT'S TOO LATE." This group can be seen marching in most major fag parades across the United States.
Fags commit more than 33% of all reported child molestations in the United States, which, assuming fags make up 2% of the population, means that 1 in 20 fags is a child molestor, while 1 in 490 heterosexuals is a child molestor (19).
73% of all fags have had sex with boys under 19 years of age (9).
Many fags admit that they are pedophiles: "The love between men and boys is at the foundation of homosexuality" (22).
Because fags can't reproduce naturally, they resort to recruiting children. Fags can be heard chanting "TEN PERCENT IS NOT ENOUGH, RECRUIT, RECRUIT, RECRUIT" in their fag parades. A group called the "Lesbian Avengers" prides itself on trying to recruit young girls. They print "WE RECRUIT" on their literature. Some other fags aren't as overt about this, but rather try to infiltrate society and get into positions where they will have access to the malleable minds of young children (e.g., the clergy, teachers, Boy Scout leaders, etc.) (8). See the DC Lesbian Avengers web page. Also, see AFA Action Alert.
Kinder, gentler pedophiles?
The fag agenda.
The fag agenda includes desensitizing the public: "The first order of business is desensitization of the American public concerning gays and gay rights.....To desensitize the public is to help it view homosexuality with indifference instead of with keen emotion. Ideally, we would have straights register differences in sexual preferences the way they register different tastes for ice cream or sports games....At least in the beginning, we are seeking public desensitization and nothing more. We do not need and cannot expect a full 'appreciation' or 'understanding' of homosexuality from the average American. You can forget about trying to persuade the masses that homosexuality is a good thing. But if only you can get them to think that it is just another thing...then your battle for legal and social rights is virtually won" (25).
Part of the fag agenda is to get the public to affirm their filthy lifestyle, as one fag admitted in the October 1987 fag rally on Washington: "We are no longer seeking just a right to privacy and a protection from wrong. We also have a right -- as heterosexual Americans already have -- to see government and society affirm our lives" (27).
Part of the fag agenda is to turn people from Christianity: "The teaching that only male-female sexual activity within the bounds and constraints of marriage is the only acceptable form should be reason enough for any homosexual to denounce the Christian religion" (1).
Fags knowingly lied (and still lie) about the 10% figure (i.e., fags make up 10% of the population). As Tom Stoddard (formerly of the Lambda Legal Defense Fund) said, "We used that figure when most gay people were entirely hidden to try to create an impression of our numerousness" (17).
The Gay Revolutionary .
The true number of fags.
The Kinsey study of 1948, which fags often cite to say that 10% of the population is homosexual, actually says that only 4% of the population is EXCLUSIVELY homosexual. This study involved a disproportionate number of people who had been in jail for sex crimes (hardly a random sample of the population). Kinsey also did perverse studies involving young boys and pedophiles.
Current research shows that the true percentage of fags is in the 1-2% range (15,23,26,28). Consider how small this number is when compared to most of the numbers above.
CENSUS: HOMOSEXUAL "COUPLES" MAKE UP ONLY 0.5% OF ALL COUPLES - 10-22-2002
Fags aren't discriminated against in employment, so why should they be a protected class?
The average yearly income of a fag is $55,430.00 (most of which is disposable because no children to take care of!). The average of the general population is $32,144.00. The average of blacks is $12,166.00 (24).
59.6% of fags are college graduates. 18.0% of the general population are college graduates (24). Too bad they aren't smart enough to listen to God. "Professing themselves to be wise, they became fools" (Romans 1:22).
49.0% of fags hold professional/managerial positions. 15.9% of the general population hold such positions (24). Where's the job discrimination?
Sexual Orientation
A phrase that has come up recently in this earth is "sexual orientation." This is a phrase made up by fags to try to make themselves look less filthy than they really are. The purpose of the phrase is to take the spotlight from what these perverts do, and put it on the notion that they are just poor, mistreated people, who simply are attracted to members of the same sex - as if they aren't engaging in activity forbidden by God Almighty. "Sexual orientation," as used today, has nothing to do with sexual activity (yeah, right), but only refers to who or what a particular person is attracted to. If you think that people of other "sexual orientations" are just fine, let's see what other "sexual orientations" you would necessarily have to accept as wholesome and pure. If you're not going to discriminate based on "sexual orientation", then you must not discriminate against any of the following. If you discriminate against any of these, you're a hypocrite. These "sexual orientations" are generally known as "paraphilias", and are mental disorders - just like homosexuality used to be (29).
Exhibitionism - involves people who are sexually aroused by the idea of exposing their genitals to a stranger.
Fetishism - involves people who are sexually aroused by nonliving objects.
Frotteurism - involves people who are sexually aroused by the idea of touching and rubbing against a nonconsenting person.
Pedophilia - involves people who are sexually attracted to prepubescent children (usually 13 years or younger).
Sexual Masochism - involves people who are sexually aroused by being "humiliated, beaten, bound, or otherwise made to suffer."
Sexual Sadism - involves people who are sexually aroused by causing the psychological or physical suffering of a victim (e.g., "restraint, blindfolding, paddling, spanking, whipping, pinching, beating, burning, electrical shocks, rape, cutting, stabbing, strangulation, torture, mutilation, or killing").
Transvestic Fetishism - involves people who are sexually aroused by cross-dressing.
Voyeurism - involves people who are sexually aroused by watching unsuspecting strangers have sex.
Telephone Scatologia - involves people who are sexually aroused by making obscene phone calls.
Necrophilia - involves people who are sexually attracted to corpses.
Partialism - involves people who are sexually attracted to exclusively one part of the body.
Zoophilia - involves people who are sexually attracted to animals.
Coprophilia - involves people who are sexually aroused by feces.
Klismaphilia - involves people who are sexually aroused by enemas.
Urophilia - involves people who are sexually aroused by urine.

--------------------------------------------------------------------------------
REFERENCES
(1) Advocate, 1985.

(2) Bayer, R. Homosexuality and American Psychiatry.

(3) Bell, A. and Weinberg, M. Homosexualities: a Study of Diversity Among Men and Women. New York: Simon & Schuster, 1978.

(4) Cameron et. al. ISIS National Random Sexuality Survey. Nebraska Med. Journal, 1985, 70, pp. 292-299.

(5) "Changes in Sexual Behavior and Incidence of Gonorrhea." Lancet, April 25, 1987.

(6) Corey, L. and Holmes, K. "Sexual Transmission of Hepatitis A in Homosexual Men." New England J. Med., 1980, pp. 435-38.

(7) Family Research Institute, Lincoln, NE.

(8) Fields, Dr. E. "Is Homosexual Activity Normal?" Marietta, GA.

(9) Jay and Young. The Gay Report. Summit Books, 1979, p. 275.

(10) Kaifetz, J. "Homosexual Rights Are Concern for Some," Post-Tribune, 18 December 1992.

(11) Kus, R. "Alcoholics Anonymous and Gay America." Medical Journal of Homosexuality, 1987, 14(2), p. 254.

(12) Lesbian News, January 1994.

(13) Lief, H. Sexual Survey Number 4: Current Thinking on Homosexuality, Medical Aspects of Human Sexuality, 1977, pp. 110-11.

(14) Manlight, G. et. al. "Chronic Immune Stimulation By Sperm Alloantigens." J. American Med. Assn., 1984, 251(2), pp. 237-438.

(15) Morton-Hunt Study for Playboy

(16) MsKusick, L. et. al. "AIDS and Sexual Behavior Reported By Gay Men in San Francisco." Am. J. Pub. Health, 1985, 75, pp. 493-96.

(17) Newsweek, February 1993.

(18) Newsweek, 4 October 1993.

(19) Psychological Reports, 1986, 58, pp. 327-37.

(20) Rueda, E. "The Homosexual Network." Old Greenwich, Conn., The Devin Adair Company, 1982, p. 53.

(21) San Francisco AIDS Foundation, "Can We Talk."

(22) San Francisco Sentinel, 27 March 1992.

(23) Science Magazine, 18 July 1993, p. 322.

(24) Statistical Abstract of the U.S., 1990.

(25) "The Overhauling of Straight America." Guide Magazine. November, 1987.

(26) United States Census Bureau

(27) United States Congressional Record, June 29, 1989.

(28) University of Chicago's Nation Research Corp.

(29) Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders Fourth Edition, American Psychiatric Association, 1994.

(30) Reuters, Feb. 5, 2001

(31) Center for Disease Control

(32) Associated Press, April 25, 2001

EclipsE kirjoitti:

Ei se mitään. :)
Metallica on kohtalaine, mutta ei suosikki bändini.
Suosikki heavy-metallican levyke on ...and justice for all.
Suosikki rok-metallican rieska on Load.
Ja aattelin ostaa uuden St. Angerin.
Mitä olet muuten itse mieltä?

Mutta takaisin itse asiaan.

Laki-henkisyys on joo monimutkainen. Toisaalta, on väärin torjua Jumalan lahja, ja esim. olla syömättä sianlihaa lain takia, se on enempi siis epäkohteliasta, kuin kohteliasta. Mutta toisaalta, ei lakikaan ole syntiä. Päinvastoin, jos juutalainen hylkää lain ottamatta sen päivitystä (kristinuskoa) on se tuomittava lain mukaan.
Rakkaus on korkein kaikista käskyistä, totta.

Eli mies voi rakastaa miestä, kuin esim. veljeään.
Mutta onkin eri asia sitten että onko seksi rakkautta? Eli homoseksuaalisuushan siinä tuomitaan, eikö?

Et siis mikään kiihkouskovainen olekaan, mikäli MetallicA-kommenttisi ovat totta.
Ei se kuulu tavallisten uskovaisten kuunneltaviin, kun ajattelee kappaleiden nimiä kuten esim. God That Failed tai Until It Sleeps-videon ristiinnaulitsemista.
Minusta Angerissa on jo liian karut saundit.
Saisi olla hieman melodisempaa.
Kai seksi on merkittävä osa rakkautta, silloin kun sitä harrastetaan yhden ja saman kumppanin kanssa.

Tellu kirjoitti:

Pitäisi tietysti myös muistaa että itsensäkin satuttaminen on väärin... Että se niistä sinun huumeistasi. Kivesikin voit pitää itse, samoin kuin ne käärmeesi. En ole nähnyt tällä palstalla yhdenkään muun kuin sinun ryntäävän suu vaahdossa parjaamaan jokaikistä kirjoittajaa joka ei ajattele kuten sinä.

En edes muista koska minä olisin vastannut johonkin sinun aloittamaasi ketjuun, mutta sinä kyllä vastaan jokaisen ketjuun, jotta pääset syytämään omaa pahaa oloasi muiden ylle.

Siitä vain. Kyllä maailmaan porua mahtuu. Joku päivä huomaat että sydämessäsi asuu vain pelkkä kyllästyminen kaikkea vouhotusta kohtaan.

Loppujen lopuksi vaikuttaa siltä että sinulle, kuin tietysti usein myös minulle, se oikea usko on riippuvainen jostakin höhlästä kirjasta tai ajatusrakennelmasta johon on joskus ammoin tutustunut. Minä yritän kasvaa kirjoista irti ja järjestelmistä vapaaksi. Toki niillä on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei niiden uhriksi tarvitse jäädä, kuten sinulle on käynyt.

Meditoin edelleen...

"En ole nähnyt tällä palstalla yhdenkään muun kuin sinun ryntäävän suu vaahdossa parjaamaan jokaikistä kirjoittajaa joka ei ajattele kuten sinä."

Katso peiliin, se olet sinä!

"En edes muista koska minä olisin vastannut johonkin sinun aloittamaasi ketjuun, mutta sinä kyllä vastaan jokaisen ketjuun, jotta pääset syytämään omaa pahaa oloasi muiden ylle."

Tämä "paha oloni" johtuu sinun käsityksesi mukaan siitä että olen kristitty, jonka maailmassa on mm. sellainenkin käsite kuin kuolema?

"Joku päivä huomaat että sydämessäsi asuu vain pelkkä kyllästyminen kaikkea vouhotusta kohtaan."

Voi kuule tuota en kiellä. Turhuuksien turhuus. Mutta niin kovin interaktiivinen laji.

"Toki niillä on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei niiden uhriksi tarvitse jäädä, kuten sinulle on käynyt."

Tuokin ajatus on luettavista jostain vastaavaa antikristillistä, tai ateistista-ajattelumallia tukevista opuksista.

Nothing new, under the sun..

Viherpeippo kirjoitti:

Et siis mikään kiihkouskovainen olekaan, mikäli MetallicA-kommenttisi ovat totta.
Ei se kuulu tavallisten uskovaisten kuunneltaviin, kun ajattelee kappaleiden nimiä kuten esim. God That Failed tai Until It Sleeps-videon ristiinnaulitsemista.
Minusta Angerissa on jo liian karut saundit.
Saisi olla hieman melodisempaa.
Kai seksi on merkittävä osa rakkautta, silloin kun sitä harrastetaan yhden ja saman kumppanin kanssa.

en oikein välitä edustaa. Eikä se ole tarpeenkaan. Itse asiassa etenkin nuorempana kuuntelin hyvinkin runsaasti mm. death metallia. Eli st. anger voisi senkin takia sopia, tosin, juuri nyt ei meinaa vaan napata tuo ränttätänttä ihan niin paljon.
Pari uskovaa kaveriani ovat myöskin kovia faneja, toisella on oikein kokoelmaakin. (siis metallicasta)

Tuo Loadin until it sleeps-videohan ei välttämättä ole paha, itse asiassa se huokuu kristillistä symboliikkaa.
Sanojen suhteen tulee mieleen riivaaja.

Visuaalinen asetelma taas on eräästä keskiaikaisesta maalauksesta, joka kuvaa helvettiä (jollen väärin muista.)

Ja ristiinnaulintahan löytyy Raamatustakin.

Onhan sitten creeping death, four horseman esim. suoraan Raamatusta. Ja olen kuullut että James olisi tatuoinut ristin rintaansa. (?!)
Eikä One-biisin Jumalalle huokailut ja pyynnöt nyt niin kauheasti eronneet jonkun uskovan ahdistuksen sanoista.

Kuten esim. Loadilta löytyvät.
"Thorn Within

Forgive me father
For I have sinned
Find me guilty of the life I feel within
And when I'm branded
This mark of shame
Should I look down disgraced
Or straight ahead
And know that you must blame

*I am the secret
I am the sin
I am the guilty
And I, I am the thorn within"



Hetfieldin äiti oli muuten Jehovan todistaja.
Ja mainittakoot että en minä nyt gospel-bändiksi metallicaa nyt väittä.

Back to the gallery:

"seksi on merkittävä osa rakkautta, silloin kun sitä harrastetaan yhden ja saman kumppanin kanssa."

Mutta Rakkaus ei ole seksistä riippuvainen, eikä päinvastoin.

EclipsE kirjoitti:

"En ole nähnyt tällä palstalla yhdenkään muun kuin sinun ryntäävän suu vaahdossa parjaamaan jokaikistä kirjoittajaa joka ei ajattele kuten sinä."

Katso peiliin, se olet sinä!

"En edes muista koska minä olisin vastannut johonkin sinun aloittamaasi ketjuun, mutta sinä kyllä vastaan jokaisen ketjuun, jotta pääset syytämään omaa pahaa oloasi muiden ylle."

Tämä "paha oloni" johtuu sinun käsityksesi mukaan siitä että olen kristitty, jonka maailmassa on mm. sellainenkin käsite kuin kuolema?

"Joku päivä huomaat että sydämessäsi asuu vain pelkkä kyllästyminen kaikkea vouhotusta kohtaan."

Voi kuule tuota en kiellä. Turhuuksien turhuus. Mutta niin kovin interaktiivinen laji.

"Toki niillä on oma aikansa ja paikkansa, mutta ei niiden uhriksi tarvitse jäädä, kuten sinulle on käynyt."

Tuokin ajatus on luettavista jostain vastaavaa antikristillistä, tai ateistista-ajattelumallia tukevista opuksista.

Nothing new, under the sun..

En olekaan muuten koskaan lukenut yhtään ateismia puolustavaa kirjaa! Kiitos kun sait minut oivaltamaan tämän. Tässä nähdään kuinka ateismi on sinulle tärkeää, mutta ei minulle...

Pidä myös peilisi. Sinulle on näemmä äärimmäisen vastenmielistä että joku tekee sinusta huomioita, sinusta joka haluat täällä asettua kaikkien muiden yläpuolelle julistaen kenet ateistiksi, kenet antikristilliseksi.

Mikäköhän sinä nyt sitten olisit minun mielestäni... En pidä sinua oikeastaan kristin-uskovaisena, tyypillisenä miespuolisena jääränä kylläkin. Jäärät jämähtävät yhteen monomaaniseen ideaan, jonka määrittämiin raameihin tungetaan kaikki muut ihmiset, halusivat he sinne eli eivät. Olen tavannut saman sortin ihmisiä siellä sun täällä, jotkut ovat kiihkokommunisteja, toiset juoppoja, kuka mitäkin - yhteistä näille on kuvitella ettei mitään ole olemassa oman aatteen JA sen vasta-aatteen ulkopuolella. Tuo sinun käärmekulttisi on tosin kyllä yksi omaperäisimmistä, mutta silti vain sinun oma Juttusi. Voisit tietysti toki kokeilla josko saisit kannattajia sille. Tämän saitin viesteistä päätellen kauhean suositulta et kyllä kulttisi kanssa vaikuta.

En siis vastusta kristin-uskoa suhtautuessani kielteisesti jääryyteen. Niillä ON eroa. Eikä tavallista kristittyä kiinnosta minkään sortin käärmekultti...

Tellu kirjoitti:

Niin, se "katkeruuteni": en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona. Koko uskon sanomahan pitäisi olla RAKKAUS, "jumalan" rakkaus ihmisiä kohtaan, ihmisten rakkaus "jumalaa" kohtaan ja ihmisten rakkaus toisiaan kohtaan.

Mitään rakkautta en ole kuitenkaan kristin-uskovaisten keskuudesta löytänyt kuin yhdestä ainoasta ihmisestä. Hän ei oikein riitä olemaan koko uskonnon sisin ja ydin...

Niin että sinänsä hyvä aate on pilattu. Ei siinä sen kummempaa...

Toinen pointti on tietysti uskovaisten usein osoittama ylimielisyys, sillä hehän kuvittelevat tietävänsä mikä on parasta kaikille ihmiselle, ja että heidän leirinsä yksinomaan pääsee taivaaseen (palkinnoksi ylpistelystä vai?)

Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään...

;)

"en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona."

Tietyt asiat paistaa läpi vaikkei niitä ääneen sanokaan. Kiva että sait nostettua kissan pöydälle.

"Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään..."

Mistä olet tullut siihen johtopäätökseen, että esim. minä en ole ylpeä siksi, että pidän itsestäni virheineni, vaan siksi, että uskovaisena luulen itsestäni liikoja? Vai ymmärsinkö väärin?

Siukkuja Eclipselle (ja Tellullekin, vain jos ottaa vastaan positiivisesti)!

Tellu kirjoitti:

Niin, se "katkeruuteni": en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona. Koko uskon sanomahan pitäisi olla RAKKAUS, "jumalan" rakkaus ihmisiä kohtaan, ihmisten rakkaus "jumalaa" kohtaan ja ihmisten rakkaus toisiaan kohtaan.

Mitään rakkautta en ole kuitenkaan kristin-uskovaisten keskuudesta löytänyt kuin yhdestä ainoasta ihmisestä. Hän ei oikein riitä olemaan koko uskonnon sisin ja ydin...

Niin että sinänsä hyvä aate on pilattu. Ei siinä sen kummempaa...

Toinen pointti on tietysti uskovaisten usein osoittama ylimielisyys, sillä hehän kuvittelevat tietävänsä mikä on parasta kaikille ihmiselle, ja että heidän leirinsä yksinomaan pääsee taivaaseen (palkinnoksi ylpistelystä vai?)

Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään...

;)

"en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona."

Tietyt asiat paistaa läpi vaikkei niitä ääneen sanokaan. Kiva että sait nostettua kissan pöydälle.

"Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään..."

Mistä olet tullut siihen johtopäätökseen, että esim. minä en ole ylpeä siksi, että pidän itsestäni virheineni, vaan siksi, että uskovaisena luulen itsestäni liikoja? Vai ymmärsinkö väärin?

Siukkuja Eclipselle (ja Tellullekin, vain jos ottaa vastaan positiivisesti)!

Missukka kirjoitti:

"en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona."

Tietyt asiat paistaa läpi vaikkei niitä ääneen sanokaan. Kiva että sait nostettua kissan pöydälle.

"Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään..."

Mistä olet tullut siihen johtopäätökseen, että esim. minä en ole ylpeä siksi, että pidän itsestäni virheineni, vaan siksi, että uskovaisena luulen itsestäni liikoja? Vai ymmärsinkö väärin?

Siukkuja Eclipselle (ja Tellullekin, vain jos ottaa vastaan positiivisesti)!

Keskustelupalstoille tuntuu olevan tyypillistä, että heti esittää jonkin yleisluontoisen ajatelmansa ohimennen, ilmoittautuu joku joka ottaa asian henkilökohtaisesti ja arvelee olevansa poikkeus esitetystä ajatuksesta.

Sanoisin, että mistäs minä voin tietää yksittäisistä ihmisistä mistä kaikesta kukin on ylpeä? Ylpeys-sana muuten voi olla - kuten kaikki muukin - sekä negatiivinen että positiivinen.

Negatiivisinta ylpeyttä on mielestäni kuvitella että oma itse on mittatikku jonka mukaan muidenkin ihmisten pitäisi olla rakennettuja.

En minä nyt osaa tätä enää tämän kummoisemmin sanoa...

Tellu kirjoitti:

Keskustelupalstoille tuntuu olevan tyypillistä, että heti esittää jonkin yleisluontoisen ajatelmansa ohimennen, ilmoittautuu joku joka ottaa asian henkilökohtaisesti ja arvelee olevansa poikkeus esitetystä ajatuksesta.

Sanoisin, että mistäs minä voin tietää yksittäisistä ihmisistä mistä kaikesta kukin on ylpeä? Ylpeys-sana muuten voi olla - kuten kaikki muukin - sekä negatiivinen että positiivinen.

Negatiivisinta ylpeyttä on mielestäni kuvitella että oma itse on mittatikku jonka mukaan muidenkin ihmisten pitäisi olla rakennettuja.

En minä nyt osaa tätä enää tämän kummoisemmin sanoa...

Siitähän minäkin aloin kirjoittamaan, että mistäs sinä voit tietää kun sanoit tietäväsi. Vuorovaikutus on tulkintaa.

Ylpeyden voi helposti mieltää positiivisesti, esim. ammattiylpeys. Viha on vaikeampi, mutta ei suinkaan vähäisempi. Kyse on vain siitä käyttääkö vihaa renkenä vai isäntänä. Paljon parjattu mutta niin tarpeellinen.

Missukka kirjoitti:

"en ehkä ole tuonut täällä kauhean paljon esille että pidän kristinuskoa kaksinaamaisten ihmisten uskontona."

Tietyt asiat paistaa läpi vaikkei niitä ääneen sanokaan. Kiva että sait nostettua kissan pöydälle.

"Koen rehellisemmäksi olla ylpeä ja omahyväinen pelkästään sillä perusteella että pitää itsestään, ei sen takia että luulee liikoja itsestään..."

Mistä olet tullut siihen johtopäätökseen, että esim. minä en ole ylpeä siksi, että pidän itsestäni virheineni, vaan siksi, että uskovaisena luulen itsestäni liikoja? Vai ymmärsinkö väärin?

Siukkuja Eclipselle (ja Tellullekin, vain jos ottaa vastaan positiivisesti)!

Siitähän minäkin aloin kirjoittamaan, että mistäs sinä voit tietää kun sanoit tietäväsi. Vuorovaikutus on tulkintaa.

Ylpeyden voi helposti mieltää positiivisesti, esim. ammattiylpeys. Viha on vaikeampi, mutta ei suinkaan vähäisempi. Kyse on vain siitä käyttääkö vihaa renkenä vai isäntänä. Paljon parjattu mutta niin tarpeellinen tunne.

Viesti saattaa tulla 4 kertaa. Minähän en luovuta ennenkuin näkyy.

Tellu kirjoitti:

Keskustelupalstoille tuntuu olevan tyypillistä, että heti esittää jonkin yleisluontoisen ajatelmansa ohimennen, ilmoittautuu joku joka ottaa asian henkilökohtaisesti ja arvelee olevansa poikkeus esitetystä ajatuksesta.

Sanoisin, että mistäs minä voin tietää yksittäisistä ihmisistä mistä kaikesta kukin on ylpeä? Ylpeys-sana muuten voi olla - kuten kaikki muukin - sekä negatiivinen että positiivinen.

Negatiivisinta ylpeyttä on mielestäni kuvitella että oma itse on mittatikku jonka mukaan muidenkin ihmisten pitäisi olla rakennettuja.

En minä nyt osaa tätä enää tämän kummoisemmin sanoa...

Onko minut bannattu ulos vai mitä ihmettä... tämä voi tulla vissiin kuuteen kertaan parhaimmillaan. Riittää osaltani.


Siitähän minäkin aloin kirjoittamaan, että mistäs sinä voit tietää kun sanoit tietäväsi. Vuorovaikutus on tulkintaa.

Ylpeyden voi helposti mieltää positiivisesti, esim. ammattiylpeys. Viha on vaikeampi, mutta ei suinkaan vähäisempi. Kyse on vain siitä käyttääkö vihaa renkenä vai isäntänä. Paljon parjattu mutta niin tarpeellinen.

Tellu kirjoitti:

Keskustelupalstoille tuntuu olevan tyypillistä, että heti esittää jonkin yleisluontoisen ajatelmansa ohimennen, ilmoittautuu joku joka ottaa asian henkilökohtaisesti ja arvelee olevansa poikkeus esitetystä ajatuksesta.

Sanoisin, että mistäs minä voin tietää yksittäisistä ihmisistä mistä kaikesta kukin on ylpeä? Ylpeys-sana muuten voi olla - kuten kaikki muukin - sekä negatiivinen että positiivinen.

Negatiivisinta ylpeyttä on mielestäni kuvitella että oma itse on mittatikku jonka mukaan muidenkin ihmisten pitäisi olla rakennettuja.

En minä nyt osaa tätä enää tämän kummoisemmin sanoa...

Siitähän minäkin aloin kirjoittamaan, että mistäs sinä voit tietää kun sanoit tietäväsi. Vuorovaikutus on tulkintaa.

Ylpeyden voi helposti mieltää positiivisesti, esim. ammattiylpeys. Viha on vaikeampi, mutta ei suinkaan vähäisempi. Kyse on vain siitä käyttääkö vihaa renkenä vai isäntänä. Paljon parjattu mutta niin tarpeellinen.

...someone...SOMEONE...

Jep. Hyvää vaan, Mittumaaria!

uglu

uglu kirjoitti:

uglu

puglu

ögly kirjoitti:

puglu

hugli hugli

ägly kirjoitti:

hugli hugli

tsimbu tsämpy

ägly kirjoitti:

hugli hugli

tsimbu tsämpyli

jimbuli kirjoitti:

tsimbu tsämpyli

hukka hukka