Profeetta(hepr. nabi julistaja), Jumalan tahdon julistaja. Nimi johtuu kreik. sanasta, joka merkitsee tulkkia, "puolestapuhujaa", ennustajaa. Aabrahamia sanotaan p:ksi, «1.Moos.20:7», koska hän puhui suoraan Jumalan kanssa saaden ilmoituksia hänestä ja hänen tahdostaan, 1.Moos. 15:1-18; 1.Moos.18:17, ja koska hän pystyi opettamaan jälkeläisilleen Jumalan tuntemista, 1.Moos.18:19. Profeetta oli siis Jumalan puhetorvi ihmisille, 5.Moos.18:18.
Toisinaan p:aa nimitettiin näkijäksi, 1.Sam. 9:9; Jes.30:10. Samuel, Gaad,1.Sam. 22:5; 2.Sam. 24:11, ja Iddo, 2. Aik.9:29, olivat p:oja.
Mutta Samuel esiintyi myös Jumalan lähettämänä opettajana hänen tahtoaan julistamassa,1.Sam. 10:10-13; 1.Sam.19:20. Samuelista alkaen profeetalla oli aina tärkeä tekijä kansan elämässä, Jumalan sanansaattaja ja kansan omatunto. Tulevaisuuden ennustaminen ja Jumalan salaisten neuvojen ilmoittaminen, niin kuin Naatan Daavidille temppelin rakentamisesta, oli myös aina p:n tehtävänä, mutta tärkeintä oli vanhurskauden saarna, historian ja nykyisyyden selittäminen siveellisyyden vaatimusten valossa, Jumalan rangaistustuomioitten esillä pitäminen ja uskon vaaliminen.
Kaikki p:t, etenkin Kristus, olivat Mooseksen kaltaisia, 5.Moos.18:18; Ap.t. 3:22. Jumala antoi p:lle puhuttavat sanat, Sak. 1:6; 7:12. Profeetat eivät perineet virkaansa eivätkä olleet ihmisten valitsemia tehtäväänsä, vaan Jumala kutsui heidät, valmistaen heitä siihen, ja kutsu oli usein sydäntä koetteleva, 1.Sam. 3:1-20; Jer. 1:4-10; Hes.1:1-3:15. Herran sana, jota heidän oli julistettava, tuli heille eri tavoin, ja ihmiset olivat vastuussa sen tottelemisesta tai laiminlyömisestä, 5.Moos.13:1-5; 18:18-20.
Ylhäisen sanomansa vuoksi p:aa nimitetään myös hengen mieheksi, Hoos.9:7. Herran Henki opetti p:oja, 1.Kun.22:24; 2.Aik. 15:1; 2.Aik. 24:20; Neh.9:30; Hes.11:5; Joel 2:28; Miika 3:8; Sak. 7:12; Matt.22:43; 1.Piet.1:10-11. Tällöin Jumala sopeutui ihmisen sielunelämän lakeihin. Toisinaan kuului selvä ääni tai tuli enkelilähetti, 4.Moos. 7:89; 1.Sam. 3:4; Dan.9:21, mutta tavallisimmin opetukset tulivat unina, näkyinä ja sisäisinä vaikutuksina, joiden p:t tajusivat tulevan itsensä ulkopuolelta.
Profeetata eivät olleet alituisen henkivaikutuksen alaisia. He odottivat ilmestyksiä, 3.Moos. 24:12, ja Herran sana tuli heille. Siksi he eivät aina voineet esiintyä p.-vallallaan. Samuelista alkaen on paljon p:oja, vaikkakin harvoja mainitaan nimeltä, 1.Kun. 18:4; 2.Kun. 2:7-16. Malakian jälkeen ei ollut p:oja ennen kuin juuri Jeesuksen syntymän aikoihin,Luuk. 1:67; 2:26-38.
Alkuseurakunnan aikana oli myös p:oja,1.Kor. 12:28; Ap.t.21:9. Kutsu tuli p:lle suoraan Jumalalta, Aam. 7:15. Mooses sai kutsun kesken työnsä, 2.Moos.3:1-4:17. Samuel sai erityisen ilmestyksen, Elisa tiesi kutsumuksensa ja valmistusaikansa, 1.Kun. 19:19; 2.Kun. 2:13.
Ussian kuolinvuotena Jesajalle tullut näky, Jes. 6, voi olla samanlainen ilmestys kuin Hesekielin, Hes.33:1-22, joka oli jo paljon aikaisemmin kutsuttu virkaan, tai Elian, jonka kutsumusta ei mainita, mutta joka myöhemmin Hoorebilla sai uuden kutsun erityiseen tehtäväänsä, 1.Kun. 19.
Apostoli Johannes sai suuren ilmestyksensä kauan kutsumisensa jälkeen, samoin Pietari Jopessa, Ap.t.10, ja Paavali Jerusalemissa, Ap.t.22:17. Jeremia vastusteli kutsua, Jer. 1:4-10, vrt. Hoos. 1:2. Vain Elisan kutsussa mainitaan ihmisen välitystä, 1.Kun.19:19.
P:ain elämäntavasta ei ole tarkempia tietoja. Heidän pukunaan näyttää olleen nahka- tai karvalankavaippa, 2.Kun. 1:8; Sak.13:4; Matt. 3:4, surupuku kansan syntien tähden. Samasta syystä p. käytti säkkipukua, Jes. 20:2. Ruoakseen he käyttivät hedelmiä, 2. Kun.4:39, saivat lahjoja, 1.Sam. 9:8; 1.Kun.14:2-3; 2.Kun. 4:42, ja osakseen vieraanvaraisuutta, 1. Kun. 17:9; 1. Kun. 18:4; 2. Kun.4:8,10. Jotkut olivat leeviläisiä ja saivat siis kymmenyksensä. Joitakuita ehkä kuningas piti yllä, niin kuin Gaadia, 2.Sam. 24:11; 1. Aik. 25:5. Hengellisesti he elivät yhteydessä Jumalan kanssa, ollen säännöllisiä rukoilijoita, 1.Sam. 7:5; 1.Sam. 8:6; 1.Sam. 12:23; 1. Sam. 15:11; Jes. 21:8; Hab. 2:1. P:oilla oli myös kirjallisia tehtäviä historioitsijoina ja profetiain kirjoittajina, 1. Aik. 29:29»; 2. Aik. 9:29; 2. Aik. 12:15; 13:22; 20:34; Jes. 24:22; 32:32. Juutalaiset nimittivät historiallisia kirjoja, Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten kirjoja, "edellisiksi p:oiksi" eli vanhemmiksi p:oiksi, ja ne ilmeisesti ovatkin p:ojen käsialaa. Profeetallisia lahjoja oli myös henkilöillä, jotka eivät olleet virallisia p:oja, kuten Daavidilla ja Danielilla, jotka olivat valtiomiehiä. Oli myös p:oja, kuten Elia ja Elisa, joilta ei ole mitään kirjaa perintönä. Hoosea, Aamos ja Joona toimivat pohjoisvaltakunnassa, muut Juudassa tai pakkosiirtolaisuudessa. Assyrialaisaikana, ennen Tiglat-Pileseriä Assyrian häviöön asti, 745-625 eKr., edellä mainitut p:t toimivat Israelissa ja Joel, Obadja, Jesaja, Miika ja Naahum Juudassa. Babylonialaisena aikana, v:sta 625 Jerusalemin häviöön, 586 eKr., Jeremia, Habakuk ja Sefanja toimivat Juudassa. Pakkosiirtolaisuudessa Hesekiel ja Daniel, uudistusaikana Juudassa Haggai, Sakarja ja Malakia. VT:n viimeinen p. oli Johannes Kastaja, Matt. 3:1-11. Nais-p:oja olivat Mirjam (2. Moos. 15:20), Debora (Tuom. 4:4), Hulda (2. Kun.22:14) ja Hanna (Luuk. 2:36).
Oli myös vääriä p:oja, joista toiset esiintyivät vieraitten jumalien nimessä, 5. Moos. 18:20; 1. Kun. 18:19; Jer.2:8; Jer. 23:13, toiset puhuivat valhetta Jahven nimessä, Jer. 23:16-32. P:t tunnettiin merkeistä, 2.Kun. 1:10,12; Jes. 7:1,14, ennustusten täyttymisestä, 5.Moos.18:21, ja opetuksen laadusta.
Jumalan p:ojen opetuksessa oli muutakin kuin orjamaista lakiin mukautumista. He selvensivät lain tarkoitusta ja sovittivat sitä kansan elämään.
Samuelin ympärille Raamaan oli kokoontunut muita p:oja, jotka alistuivat hänen johtoonsa, 1. Sam. 19:18-20. Siellä he olivat yhteisissä hartaudenharjoituksissa ylistäen Jumalaa sikäli kuin Henki vaati heitä, rukoilivat kansan puolesta,1. Sam. 12:23; 1. Sam. 15:11, 1.Sam. 15:35; 1.Sam.16:1, ja kulkivat joukolla opettamassa kansaa ja pitämässä herätyspuheita, 1. Sam. 10:5,10. He vahvistuivat hengellisestä veljeydestä ja muodostivat uudistuskeskuksen suuren luopumuksen aikana. Kaikki he olivat ennen Raamaan tuloaan saaneet kutsumuksensa, eikä ole ymmärrettävä niin, että Samuel olisi ottanut p. virkaan haluavia vasta siihen valmistettaviksi. Samanlaisia veljespiirejä eli profeettakouluja syntyi 200 v. myöhemmin Elian johtoon, 1. Kun. 20:35-38; 20:41»; 2. Kun. 2:3,5; 9:1. Niitä oli Gibeassa, Gilgalissa, Beetelissä ja Jerikossa, 1. Sam. 10:5; 2. Kun. 2:1,3,5; 4:38», niiden jäsenet asuivat yhdessä, 2. Kun. 4:38; 2. Kun. 4:1-4, ja ne olivat verraten suuria, 2. Kun. 2:7,16, 4:42-43. Beetel oli epäjumalain kulttikeskus ja Jerikon lähellä oli toinen, joten p.-veljeskuntien tarkoituksena on ollut toimia luopumusta vastaan niiden vastapainona. Elian jälkeen Elisa oli johdossa. He kävivät vuorotellen kutakin katsomassa, 2. Kun. 2:1,2,4; 4:38; 6:5; 9:1.
UT:ssa Paavali puhuu profetoimisen armolahjasta, Room. 12:6; 1. Kor. 12:8-10; 1. Kor. 13:2; 1. Kor. 14. "Viisauden ja tiedon kykyjen ulkonaiset ilmenemismuodot ovat ominaisia p:oille ja opettajille. Tunnusmerkillistä p:lle oli, ei ainoastaan se, että Henki kehotti häntä puhumaan ja että hän näin sai sanat sanottavakseen, vaan se, että hänen sanansa olivat Viisauden läpitunkemat.
P. on taivaallisen viisauden taloudenhoitaja, so. jumalallinen viisaus valaisee hänet. Oikealla p:lla on niin muodoin kyky samoin kuin apostolilla puhua 'viisautta täydellisten seurassa' (1. Kor. 2:6), nimittäin salattua Jumalan viisautta. Ja niiden toisten kohdalla, niiden, jotka eivät vielä ole kypsyneet siihen, hän voi käyttää tätä viisautta, ilmaisematta sitä suoranaisesti, kuitenkin lohduttamiseen, opettamiseen, kehottamiseen ja varoittamiseen ja tehdä sen sekä saarnalla että rukouksella. Oikea p. on lähinnä verrattavissa Hengen johdatuksessa olevaan saarnamieheen, joka osaa selittää sanaa niin, että sen aarteiden rikkaus kirkastuu kuulijoille. P:n julistus oli varmaankin saarnaa, jossa pyhien kirjoitusten sanoja ahkerasti käytettiin, jossa niihin vedottiin, jossa niitä selitettiin ja sovellettiin silloiseen aikaan ja seurakuntaan" (Odeberg). Kansankeskellä oli myös profeettoja joihin velheenhenki meni ja johdattivat kunikaan harhaan, kuolemaan. Progfetuioista on olemassa kaksi pääasiaa, 1. profeetta ei koskaan ylennä itse itseään. 2 hänen tuomansa profetiat toteutuvat aina, aikajana on erikseen missä ne toteutuvat.
On äärettömän vaarallista keskustella edes tuossa hengessä profetan tehtävästä mitä tällä palstalla sitä tehdään. Sanoisin, että olisi hyvä tässä vaiheessa pysähtyä miettimään Jumalan edessä mikä todellinen Jumalan kutsu on. Muuten vanhanliiton profeettojen aikakausi on samassa merkityksessä ohi. Toki profetian omaavia henkilöitä on, itsekin olen. Mutta en voi kutsua itseänivanhaliiton aikaiseksi profeetaksi. Ef.4:11 Uudessa liitossa Jumala kutsuu seurakunnalliseen virkaan tavallisia ihmisiä profeetaksi palvelemaan seurakuntaa, aivan samoin apostolisksi joiden tehtävänä on jakaa Jumalan sanaa seurakunnan keskuudessa, ja kaikkeen maailmaan synnyttämään seurakuntia. Aivan Jumalan kutsuu opettajiksi, jonka tehtävä on opettaa Jumalan sanaa systemaattisesti seurakunnille, kaikile uskoville. Evankelistan tehtävä on opettaa, neuvoa, johtaa, aiban samoin kuin paimenen tehtävänä on johtaa. Paimen koostuu vanhimmista joiden tehtävänä on varsinaisesti johtaa seurakuntaa sen toimintaa, opettaa, ollen laumalle esikuvana. VT,ssä voideltiin kunikaat, papit, profeetat, se oli heille Jumalan armoitus toimittaa sitä tehtävää johon Jumala oli heidät kutsunut. PS. Tässä on paljon raamatu sanaa, lue ne itsesi tähden.
Toisinaan p:aa nimitettiin näkijäksi, 1.Sam. 9:9; Jes.30:10. Samuel, Gaad,1.Sam. 22:5; 2.Sam. 24:11, ja Iddo, 2. Aik.9:29, olivat p:oja.
Mutta Samuel esiintyi myös Jumalan lähettämänä opettajana hänen tahtoaan julistamassa,1.Sam. 10:10-13; 1.Sam.19:20. Samuelista alkaen profeetalla oli aina tärkeä tekijä kansan elämässä, Jumalan sanansaattaja ja kansan omatunto. Tulevaisuuden ennustaminen ja Jumalan salaisten neuvojen ilmoittaminen, niin kuin Naatan Daavidille temppelin rakentamisesta, oli myös aina p:n tehtävänä, mutta tärkeintä oli vanhurskauden saarna, historian ja nykyisyyden selittäminen siveellisyyden vaatimusten valossa, Jumalan rangaistustuomioitten esillä pitäminen ja uskon vaaliminen.
Kaikki p:t, etenkin Kristus, olivat Mooseksen kaltaisia, 5.Moos.18:18; Ap.t. 3:22. Jumala antoi p:lle puhuttavat sanat, Sak. 1:6; 7:12. Profeetat eivät perineet virkaansa eivätkä olleet ihmisten valitsemia tehtäväänsä, vaan Jumala kutsui heidät, valmistaen heitä siihen, ja kutsu oli usein sydäntä koetteleva, 1.Sam. 3:1-20; Jer. 1:4-10; Hes.1:1-3:15. Herran sana, jota heidän oli julistettava, tuli heille eri tavoin, ja ihmiset olivat vastuussa sen tottelemisesta tai laiminlyömisestä, 5.Moos.13:1-5; 18:18-20.
Ylhäisen sanomansa vuoksi p:aa nimitetään myös hengen mieheksi, Hoos.9:7. Herran Henki opetti p:oja, 1.Kun.22:24; 2.Aik. 15:1; 2.Aik. 24:20; Neh.9:30; Hes.11:5; Joel 2:28; Miika 3:8; Sak. 7:12; Matt.22:43; 1.Piet.1:10-11. Tällöin Jumala sopeutui ihmisen sielunelämän lakeihin. Toisinaan kuului selvä ääni tai tuli enkelilähetti, 4.Moos. 7:89; 1.Sam. 3:4; Dan.9:21, mutta tavallisimmin opetukset tulivat unina, näkyinä ja sisäisinä vaikutuksina, joiden p:t tajusivat tulevan itsensä ulkopuolelta.
Profeetata eivät olleet alituisen henkivaikutuksen alaisia. He odottivat ilmestyksiä, 3.Moos. 24:12, ja Herran sana tuli heille. Siksi he eivät aina voineet esiintyä p.-vallallaan. Samuelista alkaen on paljon p:oja, vaikkakin harvoja mainitaan nimeltä, 1.Kun. 18:4; 2.Kun. 2:7-16. Malakian jälkeen ei ollut p:oja ennen kuin juuri Jeesuksen syntymän aikoihin,Luuk. 1:67; 2:26-38.
Alkuseurakunnan aikana oli myös p:oja,1.Kor. 12:28; Ap.t.21:9. Kutsu tuli p:lle suoraan Jumalalta, Aam. 7:15. Mooses sai kutsun kesken työnsä, 2.Moos.3:1-4:17. Samuel sai erityisen ilmestyksen, Elisa tiesi kutsumuksensa ja valmistusaikansa, 1.Kun. 19:19; 2.Kun. 2:13.
Ussian kuolinvuotena Jesajalle tullut näky, Jes. 6, voi olla samanlainen ilmestys kuin Hesekielin, Hes.33:1-22, joka oli jo paljon aikaisemmin kutsuttu virkaan, tai Elian, jonka kutsumusta ei mainita, mutta joka myöhemmin Hoorebilla sai uuden kutsun erityiseen tehtäväänsä, 1.Kun. 19.
Apostoli Johannes sai suuren ilmestyksensä kauan kutsumisensa jälkeen, samoin Pietari Jopessa, Ap.t.10, ja Paavali Jerusalemissa, Ap.t.22:17. Jeremia vastusteli kutsua, Jer. 1:4-10, vrt. Hoos. 1:2. Vain Elisan kutsussa mainitaan ihmisen välitystä, 1.Kun.19:19.
P:ain elämäntavasta ei ole tarkempia tietoja. Heidän pukunaan näyttää olleen nahka- tai karvalankavaippa, 2.Kun. 1:8; Sak.13:4; Matt. 3:4, surupuku kansan syntien tähden. Samasta syystä p. käytti säkkipukua, Jes. 20:2. Ruoakseen he käyttivät hedelmiä, 2. Kun.4:39, saivat lahjoja, 1.Sam. 9:8; 1.Kun.14:2-3; 2.Kun. 4:42, ja osakseen vieraanvaraisuutta, 1. Kun. 17:9; 1. Kun. 18:4; 2. Kun.4:8,10. Jotkut olivat leeviläisiä ja saivat siis kymmenyksensä. Joitakuita ehkä kuningas piti yllä, niin kuin Gaadia, 2.Sam. 24:11; 1. Aik. 25:5. Hengellisesti he elivät yhteydessä Jumalan kanssa, ollen säännöllisiä rukoilijoita, 1.Sam. 7:5; 1.Sam. 8:6; 1.Sam. 12:23; 1. Sam. 15:11; Jes. 21:8; Hab. 2:1. P:oilla oli myös kirjallisia tehtäviä historioitsijoina ja profetiain kirjoittajina, 1. Aik. 29:29»; 2. Aik. 9:29; 2. Aik. 12:15; 13:22; 20:34; Jes. 24:22; 32:32. Juutalaiset nimittivät historiallisia kirjoja, Joosuan, Tuomarien, Samuelin ja Kuningasten kirjoja, "edellisiksi p:oiksi" eli vanhemmiksi p:oiksi, ja ne ilmeisesti ovatkin p:ojen käsialaa. Profeetallisia lahjoja oli myös henkilöillä, jotka eivät olleet virallisia p:oja, kuten Daavidilla ja Danielilla, jotka olivat valtiomiehiä. Oli myös p:oja, kuten Elia ja Elisa, joilta ei ole mitään kirjaa perintönä. Hoosea, Aamos ja Joona toimivat pohjoisvaltakunnassa, muut Juudassa tai pakkosiirtolaisuudessa. Assyrialaisaikana, ennen Tiglat-Pileseriä Assyrian häviöön asti, 745-625 eKr., edellä mainitut p:t toimivat Israelissa ja Joel, Obadja, Jesaja, Miika ja Naahum Juudassa. Babylonialaisena aikana, v:sta 625 Jerusalemin häviöön, 586 eKr., Jeremia, Habakuk ja Sefanja toimivat Juudassa. Pakkosiirtolaisuudessa Hesekiel ja Daniel, uudistusaikana Juudassa Haggai, Sakarja ja Malakia. VT:n viimeinen p. oli Johannes Kastaja, Matt. 3:1-11. Nais-p:oja olivat Mirjam (2. Moos. 15:20), Debora (Tuom. 4:4), Hulda (2. Kun.22:14) ja Hanna (Luuk. 2:36).
Oli myös vääriä p:oja, joista toiset esiintyivät vieraitten jumalien nimessä, 5. Moos. 18:20; 1. Kun. 18:19; Jer.2:8; Jer. 23:13, toiset puhuivat valhetta Jahven nimessä, Jer. 23:16-32. P:t tunnettiin merkeistä, 2.Kun. 1:10,12; Jes. 7:1,14, ennustusten täyttymisestä, 5.Moos.18:21, ja opetuksen laadusta.
Jumalan p:ojen opetuksessa oli muutakin kuin orjamaista lakiin mukautumista. He selvensivät lain tarkoitusta ja sovittivat sitä kansan elämään.
Samuelin ympärille Raamaan oli kokoontunut muita p:oja, jotka alistuivat hänen johtoonsa, 1. Sam. 19:18-20. Siellä he olivat yhteisissä hartaudenharjoituksissa ylistäen Jumalaa sikäli kuin Henki vaati heitä, rukoilivat kansan puolesta,1. Sam. 12:23; 1. Sam. 15:11, 1.Sam. 15:35; 1.Sam.16:1, ja kulkivat joukolla opettamassa kansaa ja pitämässä herätyspuheita, 1. Sam. 10:5,10. He vahvistuivat hengellisestä veljeydestä ja muodostivat uudistuskeskuksen suuren luopumuksen aikana. Kaikki he olivat ennen Raamaan tuloaan saaneet kutsumuksensa, eikä ole ymmärrettävä niin, että Samuel olisi ottanut p. virkaan haluavia vasta siihen valmistettaviksi. Samanlaisia veljespiirejä eli profeettakouluja syntyi 200 v. myöhemmin Elian johtoon, 1. Kun. 20:35-38; 20:41»; 2. Kun. 2:3,5; 9:1. Niitä oli Gibeassa, Gilgalissa, Beetelissä ja Jerikossa, 1. Sam. 10:5; 2. Kun. 2:1,3,5; 4:38», niiden jäsenet asuivat yhdessä, 2. Kun. 4:38; 2. Kun. 4:1-4, ja ne olivat verraten suuria, 2. Kun. 2:7,16, 4:42-43. Beetel oli epäjumalain kulttikeskus ja Jerikon lähellä oli toinen, joten p.-veljeskuntien tarkoituksena on ollut toimia luopumusta vastaan niiden vastapainona. Elian jälkeen Elisa oli johdossa. He kävivät vuorotellen kutakin katsomassa, 2. Kun. 2:1,2,4; 4:38; 6:5; 9:1.
UT:ssa Paavali puhuu profetoimisen armolahjasta, Room. 12:6; 1. Kor. 12:8-10; 1. Kor. 13:2; 1. Kor. 14. "Viisauden ja tiedon kykyjen ulkonaiset ilmenemismuodot ovat ominaisia p:oille ja opettajille. Tunnusmerkillistä p:lle oli, ei ainoastaan se, että Henki kehotti häntä puhumaan ja että hän näin sai sanat sanottavakseen, vaan se, että hänen sanansa olivat Viisauden läpitunkemat.
P. on taivaallisen viisauden taloudenhoitaja, so. jumalallinen viisaus valaisee hänet. Oikealla p:lla on niin muodoin kyky samoin kuin apostolilla puhua 'viisautta täydellisten seurassa' (1. Kor. 2:6), nimittäin salattua Jumalan viisautta. Ja niiden toisten kohdalla, niiden, jotka eivät vielä ole kypsyneet siihen, hän voi käyttää tätä viisautta, ilmaisematta sitä suoranaisesti, kuitenkin lohduttamiseen, opettamiseen, kehottamiseen ja varoittamiseen ja tehdä sen sekä saarnalla että rukouksella. Oikea p. on lähinnä verrattavissa Hengen johdatuksessa olevaan saarnamieheen, joka osaa selittää sanaa niin, että sen aarteiden rikkaus kirkastuu kuulijoille. P:n julistus oli varmaankin saarnaa, jossa pyhien kirjoitusten sanoja ahkerasti käytettiin, jossa niihin vedottiin, jossa niitä selitettiin ja sovellettiin silloiseen aikaan ja seurakuntaan" (Odeberg). Kansankeskellä oli myös profeettoja joihin velheenhenki meni ja johdattivat kunikaan harhaan, kuolemaan. Progfetuioista on olemassa kaksi pääasiaa, 1. profeetta ei koskaan ylennä itse itseään. 2 hänen tuomansa profetiat toteutuvat aina, aikajana on erikseen missä ne toteutuvat.
On äärettömän vaarallista keskustella edes tuossa hengessä profetan tehtävästä mitä tällä palstalla sitä tehdään. Sanoisin, että olisi hyvä tässä vaiheessa pysähtyä miettimään Jumalan edessä mikä todellinen Jumalan kutsu on. Muuten vanhanliiton profeettojen aikakausi on samassa merkityksessä ohi. Toki profetian omaavia henkilöitä on, itsekin olen. Mutta en voi kutsua itseänivanhaliiton aikaiseksi profeetaksi. Ef.4:11 Uudessa liitossa Jumala kutsuu seurakunnalliseen virkaan tavallisia ihmisiä profeetaksi palvelemaan seurakuntaa, aivan samoin apostolisksi joiden tehtävänä on jakaa Jumalan sanaa seurakunnan keskuudessa, ja kaikkeen maailmaan synnyttämään seurakuntia. Aivan Jumalan kutsuu opettajiksi, jonka tehtävä on opettaa Jumalan sanaa systemaattisesti seurakunnille, kaikile uskoville. Evankelistan tehtävä on opettaa, neuvoa, johtaa, aiban samoin kuin paimenen tehtävänä on johtaa. Paimen koostuu vanhimmista joiden tehtävänä on varsinaisesti johtaa seurakuntaa sen toimintaa, opettaa, ollen laumalle esikuvana. VT,ssä voideltiin kunikaat, papit, profeetat, se oli heille Jumalan armoitus toimittaa sitä tehtävää johon Jumala oli heidät kutsunut. PS. Tässä on paljon raamatu sanaa, lue ne itsesi tähden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja selitykset kuitenkin päin mäntyä.Unohdat jälleen kerran sen,että armolahjat ovat eri asia,kuin varsinainen voitelu.Sen lisäksi paimen ei koostu vanhimmista.Tuohan on täyttä harhaoppia.Herra ei hyväksy paimenen virkaan ketään muita,kuin Profeettoja.Ei Hesekielin kirja turhaan puhu Israelin vääristä paimenista,ne ovat ihmisiä,jotka väittävät olevansa paimenia,vaikka eivät ole.Sinun kirjoituksisssasi mikään muu ei pitänyt paikkansa,kuin sinällään Raamatun paikat.Kaikki selityksesi ovat henkilökohtaisia kuvitelmiasi!!!!!!!!!!!!!!!
valheprofeetalta, mutta sana sanookin selvästi; "Te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia..." Olet sokea, köyhä, kurja ja alaston! Et ole Jumalan kutsuma profeetta, usko jo!!!!
jota meideän kaikkien on syytä tutkia. Tämän tiedon eteen on ahkeroitu ja haettu totuutta. Kiitos.
Ihan hyvä yhteenveto profeetoista.