"Taas Jumala säilytti SYYTTÖMYYTENSÄ !
Kirjoittanut: freewilkö? 21.11.2007 klo 13.06
Taas Jumala säilytti syyttömyytensä Jokelan surullisiin tapahtumiin,koska kaikki Jumalan puolustajat kilvan vaakuuttivat,että Jumala on antanut luomilleen ihmisille (myös Auviselle) vapaan tahdon.Näin upeasti Taivaallinen Isä välttyi kaikista kytköksistä,jotka olisivat tehneet Hänet vastuulliseksi tai osa-vastuulliseksi Jokelan (tai muihinkaan) tregediaan.
Vaikka Taivaallinen Isä voi vedota luoduille antamaansa vapaaseen tahtoon,niin valitettavasti Auvisen fyysinen isä ei voi tähän poikansa vapaaseen tahtoon vedota,vaan joutuu kantamaan isän ja (mahdollisesti epäonnistuneen) kasvattajan vastuuta lopun ikäänsä - tahtoi tai ei.
Isä (mutta EI Taivaallinen Isä?) joutuu aina kysymään itseltään:"Olisinko voinut tehdä lapseni kasvatuksessa toisin/tai paremmin",ja hän tietää myös sydämessään,että JOS olisi voinut ESTÄÄ tapahtumat - vaikka pakolla - niin hän olisi tehnyt sen.
Mutta onneksi Jumalalla on aina valmiina vapaan tahdon -soturit,jotka astuvat esiin,jos ymmärtämättömät yrittävät ryvettää Jumalaa tällaisilla likaisilla tahtumilla. "
Kirjoittanut: freewilkö? 21.11.2007 klo 13.06
Taas Jumala säilytti syyttömyytensä Jokelan surullisiin tapahtumiin,koska kaikki Jumalan puolustajat kilvan vaakuuttivat,että Jumala on antanut luomilleen ihmisille (myös Auviselle) vapaan tahdon.Näin upeasti Taivaallinen Isä välttyi kaikista kytköksistä,jotka olisivat tehneet Hänet vastuulliseksi tai osa-vastuulliseksi Jokelan (tai muihinkaan) tregediaan.
Vaikka Taivaallinen Isä voi vedota luoduille antamaansa vapaaseen tahtoon,niin valitettavasti Auvisen fyysinen isä ei voi tähän poikansa vapaaseen tahtoon vedota,vaan joutuu kantamaan isän ja (mahdollisesti epäonnistuneen) kasvattajan vastuuta lopun ikäänsä - tahtoi tai ei.
Isä (mutta EI Taivaallinen Isä?) joutuu aina kysymään itseltään:"Olisinko voinut tehdä lapseni kasvatuksessa toisin/tai paremmin",ja hän tietää myös sydämessään,että JOS olisi voinut ESTÄÄ tapahtumat - vaikka pakolla - niin hän olisi tehnyt sen.
Mutta onneksi Jumalalla on aina valmiina vapaan tahdon -soturit,jotka astuvat esiin,jos ymmärtämättömät yrittävät ryvettää Jumalaa tällaisilla likaisilla tahtumilla. "
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuvakseen eli raajarikoksi, joka tarvitsee kainalokepikseen milloin mitäkin selittelyä.
niin laajasti ja monipuolisesti selitellä kuin Jumalaa.
Uskovat osaavat patenttiselitykset kaikille Jumalan teoille ja jos nämä eivät riitä, huudetaan Saatana apuun.
Hassun ristiriitaista on, kun välillä Jumala on niin armelias, laupias ja armahtava. Toisaalta Jumala antaa luonnonkatastrofien, murhamiesten ja sotien tappaa viattomia lapsia ja naisia ja muita sivullisia. Sitten selitellään, koska Jumala ei ollutkaan niin laupias ja armahtava.
Sivusta katsoen Jumalan uskottavuus on mennyt 100% noiden selitysten myötä.
Mutta uskovat vaan uskovat sokeasti...
Niinkuin Jumala käytti tsunamia tuhotakseen vääräuskoisia käytti hän Auvista kätenään tuhotessaan vihollisiaan.
Auvinen on nyt taivaassa Aabrahamin helmassa.
Tämä oli luonnollisestikkin provokaatinen esimerkki uskovaisten kierosta ajatuksenkulusta, jossa Jumalan avulla pystytään selittämään mikätahansa asia mitenkäpäin tahansa.
Yksinkertaistettuna uskovaisen fundamentalistin logiikka on tämä: Aivan kaikki hyvä on Jumalasta ja suora, välitön todiste Jumalan olemassaolon puolesta. Pahuus taas on ihmisestä (Pahuus on ihmisen luonnollinen olotila, johon muutoksen voi tuoda vain Jumala) tai Saatanasta mutta tässäkin tietenkin työkaluna on paha ihminen.
Erikseen on sitten ihmisryhmiä, jotka ovat erityisen pahoja, kuten ateistit tai kommarit ja tietenkin ateistikommarit.
On kuitenkin ryhmä ihmisiä, jotka eivät koskaan syyllisty pahaan: uudestisyntyneet tai uskovat miten heitä milloinkin halutaan nimittää.
Logiikka tässä on seuraava: uudestisyntynyt on lähes jumalallinen. No sentään ihminen mutta yliluonnollisen hyvä sellainen. Uskovan "hyvyys" on ilmeisestikin yhtä vahva, kuin Jumalan, sillä kun uskova syyllistyy pahaan (suureen sellaiseen) menettää hän uskovan statuksen sillä samalla hetkellä (takautuvasti: "Ei koskaan oikea uskova ollutkaan"), kun asia paljastuu.
Molemmissa tapauksissa taataan "hyvyys" missä tilanteessa tahansa, toisessa Jumalan toisessa uudestisyntyneen.