Tässäpä tulee lysti, mutta lyhyt video Calliope raketinheittimestä:
http://www.youtube.com/watch?v=9r4hDjGf4jQ
Kuitenkaan video ei ole tässä itse tarkoitus, vaan tuo kyseinen laite. Yhdysvaltojen armeijan taisteluvälineosasto kehitti vuoden 1944 alusta lähtien useita erilaisia raketinheitinmalleja tavoitteenaan saada tehokasta tulitukea maahyökkäyksiin ja vastine Saksan rakettitykistölle. Yksi näistä oli tankin tornin päälle asennettava 4.5 tuumainen 60-putkinen T34 heitin. Tämän mallin muoviset laukaisuputket olivat noin 2,3 metrin pituisia. Laitos oli kiinnitetty erityisellä kädellä Shermanin tykinpiippuun, jolla sen korotuskulmaa pystyttiin muuttamaan. Ampumisen jälkeen tyhjä laukaisin voitiin poistaa ja tankki pystyi näin palaamaan normaaliin tehtävään. T34 laukaisimen ongelmana oli se, että tankin tykillä ei voitu ampua niin kauan kuin laukaisin oli kiinni.
Mallissa T34E1 oli säätelykäsi kiinnitetty tankin asekilven lisäyksiin, jolloin vaunun pääase oli täysin käytettävissä. Tämän uuden mallin laukaisuputket olivat magnesiumista ja laukaisimen irroitussysteemiä oli parannettu. T34E2 oli muuten samanlainen, mutta siinä oli muunneltu laukaisujärjestelmä. Oli olemassa myös kenttäimprovisoituja 54-putkisia malleja. Näissä käytettiin lentokoneista otettuja laukaisimia, jotka sitten asetettiin muunnetulle lavetille.
Laukaisimet ampuivat normaalisti M8, M8A1, M8A2 tai M8A3 raketteja. M8-sarjan raketit oli vakautettu kokoontaittuvilla evillä joiden määrä ja muoto vaihteli alamallin mukaan. Muut erot raketeilla olivat lähinnä moottoritehossa. Vain viimeisessä Calliope-mallissa T72 käytettiin uutta M16 rakettia. Se oli pyörintävakautettu ja tämä hoidettiin käyttämällä Hale-järjestelmää, jossa keskusakselin ympärillä on useita vinoja suuttimia. Uusi rakettimalli antoi 4,9 kilometrin kantaman verrattuna aiempaan noin neljään kilometriin. Uuden heittimen laukaisuputket olivat myös reilusti lyhyempiä. T72 ei kuitenkaan, taasen, ehtinyt enää sotaan mukaan. Surullista, melkein tekisi mieli itkua vääntää.
Muita myöhäisiä rakennelmia oli raketinheitin T99. Siinä oli neljä kompaktia patteria, kaksi molemmilla puolilla tankin tornia. Jokaisessa patterissa oli 11 rakettia mallia M16. Laukaisimet voitiin irroittaa räjähteellä taistelutilanteessa ja pudottaa vaunun sivuille. Tätä testattiin M4A3 Shermanissa kesällä 1945. Maaliskuussa 1945 testattiin myös laivaston Mark 7 (T45) heitintä Shermanissa. Tässä mallissa oli gravitaatiosyöttöinen "lipas" joka syötti alla olevaa laukaisuraidetta. Näin sitä voisi pitää itselataavana.
T34 Calliope raketinheitintä käytettiin D-päivän jälkeisinä aikoina Normandiassa ja myöhemmin myös Italiassa. Ilmeisesti myös Okinawan taistelussa 1945 oli käytössä T34 heittimiä.
PS. Tässä oli vasta osa kaikista tankkiheittimistä. Saatan myöhemmin kirjoittaa muista malleista.
PPS. En ole sitten kansallissosialisti. Tämä siltä varalta, että jollakulla tekee taas mieli kysyä siitäkin aiheesta.
http://www.youtube.com/watch?v=9r4hDjGf4jQ
Kuitenkaan video ei ole tässä itse tarkoitus, vaan tuo kyseinen laite. Yhdysvaltojen armeijan taisteluvälineosasto kehitti vuoden 1944 alusta lähtien useita erilaisia raketinheitinmalleja tavoitteenaan saada tehokasta tulitukea maahyökkäyksiin ja vastine Saksan rakettitykistölle. Yksi näistä oli tankin tornin päälle asennettava 4.5 tuumainen 60-putkinen T34 heitin. Tämän mallin muoviset laukaisuputket olivat noin 2,3 metrin pituisia. Laitos oli kiinnitetty erityisellä kädellä Shermanin tykinpiippuun, jolla sen korotuskulmaa pystyttiin muuttamaan. Ampumisen jälkeen tyhjä laukaisin voitiin poistaa ja tankki pystyi näin palaamaan normaaliin tehtävään. T34 laukaisimen ongelmana oli se, että tankin tykillä ei voitu ampua niin kauan kuin laukaisin oli kiinni.
Mallissa T34E1 oli säätelykäsi kiinnitetty tankin asekilven lisäyksiin, jolloin vaunun pääase oli täysin käytettävissä. Tämän uuden mallin laukaisuputket olivat magnesiumista ja laukaisimen irroitussysteemiä oli parannettu. T34E2 oli muuten samanlainen, mutta siinä oli muunneltu laukaisujärjestelmä. Oli olemassa myös kenttäimprovisoituja 54-putkisia malleja. Näissä käytettiin lentokoneista otettuja laukaisimia, jotka sitten asetettiin muunnetulle lavetille.
Laukaisimet ampuivat normaalisti M8, M8A1, M8A2 tai M8A3 raketteja. M8-sarjan raketit oli vakautettu kokoontaittuvilla evillä joiden määrä ja muoto vaihteli alamallin mukaan. Muut erot raketeilla olivat lähinnä moottoritehossa. Vain viimeisessä Calliope-mallissa T72 käytettiin uutta M16 rakettia. Se oli pyörintävakautettu ja tämä hoidettiin käyttämällä Hale-järjestelmää, jossa keskusakselin ympärillä on useita vinoja suuttimia. Uusi rakettimalli antoi 4,9 kilometrin kantaman verrattuna aiempaan noin neljään kilometriin. Uuden heittimen laukaisuputket olivat myös reilusti lyhyempiä. T72 ei kuitenkaan, taasen, ehtinyt enää sotaan mukaan. Surullista, melkein tekisi mieli itkua vääntää.
Muita myöhäisiä rakennelmia oli raketinheitin T99. Siinä oli neljä kompaktia patteria, kaksi molemmilla puolilla tankin tornia. Jokaisessa patterissa oli 11 rakettia mallia M16. Laukaisimet voitiin irroittaa räjähteellä taistelutilanteessa ja pudottaa vaunun sivuille. Tätä testattiin M4A3 Shermanissa kesällä 1945. Maaliskuussa 1945 testattiin myös laivaston Mark 7 (T45) heitintä Shermanissa. Tässä mallissa oli gravitaatiosyöttöinen "lipas" joka syötti alla olevaa laukaisuraidetta. Näin sitä voisi pitää itselataavana.
T34 Calliope raketinheitintä käytettiin D-päivän jälkeisinä aikoina Normandiassa ja myöhemmin myös Italiassa. Ilmeisesti myös Okinawan taistelussa 1945 oli käytössä T34 heittimiä.
PS. Tässä oli vasta osa kaikista tankkiheittimistä. Saatan myöhemmin kirjoittaa muista malleista.
PPS. En ole sitten kansallissosialisti. Tämä siltä varalta, että jollakulla tekee taas mieli kysyä siitäkin aiheesta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja video on tyyppillisesti youtubesta joka on hörhöjen ja muiden sekopäiden suosikki paikka. Kyllä on niin luotettava. No tässä muutama video lissää
Linus Torvalds vs. Rauni-Leena Luukanen
http://youtube.com/watch?v=Az4p3mRMAWU
Pat Robertson Says God Told Him Of 2007 Mass Terror Attack
http://youtube.com/watch?v=W0hWAxJ3_Js&feature=related
"Ja video on tyyppillisesti youtubesta joka on hörhöjen ja muiden sekopäiden suosikki paikka."
Maailmassa on kaiketi paljon sekopäitä ja hörhöjä. Itsekin käväisit näemmä paikassa äskettäin, joten taitaa olla tuttua tämä?
Kyllä meillä silti on tarvittava teknologia raketinheittimiin. Vai onko tässäkin sumutettu? Saimmeko raketit Maapallon ulkopuolelta? Jännitys tiivistyy.....
"PPS. En ole sitten kansallissosialisti. Tämä siltä varalta, että jollakulla tekee taas mieli kysyä siitäkin aiheesta."
Noo ethän sinä muuten vaan kuulostat henkilöltä joka on lukennut paljon uusnatsien nettisivuja ja natsipropaganda kirjallisuutta sekä natsi tutkijoita.
"Noo ethän sinä muuten vaan kuulostat henkilöltä joka on..."
Mutta ethän sinä ole kuullut minun sanovan sanaakaan vielä? Olen vain kirjoittanut tähän mennessä. Jos kuitenkin kuulet ääniä, niin kannattaa jo huolestua.....
"...paljon uusnatsien nettisivuja ja natsipropaganda kirjallisuutta sekä natsi tutkijoita."
Ja perustat nämä väitteesi mihin? Aivan, et mihinkään. En voi kumota negatiivista.
http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1190&author=10
Pieniä oli silti vielä T34 Calliopet joulukaloiksi. Suuremman tehon omaavia rakettipommeja ryhdyttiin kehittämään jo suunnilleen samaan aikaan. US armeija turvautui tässä asiassa olemassaoleviin laivaston 7,2 tuumaisiin sukellusveneentorjunta raketteihin. Tästä iloisesta yhteistyöstä oli seurauksena evävakautettu räjähdysraketti T37. Siinä oli latauksena 15 kg muoviräjähdettä, mutta 230 metrin kantama oli melko mitätön. Myöhempi malli T57 lisäsi kantaman reiluun kilometriin.
Koska raketti oli tarkoitettu esteiden raivaamiseen verrattain lyhyiltä matkoilta, päätettiin kehittää panssaroitu laukaisin T40. Laukaisimessa oli paikat kahdellekymmenelle raketille ja niitä suojasi puolen tuuman paksuinen panssarointi. Heittimen suojaluukkuja hallittiin vaunun sisältä hydraulisella järjestelmällä. Korotuskulma puolestaan hoitui vanhalla kunnon kontrollikädellä. Alkuperäinen malli asennettiin tankin keulaan, mutta pian se kuitenkin siirrettiin tornin päälle Calliopen tapaan.
Erityistä pioneerivaunua varten syntyi vielä raketinheitin T64. Siinä oli parannuksia käyttölaitteistossa ja siinä voitiin käyttää eksoottisempia rakettimalleja. Sodan lopulla kehitettiin lopullinen heitinmalli T73. Siinä oli paikat vain kymmenelle raketille, mutta se oli huomattavasti kompaktimpi. Heitin oli jälleen panssaroitu jalkaväkiaseiden tulta vastaan. Laukaisimen varsinainen erikoisuus oli sen itselataus joka kaksinkertaisti tulinopeuden. Ongelmallisesta kontrollikädestä oli myös hankkiuduttu eroon ja se oli korvattu sähkömoottorilla.
Näistä vain malli T40 pääsi rintamalle. Sitä käytettiin mm. Italiassa ja Etelä-Ranskan maihinnousussa. Joukkojen keskuudessa se ei ollut lyhyen kantaman vuoksi erityisen suosittu.
Huomiotani pakeni vielä yksi iso raketinheitin. Tämä oli 7,2 tuumainen T2, joka oli tarkoitettu Sherman-tankin pioneerimalliin. Idea tällaisesta vaunusta oli syntynyt Dieppen katastrofaalisen maihinnousukokeilun seurauksena. Tarvittaisiin siis voimakkaita räjähteitä maihinnousurantojen puhdistamiseen esteistä. Projekti käynnistyi helmikuussa 1943 ja vaunu valmistu vuoden jälkipuoliskolla.
Fort Belvoirin vaunu oli normaali M4A3 Sherman, jonka tykin tilalla oli isot panssaroidut luukut ja tornin päällä oli T2 raketinheitin, joka oli lähinnä kompaktimpi ja paremmin suojattu versio T40 heittimestä. Laukaisin T2 osoittautui liian epävakaaksi ja yleensäkin teknisesti heikommaksi kuin T40. Toisessa protovaunussa käytettiinkin siis parannettua T40(T64) laukaisinta, mutta se onkin jo ihan toinen juttu.
Kymmenen sekunttia kestävän videon perusteella teet tuollaisen johtopäätöksen? Oletko idiootti?
"Mitä vittua?"
Miten SE liittyy tähän?
"Kymmenen sekunttia kestävän videon perusteella teet tuollaisen johtopäätöksen?"
En.
"Oletko idiootti?"
En. Oletko itse?
Ja niin siirrymme viimeiseen ja parhaaseen osaan. Mielenkiintoisimpia raketinheittimiä olivat pioneerijoukoille suunnitellut erityiset "rakettitykit".
Ensimmäisiä sarjassa oli T76 heitin. Se korvasi normaalin Sherman-tankin 75mm tykin 7,2 tuumaisella rakettiputkella. Tornin latausluukun ja "tykin" perän välillä oli pieni avoin tila. Tätä kautta raketti ladattiin ja sen jälkeen luukku luonnollisesti suljettiin. Myöhempi modifikaatio oli T76E1, jossa oli reilusti pitempi laukaisuputki. Laite ei jälleen nähnyt mitään käyttöä sodassa. Etuna järjestelmässä oli se, että raketit voitiin varastoida turvallisesti tankin sisään. Parempi idea oli laukaisin T105. Tämä oli suunniteltu erityiseksi vaihtosarjaksi, joka voitiin muuttaa korvaamaan normaali tykki kenttäoloissa. Laukaisin poikkesi aiemmasta niin, että siinä oli suljettu perä jossa pakokaasut pakenivat laukaisimen suuta kohti. Se siis toimi hieman tykkimäisemmin (Onko se edes sana?)
Ehdoton tulivoimakuningas oli kuitenkin T31 Räjäytystankki. Siinä oli todella ruman näköinen torni, jossa oli kuitenkin varsin kunnioitettava määrä tulivoimaa. Tämä kummajainen alkoi laivaston ja armeijan yhteisprojektina marraskuussa 1944. Vaunun runkona oli tavallinen M4A3E8 Sherman, jonka valtaisassa tornissa oli kaksi 7,2 tuumaista T94 revolveriraketinheitintä. Kummassakin sylinterissä oli viisi rakettia ja näiden sylinterien tyhjettyä ne voitiin täyttää vaunun sisältä. Aseistukseen kuului vielä kaikkiaan kaksi .30 konekivääriä, 105mm haupitsi ja tornin katolla .50 it-konekivääri. Testeissä vuonna 1945 todettiin rakettilaukaisimien automaattilatauksessa pahoja vikoja ja sodan loppuminen tiesi myös tämän laitteen loppua.
Kaikki tämä ja PALJON enemmän kerrotaan tietenkin Raamatussa ja mitä Raamatussa ei ole kerrottu sitä ei ole tapahtunut. Tarkoitan tietenkin Hunnicuttin Sherman-raamattua. Hunnicuttin kijassa on myös hyviä kuvia näistä kaikista laitteista.