Teinipojat ovat sitä porukkaa, joille hankittiin alkaen 6-v värikuula-aseet, muistatteko niitä aidon näköisiä muoviaseita, joilla jotkut ryöstivät kauppoja ja kioskejakin. Eli, ovat tappaneet "leikisti" koko pienen ikänsä. Sitten tuli pc-pelit, jotka raaistuivat vuosi vuodelta. Tämän hetken kidutus-sota-tappopelejä kehittelevillä tuskin riittää enempää mielikuvitusta enää sairaampien pelien kehittelylle. Aikuisistahan oli vain hauskaa kuunnella oman ja naapurin poikien peli-innostusta silloin kun pojat hihkuivat pelin ääressä "tapa se"! Jos joku aikuinen asia ihmetteli ja tunsi inhoa, selitys oli aina valmiina: "Sehän on vain peliä."
Värikuula-asesukupolvi hengailee
hands up
3149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ni.
varmistellaan jo lapsena - tarviiko sitten enää kotona muuta opetusta - vanhemmat katsovat jo itseään paremmin pärjääviksi, eikä tarvi murehtia. He itse eivät olisikaan uskaltaneet leikkipyssyihin tarttua lapsena.
Miten kalseassa maailmassa voi purkaa positiivisella tavalla vihaisiakin tunteita. Surua, yksinäisyyttä, ei muistettu iloita pienistäkään asioista, juostiin rahan perässä ja saavutettiin paha olo. Hankittiin isot huushollit ja jokaiselle yksityisyyttä; oma -pääsy kielletty-soppi, unohdettiin toisemme omiin soppeihin ja oltiin menestyviä ja kiireisiä, omaan työhön pakenevia. Ei muistettu kuunnella, mitä kullekin kuuluu, vedottiin kiireeseen ja siirreltiin tärkeitä perheen keskeisiä yhdessäolohetkiä. Kiire, kiire, kiire..rahaa tuli kaikista ovista ja ikkunoista.
Rahaa riitti, mutta ketä istui saman ruokapöydän ympärillä? Yleensä kukin perheenjäsen lämmitti yksin einesruokansa mikrossa, söi hätäisesti ja meni menojaan. Kuin taivaan lahjana, saatiin kännykät, oltiin aina tavoitettavissa, jos oltiin. Eikä kukaan voinut olla silti ihan satavarma missä kukakin oli. Kukaan ei varmuudella tiennyt, mitä kukakin puuhaili, ei ketään jaksanut pojimmiltaan edes kiinnostaa kovan kiireen ohessa.
Missä mennään?