Veikko Vennamo syytti tavan takaa Maalaisliittoa, sittemmin KePua pelin politiikasta. Historiallisesti katsottuna Vennamo osui naulan kantaan. Tämän keplottelupolitiikan alullepanija oli ns. K-linjan synty. Urho Kekkonen ja Arvo Korsimo olivat tämän kuulun linjan kovaksi keitetty kaksikko. Perusfilosofiaksi tuli jesuiittamainen ajatus siitä, että päämäärä aina pyhittää keinot. Kekkonen on alallaan ylivertainen, kukaan koskaan tuskin pystyy ylittämään hänen saavutuksiaan poliittisessa juonittelussa ja häikäilemättömyydessä. Hänen juonimisensa mestarisaavutuksia olivat hänen itsensä tekeminen ulkopoliittisesti korvaamattomaksi ja sos.dem. puolueen onnistunut hajotus. Isänmaallisen Väinö Tannerin häpäisy (sotariksista syyttäminen ja seurauksena vankilatuomio) on eräs poliittisen historiamme moraalisesti iljettävimmistä ellei moraalittomin teko. Kekkonen onnistui pysymään vallassa kommunistien tuella. K-linjan kruununperijäksi tuli K-mies Ahti Karjalainen. Martti Miettunen oli puolestaan Kekkosen robotti, teki kiltisti aina mitä käskettiin tehdä. Keskustassa oli yksi häirikkö, kaiken lisäksi puoluejohtaja eli Johannes Virolainen. Kyllä hänkin juonittelun taisi, mutta ei milloinkaan kehdannut sentään lähteä mukaan sellaiseen selkäänpuukottajien politiikkaan, jota K-linja edusti. Johannes Virolaisella oli muutakin moraalia kuin pelin politiikan moraali. Siksi hän olikin lopulta Kekkosen epäsuosiossa. Ryhtiä näytti tulleen silloin, kun Virolainen löi Karjalaisen KePun presidenttiehdokasta valittaessa. Näytti että KePu on pääsemässä lopullisesti irti K-linjan juonittelusta.
Paavo Väyrynen on V-mies. Hän oivalsi, että V-miehet sopivat hyvin jatkamaan K-miesten työtä. Väyrynen onnistui hienosti saavuttamaan maineen poliittisena juonittelijana. Päämäärä ja tarkoitushakaisuus pyhittää keinot -politiikka sai arvoisensa jatkajan. Väyrynen alkoi myös uskoa korvaamattomuuteensa ja olevansa suorastaan suurmies Jumalan tahdosta. Överiksi meni ja Väyrynen sai lähteä katselemaan tähtiä Pohjanmaa-opistoonsa. Esko Aho oli taitava, nopeaälyinen ja sanavalmis poliitikko. Oikeastaan lajissaan ihan ylivoimainen. Hänellekin puolueen menestys oli tärkeämpää kuin Suomen menestys - aluksi. Aho oli kuitenkin sen verran vahva persoona, että hän kasvoi tämän yli ja pystyi pääministerikaudellaan toimimaan myös koko maan edun mukaisesti. Ahon puute lienee se, että hän oli voimantunnossaan niin ylimielinen, että etääntyi kansan syvien rivien mietteistä lähes kokonaan pois. Hänellekin politiikka oli peliä, jossa lopulta oma kunnianhimo (presidenttiys) sai ylivallan. Ilmeisesti puolueessa havaittiin myös Ahon diktatooriset otteet eikä niistä kaikissa piireissä pidetty. Syntyi näitä tunnettuja kivimuureja. Lisäksi Ahon huonot suhteet Lipposeen alkoivat olla puolueelle suuri rasite.
Anneli Jäätteenmäen uskottiin tuovan uuden poliittiisen kulttuurin myös Keskustaan. Olihan hänet opittu tuntemaan oikeudenmukaisuusajattelusta, ei niinkään pelin politiikasta. Lisäksi hän oli vankka punamulta-yhteistyön kannattaja. Ajoi ajoittain demareista vasemmalta ohi, että hurahti. Mutta sama tarkoitus pyhittää keinot -ajattelu oli iskostunut myös häneen kuten nyt havaittiin.
Keskustan poliittisessa moraalissa on yhteneväisyyksiä harmaalla vyöhykkeellä hiihtävien myllylöiden ja isometsien kanssa. Kaikki keinot ovat sallittuja kunhan ei jää kiinni. Onko Keskustassakin asetettu niin suuret odotukset, että niiden täyttäminen edellyttää vähintään puolirikollisia tekoja. Jäätteenmäki ei ole yksittäistapaus, vaan keskeytymättömän sarjan viimeinen lenkki, K-linjasta alkaen. Yksi törkeä tapaushan oli Kauko Juhantalo. Tyypillistä Keskustalle on se, että Juhantalo edelleen sai asettua puolueen ehdokkaaksi vaaleissa. Moraalisesti vastuuntuntoinen puoluejohto olisi vähintäänkin suosittanut Juhantalon tapaisille välitöntä eroa puolueesta. Muissa puolueissa ei olisi suositeltu, olisi erotettu. Keskustassa ilmeisesti nähdään, että Juhantalonkin ainoa moka oli se kun hän jäi kiinni. Luulisi nyt että viimeistään tämä Jäätteenmäen valehtelu avaa myös keskustalaisten silmät. Jäätteenmäki on saattanut tehdä arvaamatonta hallaa koko puolueelle. Kansalaisten reaktiot voivat näkyä jo seuraavissa kunnallisvaaleissa. Muut puolueet ovat asettaneet selkeästi moraalin korkeammalle kuin Keskusta. Kokoomuksen Suvi Lindenin puheenvuorossa tämä tuli hyvin ilmi, kun hän sanoi tehneensä poliittiset johtopäätökset paljon vähäpätöisemmän virheensä takia. Muiden puolueiden jäsenillä näyttäkin olevan taipumus ottaa herkemmin poliittista vastuuta virheistään. Näin erityisesti Kokoomuksen piirissä. Kokoomuksen taholta Jäättenmäkeä myös arvosteltiin kaikkein rajuimmin.
Keskustan poliittisen kultturin eräs taustasyy on se, että puolueessa vaikuttavat myös ns. takapirut. Näitä ovat talonpoikaisisännät ja sittemmin erityisesti puoluelehtien päätoimittajat. Jäätteenmäkeähän on pidettykin Laatikaisen keksintönä. Hokkanen puolestaan kääntää lipevästi takkiaan tuulten mukaan. Taustavaikutuksen aloitti Urho Kekkonen. Hän käytännössä johti Suomen lisäksi myös Kepua, kun tarve vaati. Aho törmäsi liian lujasti näihin taustavaikuttajiin ja sai luvan lähteä. Pelin politiikan tekijät, K-linjan jatkajat menivät nyt kuitenkin omaan ansaansa. Valittiin puolueen johtoon liian köykäinen ja harkintakyvytön henkilö. Arveltiin, että Anneli kyllä kulkee kiltisti talutusnuorassa, mutta ei osattu arvata, että hänen harkintakykynsä pettää näin pahoin.
Nyt puolueen saa väliaikaisesti johdettavakseen mies, josta taustavoimat eivät tule pitämään. Matti Vanhanen edustaa moraalisesti ihan muuta kuin mihin Kepussa on totuttu. Tälle miehelle päämäärä ei todennäköisesti pyhitäkään keinoja. Virkamiesmäinen Vanhanen on lisäksi liian väritön verrattuna siihen mihin on totuttu. Suomen politiikkaa johdetaan nyt jonkin aikaa rehellisten ja virkamiesmäisten poliitikkojen johdolla. Henkilöinä samantapaiset Vanhanen ja Kalliomäki tekevät ensisijaisesti työtä isänmaan ja kansalaisten eduksi. Nurkkapatriootit ja siltarumpupoliitikot eivät tule tätä kauan sietämään. Keskustan taustapirut ovat joutuneet nyt välittömästi aloittamaan Jäätteenmäen seuraajan etsinnän. Puoluessa pelimiehet Pekkarinen ja Kääriäinen joutuvat nyt kilvan miettimään, miten solmu avataan. Kumpikaan ei halunne toistaan puolueen johtoon - ja katastrofihan se olisikin. Kääriäinen on näistä fiksumpi. Hän on älynnyt irrottaa itsensä takarivistöön, koska ymmärtää olevansa puolueen menestymiselle rasite, jos on liian näkyvästi esillä. Pekkarinen ei tätä ymmärrä ja pekkarointi voi koitua vielä puolueen uudeksi kärsimysnäytelmäksi. Puolueesta löytyy vain värittömiä tai liian värikkäitä poliitikkoja. Alamäestä voi tulla nyt jyrkkä. Ehkä puolue vihdoin kutistuu siihen, mikä on peruskannattajajoukon suuruus.
Paavo Väyrynen on V-mies. Hän oivalsi, että V-miehet sopivat hyvin jatkamaan K-miesten työtä. Väyrynen onnistui hienosti saavuttamaan maineen poliittisena juonittelijana. Päämäärä ja tarkoitushakaisuus pyhittää keinot -politiikka sai arvoisensa jatkajan. Väyrynen alkoi myös uskoa korvaamattomuuteensa ja olevansa suorastaan suurmies Jumalan tahdosta. Överiksi meni ja Väyrynen sai lähteä katselemaan tähtiä Pohjanmaa-opistoonsa. Esko Aho oli taitava, nopeaälyinen ja sanavalmis poliitikko. Oikeastaan lajissaan ihan ylivoimainen. Hänellekin puolueen menestys oli tärkeämpää kuin Suomen menestys - aluksi. Aho oli kuitenkin sen verran vahva persoona, että hän kasvoi tämän yli ja pystyi pääministerikaudellaan toimimaan myös koko maan edun mukaisesti. Ahon puute lienee se, että hän oli voimantunnossaan niin ylimielinen, että etääntyi kansan syvien rivien mietteistä lähes kokonaan pois. Hänellekin politiikka oli peliä, jossa lopulta oma kunnianhimo (presidenttiys) sai ylivallan. Ilmeisesti puolueessa havaittiin myös Ahon diktatooriset otteet eikä niistä kaikissa piireissä pidetty. Syntyi näitä tunnettuja kivimuureja. Lisäksi Ahon huonot suhteet Lipposeen alkoivat olla puolueelle suuri rasite.
Anneli Jäätteenmäen uskottiin tuovan uuden poliittiisen kulttuurin myös Keskustaan. Olihan hänet opittu tuntemaan oikeudenmukaisuusajattelusta, ei niinkään pelin politiikasta. Lisäksi hän oli vankka punamulta-yhteistyön kannattaja. Ajoi ajoittain demareista vasemmalta ohi, että hurahti. Mutta sama tarkoitus pyhittää keinot -ajattelu oli iskostunut myös häneen kuten nyt havaittiin.
Keskustan poliittisessa moraalissa on yhteneväisyyksiä harmaalla vyöhykkeellä hiihtävien myllylöiden ja isometsien kanssa. Kaikki keinot ovat sallittuja kunhan ei jää kiinni. Onko Keskustassakin asetettu niin suuret odotukset, että niiden täyttäminen edellyttää vähintään puolirikollisia tekoja. Jäätteenmäki ei ole yksittäistapaus, vaan keskeytymättömän sarjan viimeinen lenkki, K-linjasta alkaen. Yksi törkeä tapaushan oli Kauko Juhantalo. Tyypillistä Keskustalle on se, että Juhantalo edelleen sai asettua puolueen ehdokkaaksi vaaleissa. Moraalisesti vastuuntuntoinen puoluejohto olisi vähintäänkin suosittanut Juhantalon tapaisille välitöntä eroa puolueesta. Muissa puolueissa ei olisi suositeltu, olisi erotettu. Keskustassa ilmeisesti nähdään, että Juhantalonkin ainoa moka oli se kun hän jäi kiinni. Luulisi nyt että viimeistään tämä Jäätteenmäen valehtelu avaa myös keskustalaisten silmät. Jäätteenmäki on saattanut tehdä arvaamatonta hallaa koko puolueelle. Kansalaisten reaktiot voivat näkyä jo seuraavissa kunnallisvaaleissa. Muut puolueet ovat asettaneet selkeästi moraalin korkeammalle kuin Keskusta. Kokoomuksen Suvi Lindenin puheenvuorossa tämä tuli hyvin ilmi, kun hän sanoi tehneensä poliittiset johtopäätökset paljon vähäpätöisemmän virheensä takia. Muiden puolueiden jäsenillä näyttäkin olevan taipumus ottaa herkemmin poliittista vastuuta virheistään. Näin erityisesti Kokoomuksen piirissä. Kokoomuksen taholta Jäättenmäkeä myös arvosteltiin kaikkein rajuimmin.
Keskustan poliittisen kultturin eräs taustasyy on se, että puolueessa vaikuttavat myös ns. takapirut. Näitä ovat talonpoikaisisännät ja sittemmin erityisesti puoluelehtien päätoimittajat. Jäätteenmäkeähän on pidettykin Laatikaisen keksintönä. Hokkanen puolestaan kääntää lipevästi takkiaan tuulten mukaan. Taustavaikutuksen aloitti Urho Kekkonen. Hän käytännössä johti Suomen lisäksi myös Kepua, kun tarve vaati. Aho törmäsi liian lujasti näihin taustavaikuttajiin ja sai luvan lähteä. Pelin politiikan tekijät, K-linjan jatkajat menivät nyt kuitenkin omaan ansaansa. Valittiin puolueen johtoon liian köykäinen ja harkintakyvytön henkilö. Arveltiin, että Anneli kyllä kulkee kiltisti talutusnuorassa, mutta ei osattu arvata, että hänen harkintakykynsä pettää näin pahoin.
Nyt puolueen saa väliaikaisesti johdettavakseen mies, josta taustavoimat eivät tule pitämään. Matti Vanhanen edustaa moraalisesti ihan muuta kuin mihin Kepussa on totuttu. Tälle miehelle päämäärä ei todennäköisesti pyhitäkään keinoja. Virkamiesmäinen Vanhanen on lisäksi liian väritön verrattuna siihen mihin on totuttu. Suomen politiikkaa johdetaan nyt jonkin aikaa rehellisten ja virkamiesmäisten poliitikkojen johdolla. Henkilöinä samantapaiset Vanhanen ja Kalliomäki tekevät ensisijaisesti työtä isänmaan ja kansalaisten eduksi. Nurkkapatriootit ja siltarumpupoliitikot eivät tule tätä kauan sietämään. Keskustan taustapirut ovat joutuneet nyt välittömästi aloittamaan Jäätteenmäen seuraajan etsinnän. Puoluessa pelimiehet Pekkarinen ja Kääriäinen joutuvat nyt kilvan miettimään, miten solmu avataan. Kumpikaan ei halunne toistaan puolueen johtoon - ja katastrofihan se olisikin. Kääriäinen on näistä fiksumpi. Hän on älynnyt irrottaa itsensä takarivistöön, koska ymmärtää olevansa puolueen menestymiselle rasite, jos on liian näkyvästi esillä. Pekkarinen ei tätä ymmärrä ja pekkarointi voi koitua vielä puolueen uudeksi kärsimysnäytelmäksi. Puolueesta löytyy vain värittömiä tai liian värikkäitä poliitikkoja. Alamäestä voi tulla nyt jyrkkä. Ehkä puolue vihdoin kutistuu siihen, mikä on peruskannattajajoukon suuruus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä teksti oli asiaa alusta loppuun, tosin siihen voisi lisätä keskustalaisesta kähminnästä paljonkin, mutta tämä riittäköön. "Keskusta pettää aina"
... jos kommarit ois saanut vallan vapaus-sodan aikaan, täälläkin puhuttais venäjää. Kyllähän noita kämmejä sattuu joka puolueissa, onneksi ehdolla on Tony Halmeen kaltaisia tyyppejä... Halme pääministeriksi!!!!!!!!!!!!!!!
Erinomainen analyysi Kepusta, Kepun nykyisyydestä ja Kepun tulevaisuudesta.
Mainio analyysi. Virhettä on lähinnä se,että hyväuskoinen Mielipidepankki ei osannut kuvitella vanhasen "rehellisyyden" astetta kohdalleen....