omiaan sellaiseen uskoon että Jeesus pitää nähdä ja kohdata Hän ei muuten tunne omiansa kun tulee hakemaan.
Tämähän on paksua puppua.
Mitäs sana sanoo tähän.
Jumalan omilla on oltava Hänen henkensä.
Room. 8:9
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Ef. 4:30
Pyhähenki annettu sinetiksi uskoville, josta Herra tuntee omansa.
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Tämähän on paksua puppua.
Mitäs sana sanoo tähän.
Jumalan omilla on oltava Hänen henkensä.
Room. 8:9
Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
Ef. 4:30
Pyhähenki annettu sinetiksi uskoville, josta Herra tuntee omansa.
Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miten Hän voi sydämen valtiaaksi päästä, jos Häntä ei kohtaa ?
Jeesuksen näkemisestä fyysisillä silmillä ei ole puhuttu, vaan Jeesuksen näkemisestä sydämen silmillä, ts. Jeesuksen tuntemisesta.
Jeesuksen kohtaaminen on hengellinen tapahtuma, eikä pidä luulla että on fyysisesti kohdattava Jeesus, tai nähtävä Hänet niinkuin sunilaiset näytää luulevan.
Jumala on henki ei häntä ole kukaan nähnyt.
Kyllä Jeesus on mahdollista nähdä. Ja tuleekin nähdä.
"Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulen liekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana."
nähdä Hänet, ei pidä luulla että Herran näkeminen on ehto päästä taivaaseen.
55 Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella
56 ja sanoi: "Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella".
Sillä Jeesuksen on kohdattava heidät jo tämän maallisen elämän aikana,
jotta pystyisi tunnistamaan heidät viimeisellä tuomiolla.
"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne
on päättänyt antaa teille valtakunnan."
Miten Teuvo Suni tulkitsee seuraavan kohdan
evankeliumista Johanneksen mukaan:
20:29
Jeesus sanoi hänelle:
"Sentähden, että minut näit, sinä uskot.
Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"
Sanooko raamattu niin, ei sano, ei yli sen mikä on kirjoitettu.
Sinä saarnaat sanomaa mikä ei ole Sanan mukaista sinä saarnaa yli kirjoitusten, eikä se ihme olekkaan kun et raamattua pidä Jumalan sanana kun vain osittain, mikä nyt sattuu sinua miellyttämään.
Gal. 1:8
Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.
Me, jotka uskomme näkemättä, olemme ikionnellisia.
Jeesuksen vaikuttama, Hänen antama usko on nimenomaan se tärkein pointti. Vanhurskas on elävä uskosta! Uskon kohteena Jeesus Kristus.
Room. 3
"21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka USKON KAUTTA Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä EI OLE YHTÄÄN EROTUSTA.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi USKON KAUTTA HÄNEN VEREENSÄ, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja VANHURSKAUTTAA SEN, JOLLA ON USKO JEESUKSEEN".
Jumalan Sana, joka on totuus, tekee vapaaksi.
Nuo sanat merkitsivät sitä, että sen 40 vuoden koettelemuksen aikanakin,
vaikka omasta mielestäni tiesin, että Jumala kosti minulle, aviottomana
syntyneelle lapselle vanhempieni syntisiä tekoja, minä uskoin tämän kaiken
takana kuitenkin olevan Jumalan. Ja tuo usko sitten palkittiin
heti, kun 40 vuoden koettelemuksen jakso oli päättynyt, sillä,
että Jumala näki jo vihdoinkin hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle,
juuri niin kuin Jeesus sanoo:
"Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.
Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen
ja jäämme asumaan hänen luokseen."
Tuo Jumalan vihan alla eläminen, niin suurta tuskaa kuin se tuottikin,
on jälkikäteen helppo ymmärtää Jumalan rakkaudeksi,
koska se esti minut hakeutumasta minkään porttoseurakunnan yhteyteen.
Ja luterilaisen kirkonkin toimintaan menin mukaan vasta sitten,
kun Pyhä Henki minut sinne johdatti näyttääkseen toteen:
"Ettei Jumalan seurakuntaa johdeta näin."
Löytyihän sieltä sanaan uskova veli, ja oikeat Jumalan sanat.
Hallelujaa!!
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat helluntailaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat luterilaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat katolilaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat adventistit.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat ortodoksit.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat anglikaanit.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat mormonit.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat jehovalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat evankeliumiyhdistysläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu, sanovat kansanlähetysläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", vanhoillislestadiolaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat nokialaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat uusheränneet.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat raamattuseuralaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat körttiläiset
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat rukoilevaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat vanhauskoiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat patmoslaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet,hän olkoon kirottu", sanovat ristiretkeläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat metodistit
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat hengenuudistuslaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat pelastusarmeijalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu, sanovat cityseurakuntalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, jonka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu, sanovat luthersäätiöläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu," sanovat rauhansanalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat elämänsanalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat sanansaattajalaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat branhamilaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat babtistit.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat uusielämysläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat rukousystäväläiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu, sanovat tuomasmessulaiset.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu", sanovat siloalaiset
Jne. vielä lähes 100 kertaa, ennen kuin kaikki edes tämän kansan
porttolahkot olisivat tulleet mainituksi.
Mutta yksi yhdistävä tekijä on. Kaikki he yhdestä suusta sanovat:
"Jos joku sanoo tietävänsä totuuden, on hänestä jo silloin tullut
toisten tuomitsija."
Siksi tämän valtavan eksytettyjen joukon yhteiseksi nimittäjäksi
sopivat kuin pisteenä iin päälle nämänkin Jumalan ilmoitukset:
"Tyhmät istuvat kädet ristissä ja kalvavat omaa lihaansa",
"Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa
nuhteettomia", sekä: "Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee,
järkevä harkitsee mitä tekee."
Joten ei yhdenkään tervejärkisen tarvitse enää ihmetellä sitä, miksi
Jeesus ei tämän lauman johtajaksi halunnut, vaikka Saatana hänelle
näin loistavan tulevaisuuden lupasi:
"Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun
valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen
kenelle tahdon. Jos kumarrat minua tämä kaikki on sinun.
Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee
kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella."
Koska: Yksi on Herra, yksi Henki, yksi usko ja yksi kaste.
"Mutta kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskoa maan päältä?"
Kristus, ja onko sinulla naulanreijät käsissäsi.
Kun en tuota tullutkaan kysyneeksi!
Kysy sinä, jos saat hänet kohdata.
näin sanovat helluntailaiset jne, yksi tärkein pointti jäi sinulta mainitsematta, nimittäin näin sanoo Jumalan sana.
"Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä,
minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu",
Jos näin Sanan mukaan sanovat helluntailaiset, jne,
niin kiitos Herralle, se on ihan raamatullista.
Mutta mitenkä sanovat sunilaiset, kenties, ei se raamatunkohta ole totta, tai ei se ole just niin tarkaa tuon kanssa ei se meille käy.
Kummatkohan mahtaa olla oikeessa.
Ei yli sen mikä on kirjoitettu!
Raamattu sanoo, koetelkaa henget, älkää kaikkia uskoko, pitää koetella.
Mistä tiedät kuka sinulle on puhunut tai ilmestynyt,
(muka).
Saatanasta peräisin oleviin ja lihallisten ihmisten haluja
suuresti tyydyttäviin erilaisiin hengenkoettelumantroihin.
Ja sitäpaitsi sinäkin tässä jatkuvasti Saatanan valheen hengellä
Totuuden Henkeä koettelet, jo tunnistat sen eri hengeksi kuin
sen hengen, joka on sinut omakseen valinnut.
että koetat omin sanoin komota raamatun sanoja.
Ihmisillä on vain sana sanaa vastaan, mutta niillä uskovaisilla jotka luottavat Jumalan sanaan, on asiat varmalla pohjalla.
Sinulla ei ole muuta kuin omat sanat Jumalan sanaa vastaan, siksi olet tuomittu häviöön.
Eksytte kun ette tunne kirjoituksia, ja Jumalan voimaa.
Eiköhän se ole hienon hieno ihmisopin sana johon luotat ja turvaudut.
Sillä Herran Jeesuksen sanat johtavat YHTEEN samaan USKOON, YHTEEN samaan TOTUUTEEN, YHDEN SAMAN TOTUUDEN HENGEN JOHDATETTAVAKSI.
SIIS ÄLÄ JATKA ITSESI JA MUIDEN PETTÄMISTÄ.
että kun Pyhä Henki sanoo mikä on totta ja mikä valhetta,
niin siinä on totuus, joka ei kumoa Jumalan totuutta,
vaan paljastaa jokaisen porttoseurakunnan valheen.
Mihinkäs sinä ihmisparka silloin joudut, jos Raamatut takavarikoidaan,
etkä edes Mustasta pörssistä pysty uutta itsellesi hankkimaan?
tiedä milloin on Pyhähenki äänessä ja milloin saatananhenki, JOS et Jumalan sanalla koettele sanomaa minkä on Henki esille tuonut.
Silloin ollaan heikoilla jäillä jos uskotaan noin vain kaikki mitä joku henki puhuu.
Jumalan sana on sentakia annettu että sillä koetellaan kaikki, jos Henki kirkastaa Kristusta ja Jumalan sanaa niin silloin se on Jumalasta.
Jumalan Henki ei puhu yli raamatun sanan vaan kirkastaa sitä.
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.
voi puhua jopa uskovaiselle, ja tekeytyä valkeuden enkeliksi.
Jos puheensa ei ole sanan mukainen eikä sitä kirkasta, on se hyljättävä.
Ei siinä Kristuksen kirkastamisella ole enää mitään tekemistä,
kun Jumala on sinutkin, totuudesta luopuneen, jättänyt
porttopappien opeilla johdatettavaksi kadotukseen.
Olet todella mennyt halpaan Saatanan ansaan, jos uskot, että
nänä Jeesuksen sanat ovat pelkkää valhetta:
"Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne,
ja ne seuraavat minua. Vierasta ääntä ne eivät lähde seuraamaan
vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne
vieraan ääntä."
Mutta tämän äänen jokainen Jeesuksen laumaan kuuluva lammas kuulee,
ja Jumalan aikataulun mukaan väärän lauman jättää:
Miksi erota vain kirkosta?
Kirjoittanut: TeuvoSuni 13.1.2007 klo 19.27
Miten on saanut alkunsa tämä kampanja saada ihmiset eroamaan kirkosta?
Miksi heitä ei ole kehotettu eroamaan joka ainoasta näistä lopun ajan
porttoseurakunnista, kun kerran Jumalakin siihen sanassaan kolmasti kehottaa:
Ensimmäinen kehotus vuonna 56, 6.Kor.14-7:1:
"Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella
ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä. Voivatko Kristus
ja Beliar olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?
Miten jumalien kuvat soveltuvat Jumalan temppeliin?
Mehän olemme elävän Jumalan temppeli, niin kuin Jumala on sanonut: - Minä asetun
heidän keskelleen ja vaellan heidän mukanaan. Minä olen oleva heidän Jumalansa
ja he minun kansani. Siksi Herra sanoo:
- Lähtekää pois heidän joukostaan ja erotkaa heistä älkääkä koskeko mihinkään
saastaiseen, niin otan teidät vastaan ja olen oleva teidän Jumalanne ja te olette
minun poikiani ja tyttäriäni. Näin sanoo Herra, Kaikkivaltias.
Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee
puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten
pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Toinen kehotus vuonna 61-62, Hepr.13:12-14:
"Siksi myös Jeesus kärsi ja kuoli kaupunginportin ulkopuolella pyhittääkseen kansan
omalla verellään. Lähtekäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle, hänen häväistystään
kantaen. Eihän meillä täällä ole pysyvää kaupunkia, vaan me odotamme ikävöiden
sitä kaupunkia, joka tulee."
Kolmas kehotus vuonna 96, Ilm.18:3-5:
"Sen porton viiniä, vihan viiniä, ovat kaikki kansat juoneet, kaikki maailman
kuninkaat ovat irstailleet hänen kanssaan ja kaikki maailman kauppamiehet
ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään.
Minä kuulin taivaasta toisenkin äänen, joka sanoi:
"Lähtekää pois, jättäkää hänet, te, jotka olette minun kansaani, ettette joutuisi
ottamaan osaa hänen synteihinsä ettekä jäisi alttiiksi niille vitsauksille,
joilla häntä lyödään. Hänen syntiensä röykkiö ulottuu jo taivaaseen asti,
eikä Jumala unohda hänen pahoja tekojaan."
Jumalan sanan totuutta, pakenet monisanaisuuteen, ja panetteluun.
enempää Raamatun totuutta: "Armosta olet pelastettu?"
Minähän kerroin, miten Jeesus varjelee omansa niin, etteivät he lähde
Saatana lipevää ääntä ja sen ihania valheita seuraamaan.
Mikä näistä oli sinusta mahdotonta ymmärrettävää?
"Minun lampaani kuulevat minun ääneni."
"Vierasta ne eivät lähde seuraamaan."
ja hylkää harhanäkysi, ja ojentaudu sanan mukaan.
Raamattu on Jumalan sanaa kokonansa.
Ps. 119:160
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.
Ahtaan portin tuska.
Kirjoittanut: Teuvo Suni 9.12.2005 klo 00.13
Ennen kuin tästä jatkan, lisään vielä tuohon edelliseen valheen armoseinään yhden erittäin tärkeän asian. Tällaisen armon tekee saatanalliseksi se, kun sillä estetään ihmisiltä kaikki ne teot, jotka Jumala nimenomaan häneltä vaatii, ja joiden kautta hän löytäisi tien ahtaalle portille. Näistä on Raamatussa vaikka kuinka monta esimerkkiä. Otan tähän nyt vain kolme:
"Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."
"Te teette väärin, kun kerskutte. Ettekö tiedä, että pieni määrä hapatetta hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin että teistä tulee uusi taikina."
"Rakkaat ystävät! Kun kerran olemme saaneet tällaiset lupaukset, meidän tulee puhdistautua kaikesta ruumiin ja hengen saastaisuudesta ja Jumalaa peläten pyhittää elämämme kokonaan hänelle."
Jumala siis vaatii ihmisiä puhdistamaan sydämensä, mutta kuinka moni uskaltaa sitä edes yrittää, kun antikristukset leimaavat kaikki tällaiset teot ihmisen omiksi teoiksi, jotka eivät tule ketään pelastamaan.
Nyt sitten jatkan kertomalla kaksi ensimmäistä kohtaamista Kristuksen kanssa. Yritin tässä hakea niitä keskusteluja joissa oli jotakin viitteitä näistä tapahtumista, mutta en millään niitä löytänyt, koska menneiden asioiden esille kaivaminen on ollut tosi vaikeaa, ja kun nytkin tätä mietin, että miksi on näin, muistuivat heti mieleen Jeesuksen sanat: "Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan."
Tuota ensimmäistä Kristuksen ilmestymistä edelsi tapahtuma käärmekivellä keväällä 1983, ja sen löysin. Se on tällä samalla keskustelupalstalla hieman taaempana, keskustelussa: Teuvo Suni kerro. Se on syytä jokaisen lukea ensiksi, joka aikoo nyt tämän selvitykseni lukea, sillä tuossa tapahtumassa minulta pyyhittiin aivoista kaikki uskoon liittyvät asiat pois, ja elämää piti jatkaa sellaisen ajatuksen vallassa, ettei Jumalaa todella ole olemassakaan. Nyt sitten kirjani sivulle 15:
Tuli vuosi 1985. Kesällä Ritvan isä sai iäisyyskutsun Lappeenrannassa, jonne he olivat muuttaneet, kun olivat luovuttaneet maatilan vanhimmalle pojalleen. Hautajaiset olivat lauantaina 10. elokuuta. Siinä avoimen arkun äärellä tulin miettineeksi tätä: tässkö on kaikki, mitä ihmisestä jäljelle jää? Missä on se, mikä sai tämänkin, nyt ruumiina olevan ihmisen elämään?
Sunnuntaina menimme Lappeenrannan kirkkoon jumalanpalvelukseen, jossa luettiin viikon aikana siunattujen vainajien nimet. Olin hieman hengästynyt, kun tulimme kirkkosalin ovelle. Sinnehän noustaan monta porrasta, joista Jaana oli pyörätuolin kanssa vedettävä. Näin seinällä virsitaulun, josta loisti silmiini numero 456. Tuo ihmeen antanut virsi vuosikymmenien takaa. Nykyisessä virsikirjassa sen numero on 307. Kun tämän näin, ajattelin, että onpa mukava pitkästä aikaa kuulla tuo virsi kaukaa lapsuudesta.
Missä jumalanpalveluksen osassa tuo virsi oli, sitä en muista. Kun se alkoi, tuli sellainen tunne kuin minut olisis lääritty lämpimään pumpuliin. Tönäisin Ritvaa kylkeen: "Tämä on minun virsi." Koskaan aikaisemmin en ollut siitä hänelle puhunut.
Sen jälkeen meni kirkon alttariseinä silmissäni täysin mustaksi. Siihen oli vedetty kuin musta samettiverho, johon suurin kultakirjaimin ilmestyi sanat: RAAMATTU ON TOTTA. Minua alkoi hävettää, koska en ollut tuota kirjaa juurikaan lukenut. Monta kertaa olin sen alusta aloittanut ja aina sen lukeminen oli kesken jäänyt.
Sitten koin aivan kuin pääni päälle olisi laskettu raskas paino, mutta siitä huolimatta tunsin, kuinka aloin kohota penkistä kohti korkeuksia. Virttä en enää kuullut, urkujen äänikin oli poissa ja oli aivan hiljaista. Katselin ympärilläni olevaa valtavaa kirkkautta, ja tunsin pääni yläpuolella olevan jotakin hyvin puoleensa vetävää, jota en kuitenkaan nähnyt. Mieleen palautui se ihana tunne siellä järven rannalla kalliolla, kun se valonsäde täytti sylini.
Hetken tätä kirkkautta katsellessa ja ihmetellessä, kuulen sen keskeltä jostakin miehen äänellä lausutut sanat: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, ja älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi!" Siinä tulivat itsekkäälle ihmiselle ihmiselle kovat sanat.
Hetken kuluttua sama ääni jatkoi: "Ei ole mitään väliä sillä, onko sinulla isä tai ei, oletko rikas tai köyhä, terve tai sairas, kunhan elät elämäsi niin, että kerran saavutat tämän kirkkauden! Tämän jälkeen päässäni käytettiin ajatuksenjuoksu: oli verrattava tätä tunnetta, joka minut ympäröi, tunteeseen vaimoani kohtaan. Tämä meni kirkkaasti edelle. Sitten olivat vuorossa kaikki viisi tytärtä. Toiseksi jäivät hekin. Sitten kirkonmäellä oleva auto ja siellä oleva kameralaukku, nekin kun olivat silloin vielä hyvin rakkaita. Toiseksi jäivät nekin, samoin vielä pohjoisessa oleva koti, kun sekin lopuksi ajatuksiin johdatettiin.
Tämän tajuttuani tulin sen ihanuuden keskellä luvanneeksi, vaikka mitään ei minulta kysyttykään. "Tämän takia, mitä nyt olen saanut nähdä ja kokea, tahdon lähteä minne vain haluat minut lähettää!" Silloin en totisesti tiennyt, mitä tuona hetkenä tulin luvanneeksi. Paljon tiedän tänään, vaikkakaan en vielä kaikkea sitä mitä tulevaisuus tullessaan tuo.
Näky päättyi siihen, kun ympäröivän kirkkauden keskellä katsoin taakseni, ja huomasin selkäni takana syvän mustan rotkon, jonka reunalla istuin. Mistä tuon jumalanpalveluksen saarnassa puhuttiin, sitä en muista, mutta tämä näky ja sen seuraukset eivät tule koskaan silmistäni katoamaan.
Välittömät seuraukset sain kokea heti, kun kirkon rappusia alas astelimme. Oli kuin päältäni olisi riisuttu pakkopaita ja raskaat kahleet. Kaikki vuosikymmenien aikana koetut tuskat olivat poissa. Melkein nauraen ihmettelin, miten olivatkaan nuo kolme elämäni kipeintä kohtaa - isättömyys, köyhä koti ja vammainen esikoinen -lähes koko siihen asti eletyn elämäni pilanneet. Ja nyt, 48-vuotiaana, olin kuin uuden elämän alussa.
Suurin ihme oli tuon isättömyyden tuskan ja sen tuottaman häpeän ois ottaminen. Se oli siihen asti ollut niin kipeä asia, ettei siitä voinut kenellekään puhua. Kukaan ulkopuolinen ei ollut koskaan saanut tietää, että olin syntynyt aviottomana. Kun täällä Ruukissa tutustuimme uusiin ihmisiin, niin heille piti valehdella, että vanhempani olivat kuolleet. Ritvakin kun tämän kipeyden tiesi, niin hänkin vaikeni.
Koko sen päivän olin kuin pumpulipilvessä. Oltiin surutalossa ja sisälläni oli ilojuhla. En voinut siellä tuosta näystä mitään puhua. Se päivä oli Sanna-myrskyn päivä, 11. elokuuta 1985. Se yli 30-asteinen lämmin tuuli, joka Lappeenrannassa silloin puhalsi, oli kuin Pyhän Hengen valtavaa syleilyä.
Illalla läksimme ajamaan kotiin, Ruukkiin. Matkan aikan ei montaa sanaa vaihdettu. Päässäni pyöri jatkuvana nauhana tuon päivän suurin tapahtuma. Vasta yöllä, kotona vuoteessa, kerroin Ritvalle tämän ja kysyin: "Voiko Saatana antaa ihmisille tällaisia näkyjä?" "Ei, kyllä sinua on Pyhä Henki koskettanut", hän vastasi ja jatkoi: "Koko matkan ajan tunsin, että sinulle on tapahtunut jotakin."
Heti aamulla muistui mieleeni Uusi testamentti, jonka olin Lappeenrannan seurakunnalta rippilahjaksi saanut. Vielä sen pölyttyneenä kirjahyllystä löysin. Milloin lienen sen viimeksi avannut? Etulehdeltä löytyi täydellinen yllätys; Herkko Kivekkään kirjoittama muistolause elämäni matkalle, Ps.43:3: "Lähetä valkeutesi ja totuutesi, ne minua johdattakoot, viekööt minut sinun pyhälle vuorellesi, sinun asuntoihisi."
Ihmeiden aika ei ollut ohi, kun tajusin, miten saumattomasti nuo sanat liittyivät siihen, mitä edellisenä päivänä olin saanut nähdä ja kokea. Minut oli johdatettu hänen pyhälle vuorelleen. Jos ei vielä asuntoihin asti, niin ainakin suurelle valkeuden ja vapauden esipihalle, ja vihdoinkin olin saanut kuulla Jumalani äänen.
Neljänkymmenen vuoden koettelemusten jakso, syksystä 1945 syksyyn 1985, oli päättynyt. Mutta mitä vielä oli edessä, sitä en tiennyt."
Nyt keskeytän menneisyydestä kertomisen hetkeksi, ja selvitän Raamatun taivaaseen liittyviä nimityksiä. Kun siellä sanotaan taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jonka jokainen silmillään näkee. Kun sanotaan taivasten taivas, sillä tarkoitetaan sitä taivasta, jossa Jumalan valtaistuin sijaitsee. Kun sanotaan kolmas taivas, jota Paavalikin käytti, kun kertoi saamastaan näystä:
"Minun on pakko kerskailla, vaikkei siitä hyötyä olekaan. Siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin. Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmettiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala."
Samoin voin minäkin toistaa tuosta näystä, ja kaikista muistakin, joissa Kristus on ilmestynyt kirkkautensa keskellä tai erilaisia ilmestyksiä antaen. Tuo kolmas taivas on jossakin taivaan ja taivasten taivaan välimaastossa, jossa ihmiselle erilaiset taivaalliset näyt suodaan.
Tuosta hetkestä alkoi elämäni Raamatun äärellä, ja nyt siirryn kirjan sivulle 15:
"Luettuani ensimmäisen kerran Raamatun lävitse, aloitin alusta uudelleen, ja vielä kolmannen kerran profeettojen kirjoista Ilmestyskirjan loppuun. Ihmettelin ja mietin asioita, joita olin alleviivannut. Mitä enemmän luin, sitä enemmän ihmettelin, miten tämän kirjan ympärille on saatu rakennettua sadottain erilaisia kuppikuntia, suuri ja pieniä? Ei tämä kirja ainakaan ole tuollaisiin johdattamassa. Siinähän koko ajan puhutaan vain yhdestä Herrasta, yhdestä Hengestä, yhdestä uskosta, vieläpä vain yhdestä kasteesta.
Toistuvasti siinä varoitetaan vääristä profeetoista, jotka esiintyvät Jumalan nimellä ja hänen palvelijoinaan. Tuossa kirjassa ei voi olla kuin yksi totuus, ja kaikki muu on valhetta. Mutta mikä se totuus on? Sitä jatkuvasti kyselin.
Alati jouduin peilaamaan myös omaa elämääni tuon kirjan valossa. Koin olevani vapaa ja kiitin siitä Jumalaa, joka oli minut vapauttanut. Samalla kuitenkin tunsin, etten sittenkään ole vapaa, elämästäni puuttuu vielä jotakin. Kestorukoukseni oli, että Jumala paljastaisi minulle tuon kirjan totuuden, mitään salaamatta. Olihan hän itse antanut näkynsä kautta todistuksen, että tuo kirja on totta.
Näin elämä jatkui. Tammikuussa 1987 sain yllättäen kutsun seurakunnan kirkkoneuvoston jäseneksi. Yllättäen siksi, etten ollut mikään aktiivinen kirkossakävijä, ja siksi, etten ollut minkään poliittisen puolueen jäsen. Sen verran hallinnosta tiesin, että kaikki luottamustoimet jaetaan poliittisin ansioin. Puolueiden voimasuhteiden oli sielläkin oltava kohdallaan. Tuli tammikuu 1988, sen viimeinen viikonloppu. Sinäkin päivänä luin Raamattua. Silloin oli edessä Luukkaan evankeliumi, josta luin:
"Ja hän puhui heille tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan ja hän tuli etsimään hedelmää, mutta ei löytänyt.
Niin hän sanoi viinitarhurille: 'Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois, mitä varten se vielä maata laihduttaa?'
Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi: sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää: mutta jos ei, niin hakkaa se pois.'
Niin kuin Valitusvirsi kolme keskeytti Raamatun lukemisen lähes kaksi vuotta aikaisemmin, niin saman tekivät nyt nämä jakeet. Silloin ymmärsin heti lukemani, mutta nyt en lainkaan käsittänyt, mitä nämä jakeet tarkoittavat ja miten ne minuun liittyvät. Koko päiväksi jäi Raamattu auki tuosta kohdasta ja töitten lomassa aina kävin lukemassa ja ihmettelemässä.
Ritva oli iltapäivällä lähtenyt töihin, ja kun häntä puolenyön jälkeen odotin kotiin, vielä vuoteessakin näitä jakeita ajattelin. Sitten, aivan yllättäen, makuuhuone tuli täysin pimeäksi, eikä pihavaloakaan näy ikkunasta. Sähköt eivät katkenneet, mutta silti olin täydellisen pimeyden keskellä. Hetken kuluttua, tämän pimeyden keskeltä jostakin, kuulen tutun äänen lähes kolmen vuoden takaa:
"Siellä kirkossa sinut vapautettiin niistä taakoista, jotka eivät olleet sinun itsesi aiheuttamia, mutta sinunkin sydämelläsi on vielä jotakin."
Olihan siellä kaikenlaista pahuutta. Kenelläpä ei olisi, kun Jumala sinne katsoo. Nyt hän kuitenkin kaivoi sieltä esille vain yhden, kaikkein inhottavimman asian, jolla en itse enää vuosiin ollut päätäni vaivannut. Olin sillä Ritvaa usein uhkaillutkin, sillä koin, että minullakin oli oikeus mennä vuoteeseen jonkun toisen kanssa. Niinhän hänkin oli tehnyt. Tutkamiesten vuotuisen tapaamisen yhteydessä siihen kerran tilaisuus tuli. Tein aviorikoksen, ja sen jälkeen tunsin olevani tasavertainen Ritvan kanssa. Siihen yhteen ainoaan kertaan se asia jäi - ja nyt jo tuo rakkaaksi tullut Jumala lausuukin minulle kuolemantuomion:"Hakkaa se pois!" Nyt ymmärsin tuon Raamatun sanoman täydellisesti. Minä olin tuo viikunapuu. Lähes kolme vuotta sitten sille annettiin kasvun mahdollisuus, ja nyt tuon kasvun antanut Jumala lausuukin kuolemantuomion.
Alkoi vaihtokauppa. Olisin tunnustanut kaikki ne pahat teot, mitkä vain muistin tehneeni, mutta en tätä. Oliko tämä nyt niin tärkeää kaivaa esille? Näethän, että olen muuten ollut ihan hyvä isä. Köyhänä läksin maailmalle ja nyt olen saanut rakennettua perheelleni oman kodinkin?
"Minä olen ntämän sinulle antanut, ja koska tahansa voin ottaa sen sinulta pois!", kuului vastaus.
Minut valittiin kirkkoneuvostoonkin.
"Minä sinut sinne johdatin, jotta näkisit, ettei Jumalan seurakuntaa näin johdeta."
En nole polttanut tupakkaa, enkä juonut viinaa. Eikö näilläkään ole mitään merkitystä?
"Minä olen sinut niistä varjellut."
Ajatuksiini johdatettiin vielä pieni jäsenkortti. Lienen ollut 12- tai 13-vuotias, kun äitini tilasi Joka Poika-lehden. Siihen oli perustettu Joka Pojan Raittiusliitto, johon liityin, ja sen jäsennumero on 640. Tämä lyhyt lupaus oli varjellut elämääni niin, ettei sen lukemattomien vaikeuksien keskelle päässyt viina tuhojaan tekemään:
"Tahdon koettaa Jumalaan turvautuen pysyä ehdottomasti raittiina koko elämäni ajan ja niinmuodoin kieltäytyä kaikista väkijuomista sekä tupakasta. Saadakseni tälle pyrkimykselleni tukea olen liittynyt jäseneksi Joka Pojan Raittiusliittoon."
Nyt olin kuin nurkkaan ajettuna, vailla pakomahdollisuutta. Näin toki edessä kaksi tietä, mutta kummankin päässä odotti kuolema, kun tähän tilanteeseen tuli puhumaan toinenkin ääni: "Hullu olet, jos tuon vaimollesi tunnustat. Avioliitosi ja perheesi hajoaa ja koko loppuelämäsi on pilalla!"
Jos en tunnusta, niin Jumala viimeistään vuodenn kuluttua hakkaa minut pois. Purskahdin itkuun, ties monennenko kerran elämäni aikana. Koko sisus oli kuin helvetin liekeissä. Jostakin tämän tuskan keskeltä tulivat ajatuksiini sanat, jotka suorana hätähuutona kaikuivat pimeään yöhön: "Herra Jeesus, armahda!"
Ne olivatkin lopulta ne ainoat sanat, jotka sinä yönä toivat avun ja pelastuksen. Niiden huutamisen jälkeen sain rauhan sydämeeni, kun tiesin tehneeni sen, mitä Jumala minulta odotti:
"Mutta jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu. Siionin vuori ja Jerusalem on turvapaikka, niin on Herra luvannut.
Ne, jotka Herra kutsuu, ne pelastuvat."
"Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa: hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."
Tuon aviorikoksenkin oli Jumala sallinut tapahtua, että hänellä olisi mistä miehen kiinni ottaa, kun kiinnioton päivä koittaa. Ja nyt se koitti.
Ritvan tullessa töistä sanoin hänelle: "Voitko polvistua kanssani tähän vuoteen viereen, minulla on sinulle kerrottavaa?" Polvistuimme ja kerroin hänelle mitä vuosia sitten olin tehnyt, ja kysyin: "Voitko antaa tämän minulle anteeksi?" Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastasi: "Voin."
Sillä hetkellä tunsin itseni tiimalasiksi, joka oli täynnä mustaa mönjää. Se lähti valumaan päästä alaspäin ja valumisrajan tunsin jokaisessa kehon kohdassa. Kun se oli valunut jalkojen kautta lattialle, tuli tilalle jotakin puhtaan valkoista. Samalla hetkellä minut valtasi sama ihana tunne kuin kerran lapsena ja siellä kirkon näyssä. Välähdyksenomaisesti sain vielä tuossa hetkessä nähdä tämän katoavan maailman yllä taivaan kirkkauden, sen todellisen maailman, joka ei koskaan katoa.
Olin päässyt läpi ahtaasta portista. Saanut kohdata Kristuksen jo toisen kerran, ja syntyä taivaan kansalaiseksi. Tätä uudestisyntymistä kutsutaan Raamatussa myös sydämen ympärileikkaukseksi, ja vaatteiden valkaisemiseksi Karitsan veressä. Siinä ihmisen syntinen luonto revitään pois ja kivisydämen tilalle asennetaan uusi sydän, johon itse Kristus tuli Totuuden Henkensä kautta ikuisesti asumaan. Olin päässyt näiden harvojen joukkoon:
"Menkää sisään ahtasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.
Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen."
"Häneen teidät on liittänyt ympärileikkaus, jota ei ole ihmiskäsin tehty. Kristuksen ympärileikkaus, jossa syntinen luonto riisutaan pois."
niinkuin mormoonien kirkon perustaja, joka sai saatanalta muka uutta ilmoitusta, ja näin syntyi mormooniusko ja raamattu jouti roskikseen.
pois totuudesta ja väittävät, että ylösnousemus on jo tapahtunut. Näin he saattavat joidenkin uskon luhistumaan
Perustele, ja perusteellisesti, mikä noissa elämäni kohtaloissa
oli mielestäsi raamatunvastaista.
Minä en ole Raamattua roskiin heittänyt. Lue kirjani,
niin tulet huomaan, että ehkä enemmän siellä sanoja Raamatusta,
kuin minun omaa kirjoitustani, koska Pyhä Henki on kaiken
sanottavansa käskenyt perustelemaan Raamatulla.
ole totta kokonaan, vain ne kohdat jotka sinua miellyttävät.
Mistään et löydä minun koneelta lähtenyttä viestiäni,
jolla nuo sanasi todeksi todistaisit.
Sen olen omasta kirjastani sanonut, että siinä kerrotaan
lähes kaikki se salaisuus, millä Saatana sai ihmiskunnan
täydellisesti hallintaansa sen jälkeen, kun Johannes oli
saamansa näyt ylös kirjannut.
Sinulle näyttää Jumala olevan todella kuollut Jumala,
joka lopetti puhumisensa vuonna 96. Samanlainen Jumala oli vuonna
1989 silloisella Suomen Raamattuopiston toiminnanjohtajalla:
"Ei Jumala enää tässä ajassa voi puhua yhdellekään ihmiselle."
joissa sanot ettei raamattu ole kokonaan totta ja että luopumus tapahtui jo ensimmäisissä seurakunnissa.
ja vielä valehtelit moninkertaisesti, sillä Raamattuhan juuri todistaakin,
että uskosta luopuminen tapahtui Efeson seurakunnassa vuonna 90,
kun sen johtajaksi nousi antikristus, nimeltä Diotrefes.
Joka toimitti Johanneksen vankilaan Patmos-nimiselle saarelle,
pois seurakunnalta totuutta vaatimasta, kuten hän siellä kirjoitti:
"Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja
Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle
saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta."
Samasta syystä yritetään nyt minua ängetä pois tästä raamattukeskustelusta.
kerrotaan että Johannes toimitettiin vankeuteen oman seurakuntansa toimesta, niinkuin sinä väität.
kiireitä näin viikonlopun aikana. Mutta ladannee sunille uudet tekstit hetimiten.
Lue sieltä Johanneksen kolme kirjettä ja vankeudessa
kirjoitettu Ilmestyskirja, jos et ne luettuasi vieläkään
ymmärrä, kysy sitten.