Kirjoitan tämän kirjoituksen energiajuoman, tupakan ja Nightwishin Dark Passion Play levyn voimalla.
Näin aluksi, en pidä itseäni uskovaisena vaan ihmisenä joka haluaisi uskoa jos olisi olemassa vakuuttavat todisteet uskomisen puolesta. Olen jonkin verran tietoinen elämän synnystä ja pidän epämielekkäänä sitä että elämä alkoi kehittymään sattumien ja syntymähetkellä epäsuotuisten välimuotojen vähittäisten muuntumisen kautta. Voisin uskoa Kristinuskon Jumalaan jos siihen ei kuuluisi ihmeitä. Usko ihmeisiin jota en ole vieläkään nähnyt tapahtuvan, verottaa eniten vähäistä uskoani.
Sitten asiaan.
” Olen ilmeisesti henkisesti lapsi, koska pelkään edelleen kuolemaa kauhiasti. Nimen omaan tyhjyyttä eli että mitään ei jää. Urhealtapa porukka kuulostaa. Ehkä voisi epäillä kyseessä olevan liian vähäiset nautinnot eli ns. elämättömän elämän oireyhtymä. En usko, että se selittää kaikkea. No kaikkihan sitä kai pelkäänvät?”*
Olen aikaisemmin kysynyt ateistipalstalla kuoleman pelosta ja todennut että vastaukset ovat keskenään ristiriitaisia. Pääsääntöisesti kieltäjät ovat olleet hieman ylimielisiä ja myöntäjät enemmän perustelevia.
Tekee mieli kysyä mikä piru saa ateistin pelkäämään kuolemaa? Miksi ateistien piireissä esiintyy rintamakarkuruutta? Miksei kaikki ole yhtä itsevarmoja/jääräpäisiä sen suhteen että väittäisivät että eivät pelkää elämän lopullista päättymistä. Voisiko syy siihen olla se ettei varmuudella tiedetä, minkälaista on kuoleman jälkeen?
Jos olisin lottovoittaja ja lupaisin jollekin ateistille 5 000 000 € niin lupaisiko joku ateisti kävellä maanantai-aamuna klo 7:30 Mannerheimin tien ylitse silmät sidottuna seitsemän kertaa? Rahat voitaisiin lahjoittaa Afrikkaan naisten koulutukseen ja kaivojen rakentamiseen.
Ai on mielipuolista? Miksi kuolema on pahasta? Miksi elämä itsessään on hyvää? Ai koska ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä? Miksi ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä?
Kenellä on oikeus päättää mikä on oikea suunta hyvinvoinnin lisäämisessä? Ai kaikilla? Miksi sitten yhdessä kommunismin ja ateismin nimessä on diktatuurin avulla ”jalostettu” yhteiskuntia 100 miljoonan ihmisen verellä?**
Ai koska ihminen on paha? Mitä on pahuus? Sitäkö ettei saa tyydytettyä Maslowin tarvehierarkiassa tarpeitaan?*** Jos neljännellä tasolla oleva tarve vastaanottaa ja antaa kunnioitusta toisia kohtaan on hyvyyttä niin miksi 100 miljoonan ihmisen tappaminen oli välttämätöntä?
Hyvä vastauksia odotellessa määrittelen oman etuni yhteisön edun edelle ja hyvyydeksi. En haluaisi nähdä rajoja kansojen välillä. Valitettavasti näin on. Olen oppinut läksyn elämässäni: ”Älä taistele oikeassa olemisesta jos ympäristö ei ole kanssasi samaa mieltä vaan priorisoi oma etusi sen sijaan”. Koska haluan suhtautua realistisesti maailmaan, niin katson että minulla on oikeus kääntää takkini armeijan ja pasifismin suhteen niin monta kertaa kuin se oman edun nimissä on välttämätöntä. Siksi pyrin noudattamaan periaatetta jos haluat rauhaa varaudu sotaan. Teen sen vaan tavalla joka vituttaa sekä pasifisteja ja militaristeja. Siunausta kaikille!
*) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?5,14581,page=2
**) http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunismin_musta_kirja
***) http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia
Näin aluksi, en pidä itseäni uskovaisena vaan ihmisenä joka haluaisi uskoa jos olisi olemassa vakuuttavat todisteet uskomisen puolesta. Olen jonkin verran tietoinen elämän synnystä ja pidän epämielekkäänä sitä että elämä alkoi kehittymään sattumien ja syntymähetkellä epäsuotuisten välimuotojen vähittäisten muuntumisen kautta. Voisin uskoa Kristinuskon Jumalaan jos siihen ei kuuluisi ihmeitä. Usko ihmeisiin jota en ole vieläkään nähnyt tapahtuvan, verottaa eniten vähäistä uskoani.
Sitten asiaan.
” Olen ilmeisesti henkisesti lapsi, koska pelkään edelleen kuolemaa kauhiasti. Nimen omaan tyhjyyttä eli että mitään ei jää. Urhealtapa porukka kuulostaa. Ehkä voisi epäillä kyseessä olevan liian vähäiset nautinnot eli ns. elämättömän elämän oireyhtymä. En usko, että se selittää kaikkea. No kaikkihan sitä kai pelkäänvät?”*
Olen aikaisemmin kysynyt ateistipalstalla kuoleman pelosta ja todennut että vastaukset ovat keskenään ristiriitaisia. Pääsääntöisesti kieltäjät ovat olleet hieman ylimielisiä ja myöntäjät enemmän perustelevia.
Tekee mieli kysyä mikä piru saa ateistin pelkäämään kuolemaa? Miksi ateistien piireissä esiintyy rintamakarkuruutta? Miksei kaikki ole yhtä itsevarmoja/jääräpäisiä sen suhteen että väittäisivät että eivät pelkää elämän lopullista päättymistä. Voisiko syy siihen olla se ettei varmuudella tiedetä, minkälaista on kuoleman jälkeen?
Jos olisin lottovoittaja ja lupaisin jollekin ateistille 5 000 000 € niin lupaisiko joku ateisti kävellä maanantai-aamuna klo 7:30 Mannerheimin tien ylitse silmät sidottuna seitsemän kertaa? Rahat voitaisiin lahjoittaa Afrikkaan naisten koulutukseen ja kaivojen rakentamiseen.
Ai on mielipuolista? Miksi kuolema on pahasta? Miksi elämä itsessään on hyvää? Ai koska ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä? Miksi ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä?
Kenellä on oikeus päättää mikä on oikea suunta hyvinvoinnin lisäämisessä? Ai kaikilla? Miksi sitten yhdessä kommunismin ja ateismin nimessä on diktatuurin avulla ”jalostettu” yhteiskuntia 100 miljoonan ihmisen verellä?**
Ai koska ihminen on paha? Mitä on pahuus? Sitäkö ettei saa tyydytettyä Maslowin tarvehierarkiassa tarpeitaan?*** Jos neljännellä tasolla oleva tarve vastaanottaa ja antaa kunnioitusta toisia kohtaan on hyvyyttä niin miksi 100 miljoonan ihmisen tappaminen oli välttämätöntä?
Hyvä vastauksia odotellessa määrittelen oman etuni yhteisön edun edelle ja hyvyydeksi. En haluaisi nähdä rajoja kansojen välillä. Valitettavasti näin on. Olen oppinut läksyn elämässäni: ”Älä taistele oikeassa olemisesta jos ympäristö ei ole kanssasi samaa mieltä vaan priorisoi oma etusi sen sijaan”. Koska haluan suhtautua realistisesti maailmaan, niin katson että minulla on oikeus kääntää takkini armeijan ja pasifismin suhteen niin monta kertaa kuin se oman edun nimissä on välttämätöntä. Siksi pyrin noudattamaan periaatetta jos haluat rauhaa varaudu sotaan. Teen sen vaan tavalla joka vituttaa sekä pasifisteja ja militaristeja. Siunausta kaikille!
*) http://www.vapaa-ajattelijat.fi/keskustelu/read.php?5,14581,page=2
**) http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunismin_musta_kirja
***) http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia
Vastaukset 17
Vanhimmat
liittää kommunismin ateismiin ja siunailee.
Tupakka tuhoaa terveytesi, vedä olutta mielummin. Lidlistä ostin 24 pulloa keppanaa sixpak 3.39 eur hyvää saksalaista.
Ateistien rivit ovat muuten yhteneväiset, meitä ja agnostikkoja on maailman väestöstä 20%.
Mitä vittua sivari töissä? Kyllä olen töissä sanotaanko anonyymiteetin suojaamiseksi vaikka Tampereen Hervannan Kitymarketissa.
kassalla sitten, että hyödyttääkö uskisspammi mitään ateismipalstalla.
L O I S T A V A A ! ! !
Hienoa tekstiä... ajattelemisen aihetta... ja vittumaisen positiivista kirjoittelua. Ken tietää se vastatkoon, minä en siihen kykene koska mietin myös niitänäitä...
teillä takinkääntäjillä ja muilla tuuliviireillä.
Mikäs pomppamies siinä ruikuttaa? Vaihda hyvä mies berberiäsi ajoissa ennenkuin alkaa kangistumaan. Takinkääntäminen on virkistävää itsekullekkin.
berberi on, mutta sen tiedän, että runkkaaman teidän pitäisi mennä muualle.
en kävelisi mannerheimintien yli 7 kertaa silmät sidottuna mistään hinnasta...(en jaksanut muita juttujasi lukea nyt ehkä aamulla.
Raha ei kiinnosta...
"Näin aluksi, en pidä itseäni uskovaisena vaan ihmisenä joka haluaisi uskoa jos olisi olemassa vakuuttavat todisteet uskomisen puolesta."
Kuten myös.
"Olen jonkin verran tietoinen elämän synnystä ja pidän epämielekkäänä sitä että elämä alkoi kehittymään sattumien ja syntymähetkellä epäsuotuisten välimuotojen vähittäisten muuntumisen kautta."
Kuten myös.
"Voisin uskoa Kristinuskon Jumalaan jos siihen ei kuuluisi ihmeitä. Usko ihmeisiin jota en ole vieläkään nähnyt tapahtuvan, verottaa eniten vähäistä uskoani"
Yksi ja sama asia oikeastaan.
"Tekee mieli kysyä mikä piru saa ateistin pelkäämään kuolemaa? Miksi ateistien piireissä esiintyy rintamakarkuruutta? Miksei kaikki ole yhtä itsevarmoja/jääräpäisiä sen suhteen että väittäisivät että eivät pelkää elämän lopullista päättymistä. Voisiko syy siihen olla se ettei varmuudella tiedetä, minkälaista on kuoleman jälkeen? "
Mikä sut saa pelkäämään kuolemaa? Mikä ei saisi sitä pelkäämään?
Todellisuus ei kuitenkaan väänny toiveittemme mukaisiksi, vaikka pelkäisimme kuollaksemme.
Ei ole varmuutta ei, mutta aikamoista todennäköisyyttä muihin todisteisiin nähden, eikö totta?
"Ai on mielipuolista? Miksi kuolema on pahasta? Miksi elämä itsessään on hyvää? Ai koska ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä? Miksi ihmisyhteisö on tottunut pitämään elämää hyvänä? "
Ei tämä elämä ole suurimmaksi osaksi kuule mitään herkkua kaikille, mutta eipä ole vaihtoehtoja tarjolla. Hyvää tai hyvää, kenen kantilta? Jokaisen itsensä varmaankin ja empatian kautta ihmistä koskettaa muidenkin hyvinvointi...
Mikset ihmeessä otse tapa itseäsi kun noin välinpitämätön asenne?
Mitäpä jos ihmisillä olisi pelkkä puhdas elämisenhalu, kuten kaikella muullakin elävällä?
Ja tietoisuuden sammumisen, olemassaolon lakkaamisen pelko?
"Kenellä on oikeus päättää mikä on oikea suunta hyvinvoinnin lisäämisessä? Ai kaikilla?"
??
"Miksi sitten yhdessä kommunismin ja ateismin nimessä on diktatuurin avulla ”jalostettu” yhteiskuntia 100 miljoonan ihmisen verellä?** "
Siinäpä sulle miettimistä. Vastaukset eivät oikeasti ole kovinkaan monimutkaisia. Vaan ei ole ateismin nimessä ikinä tehty mitään erityisempiä hirmutöitä, mainitse yksikin.
"Ai koska ihminen on paha?"
Siinäpä vastailet omiin kysymyksiisi.
"Mitä on pahuus? Sitäkö ettei saa tyydytettyä Maslowin tarvehierarkiassa tarpeitaan?***"
Sustako siis sitä? Aika epäsympaattinen näkemys minusta.
"Jos neljännellä tasolla oleva tarve vastaanottaa ja antaa kunnioitusta toisia kohtaan on hyvyyttä niin miksi 100 miljoonan ihmisen tappaminen oli välttämätöntä?"
En ole kannattanut moista toimintaa missään vaiheessa, mutta kiva kun vastailet puolestani.
Sun tekstisi ovat aika tunnekylmiä ja ylijulistavia.
Saas nähä mitä pojasta tuleman pitää kun kasvaa isoksi.
>
Öö tuota, miksi ateisteilla pitäisi olla jokin yhteinen kanta tähän ? Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista, mutta ei mitään muuta. Kukin ateisti saa olla ihan mitä mieltä lystää (paitsi jos hän perustelee kantansa jumalan kautta, häntä kutsutaan teistiksi). Ei ole mitään ateistista oppia tai sääntöjä puhumattakaan riveistä. Ateismi tarkoittaa vain ettei ole jumaluusoppia, jumaluussääntöjä jne. Älä rakenna olkiukkoa itsellesi tuosta kuvitellusta ateisminopista tai ateisti = kommunisti. Tällä osoitat vain sen, että haluat propagandistisesti (väärin perustein) hyökätä ateisteja vastaan. Järkeä peliin !
>
No, en itse nyt mitenkään pelkää kuolemaa, mutta mielelläni olen olemassa ja olisin tulevaisuudessakin. Katsos, etkö pelkää (tai ainakin toivot, ettei näin kävisi) kotisi menettämistä kun kotona on mukavaa ja se tuo turvallisuutta jne. tai terveytesi menettämistä kun se on tärkeää täysipainoisen elämän kannalta. No, suurin täysipainoista elämää määräävä tekijä on, että onko elämää. Se on suurin tekijä - muiden probleemien kanssa voi oppia olemaan.
>
Mitä on ateistien rintamakarkuruutta ? Uskoontulo ?
>
Jos Sinä kuvittelet tietäväsi, niin eikös Sinun pitäisi oikein hinkua sinne jumalasi luokse ?
>
Niin, yleensä ihmisillä on elämänhalu. Halu kokea, nähdä, olla olemassa, pitää kivaa, tuntea - tiedätkös. Tiedä sitten onko siinä kyse hyvä/paha-vastakkainasettelusta vai olemisen binääriluonteesta.
>
Älä tee itsestäsi ääliötä. Ateismi ei ole sama asia kuin kommunismi. Minä voisin tuolla perusteella syyttää Sinua vaikka tyttöjen ympärileikkauksista muslimimaissa - "olethan Sinäkin uskovainen". Järki siis käteen nyt !
Ateismin perusteella ei ole ihmisiä surmattu.
Miksi muuten "unohdit" kertoa, että ristiretket oli kansanmurha, jossa "jalostettiin" ihmisiä ja yhteiskuntia kristinuskon vuoksi ? Osuisiko se liian lähelle omaa "synnitöntä todellisuuttasi" ?
On tietysti hyvä, että kaikkia asioita kyseenalaistetaan, mutta kun Sinä kyseenalaistat elämän tuollaisella raivolla, se tuntuu kuin Sinulla olisi jotain pielessä. On niin lyhyt aika koulusurmista, että tulee mieleen, että toivottavasti emme joudu kokemaan Sinua uutena Auvisena. Relaa ja perusta näkemyksesi (vaikka vihaamastasi) "vastapuolesta" faktoihin. Näillä parilla ohjeella Suomessakin eläisi tänään yhdeksän nuorta enemmän.
Kokonaisten heimojen ja kansojen murhaajina (monikossa), mannerten laajuisten ja saarten "puhdistusta" kristittyjen maahanmuuton seurauksena
En väittänyt tietäväni varmuudella mitä koittaa kuoleman jälkeen.
Jos osaisit tulkita kirjoittamaani niin kuin olisin halunnut, et olisi tehnyt virheellistä johtopäätöstä pakinastani. Ymmärrän hyvin ettei ateismi ole sama kuin kommunismi. Mutta ikävä tosiasia on että ateismi ja sen ihannointi näyttelivät, merkittävää roolia kommunistisissa diktatuureissa.
Ateismin perusteella ei ole ihmisiä surmattu.
Se etten maininnut ristiretkiä ja niiden yhteydessä tehdyistä murhista uskonnon varjolla ei tarkoita ettenkö olisi tietoinen asiasta.
Alla olevan lainauksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös että ainakin kommunismin luojilla oli uskonnon vastainen maailmankatsomus. Jos oppi-isät opettivat että pitää tehdä vallankumous ja käyttää väkivaltaa ja historia kaiken lisäksi vielä osoittaa että väkivaltaa käytettiin yhteiskuntaa muutettaessa. Mielestäni ei olisi kommunismia ilman uskonnonvaistaisuutta!
Karl Marx: ”Marx toteaa, että Saksassa uskonnon kritiikki on oikeastaan jo viety loppuun ja lisää, että uskonnon tuottaa tietynlainen yhteiskunta: "Tämä valtio, tämä yhteisö tuottavat uskonnon, nurinkurisen maailmankatsomuksen, koska ne muodostavat nurinkurisen maailman." Uskonto on ilmausta valtion ja yhteiskunnan kurjuudesta ja samalla myös vastalause sitä vastaan: Se on inhimillisen olemuksen mielikuvitustoteutuma, koska inhimillisellä olemuksella ei ole mitään tosi todellisuutta. Taistelu uskontoa vastaan on siis välillisesti taistelua sitä maailmaa vastaan, jonka henkistä aromia uskonto on. Uskonto on ilmausta ihmisen vieraantumisesta, siitä että hän on kadottanut oman olemuksensa, mikä taas on seurausta siitä, että hän elää vääristyneessä maailmassa.
Taistelu uskontoa vastaan voi olla vain käytännöllistä kamppailua nurinkurista maailmaa vastaan. Kyse on poliittisesta taistelusta, jota käyvät työtätekevät luokat, ennen muuta köyhälistö. Köyhälistön tulee suorittaa vallankumous, joka merkitsee tähänastisen yhteiskuntajärjestyksen hajottamista, yksityisomistuksen poistamista.*
*) http://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilainen_filosofia
Mitähän historia tähän vaikuttaa ?
>
Kuitenkin vieläkin intät ateismin olevan kommunismin merkittävin tekijä ? Marx (tai Stalin) lähinnä puhuvat uskon(non) kieltämisestä (kuten kirjoitit: "Mielestäni ei olisi kommunismia ilman uskonnonvaistaisuutta!"). Ateismihan ei sinällään ole kieltämistä - se on vain uskon puuttumista. Itse asiassa kommunistit ottavat melkoisen harppauksen antiteismin suuntaa kieltämällä ko. järjestelmiä. Edelleen voin oman määritelmäsi mukaan syyttää Sinua WTC-iskusta koska "olet teisti, pyrit teistisen näkökulman lisäämiseen sitä ihannoiden kuten islamistiterroristitkin".
>
Jep, et vaan kykene rinnastamaan näitä: olipa ihminen sitten teisti tai ateisti, ruumiita löytyy kasoittaan - teistisyyden aste ei siihen mitään vaikuta.
Kollektiivisessa mielessä voit syyttä kaikkia teistejä siitä että teismien nimissä on tehty vääryyksiä.
Silti löytyy myös yksilöitä jota ovat eri mieltä siitä miten teismin mukaan tulisi elää.
Samalla tavalla en minäkään syytä ketään ateistia yksilönä 1900-luvun vääryyksistä vaan annan kollektiivisen tuomion siitä että niin sattui tapahtumaan asteismia hyväksi käyttäen.
Jälleen löytyy yksilöitä jotka pahoittelevat ateisteina ateismien tekemiä vääryyksiä, jonka vuoksi en voi tuomita ketään yksilönä.
>
Ok, miksi sitten niputit aloituksessasi aatteellisia surmatöitä, joiden tekijät olivat ateisteja ? Miksi syytit nimenomaan ateisteja ? Onko kyseessä enemmän tilanne, jossa "pata soimaa kattilaa" ? Hyökkäsitkö nyt vaan ateismia vastaan tietäen, ettei Sinulla sittenkään ole mitään perustaa syyttää ketään ?
>
Niin vai sittenkin kommunismia tai natsismia hyväksikäyttäen (ateistisuus ei sinällään ole määräävässä osassa näissä lainkaa - ja kyse noissa oli enemmänkin antiteismista) ?
Kristinuskolla sen sijaan on verinen tausta: ristiretket olivat tosiaan kristinuskon vuoksi tehtyjä sotaretkiä, joten voimme syyttää aivan suoraan kristinuskoa väkivallan uskonnoksi. Ja Sinäkin joudut kiittämään niitä surmamiehiä, kuinka he säästämättä yhtään pakanaa toivat Sinunkin Jumalasi Sinulle uskon kohteeksi. Kätesi ovat veressä.
Tosiaan kommunismi määrittää minua yhtä vähän kuin Shiva-usko kristittyä, näin esimerkkinä ateismin ja teismin sisällä olevista aate-eroista.
Tottakai ovat. Jokaisella itselleen rehellisellä ihmisellä on omanlaiset ajatukset. En oikein ymmärrä. Pitäisikö esim. minun sovittaa ajaukseni jonkun muun ajatuksiin, että maailma olisi kivasti järjestyksessä.
Mä en taaskaan ymmärrä, mitä kummaa siinä on. Ainakin minulla on tapana tutustua etukäteen kaikkeen, mitä teen. Mielikuvaharjoittelen usein eteen tulevia asioita. Kun tilanne on päällä, homma on helppoa. Miten harjoitella kuolemaa. Olen kyllä lukenut tiibetiläisen kuolleiden kirjan, mutta en ole kuitenkaan vakuuttunut niistä valtakunnista.
Vaikea sanoa, pelottaako kuolema, kun en tunne tapausta. Vanhan isäni kuolema ei ollut minulle kauheata, vaikka hän olikin erittäin merkittävä ihminen elämässäni. Muidenkaan tuttujen kuolemia en ole kokenut kovin kammottavina. En todellakaan osaa sanoa, miten suhtaudun, kun oma kuolema alkaa kertoa saapumisestaan.
>
Mitä ihmeen merkitystä sillä on yksilön elämänhalulle, pitääkö ihmisyheisö elämää arvokkaana,ja kuolemaa pahana. Ainakin mulle se on sama, miltä mun elämäni muista tuntuu. Suotavaa olisi kuitenkin, että kukaan ei päätä armollisesti lopettaa minua, koska ei ymmärrä minun elämääni. Kai mulla on ihan terve elämänhalu, joka saa kuoleman tuntumaan ei toivotulta vaihtoehdolta.
Aika älytön kysymys. Oletko kenties kyllästynyt elämääsi? Miksi vaarantaisin elossaolemiseni, vaikkei sillä ehkä laajemmassa näkökulassa olekaan mitään merkitystä. Elossa on ihan kiva hengaailla. Se jopa tuottaa mielihyvän tuntemuksia. Se mystinen elämänhalu on varmaan keskeistä lajin säilymiselle.
Minä en vaan tiedä. Mutta havaintoni sinusta viittaavat siihen suuntaan, että haluat syyllistää jumalaan uskomattomat arkiateistit, ihmisyksilöt, tekoihin, joihin heillä ei ole osaa eikä arpaa. Oletko mahdollisesti mariseva runkku, jonka on ihan pakko nyhtää kanssaihmisiään, jotta voisi kokea olevansa edes jonkun arvoinen?
Ensinnäkin kuolemaa on turha pelätä,se on aivan luonnollista.
Toki elämää rakastavana sitä haluaisi tietysti elää mahdollisimman pitkän ja hyvän elämän rakkaidensa parissa.
Mutta kun aika koittaa,aika koittaa.
Onko kuoleman jälkeen elämää? Toiset sanovat,että on. Mutta itse en ota kantaa. Sanon vaan,että sen näkee sitten jos näkee.Keskityn nyt tähän elämään jota elän parhaillaan.
Miten on pelottaako jos on kuoleman jälkeistä elämää ja itse uskonottomana en pääsisikään osalliseksi ikuisesta elämästä? Tätä multa joskus kysytty.
Itse asiassa pitkään asiaa harkittuani sanon,että ei pelota. Olen pyrkinyt elämään muutenkin sellaista elämää,jossa koitan ottaa huomioon kanssaihmiset ja pyrin olemaan aiheuttamatta muille harmia omilla teoillani.
Pohjana ajatukselleni se ,että pitäisi aina mietti miltä itsestä tuntuu jos toinen tekee sinulle näin tai noin. Mikä ei itsestä tunnu hyvälle, ei varmaan toisestakaan ja jos on epäselvää miltä toisesta tuntuu kannattaa aina kysyä. Kun saa vastauksen voi sitten toimia siten ettei aiheuta toiselle tahallaan pahaa mieltä.
Toki aina ei voi kaikkia miellyttää eikä edes pidä. Sillä on mahdotonta luovia kaikkien ihmisten mielen mukaan. Miellyttämisen halun sijasta voi olla kuitenkin asiallinen.Ja pyrkiä vaikka kompromissiin. Eli tulla hieman vastaan.
Ja kaikki tämä,ei elämän jälkeisen elämän toivossa vaan tämän elämän tässä ja nyt vuoksi.
Elämä kun osaa olla tarpeeksi hankalaa ilman,että siitä tahallaan tekee hankalempaa.Omilla tekemisillä on yllättävän suuri merkitys siihen elätkö ns. hyvää ja tyydyttävää elämää vaiko huonoa ja epätyydyttävää elämää.
Kukin sitten tulkitsee tavallaan mikä on kumpaakin kategoriaan kuuluvaa hyvää tai huonoa.
Mun mielestä ei ole oleellista olla jossakin "rivissä". Riviin asettuminen on hieman militaristista ja aiheuttaa ennakko asenteita ;0)
vai mitä ...?