"Ja kun olette USKOSTA vanhurskaiksi tulleet"
Minä olen USKOSTA Jeesukseen Kristukseen, AINOAN ELÄVÄN JUMALAN POIKANA, pelastettu.
ARMOSTA teidät on pelastettu, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Tämä pelastus EI SIIS ole minun omista ansioista ja hyvistä teoista, vaan KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN. Ainoastaan SIIHEN USKOMALLA, Jumala on minutkin vanhurskauttanut ARMOSTA Kristuksen tähden.
Minä olen USKOSTA Jeesukseen Kristukseen, AINOAN ELÄVÄN JUMALAN POIKANA, pelastettu.
ARMOSTA teidät on pelastettu, ei tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Tämä pelastus EI SIIS ole minun omista ansioista ja hyvistä teoista, vaan KRISTUKSEN ANSION TÄHDEN. Ainoastaan SIIHEN USKOMALLA, Jumala on minutkin vanhurskauttanut ARMOSTA Kristuksen tähden.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pelastetut uskon kautta, ei tekojen kautta, sapattina saamme levätä, ja jättää tekemättömät työt arkipäiville.
Adventistit kyllä sanovat,ettähe ovat armosta pelastettuja. Mutta heille se merkitsee eri asiaa,kuin muille kristityille. Kysy heiltä vaikka pelastuuko Mia Heidi olen uudestisyntynyt mutta pyhitän sunnuntain, niin jopa alkaa kakistelu,etkä saa siihen selvää vastausta.
nämä laittomuuden palvelijat, jotka sanovat olevansa uudestisyntyneitä ja vielä pappeja, ja ollen saman seurakunnan jäseniä syyttelevät toisiaan, väärä-oppisiksi paholaisen palvelijoiksi. Pelastuvatko uudesti syntyneet paholaisen palvelijat, vai ovatko he uudesti-syntyneet ensinkään.
Paholainen jäljittelee kaikenlaisia ihmeitä ja merkkejä kokemuksineen, mutta Raamattu sanoo: Lakiin ja todistuksiin, elleivät he näin sano ei heillä aamun koittoa ole.
Sinne synti ei pääse yksin autuaat vaan.
ainoastaan Jeesus voi meissä tehdä niitä uskon tekoja joista raamattu puhuu uskon hedelmänä! Niinollen me emme voi ottaa mitään omaksi kunniaksemme. Vaan KAIKKI hyvä tulee Kristukselta.
Me emme voi tehdä mitään hyvää omasta voimastamme, vaan USKON kautta saamallamme Kristuksen voimalla. Usko on ensimäinen ARMOLAHJOISTA. Missä on siis meidän kerskauksemme? Sitä EI OLE!
Koska ainoastaan Uskomalla Kristukseen Lunastajanamme ja syntiemme sovittajana pelastumme! Kristus olkoon ainoastaan kerskauksemme, ei omat teot, sillä hän ei vie meitä laittomuuteen, vaan ANTAA VOIMAN rakastaa Jumalaa ja lähimäistämme oikealla tavalla.
Että armo,ei merkitse adv.samaa,kuin muille. Kun se muille on yksin uskosta adv. se on usko sapatti.
vaan näin, evankeliumi,laki, usko, sovitus, ja armo siihen sisältyy kaikki sapattia myöten, sillä ei sitä voi laista eroittaa.
Paholainenkin uskoo, mutta ei pelastu armostakaan, koska hän on hyljännyt sovituksen, eikä usko lain evankeliumiin, enempää kuin hänen seuraajansakaan. He korostavat vain uskoa ja armoa, ja kun kuuntelee heitä, niin he sanovat: Ei se riitä, ei se vielä riitä ja lopuksi ei riitä mikään.
"Takkuun menee,kun alkaa adv.kanssa puhumaan armosta. Tämä oli hyvä esimerkki.
Olet aivan oikeassa siinä, että uskon kautta Kristus tulee Pyhän Hengen kautta meihin asumaan ja vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen, kuten Sana sanoo Fil. 2:13.
Meillä ei siis ole omassa itsessämme mitään kerskaamista sen paremmin uskostamme kuin sen hedelmistä. Siinä olet täysin oikeassa ja väärin tekevätkin ne, jotka kerskaavat.
Mutta huomaa myös se, että Raamattu sanoo Pyhän Hengen johtavan meidät kaikkeen totuuteen, ks. Joh. 16:13. Mikäli tässä kohdin tulee ristiriitaa, joudutaan tekemään ongelmallisia kysymyksiä.
Kuitenkin huomasin, että tämäkin keskustelu liittyi tai liitettiin lepopäiväaiheeseen.
Minä sanon, että totuus uskon kautta vanhurskauttamisesta on ylivoimainen päätotuus Raamatussa, joka on myös melko helppo jokaisen ymmärtää ja ottaa vastaan.
Muut, eli sitä alemmat totuudet saattavat olla vaikeammin ymmärrettävissä varsinkin niille, jotka eivät ole vapaita ottamaan Raamatun Sanaa sellaisenaan vastaan välittämättä ulkoisista tekijöistä, kuten enemmistön mielipiteestä, kirkollisesta perinteestä tai läheisten ihmisten vaikutuksesta.
Nämä alemmat totuudet alkavat velvoittaa ihmistä vasta kun Jumalan Henki on ne selvästi ihmiselle kirkastanut Raamatun totuudeksi ja siten ne ovat kuten tuo päätotuuskin aina ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Esim. jos ihmiselle kirkastuu, että hän onkin elänyt ristiriidassa jonkin Jumalan käskyn suhteen, niin hän on silloin velvollinen tekemään asiassa parannuksen, katumaan syntiään ja pyytämään sitä Kristuksen veressä anteeksi sekä pyrkimään näin uudessa valossa elämään Jumalan tahdon mukaisesti.
Jos ihminen sensijaan tahallaan jatkaa entiseen tapaan, vaikka tietää sen Jumalan edessä synniksi eikä tee siitä parannusta eikä pyydä sitä koskaan anteeksi, niin ei liene vaikeata päästä johtopäätökseen, että silloin hänen uskonsa ei ole enää elävää ja hän on tiellä, jossa pelastuksen armolahjakin mitätöityy. Vrt. Hepr. 10:26.
Eli, mikäli sinä yhä ymmärrät olevasi kuuliainen Jumalalle pyhittämällä sunnuntain lepopäivänä, niin Jumala hyväksyy sen täysin, mutta kun tule Raamatusta ymmärtämään, että sapatti onkin tuo Jumalan pyhittämä ja siunaama päivä, niin silloin Jumala odottaa sinulta uutta korjausvalintaa.
mutta hyvin perustelit tämän asian! Kuule, kun minulla olisi sinulle yksi pyyntö: Voisitko poiketa RAAMATTU palstalla katsomassa, kun siellä on kiistaa palstan omistusoikeudesta ja siitä, että saako raamattupalstalla puhua raamatusta ja raamatulla? Olisin kiitollinen jos viitsisit sen tehdä. Siunausta sinulle!
Eipä niin - YKSIKÄÄN hy7vä teko ei ole meistä itsestämem lähtöisin, eikä kerrrytä hyvää ansiota meille.
MUTTA ei se pahakaan enää ole meistä lähtöisin tai meidän tekoamme - jos kerran olemme Kristuksessa elikkä irti laista.
Roomalaiskirje:
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
8:9 Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.
8:11 Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksitekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
Roomalaiskirje:
7:2 Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista.
7:6 mutta nyt me olemme irti laista ja kuolleet pois siitä, mikä meidät piti vankeina, niin että me palvelemme Jumalaa Hengen uudessa tilassa emmekä kirjaimen vanhassa.
En nyt ehtinyt syvemmin tutkia tuota Raamattupalstaa, mutta se on vain niin, että nimettömänä ihmisten on niin kovin helppoa kirjoitella mitä sylki suuhun tuo, kuten on täälläkin nähty vastustajiemme taholta.
Ellei Raamattupalstalla voisi puhua Raamatusta ja kaikesta siihen perustuvasta, niin mitä ihmeen tarkoitusta varten se sitten olisi avattu?
Ei kannata välittää niistä, jotka vain nauttivat riitojen lietsomisesta nimettömänä. Kunpa saisivat senverran viisautta, että ymmärtäisivät Jumalan tarkkaavan ja muistiinkirjaavan enkelin kautta heidänkin jokaisen sanansa ja ajatuksensa, josta kerran ajan rajan takana vastaavat, elleivät ole katuvina niihin sitä ennen sovitusta ja armahdusta saaneet Jeesuksen sovitusveressä.
MITÄ ARMO ON?
Ennen muuta tätä: "Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Hänen Pojassaan".
Ei sapatinpitämisessä eikä sunnuntain kiroamisessa!
Ei omissa teoissa tai tekemättä jättämisissä.
Ei missään armolahjoissakaan, vaan armon Antajassa.
Ei siinä, että me rakastamme, vaan siinä, että
Hän ensin rakasti.
ei meidän uskollisuudessamme, vaan Hänen.
VAikka en milloinkaan mitään Isälle antaisi - jos olisin niin rakkaudeton ja typerä - silti Isä on luvannut pitää ja pitääkin minusta huolen,
aina iankaikkisuuteen saakka.
Koska Hän on minun Isäni. Tässä uskossa ja tässä armossa meidän tulee kasvaa, sillä Kristuksen tunteminen todelalkin on hedelmällinen kasvupohja (toisin kuin lainalaisuus).
Shalom!