On juhannusaaton vastainen yö. Kaikki on mökeillä. Minä yksin kaupungissa. Itkin tänään kotimatkalla. Yksinäinen olo. En mä olis halunnu jäädä tänne. En olis halunnu olla yksin koko juhannusta. Mutta en mä voi suakaan sitoa. Tottakai sun on mentävä, ku sua kysytään. Ja kysyttiinhän muakin, mutta mulla on työ..
Mä monesti mielessäni haukun ja morkkaan sua. Mä kiukuttelen ja itken. Ja sitten huomaan, että mä vaan rakastan sua. On melkein sietämättömän vaikeaa olla pois sun viereltä. On melkein sietämättömän vaikeaa, kun ei voi jutella sun kans, ku ei voi koskettaa sua, ku ei voi käpertyä sun viereen lämpimään.
Mä en koskaan halunnu tulla riippuvaiseks sinusta, ja kuitenki oon.. Ihan mielettömän riippuvainen. Mä oon sun..
Mulla on monesti olo, että mä en sais rakastaa sua, että mä en sais olla sulle, ku ystävä. Ja silti mä en pääse irti sinusta. J aiko tulla huomenna käymään, mä en haluais, tuntuu niinku pettäisin sua, vaikka en halua pettää. Mä haluaisin olla vaan sun.
On päiviä, jolloin satutat mua oikeasti. Ihmettelit, ettet nähnyt taivaalla mitään, vaikka olit monen kilometrin korkeudessa, ku mä lapsellisuuksissani luin ääneen sun vieressä ulkomuistista lapsuuteni iltarukouksen.. "taivaaseen ota tykösi". Selitin sulle, että taivas ei ookaan taivaassa vaan se on enemmänkin "käsite", jolla määritellään se paikka, missä kuoleman jälkeen on hyvä olla ja selitin, että samoin on paratiisikin. Ja sä kysyit, eikö paratiisi olekaan vain Rauli Badding Somerjoen kappale. Ja sait mut itkee.
Sä tulit hellästi mun lähelle. Hieroit poskeas mun poskea vasten. Mä en osannu antaa heti anteeks. Pakenin keittiöön. Sä et tullu mun perässä. Mä palasin sun viereen, mutta en mä melkeinkään heti voinu nukkua, vaikka sä vedit mut lähelles ja suukottelit..
Ja silti mä tiesin, että mä annan sulle anteeks ja rakastan sua. Mä en vaan aina tiedä, mitä sä tunnet mua kohtaan. Sä katot mua, otat mut syliin, suutelet.. Ja painat nenästä ja sanot: töööt! Mun sydän sulaa sellaisesta.. Painaudun sua vasten ja huokaan: mun oma rakas nalle.
Nyt mulla ei oo kuin sun tuoksuinen paita. Ja mua itkettää. Mulla on ikävä sua. Mä rakastan sua.
Mä monesti mielessäni haukun ja morkkaan sua. Mä kiukuttelen ja itken. Ja sitten huomaan, että mä vaan rakastan sua. On melkein sietämättömän vaikeaa olla pois sun viereltä. On melkein sietämättömän vaikeaa, kun ei voi jutella sun kans, ku ei voi koskettaa sua, ku ei voi käpertyä sun viereen lämpimään.
Mä en koskaan halunnu tulla riippuvaiseks sinusta, ja kuitenki oon.. Ihan mielettömän riippuvainen. Mä oon sun..
Mulla on monesti olo, että mä en sais rakastaa sua, että mä en sais olla sulle, ku ystävä. Ja silti mä en pääse irti sinusta. J aiko tulla huomenna käymään, mä en haluais, tuntuu niinku pettäisin sua, vaikka en halua pettää. Mä haluaisin olla vaan sun.
On päiviä, jolloin satutat mua oikeasti. Ihmettelit, ettet nähnyt taivaalla mitään, vaikka olit monen kilometrin korkeudessa, ku mä lapsellisuuksissani luin ääneen sun vieressä ulkomuistista lapsuuteni iltarukouksen.. "taivaaseen ota tykösi". Selitin sulle, että taivas ei ookaan taivaassa vaan se on enemmänkin "käsite", jolla määritellään se paikka, missä kuoleman jälkeen on hyvä olla ja selitin, että samoin on paratiisikin. Ja sä kysyit, eikö paratiisi olekaan vain Rauli Badding Somerjoen kappale. Ja sait mut itkee.
Sä tulit hellästi mun lähelle. Hieroit poskeas mun poskea vasten. Mä en osannu antaa heti anteeks. Pakenin keittiöön. Sä et tullu mun perässä. Mä palasin sun viereen, mutta en mä melkeinkään heti voinu nukkua, vaikka sä vedit mut lähelles ja suukottelit..
Ja silti mä tiesin, että mä annan sulle anteeks ja rakastan sua. Mä en vaan aina tiedä, mitä sä tunnet mua kohtaan. Sä katot mua, otat mut syliin, suutelet.. Ja painat nenästä ja sanot: töööt! Mun sydän sulaa sellaisesta.. Painaudun sua vasten ja huokaan: mun oma rakas nalle.
Nyt mulla ei oo kuin sun tuoksuinen paita. Ja mua itkettää. Mulla on ikävä sua. Mä rakastan sua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.