Presidentti Putin totesi noin kuukausi takaperin Ranskan presidentti Sarkozylle runoilija Puskinin sanoin; että Venäjä ei ole järjen asia, vaan uskon asia. Tuosta on helppo jatkaa ja todeta ihmisestä vastaavasti, että ihminenkään ei ole tiedon asia, vaan uskon asia. Usko omaan itseyteen ja itsenäisyyteen antaa niin henkilökohtaisen kuin valtiollisenkin liikkumavaran suhteessa muihin kaltaisiinsa. Usko ei toki hylkää tervettä järkeä, vaan antaa persoonallista ja yhteiskunnallista sijaa itse asialle (ihmiselle ja valtiolle), eli ihmisen tulee saada elää todeksi ihmisyyttään ja yhteiskunnan elää omaa kansallista itsenäisyyttään. Koska ihmiset uskovat helpommin erilaisia asiantuntija-lausuntoja, kuin itse asianosaisen omaa ääntä, niin silloin onkin parempi, että pysytään henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen uskon puitteissa (keskinäisessä kunnioituksessa).
Mikäli vapaa markkinatalous ottaisi vallan Venäjällä, niin olisihan se jollain lailla kolaus kansalliseen itsetuntoon. Ei olisi hyvä sekään, että joku ottaisi vastaavasti kansalaisen hallintaansa ja alkaisi itse puhua kansalaisen puolesta sillä tavoin, että kansalaisen oma ääni ei enää kuuluisi. Siispä usko kansakuntaan ja kansalaiseen antaa liikkumavaran suhteessa muihin kaltaisiinsa järjestelmiin ja ihmisiin. Kuten Venäjä haluaa säilyttää oman äänensä kansakuntana suhteessa muihin, niin samalla tavoin kansalaisen tulee saada säilyttää oma äänensä tuon kansakunnan keskellä.
Toisinsanoen venäläinen demokratia ei olekaan kirjaimellista ohjeistusta, vaan sen tavoite on olla Presidentti Putinin sanojen mukaista demokratiaa, eli uskoa ja luottamusta vallanpitäjien ja kansalaisten välillä, jota hallitsee keskinäinen kunnioitus.
Mikäli vapaa markkinatalous ottaisi vallan Venäjällä, niin olisihan se jollain lailla kolaus kansalliseen itsetuntoon. Ei olisi hyvä sekään, että joku ottaisi vastaavasti kansalaisen hallintaansa ja alkaisi itse puhua kansalaisen puolesta sillä tavoin, että kansalaisen oma ääni ei enää kuuluisi. Siispä usko kansakuntaan ja kansalaiseen antaa liikkumavaran suhteessa muihin kaltaisiinsa järjestelmiin ja ihmisiin. Kuten Venäjä haluaa säilyttää oman äänensä kansakuntana suhteessa muihin, niin samalla tavoin kansalaisen tulee saada säilyttää oma äänensä tuon kansakunnan keskellä.
Toisinsanoen venäläinen demokratia ei olekaan kirjaimellista ohjeistusta, vaan sen tavoite on olla Presidentti Putinin sanojen mukaista demokratiaa, eli uskoa ja luottamusta vallanpitäjien ja kansalaisten välillä, jota hallitsee keskinäinen kunnioitus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Fjodor Ivanovitsh Tjutshev oli 1800-luvun alkupuolen venäläinen runoilija ja diplomaatti. Hän asui Münchenissa ja Torinossa, ja hänen ystäviään olivat tuon ajan monet kirjalliset kuuluisuudet kuten Heine ja Shelling.
Tjutshevin aforismeista tunnetuimpia ovat:
- "Venäjää ei voi järjellä ymmärtää"
- "Mik' ilmaistaan, on valhe jo",
- "Me emme pysty arvaamaan, kuinka sanamme kaikuu".
Eihän tuo suuri virhe sinänsä. Olen itse tavannut valtion virkamiehemme, "Venäjän asiantuntijan", joka sekoitti ministereillekin jaettavassa kirjassaan Pushkinin ja Tshaikovskin keskenään! Jotta kyllä sitä ”venäjää” on meidänkin virkamiestemme keskuudessa aivan naurettavuuksiin saakka.