Pieni kyssäri

Luovuuta ei pysty kitkemään aika, ei ihmiset,
Samalla tavalla olen kokenut myös minäkin.
Kunpa olisinkin ollut huono urheilussa!
Tuli avioliitto, suuri perhe ja velvollisuudet.
Nyt vapauduttuani voin vasta toteuttaa varsinaisen elämäntehtäväni, luovana ihmisenä!

tytöt oli kovia piirtelemään,houkkina heitä pidettiin!
Löysivät kaikki ammatin kuitenkin sen kautta!

savesta.. kirjoitti:

Luovuuta ei pysty kitkemään aika, ei ihmiset,
Samalla tavalla olen kokenut myös minäkin.
Kunpa olisinkin ollut huono urheilussa!
Tuli avioliitto, suuri perhe ja velvollisuudet.
Nyt vapauduttuani voin vasta toteuttaa varsinaisen elämäntehtäväni, luovana ihmisenä!

Lue lisää

Tosi hieno juttu, eiks olekin kiva saada tuntea sitä vapautta.

Naapurin kirjoitti:

tytöt oli kovia piirtelemään,houkkina heitä pidettiin!
Löysivät kaikki ammatin kuitenkin sen kautta!

Onneksi on nykyään noita ammatinvalinnan ohjaajia, kuraattoreita ja muita psykologeja käytettävissä. Toivotaan ainakin, että niistä olisi nuorille apua koulunkäynnissä ja ammatinvalinnassa.

Itse ajattelen niistäkin kyllä ihan yksilöllisesti omalla tavallani. Kauhulla ajattelenkin, että jos minua olisi silloin testattu, olisin ollut varmasti jossain erityisoppilaitoksessa. Ja luulenpa, ettei se tie ainakaan minua olisi auttanut.

miljoona kirjoitti:

Tosi hieno juttu, eiks olekin kiva saada tuntea sitä vapautta.

Näinpähän sinäkin erehdyt keskustelemaan kanssani, kun oikea alue löytyy.
Vapaus on tärkein asia taiteilijalle.
Se on elinehto ja inspiraation lähde!

häviö' kirjoitti:

Näinpähän sinäkin erehdyt keskustelemaan kanssani, kun oikea alue löytyy.
Vapaus on tärkein asia taiteilijalle.
Se on elinehto ja inspiraation lähde!

Ai, olenko erehtynyt keskustelemaan. Hih hih. Erikoinen ajattelutapa, mutta sanotaanhan sitä että ihminen on erehtyväinen.

miljoona kirjoitti:

Onneksi on nykyään noita ammatinvalinnan ohjaajia, kuraattoreita ja muita psykologeja käytettävissä. Toivotaan ainakin, että niistä olisi nuorille apua koulunkäynnissä ja ammatinvalinnassa.

Itse ajattelen niistäkin kyllä ihan yksilöllisesti omalla tavallani. Kauhulla ajattelenkin, että jos minua olisi silloin testattu, olisin ollut varmasti jossain erityisoppilaitoksessa. Ja luulenpa, ettei se tie ainakaan minua olisi auttanut.

Lue lisää

..merkitystä tuollaisilla ammatinvalinnan ohjaajilla tai psykologeilla jne. ....Minusta nuo on keksittyjä hommia, et hyvä kaveri saa "duunin", ja vielä siinä sivussa "he" saavat päteä olevansa jotain.

Tässä kun itse on jäänyt "niin sanotusti" tuosta sivistyksestä paitsi, ja kasvattanut "paska töillä" nyt tuollaisia kansakunnan kynttilöitä. Aina vaan saa heitä neuvoa, niin kasvattamisessa kuin heidän alaan liittyvissä asioissa? Eli kirjojen tietoa on näemmä kovin vaikeaa saada käytännön sovellutuksiin.

Ja eikös tuota ammatinvalinnanohjausta ole ollut jo ainakin 40 vuotta. Muistelen että kun täällä oli paljon työpaikkoja noihin paska duuniin, niin sellaisia ammatteja, 2/3lle osalle suositeltiin.

mitä.. kirjoitti:

..merkitystä tuollaisilla ammatinvalinnan ohjaajilla tai psykologeilla jne. ....Minusta nuo on keksittyjä hommia, et hyvä kaveri saa "duunin", ja vielä siinä sivussa "he" saavat päteä olevansa jotain.

Tässä kun itse on jäänyt "niin sanotusti" tuosta sivistyksestä paitsi, ja kasvattanut "paska töillä" nyt tuollaisia kansakunnan kynttilöitä. Aina vaan saa heitä neuvoa, niin kasvattamisessa kuin heidän alaan liittyvissä asioissa? Eli kirjojen tietoa on näemmä kovin vaikeaa saada käytännön sovellutuksiin.

Ja eikös tuota ammatinvalinnanohjausta ole ollut jo ainakin 40 vuotta. Muistelen että kun täällä oli paljon työpaikkoja noihin paska duuniin, niin sellaisia ammatteja, 2/3lle osalle suositeltiin.

Lue lisää

No, minun henkilökohtaisella mielipiteellä ei ole suurtakaan arvoa.

Kerran kävin ammatinvalinnan ohjaajalla työkkärissä ja hän väitti, etten osaa ruotsia niin hyvin, että kykenisin hankkimaan koulutusta sillä kielellä. Toisin kuitenkin kävi, menin ruotsinkieliseen oppilaitokseen ja valmistuin. Myöhemmin opiskelin vielä yliopistossa kyseisellä kielellä.

He nyt kuitenkin ovat oman alansa asiantuntijoita ja siitä lähdetään.

Minulla ei ole tapana jakaa neuvoja kenellekään kenenkään ammattiin liittyen, vaikka usein mieli kyllä tekisi. Yritän hoitaa omat duuni ja yksityisasiani hyvin ja se riittää minulle.

Jokainen saa ihan itse kokeilla ja yrittää omalla alallaan.

miljoona kirjoitti:

No, minun henkilökohtaisella mielipiteellä ei ole suurtakaan arvoa.

Kerran kävin ammatinvalinnan ohjaajalla työkkärissä ja hän väitti, etten osaa ruotsia niin hyvin, että kykenisin hankkimaan koulutusta sillä kielellä. Toisin kuitenkin kävi, menin ruotsinkieliseen oppilaitokseen ja valmistuin. Myöhemmin opiskelin vielä yliopistossa kyseisellä kielellä.

He nyt kuitenkin ovat oman alansa asiantuntijoita ja siitä lähdetään.

Minulla ei ole tapana jakaa neuvoja kenellekään kenenkään ammattiin liittyen, vaikka usein mieli kyllä tekisi. Yritän hoitaa omat duuni ja yksityisasiani hyvin ja se riittää minulle.

Jokainen saa ihan itse kokeilla ja yrittää omalla alallaan.

Lue lisää

..se on juuri noin.

Olen itsekin käynyt koulua Tukholmassa -70 luvulla ruotsiksi.

Ja oli oma yritys siellä kuten on ollut Suomessakin jopa kaksi.

Kyllä Suomessa 60-luvulla johonkin tehtaaseen minua oltiin kovaa sijoittamassa, jossa jonkin aikaa työskentelin.

mitä.. kirjoitti:

..se on juuri noin.

Olen itsekin käynyt koulua Tukholmassa -70 luvulla ruotsiksi.

Ja oli oma yritys siellä kuten on ollut Suomessakin jopa kaksi.

Kyllä Suomessa 60-luvulla johonkin tehtaaseen minua oltiin kovaa sijoittamassa, jossa jonkin aikaa työskentelin.

Lue lisää

Itse se on jokaisen yritettävä selvittää mistä asioista tykkää ja mistä ei, vaikka sitten kokeilemalla. Ja sitä kautta sitten löytyy se oma ala.

muodosta vaan nykyisyydestä.
Luulin että opetusalalla on sivistyneitä ihmisiä mutta minä olen joutunut ajojahdin kohteeksi!

..täällä juuri noita "ratkaisijoita" naapurina.

Ja kyllä en kovin hyvää arvoa anna heille.

Kasvattajina, tai muuten asioiden hoitajina.

mitä..? kirjoitti:

..täällä juuri noita "ratkaisijoita" naapurina.

Ja kyllä en kovin hyvää arvoa anna heille.

Kasvattajina, tai muuten asioiden hoitajina.

muutomilla menee vain
sillälailla "epänormalisti koko elämä",
osa heistä aina moittivat muita,
vaikka syy on itsessä ja kotikasvatuksessa.

Tapaus >KARPELA< on hyvä esimerkki,
minusta hän oli oikeesti löytänyt nyt sen oikean ja menivät naimisiinkin, vaa mitäs nyt kerrotaan?

kun on -70 luvulta aina ollut yhden kanssa,
ajattelee näin,
ei tarvi aina selittää ja etsiä muista virheitä,
tässä tilanteessa apu löytyy peiliin katsomalla.

menneestä kirjoitti:

muodosta vaan nykyisyydestä.
Luulin että opetusalalla on sivistyneitä ihmisiä mutta minä olen joutunut ajojahdin kohteeksi!

"ei puhuta
menneestä 25.11.2007 klo 11.06
   muodosta vaan nykyisyydestä. "


muodostan, nykytiedolla,
onneksi ei olla 1966 kohdattu ja menty naimisiin,
olisi varmaan ollut ikävä loppu ja sitä en olisi kestänyt.

ollut luovuutta, vaikka muille jakaa.
Usein myös olen yrittänyt muita saada mukaan uusien juttujen ideointiin.
Käsitykseni mukaan luovuus ei rajoitu, vain taiteen tekemiseen. Luova voi olla myös esim. työnsä ja työtapojensa kehittämisessä.
Minä niin haluaisin toteuttaa luovuuttani myös kädentaidoilla, mutta kun niitä ei ole.
Idea päässä on niiin hieno, mutta kun rupeen tekemään, niin siitä tulee ihan erilainen.
Ajatus ei siirry käsiin asti.
Koulussa olin kaikissa kädentaitoja vaativissa lajeissa aivan surkea. Vitosta ja kutosta korkeintaan oli kässässä ja kuviksessa. Liikassakin oli kuin puupölkky. Ainut missä olin hyvä, oli kotitalous.
Myös luovuuttani sain toteuttaa soittamalla pianoa.
Siinä minua opettaja kannusti tuomaan omaa tulkintaa esiin.
Nyt aikuisen teen kaikkia niitä juttuja, missä nuorena olin huono.
Omepelen verhoja, tuolinpäällisiä jne.
Kielissäkin olin tosi huono, mutta aikuisiällä on ollut pakko puhua englantia, lähes päivittäin, et siinäkin suhteessa ennuste kohdallani ei ole toteutunut. Huomaan, et ne joilla oli hyvät numerot koulussa, eivät puhu mitään, ihan kun eivät osaisi.
Nykyisin on hyvin vähän asioita, joista luovun edes yrittämästä. Harjoitus tekee mestarin.
Entiset luokkatoverit ihmetteleekin, et miten on mahdollista, kun kouluaikana et osannut mitään.
Nyt ei ole kukaan sanomassa mulle, että et osaa ja toi meni väärin jne.
Pitää olla kuuro kaikelle negatiiviselle.
Ison talon olen jo pariin kertaan rempannut, siis tasottanut maalannut, tapetoinut yksin, kehitellyt omia juttuja jne. Siitä nautin suunnattomasti.
Koko ajan on jo uusi juttu kehitteillä, siitä tiedän, että elän.
Tuossa toisessa ketjussa kerroinkin jo aikaisemmasta masennuksestani ja sinä aikana ei ollut yhtään ideaa päässä, mutta miehenikin oikein ilahtui, kun huomasi, että taas suunnittelen. Silloin hänkin tajusi, et olin tullut takasin elämään. Hän tietää, milloin suunnittelen, koska silloin olen hiljaa , muulloin en juurikaan.

zena kirjoitti:

ollut luovuutta, vaikka muille jakaa.
Usein myös olen yrittänyt muita saada mukaan uusien juttujen ideointiin.
Käsitykseni mukaan luovuus ei rajoitu, vain taiteen tekemiseen. Luova voi olla myös esim. työnsä ja työtapojensa kehittämisessä.
Minä niin haluaisin toteuttaa luovuuttani myös kädentaidoilla, mutta kun niitä ei ole.
Idea päässä on niiin hieno, mutta kun rupeen tekemään, niin siitä tulee ihan erilainen.
Ajatus ei siirry käsiin asti.
Koulussa olin kaikissa kädentaitoja vaativissa lajeissa aivan surkea. Vitosta ja kutosta korkeintaan oli kässässä ja kuviksessa. Liikassakin oli kuin puupölkky. Ainut missä olin hyvä, oli kotitalous.
Myös luovuuttani sain toteuttaa soittamalla pianoa.
Siinä minua opettaja kannusti tuomaan omaa tulkintaa esiin.
Nyt aikuisen teen kaikkia niitä juttuja, missä nuorena olin huono.
Omepelen verhoja, tuolinpäällisiä jne.
Kielissäkin olin tosi huono, mutta aikuisiällä on ollut pakko puhua englantia, lähes päivittäin, et siinäkin suhteessa ennuste kohdallani ei ole toteutunut. Huomaan, et ne joilla oli hyvät numerot koulussa, eivät puhu mitään, ihan kun eivät osaisi.
Nykyisin on hyvin vähän asioita, joista luovun edes yrittämästä. Harjoitus tekee mestarin.
Entiset luokkatoverit ihmetteleekin, et miten on mahdollista, kun kouluaikana et osannut mitään.
Nyt ei ole kukaan sanomassa mulle, että et osaa ja toi meni väärin jne.
Pitää olla kuuro kaikelle negatiiviselle.
Ison talon olen jo pariin kertaan rempannut, siis tasottanut maalannut, tapetoinut yksin, kehitellyt omia juttuja jne. Siitä nautin suunnattomasti.
Koko ajan on jo uusi juttu kehitteillä, siitä tiedän, että elän.
Tuossa toisessa ketjussa kerroinkin jo aikaisemmasta masennuksestani ja sinä aikana ei ollut yhtään ideaa päässä, mutta miehenikin oikein ilahtui, kun huomasi, että taas suunnittelen. Silloin hänkin tajusi, et olin tullut takasin elämään. Hän tietää, milloin suunnittelen, koska silloin olen hiljaa , muulloin en juurikaan.

Lue lisää

positiivisesta muutoksesta ihmisessä.
MInäkin vielä parivuotta sitten (selvittyäni pitkästä vaikeasta ihmissuhteesta ) pursusin uutta intoa ja jonkinlaista luovuutta.
Ei se onni kauan kestänyt kun minut oikein joukolla teilattiin ja se luovuuteni katosi sen myötä samaten kuin intoni uuteen työhöni.
Matto kiskaistiin altani rajulla tavalla.
Nyt ei riitä energia muuhun kuin tavanomaisiin askareisiin kun kaikki voimavarat menee noitten ajattelemattomien ihmisten "torjumiseen" ja tekemien vahinkojen korjaamiseen.
Yksi suuri vahinko on ollut, että en enää luota juuri kehenkään ja olen rakentanut ympärilleni näkymättömän suojamuurin.
En halua olla tekemisissä "petollisten" ihmisten kanssa.

zena kirjoitti:

ollut luovuutta, vaikka muille jakaa.
Usein myös olen yrittänyt muita saada mukaan uusien juttujen ideointiin.
Käsitykseni mukaan luovuus ei rajoitu, vain taiteen tekemiseen. Luova voi olla myös esim. työnsä ja työtapojensa kehittämisessä.
Minä niin haluaisin toteuttaa luovuuttani myös kädentaidoilla, mutta kun niitä ei ole.
Idea päässä on niiin hieno, mutta kun rupeen tekemään, niin siitä tulee ihan erilainen.
Ajatus ei siirry käsiin asti.
Koulussa olin kaikissa kädentaitoja vaativissa lajeissa aivan surkea. Vitosta ja kutosta korkeintaan oli kässässä ja kuviksessa. Liikassakin oli kuin puupölkky. Ainut missä olin hyvä, oli kotitalous.
Myös luovuuttani sain toteuttaa soittamalla pianoa.
Siinä minua opettaja kannusti tuomaan omaa tulkintaa esiin.
Nyt aikuisen teen kaikkia niitä juttuja, missä nuorena olin huono.
Omepelen verhoja, tuolinpäällisiä jne.
Kielissäkin olin tosi huono, mutta aikuisiällä on ollut pakko puhua englantia, lähes päivittäin, et siinäkin suhteessa ennuste kohdallani ei ole toteutunut. Huomaan, et ne joilla oli hyvät numerot koulussa, eivät puhu mitään, ihan kun eivät osaisi.
Nykyisin on hyvin vähän asioita, joista luovun edes yrittämästä. Harjoitus tekee mestarin.
Entiset luokkatoverit ihmetteleekin, et miten on mahdollista, kun kouluaikana et osannut mitään.
Nyt ei ole kukaan sanomassa mulle, että et osaa ja toi meni väärin jne.
Pitää olla kuuro kaikelle negatiiviselle.
Ison talon olen jo pariin kertaan rempannut, siis tasottanut maalannut, tapetoinut yksin, kehitellyt omia juttuja jne. Siitä nautin suunnattomasti.
Koko ajan on jo uusi juttu kehitteillä, siitä tiedän, että elän.
Tuossa toisessa ketjussa kerroinkin jo aikaisemmasta masennuksestani ja sinä aikana ei ollut yhtään ideaa päässä, mutta miehenikin oikein ilahtui, kun huomasi, että taas suunnittelen. Silloin hänkin tajusi, et olin tullut takasin elämään. Hän tietää, milloin suunnittelen, koska silloin olen hiljaa , muulloin en juurikaan.

Lue lisää

Tarvitset minua.

mies** kirjoitti:

Tarvitset minua.

mistä tuollaiseen johtopäätökseen päädyit?

lukea tuollaisesta kirjoitti:

positiivisesta muutoksesta ihmisessä.
MInäkin vielä parivuotta sitten (selvittyäni pitkästä vaikeasta ihmissuhteesta ) pursusin uutta intoa ja jonkinlaista luovuutta.
Ei se onni kauan kestänyt kun minut oikein joukolla teilattiin ja se luovuuteni katosi sen myötä samaten kuin intoni uuteen työhöni.
Matto kiskaistiin altani rajulla tavalla.
Nyt ei riitä energia muuhun kuin tavanomaisiin askareisiin kun kaikki voimavarat menee noitten ajattelemattomien ihmisten "torjumiseen" ja tekemien vahinkojen korjaamiseen.
Yksi suuri vahinko on ollut, että en enää luota juuri kehenkään ja olen rakentanut ympärilleni näkymättömän suojamuurin.
En halua olla tekemisissä "petollisten" ihmisten kanssa.

Lue lisää

kuitenkin sisälläsi on sitä luovuutta olemassa, niin kyllä se vielä sieltä putkahtaa esiin.
Minut myös nujerrettiin kaikella panettelulla eri suunnista ja sitten ihan sairastuin.
Minä sain aivan valtavan avun Rosen-terapiasta.
Se on aivan uskomaton juttu, miten asiat muuttuu, kun oma suhtautuminen niihin muuttuu.
Mikään ei siis ole yhtään paremmin kuin ennenkään, mutta jotenkin siinä terapiassa sai uutta vahvuutta, joka näyttää kantavan edelleen.
En enää välitä ja ota henk koht. sellaisia asioita, joista ennen hermostuin tai pahoitin mieleni.
Jotenkin näen itseni selkeämmin ja sitä kautta suhtautuminen ympäröivään maailmaankin on muuttunut. Suosittelen sitä terapiaa lämpimästi kaikille, mut erityisesti sellasille, jotka tuntevat olevansa jotenkin hukassa.

zena kirjoitti:

kuitenkin sisälläsi on sitä luovuutta olemassa, niin kyllä se vielä sieltä putkahtaa esiin.
Minut myös nujerrettiin kaikella panettelulla eri suunnista ja sitten ihan sairastuin.
Minä sain aivan valtavan avun Rosen-terapiasta.
Se on aivan uskomaton juttu, miten asiat muuttuu, kun oma suhtautuminen niihin muuttuu.
Mikään ei siis ole yhtään paremmin kuin ennenkään, mutta jotenkin siinä terapiassa sai uutta vahvuutta, joka näyttää kantavan edelleen.
En enää välitä ja ota henk koht. sellaisia asioita, joista ennen hermostuin tai pahoitin mieleni.
Jotenkin näen itseni selkeämmin ja sitä kautta suhtautuminen ympäröivään maailmaankin on muuttunut. Suosittelen sitä terapiaa lämpimästi kaikille, mut erityisesti sellasille, jotka tuntevat olevansa jotenkin hukassa.

Lue lisää

mutta pahinta omalla kohdallani on ollut se, että
syyttömät ihmiset ympärilläni ovat joutuneet "sijaiskärsijöiksi" muitten aiheuttamien negatiivisten asioitten myötä.
Kaikki tulee kuitenkin muuttumaan - teen sellaisen uuden vuoden lupauksen itselleni ja muille.
Uusi vuosi on aina uudistuksen aikaa.

hyvästä kannustuksestasi kirjoitti:

mutta pahinta omalla kohdallani on ollut se, että
syyttömät ihmiset ympärilläni ovat joutuneet "sijaiskärsijöiksi" muitten aiheuttamien negatiivisten asioitten myötä.
Kaikki tulee kuitenkin muuttumaan - teen sellaisen uuden vuoden lupauksen itselleni ja muille.
Uusi vuosi on aina uudistuksen aikaa.

Lue lisää

suorastaan pursuat positiivisuutta.
Lähetän sulle vielä oikein ison pläjäyksen positiivista energiaa, plups, tunnetko, kuinka se valtaa sinut?
Omasta asenteestakin paljon riippuu, et näkeekö sen lasin olevan puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi.
Loppukevennykseksi sanoisin, että ei sen väliä, jos
toinen jalka on lyhyempi, Luoja on tasottanut senkin, toinen jalka on vastaavasti sen verran pitempi.

zena kirjoitti:

ollut luovuutta, vaikka muille jakaa.
Usein myös olen yrittänyt muita saada mukaan uusien juttujen ideointiin.
Käsitykseni mukaan luovuus ei rajoitu, vain taiteen tekemiseen. Luova voi olla myös esim. työnsä ja työtapojensa kehittämisessä.
Minä niin haluaisin toteuttaa luovuuttani myös kädentaidoilla, mutta kun niitä ei ole.
Idea päässä on niiin hieno, mutta kun rupeen tekemään, niin siitä tulee ihan erilainen.
Ajatus ei siirry käsiin asti.
Koulussa olin kaikissa kädentaitoja vaativissa lajeissa aivan surkea. Vitosta ja kutosta korkeintaan oli kässässä ja kuviksessa. Liikassakin oli kuin puupölkky. Ainut missä olin hyvä, oli kotitalous.
Myös luovuuttani sain toteuttaa soittamalla pianoa.
Siinä minua opettaja kannusti tuomaan omaa tulkintaa esiin.
Nyt aikuisen teen kaikkia niitä juttuja, missä nuorena olin huono.
Omepelen verhoja, tuolinpäällisiä jne.
Kielissäkin olin tosi huono, mutta aikuisiällä on ollut pakko puhua englantia, lähes päivittäin, et siinäkin suhteessa ennuste kohdallani ei ole toteutunut. Huomaan, et ne joilla oli hyvät numerot koulussa, eivät puhu mitään, ihan kun eivät osaisi.
Nykyisin on hyvin vähän asioita, joista luovun edes yrittämästä. Harjoitus tekee mestarin.
Entiset luokkatoverit ihmetteleekin, et miten on mahdollista, kun kouluaikana et osannut mitään.
Nyt ei ole kukaan sanomassa mulle, että et osaa ja toi meni väärin jne.
Pitää olla kuuro kaikelle negatiiviselle.
Ison talon olen jo pariin kertaan rempannut, siis tasottanut maalannut, tapetoinut yksin, kehitellyt omia juttuja jne. Siitä nautin suunnattomasti.
Koko ajan on jo uusi juttu kehitteillä, siitä tiedän, että elän.
Tuossa toisessa ketjussa kerroinkin jo aikaisemmasta masennuksestani ja sinä aikana ei ollut yhtään ideaa päässä, mutta miehenikin oikein ilahtui, kun huomasi, että taas suunnittelen. Silloin hänkin tajusi, et olin tullut takasin elämään. Hän tietää, milloin suunnittelen, koska silloin olen hiljaa , muulloin en juurikaan.

Lue lisää

ihanaa lukea kirjoituksesi.
Siinä oli kuule monen monituista kohtaa, jotka olisi voinut alleviivata. Ja sanoa noin juuri tekee luova nainen.
"harjoitus tekee mestarin, en luovu yrittämästä, uusi juttu kehitteillä, minä elän ym."

Helposti sortuu ajatukseen, että kaiken pitäisi mennä ja onnistua heti hienosti ja viimeisen päälle, ja sen vuoksi luovuttaa liian helposti, mutta eihän sinne puuhunkaan nousta muusta kuin tyvestä ja sitten kerran...

Pienet askeleet asiassa kuin asiassa tuovat paljon iloa ja onnistumisen tunteita ja samalla kannustavat jatkamaan. Kannustaahan sekin jos joku kehuu ja pitää samasta kuin minäkin, mutta jos sitä odottaa, niin voi olla ,että siinä odottamisessa väsähtää. Ihminen on niin kummallinen otus, että ihan kuin se pieni ilo ja hyvä toisen onnistumisesta, olisi itseltä pois, ja sen vuoksi ei sanota juuta eikä jaata. Päin vastoin voidaan todeta, että tonkin ois voinut tehdä toisin tai jotain muuta yhtä typerää.

Loppujen lopuksihan kuitenkin se riittää, että itse pitää ja joskus jopa ajattelee, voi että olen hyvä tässä ja tämäkin meni ihan putkeen,jep jep.. Miehesi kannustus ja ymmärrys on kyllä kultaakin arvokkaampaa, voi kun kaikki miehet älyäisivät moisen, olisivat niin viisaita. Oletko muuten kertonut hänelle, kuinka paljon lähimmän ihmisen arvostus ja kaunis kiitos merkitseekään!!!

Luovuus, pienikin, on mahtava voimavara elämän heikkoina hetkinä. Upeat tikkaat joita pitkin sieltä kuopan pohjalta voi nousta. Kun vaan uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen ja joku hieman niitä tikkaita tukisi, niin alku olisi helpompaa.

Tiedätkö, minäkin olen hiljaa kun suunnittelen jotain...

maissi55 kirjoitti:

ihanaa lukea kirjoituksesi.
Siinä oli kuule monen monituista kohtaa, jotka olisi voinut alleviivata. Ja sanoa noin juuri tekee luova nainen.
"harjoitus tekee mestarin, en luovu yrittämästä, uusi juttu kehitteillä, minä elän ym."

Helposti sortuu ajatukseen, että kaiken pitäisi mennä ja onnistua heti hienosti ja viimeisen päälle, ja sen vuoksi luovuttaa liian helposti, mutta eihän sinne puuhunkaan nousta muusta kuin tyvestä ja sitten kerran...

Pienet askeleet asiassa kuin asiassa tuovat paljon iloa ja onnistumisen tunteita ja samalla kannustavat jatkamaan. Kannustaahan sekin jos joku kehuu ja pitää samasta kuin minäkin, mutta jos sitä odottaa, niin voi olla ,että siinä odottamisessa väsähtää. Ihminen on niin kummallinen otus, että ihan kuin se pieni ilo ja hyvä toisen onnistumisesta, olisi itseltä pois, ja sen vuoksi ei sanota juuta eikä jaata. Päin vastoin voidaan todeta, että tonkin ois voinut tehdä toisin tai jotain muuta yhtä typerää.

Loppujen lopuksihan kuitenkin se riittää, että itse pitää ja joskus jopa ajattelee, voi että olen hyvä tässä ja tämäkin meni ihan putkeen,jep jep.. Miehesi kannustus ja ymmärrys on kyllä kultaakin arvokkaampaa, voi kun kaikki miehet älyäisivät moisen, olisivat niin viisaita. Oletko muuten kertonut hänelle, kuinka paljon lähimmän ihmisen arvostus ja kaunis kiitos merkitseekään!!!

Luovuus, pienikin, on mahtava voimavara elämän heikkoina hetkinä. Upeat tikkaat joita pitkin sieltä kuopan pohjalta voi nousta. Kun vaan uskaltaa ottaa ensimmäisen askeleen ja joku hieman niitä tikkaita tukisi, niin alku olisi helpompaa.

Tiedätkö, minäkin olen hiljaa kun suunnittelen jotain...

Lue lisää

hänelle maininnut, mutta siitä kylläkin, kuinka tärkeetä mulle on, että on kaikkea kaunista ympärillä ja just sellasta, mikä miellyttää mun silmää.
Ei millään kaikilla ole sama maku, mutta kyllähän kaunis on kaunista kaikkien silmissä, vaikka eivät just sellasta "kaunista" itselle ehkä haluaisikaan.
Minusta se on just kivaa, että voin laittaa jotain niin omaperäistä, mitä ei ole kellään muulla.
Onneksi myös mun mies on vähän samanlainen pesänrakentaja. Kun sille päälle sattuu. Hänkin välillä innostuu suunnittelemaan jotain kaunista koristetta, esim. saatan antaa hänelle vinkin, kuten talon ulko-osien suhteen, että olis kiva tehdä ikkunan pielet ja muut reunukset jotenkin koristeelliseksi, niin mieheni suunnitteli ja piirsi sabloonin ja teki tosi hienot koristeet.
Ihmiset sitte luulee kait, että ne on kovinkin kalliit ja ovat kateellisia, mutta eihän ne yhtään enempää maksaneet kuin suora yksinkertaisetkaan.
Toisin, kuin minä, mun mies on kätevä käsistään ja häneltä näyttää onnistuvan kaikki.
Sääntönä, että toiset tekee mitä osaa, mun mies tekee mitä haluaa.
Mun mies ei koskaan kehu tekovaiheessa mun suunnitelmia, etenkin, jos hän joutuu itse jotenkin osallistumaan. Homman edetessä, kun alkaa hahmottaa mitä tuleman pitää, niin alkaa sellanen leikkimielinen kiusottelu, et no joo. Sitten vasta aikojen kuluttua sanoo, ettei olis uskonut, mutta kyllä tuli hieno, että kyllä osaat.
Minä aina kehun hänen tekemisiään.
En ole yleensäkään kehuihin tottunut, mun polttoaineena toimiikin paremmin vähättely ja arvostelu, sitten mulle tulee näyttämispakko ja sit tapahtuu.

zena kirjoitti:

hänelle maininnut, mutta siitä kylläkin, kuinka tärkeetä mulle on, että on kaikkea kaunista ympärillä ja just sellasta, mikä miellyttää mun silmää.
Ei millään kaikilla ole sama maku, mutta kyllähän kaunis on kaunista kaikkien silmissä, vaikka eivät just sellasta "kaunista" itselle ehkä haluaisikaan.
Minusta se on just kivaa, että voin laittaa jotain niin omaperäistä, mitä ei ole kellään muulla.
Onneksi myös mun mies on vähän samanlainen pesänrakentaja. Kun sille päälle sattuu. Hänkin välillä innostuu suunnittelemaan jotain kaunista koristetta, esim. saatan antaa hänelle vinkin, kuten talon ulko-osien suhteen, että olis kiva tehdä ikkunan pielet ja muut reunukset jotenkin koristeelliseksi, niin mieheni suunnitteli ja piirsi sabloonin ja teki tosi hienot koristeet.
Ihmiset sitte luulee kait, että ne on kovinkin kalliit ja ovat kateellisia, mutta eihän ne yhtään enempää maksaneet kuin suora yksinkertaisetkaan.
Toisin, kuin minä, mun mies on kätevä käsistään ja häneltä näyttää onnistuvan kaikki.
Sääntönä, että toiset tekee mitä osaa, mun mies tekee mitä haluaa.
Mun mies ei koskaan kehu tekovaiheessa mun suunnitelmia, etenkin, jos hän joutuu itse jotenkin osallistumaan. Homman edetessä, kun alkaa hahmottaa mitä tuleman pitää, niin alkaa sellanen leikkimielinen kiusottelu, et no joo. Sitten vasta aikojen kuluttua sanoo, ettei olis uskonut, mutta kyllä tuli hieno, että kyllä osaat.
Minä aina kehun hänen tekemisiään.
En ole yleensäkään kehuihin tottunut, mun polttoaineena toimiikin paremmin vähättely ja arvostelu, sitten mulle tulee näyttämispakko ja sit tapahtuu.

Lue lisää

...oikein arvasin.

Sulla on oikea aarre siellä.
Sinä suunnittelet ja miehesi toteuttaa.
Kivoja juttuja kerroit.

Oikein hyviä ideoita sinulle
ei kun teille molemmille luoville!!

...jos sinne Ruotsiin kaikki luovat tyypit laitettaisiin.
Sinähän joutuisit siihen porukkaan heti kättelyssä.
Olet tosi luova noissa kirjoituksissasi,
koskaan ei tiedä, ennalta ei voi mitään aavistaa, yllätyksiä täynnä.
Pidän kirjoituksistasi, joten arvaat varmaan, ikävä tulisi.

nimimerkki täysvallaton

mitään kirjoitti:

...jos sinne Ruotsiin kaikki luovat tyypit laitettaisiin.
Sinähän joutuisit siihen porukkaan heti kättelyssä.
Olet tosi luova noissa kirjoituksissasi,
koskaan ei tiedä, ennalta ei voi mitään aavistaa, yllätyksiä täynnä.
Pidän kirjoituksistasi, joten arvaat varmaan, ikävä tulisi.

nimimerkki täysvallaton

Lue lisää

Minä vähän ajattelinkin että jos kirjoitan oikein paljon niin joskus varmaan joku jostakin tykkää.

Tällä hetkellä mieltäni kutkuttaa yhden iltapäivälehden juttu: "Olavinlinna rapistuu!"
Luin sen läpi ja nauroin lattialla hetken aikaa.
Siellä kuulema kongressitilojen katto vuotaa ja samoin esiintyjinen pukeutumistilat ovat huonossa hapessa. Ulkomuuriin oli kanssa ilmestynyt jokin halkeama, taitaa olla ensimmäinen sitten 1500-luvun.
Ja voi olla että sekin on keinotekoinen.
Tarkoitan että nyt oli kiire hakea valtion TE-keskuksen tukea korjauksiin.
Voihan olla että ilman tuota "ongelmaa" ei korvauksia olisi herunut, pelkkiin oopperan tarpeisiin :)
Voihan se tietysti olla ihan asiaakin.